Toimiiko avoin suhde?

ei tuollaista avointa suhdetta kukaan muukaan ymmärrä.
Totuus lienee kuitenkin se että ihminen ei loppujen lopuksi voi jakautua moneksi.

Miksi ihmiset yrittävät ylipäätään yrittäisivät elää jotain ns.vapaata suhdetta, jos heillä ei enää ole hyvä olla suhteessaan? Mitä mieltä siinä on?

Jos oma puolisoni tosissaan ehdottaisi ja vaatisi jotain sellaista, niin en kyllä tajua miksi itseni pitäisi jatkaa ollenkaan enää sellaista suhdetta, jossa en tuntisi oloani enää rakastetuksi? Sehän olisi oikeastaan aika mieletöntä, antaa kiduttaa itseään läheisimmäksi luulleeensa ihmisen taholta.

Monet ihmiset miettivät samaa asiaa kuin sinä. Minulle avoimeen suhteeseen siirtyminen on tarkoittanut samalla henkistä vapautumista epäilyksestä ja mustasukkaisuudesta. En ole ollut mitenkään sairaaloisen mustasukkainen ja epäileväinen mutta nyt ei tarvitse asiaa sen kummempaa miettiä. Tiedän että vaimo saattaa sopivan tilaisuuden tullen irroitella. Teen itse samaa mutta en juokse pää punaisena naisten perässä.

Sinun lopun kysymykset ovat niitä parisuhteen normaaleja kysymyksiä. Toimiiko suhde pitkään? Kuka tietää mistään suhteesta. Rakastumisasia on varmasti yksilöllinen. Voit rakastua vaikka tänään johonkin ihmiseen vaikka olisit parisuhteessa. Minä olen huomannut että en ole rakastumis moodissa. Meillä on rakkauspuoli erittäin hyvässä kunnossa, joten ei ole tilaa uudelle rakkaudelle. Uskoakseni kun olimme perinteisessä liitossa rakastuminen toiseen ihmiseen oli paljon mahdollisempi kuin nyt. Silloin me mietimme samoja asioita joita sinäkin nyt. Ehkä silloin mietimme että jos jotain tapahtuu ulkopuolisen ihmisen kanssa niin se voi johtaa avioeroon. Nyt tiedämme ettei avioeroa tule jos käymme vieraissa. Mutta kuka tietää mitä tapahtuu, mutta ei sitä tiedä perinteisessäkään mallissa. Pitää vain elää nykyistä hetkeä ja katsoa minne se vie. Yhtään päivää ei saa takaisin.

no mulla on semmonen näkemys että avoin suhde vaatii hyvin paljon henkistä kanttia ja toimii vain jos säännöt ovat kristallinkuirkkaina selvillä ja molemmat vielä säännöistä samaa mieltä ja avointa suhdetta haluavat. jos avoimeen suhteeseen lähddetään siltä pohjalta että toinen saa irrotella ja toinen haluaa sitoutua perinteiseen parisuhteeseen niin sanoisin ettei se tule toimimaan.

mutta niinkun oldgeezer tuossa yllä sanoi niin samanmielisille ihmisille se voi hyvinkin toimia. se vaan vaatii pohjiksi täydellistä yhteisymmärrystä ja molemmilta vahvan itsetunnon että kestää ajatuksen omasta paristaan pitämässä hauskaa muualla. ja ennen kaikkea omien rajojen tiedostamista ja kykyä käsitellä omat mustasukkaisuuden tuntemukset pois. ja onhan nämä varmasti semmosia asioita mitä luullakseni jokainen miettii joskus. harva vaan pystyy toteuttamaan niitä käytännössä.

