Olen epävarma suhteeni tulevaisuudesta ja siitä, täyttääkö suhde tarpeeni ja toiveeni. Olen avoliitossa (mies ei varmaankaan näe tätä avoliitoksi vaan meidät ystäviksi jotka käytännön syistä asuvat yhdessä). Olen eronnut ja haaveni on ollut löytää pysyvä kumppani, puoliso, mieluiten aviomies. Olen toivonut, että mies olisi todella osa perhettäni ja voisi suhtautua lapseeni kuin omaan perheenjäseneen eli se tarkoittaa sitä, että "niin myötä kuin vastoinkäymisissä" jokaisesta perheenjäsenestä välitetään ja huolehditaan jne. Mutta meillä on se tilanne, että kun lapsi esim sairastuu, niin mies ei laita tikkua ristiin minua auttaakseni...yksin olen saanut keskellä yötä ajella sairaalaan lasten kanssa...yksin saan käyttää lääkärissä ja hoitaa sairautta (kuumetta, kiukkua jne). Esim nyt sairauden aikana kun lapsi ollut kärttyinen, mies on lakannut puhumasta minulle ja häipyy kotoa, ei siedä lapsen kiukkua, se häiritsee häntä. Hän sanoo vain, että lapsen on parannettava käytöksensä. Ja vaikka erikoislääkäri sanoo, että tämä kiukku johtuu sairaudesta (rokkotauti) ja on sairaudelle erittäin tyypillistä, niin mies sanoo, että ei sitä lasta mikään vaivaa, on vaan "tuollainen".
Eli summa summarum: minulla on mies, jolta saan seuraa kun kaikki on hyvin...mutta kun itse olen joskus väsynyt töistä tai jostain muusta syystä tai lapset kiukkuavat tai muuta, joka "häiritsee" häntä, niin olen oikeastaan ihan yksin. Hän ei halua kuulla mielipiteitäni, ei tunteistani, ei mitään hyviä juttuja joihin olen sattumoisin ehkä törmännyt ja jotka haluaisin jakaa jonkun kanssa. Nykyisin puhelinlaskuni onkin korkea, koska en saa kotona puhua tai jutella kenenkään kanssa.
Eli summa summarum: minulla on mies, jolta saan seuraa kun kaikki on hyvin...mutta kun itse olen joskus väsynyt töistä tai jostain muusta syystä tai lapset kiukkuavat tai muuta, joka "häiritsee" häntä, niin olen oikeastaan ihan yksin. Hän ei halua kuulla mielipiteitäni, ei tunteistani, ei mitään hyviä juttuja joihin olen sattumoisin ehkä törmännyt ja jotka haluaisin jakaa jonkun kanssa. Nykyisin puhelinlaskuni onkin korkea, koska en saa kotona puhua tai jutella kenenkään kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Olen epävarma suhteeni tulevaisuudesta ja siitä, täyttääkö suhde tarpeeni ja toiveeni."
No ei se ainkaan tekstisi perusteella siltä kuullosta...
Eipä taida tuollaisella suhteella olla tulevaisuutta. Mies yrittää vain kuoria kermat päältä.
Miksi maailmassa sinä tietoisesti ja harkiten olat laahannut perheesi (siis lastesi) läheisyyteen tuon tason otuksen!!!!?
Vastauksesi että "Mutku seksi on niiiiiiiiiiiin hyvä sen kanssa" on ala-arvoisen typerä.Vain sen takia että sinä "RAAAAAAAAAAkastat" tuota täysin lapsillesi kelpaamatonta hirviotä.
Teet äitinä ja lastesi laillisena hoivaajana valtavan vääryyden antaessasi lastesi nähdä tuon tason ihmis-sakkaa kodissasi. Sinun velvollisuutesi äitinä on tarjota lapsillesi paras mahdollinen kasvuympäristo ja ihmisiä heidän lähelleen jotka arvostavat, rakastavat auttavat ja kunnioittavat heitä.
Tuon sijaan sinä laahat lapsillesi retkun joka edustaa kaikkea pahinta pohjasakkaa jota ihminen voi!