ja ihan pikku lisänä omasta tilanteestani. mä olen semmosessa tilanteessa josta enimmän aikaa nautin ja josta aloittaja varmaan nauttisi täysillä: minulla on hyvä toimiva seksi- ja ystävyyssuhde miehen kanssa joka ei ole pätkääkään mustasukkainen (johtuu hänen historiastaan) ja sopimus että voidaan harrastaa seksiä muualla kunhan muistetaan kumit. minulla olisi kuitenkin tarve suurempaan sitoutumiseen, toisaalta nautin hyvin paljon vapaudestani. tunnen myös rajani ja minulla se menee siinä että haluan tietää onko hänellä tulossa tai menossa joku muu suhde, mutta mitään yksityiskohtia en halua tietää, silloin pystyn sulkemaan asian pois mielestäni. niin kauan kun tiedän olevani hänelle tärkein ihminen tämä tulee toimimaan, mutta tilanteessa jossa joku muu muuttuu tärkeimmäksi en pystyisi olemaan. ainakaan tämänhetkisen tuntemukseni valossa. ei tätä varmasti voi perinteiseiseksi avoimeksi suhteeksi sanoa, emme asu yhdessä (vaan minulla on kämppis jonka kanssa puin ihmissuhteiden mahdottomuuksia, sekin hämmästyttävän toimiva ratkaisu).

"yleensä normi parisuhteissa sellanen ennakkoluuloton keskustelu lakkaa häkellyttävän nopeasti, ehkä parissa viikossa siitä kun on päätetty ns seurustelu aloittaa."
Päinvastoin keskustelut paranee ja syvenee kun alkaa luottamaan toiseen enemmän ja siihen voi mennä kuukausia tai vuosia.

Se karkaa käsistä saman tien...sinuna kyllä eroaisin, sillä ei tuo mikään suhde ole...ja valehtelet muuten tuossa, että "olen harkinnut poikaystäväni kanssa avointa..."...korjataan: SINÄ olet sitä harkinnut, ja poikaystäväsi on lähinnä hämmentynyt siitä, että tyttöystävänsä onkin lähinnä ystävä, joka kertoo haluistaan olla sitä monelle muullekin miehelle...

Mieheni ilmoitti 10 avioliittovuoden jälkeen haluavansa siirtyä avoimeen suhteeseen. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja nähtävästi seksiä liian vähän. En osaa ollenkaan suhtautua tähän "ilmoitukseen", vaikka ollaan siitä aiemmin leikkimielisesti juteltu. Itse en ole tällä hetkellä oikein kiinnostunut muista miehistä, mutta saattaisihan se ajan kuluessa muuttua. Olen kuitenkin hyvin perhekeskeinen ja sidoksissa lapsiini, toisaalta onko se minulta pois, jos puoliso hakee välillä seuraa sovitusti muualta ja on ehkä sitten taas " virkeämpi " kotona? Jos asioista kuitenkin yhteisymmärryksessä sovitaan ja toisiimme luotetaan ja välitetään, niin voisiko tämä vapaasuhde toimia? Kas tässäpä minullakin pulma!

Hei

tässä linkki meidän tarinaan. Lue se ja mieti asiaa. täällä riittää paljon tietämättömiä moralisoia, ei se järvi soutamalla kulu:)

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9913155

Kiitos vastauksista!

Tässä omia ajatuksiani:

vieras liha ei ole kiellettyä, joten ei voi pettää

- tautiriski. Myös suuseksissä pitäisi käyttää aina suojaa. Harva kuitenkaan käyttää esim. naisen nuolemisessa suojaa! Ennen suusyöpä oli vanhojen tupakoitsijoitten tauti, nykyisin se on paljon suuseksiä harrastavien nuorehkojen ihmisten tauti!!!

- jos halutaan perheenlisäystä, niin toimiiko avoin suhde, jos enemmän seksiä saava on paljon pois kodista? Milloin vietetään perheen yhteistä kiireetöntä aikaa tai ylläpidetään parisuhdetta, kun työ ja kotityöt vievät ison osan ajasta? Onko seksiseikkailut pois esimerkiksi lasten kanssa vietetystä ajasta (etäinen äiti tai isä)?

- entä jos tapahtuu paljon vertailua? Toisella isompi kalu tai tiukempi vagina? Vaatii tosi hyvää itsetuntoa, että kestää elää sen tiedon kanssa, että oma kumppani saattaa saada nuorempaa ja parempaa seksiseuraa.

- entä jos seksin määrä parisuhteessa vähenee, kun ikään tulee lisää? Onko riskinä, että se vieras kiihottaa niin paljon, että joutuu itse elämään puutteessa?

- pystytkö harrastamaan seksiä sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan sinulla ei ole lämpimiä tunteita? Jos pystyt, ei ongelmaa, mutta jos seksin harrastaminen edellyttää voimakasta ihastumista, niin silloin on riskinä, että rakastuu tai ainakin haluaa viettää enemmän aikaa tämän uuden ihastuksen kanssa. Silloin se on pois varsinaiselta parisuhteelta.

- entä jos jompikumpi ei syystä tai toisesta pysty harrastamaan seksiä (esim. raskaus, synnytys, erektiohäiriö)? Miten voi selvitä tilanteesta, kun toinen harrastaa koko ajan aktiivisesti seksiä ja toinen ei pysty siihen vaikka haluaisi

- entä jos toinen saa seksiä helposti ja toiselle tuottaa suuria vaikeuksia saada seksiseuraa? Tuleeko siinä epäsuhtaa? Entä onko kummallekin OK harrastaa myös homosuhteita tai maksullista seksiä?

- käykö seksiharrastus kalliiksi? Pitääkö olla sitä varten kaksi erillistä kotia vai hoidellaanko "hoito" aina risteilyllä tai hotellihuoneessa? Onko OK, että esim. maksullisissa naisissa käyvä mies pistää ison osan palkastaan "harrastukseensa" eikä rahaa riitä esim. lasten vaatteisiin tai harrastuksiin?

- entä jos koko homma ei toimikaan? Onko oikeutta vaatia, että avoin suhde lopetetaan?

Näin lopuksi sanon, että yritin miehen kanssa avointa suhdetta. Kummankin puolelta oli mustasukkaisuutta. Meillä homma kaatui siihen, että minä en tarvinnut vierasta miestä ja kärvistelin puutteessa. Sain mieheltäni seksiä noin 3-4 kertaa kuukaudessa, mikä oli aivan liian vähän minulle. Meillä miehen "harrastus" oli pois myös yhdessä viettämältämme ajalta. En koskaan tiennyt, milloin saan seksiä seuraavan kerran mieheltäni, joten käytännössä tästä aiheutui myös isoja ongelmia, koska saatoin odottaa seksiä mieheltä 2 viikkoa ja sitten turhautuneena masturboin, jonka jälkeen mies olikin heti vaatimassa seksiä ja suuttui, kun en ollutkaan täysillä "läsnä".

Itse en enää avoimeen suhteeseen ryhdy. En halua seksiä kenen tahansa kanssa, vaan ainoastaan sen kanssa, jota rakastan. Siksi siis sinkkuna edelleen...:(

Suurimmalle osalle avoimen suhteen kaipuu kertoo nykyisestä suhteesta sen ettei kaikki ole hyvin. Itsekin olen huomannut sen, välillä avoin vaihtoehto on ollut mielessä mutta niinä aikoina ei muutenkaan ole ollut kovin rakastunut olo, sitä vaan tavallaan ei ole yhtään välittänyt mitä toinen tekee. Kannattaa miettiä ennenkuin mitään tekee, se kun on sitten yleensä peruuttamatonta...

Avoin suhde on ok jos esim. rakastat toista joka on tahollaan varattu eikä se halua erota. Silloin on hyvä saada kumppanilta lupa "harrastaa" , tällöin vältetään hurjat mustasukkaisuuskohtaukset joista voi joskus olla ikäviä seurauksia.

Pysy sinkkuna, voit raahata äijiä kotiin vaikka monta yhtäaikaa. Olet ihmisriippuvainen, joten ala pitämään majataloa miehille.