Lapsillesi tulee olemaan sata ja yksi mahdollisuutta tavata tuon miehen tasoisia sikoja myohemmin elämässään, kun ovat aikuisia. Sinun EI tarvitse vakuuttaa heille että jo pienestä pitäen että pohjasakan kayttäytyminen on oikein!!!
Kuinka sinä äitinv VOIT tehdä tuon lapsillesi?
Miksi annat miehen asua kanssasi?
Hän ei selvästikään ole sitoutunut sinuun tai teihin perheenä. Ei teillä mitään oikeaa parisuhdetta todellakaan ole. Jos teille molemmille on ok sellainen "hyvänpäivänsuhde", niin heitä silti mies (nätisti) ulos, voitte seurustella eri asunnoista silloin kun molemmille sopii. Tai etsi uus mies.
No kyllä tässä viime aikoina olenkin ehdotellut, että etsitään hänelle asunto ja tavataan, kun saan lastenhoitajan. Ei ole vielä tarttunut ehdotukseen. Ehkä kumminkin se oli hyvä ratkaisu. Tosin mies tietää, että tapaamiset jäisivät aika vähiin = ei tavattaisi enää koskaan. Syitä on 2: en halua sellaista löyää suhdetta vaan elämänkumppanin, joka välittää, ja en aio palkata lastenhoitajaa sen vuoksi, että pääsisin häntä tapamaan, koska en halua jättää supervilkasta lastani vieraan hoitoon (paitsi päiväkotiin kun olen töissä). Mutta sillä laillahan tämä suhde päättyisi "kauniisti". Kyllähän minä häntä rakastan ja surullista tämä on.
Mulla oli täysin samanlainen tilanne ja puhuinkin pitkään, että mies hankkisi oman kodin, eikä vaan täällä makaisi vetäytyneenä kaikesta. Noh, mitään ei saanut aikaiseksi, kunnes mittani tuli täyteen ja eräs kaunis päivä heitin hänet ulos. En huutaen, vaan kun hän oli muualla käymässä niin nostin tavarat kasseissa ulos. Hän ei saanut aikaiseksi itse lähteä niin tämä oli ainoa ratkaisu.
Älä tuhlaa elämääsi ihmiseen, joka ajattelee omaa etuaan, eikä elä kanssanne perheenä. Hänen on parempi elää yksin, omaa elämäänsä muualla. Mies vaikuttaa keskenkasvuiselta itsekin, eikä ainakaan sovellu lasten kasvattajaksi. Hanki mies, jolla on selkäranka.
Jep. Juuri se, että on etsinyt vain itselleen seksikumppania ja viihdyttäjää ei varmasti kanna kovin pitkälle. Silloin on vain seksikumppani ja viihdyttäjä paikalla.
On järkyttävää, että erotaaan juuri etsiessä näitä kahta asiaa ja elämän muut asiat eivät siinä tilanteessa tule mieleenkään. Lapset eivät häviä ja lasten kasvamiseen kuuluu myös kiukuttelut ja eroperheessä varmasti vieläkin enemmän, se on lapsen pelkoa, tuskaa ja pahaa oloa. Hänen pitää saada olla lapsi, joten sinun velvollisuus on häntä tukea ja sietää myös näitä hetkiä. Seksikumppanisi on juuri näitä asioita karkuun juokseva luuseri ja toisten hyväksikäyttäjä.
Lapsiperheen elämä ei varmasti ole helppoa ja helposti syytetään puolisoa ja erotaan, kun itsellä on paha olla ja luullaan, että toisen henkilön kanssa se elämä löytyy, kun seksi pelaa ja viihdepuoli pelaa, kun on se ns. lapsivapaa, kun lapset on ex:llä.
Kun tätä yhtälöä miettii, eiköhän asiat ole vielä pahemmin kuin ennen, nyt sulla on luuseri nurkissa, hänellä on tarjota sinulle vain seksiä ja viihdetta ja mahdollisesti vielä elätätkin hänet.
Miehesi/vaimosi sentään ainkain jollakin tasolla eli arkeakin kanssasi, huolehti ainakin jostakin osaa lasten hoidosta, kodin tarpeista.
Tämä tilanne lasten kasvettua yleensä paranee ja yhteistä aikaakin jää enemmän. Ei pitäisi kiirehtiä eroamaan vaan pitäisi etsiä tietä edetä yhdessä.