Minä elin reilun vuoden suhteessa, jossa alustapitäen oli sovittu, että muitakin saa tapailla ja sen suurempia lupailuja tulevasta ei esitetty. Tämän vuoden aikana meillä oli jaksoja jolloin oltiin tiiviimmin tekemisissä ja joitain jaksoja joilloin nähtiin vain silloin tällöin seksin merkeissä.

Välillä oli ehkä puolin ja toisinkin mustasukkaisuutta ja varsinkin erimielisyyttä ajankäytönsuhteen, mutta niitähän nyt voi olla missä tahansa suhteessa, ei se pelkästään tuosta johtunut että suhde oli "avoin".

Jälkikäteen olisin tahtovainen sanomaan että meidän tapauksessa tällainen avoin suhde tarjoitti sitä, että molemmat piti toisistaan mutta näimme myös heti, ettei toisesta ole ehkä elämänkumppaniksi. Suhde päättyy kun löytää kumppanin jonka näkee mahdolliseksi elämänkumppaniksi. Näin kävi minunkin tapauksessa.

Perhettä en lähtisi avoimen suhteen näkökulmasta perustamaan.

AP.lle:
Kyllä toimii, mutta rakkaus on silloin liitossa loppunut.
Meillä alkoi isäntä ensin harrastaa ulkopuolisia suhteita minulta salaa, kun oli työjuttuja iltamenoineen ja kiimaisia työkavereita mukana (naisia..)
Ensin teki sitä todellakin salaa minulta, mutta kiinnihän se jäi, kun eräs työkaveri luuli, että isännällä olisi ollut rakkauttakin mukana,ja käski minun päästää miehestäni irti, heh!
Isäntä sitten hoiti tilanteen ja nainen muutti paikkakunnalta kokonaan pois..
No, itse lähdin sitten kerran nuoruusajan poikakaverin mukaan ja kivaahan se seksi oli toisen kanssa. ;)

Joten nyt on tilanne se, että emme halua erota, kun viihdymme yhdessä, mutta pitkän liiton jälkeen (18v) seksi on tullut tylsäksi pakkopullaksi, joten kummallakin on välillä omat juttunsa, joilla emme toisiamme rasita.
Rakkaustta ei enää ole välillämme, jos olisi, en pystyisi tähän.
Ja tuohon, että mitä jos sitten rakastuu, sanon, että se on silloin menoa!
Mutta rakkaus on niin harvinaista herkkua, että en usko kovin herkästi siihen enää törmääväni tällä iällä ja näinkin on ihan kivaa.

Sinuna kyllä miettisin kaksikin kertaa, olet nuori ja voit menettää hyvän miehen kokeilujen takia, tällainen ei todellakaan voi onnistua, jos
rakastaa toista ja jos et rakasta, lähde silloin suhteesta..
Olet niin nuori ja nämä pettämistouhut sopii paremmin meille vanhemmille,
elämä on jo nurjan puolen näyttänyt, eikä menetettävää enään ole....

Kyllä se toimii jos molemmat eivät ole mustasukkaisia ja omistushaluisia.

toimii se jos suhde ei oerustu millään tasolla rakkauteen.

Ai onko rakkaus omistamista? Eikö päinvastoin?
Eikös se ole rakkautta,että antaa toiselle tilaa,toisinsanoen antaa reilusti liekaa.

Kyllähän toi toimii,se on ittestä ja toisesta kiinni. Pitää olla samanmieliset ihmiset,ja/tai rutosti rakkautta.

> Toimiiko avoin suhde?

Toimii, jos se sopii molemmille.

> Olen harkinnut poikaystäväni kanssa avointa suhdetta.Hän suhtautuu siihen aika kielteisesti, koska ei ymmärrä tarkalleenottaen mitä se on.

Jos poikaystäväsi suhtautuu siihen kielteisesti, niin silloin avoin suhde ei onnistu teidän välillä.

> Minulle riittää hän, mutta kaipaan jotain säpinää elämääni ja sitä, että saan huomiota myöskin muilta miehiltä. Haluan tietää toimiiko avoin suhde pitkään, vai karkaako tilanne käsistä ja onko siinä isona riskinä, että toinen vaikka ihastuu/rakastuu ulkopuoliseen? Tuntuu, ettei yksi seksi kaveri minulle riitä..

Olet todennäköisesti sellaista naistyyppiä, joka vakiintuessaan kyllästyy kumppaniin, jolloin muut miehet alkavat kiinnostamaan (seksuaalisesti). Vaikuttaa ettei tilanteeseen ole kaikkien kannalta toimivaa ratkaisua.

"Käytännössä olen todennut, että paremmin toimii suhde, joka ei ole "avoin". Vieraissa käydään joskus tai vähän useammin, mutta se tehdään ehdottomasti salassa."

Olen tehnyt täsmälleen saman havainnon. Niin se valitettavasti vain on, että avoin suhde ei pidemmän päälle tunnu toimivan järjestelynä.

Minä elin mieheni kanssa avoimessa suhteessa vähän yli puolen vuoden ajan. Sitä ennen olimme olleet pari vuotta yhdessä, vuoden siitä asuttu yhdessä. Olemme kummatkin sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat paljon ja jotka kyseenalaistavat monia asioita. Sen takia oikeastaan päätimme kokeilla, kyseenalaistimme vain yhdelle ihmiselle omistautumisen.

Homma meni käytännössä niin, että minulla oli lähellä asuva rakastaja, mutta mieheni ei sitten ollutkaan kiinnostunut etsimään mitään toista heilaa. Mies tunsi toisen miehen, oli joskus jutellutkin hänen kanssaan avoimesta suhteesta. Nykyään jos näkevät, moikkaavat ja jäävät juttelemaan asioistaan. Eli hyvänpäiväntuttuja. Mieheni siis suhtautui ja suhtautuu siis koko juttuun aika luontevasti.

Päätimme lopettaa avoimen suhteen, koska se alkoi ahdistaa kumpaakin yllättäen. Aluksi minusta oli todella mahtavaa, kun minulla oli kaksi seksikumppania samaan aikaan, mutta kun aloin nähdä, että mieheni muuttui epävarmaksi ja onnettomammaksi, minuakin alkoi harmittaa. Katkaisin suhteen toiseen mieheen ja palasimme kahdenkeskiseen suhteeseen. Se oli todella hyvä päätös, sillä suhteemme syveni ja olemme nykyään ehkä rakastuneempia kuin seurustelun alussa. Olemme siis nykyään naimisissa, tuosta avoimesta suhteesta on kolmisen vuotta. Nykyään, kun muistelemme avointa aikaa, koemme kahtalaisia tunteita. Toisaalta oli hyvä, että pääsin kokeilemaan toistakin miestä (olin neitsyt, kun aloimme seurustella), etten sitten esim. keski-iän kriisissä sekoa siihen, etten ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa. Ja tämän kokeilun jälkeen sain vielä todeta, että kyllä oman mieheni rakkaus on 100 kertaa parempaa kuin maailman paraskin seksi kenen tahansa muun kanssa. Toisaalta meitä kuitenkin hieman kaduttaa se, ettei suhteemme tavallaan ole "puhdas". Avoimesta vaiheestamme tietävät vain muutamat kaverimme (tietääkseni), sillä luulen, etteivät monet ihmiset ymmärtäisi hommaa, vaan leimaisivat pervoksi, hulluksi tms.

Yksi hyvä romaani avoimesta suhteesta on kirja nimeltään Anatomia Monotomia (en nyt muista kirjailijan nimeä). Siinä oli paljon tuttuja tunteita ainakin minulle. Niin ja avoimessa suhteessa on todella tärkeää, että kumpikin oikeasti tuntee itsensä ja toiveensa, eikä toinen esim. suostu avoimeen suhteeseen vain siksi, että toinen tahtoo.

Sinun tapauksessasi ensin on ei-vapaa suhde, jonka muuttamista vapaaksi yhdessä harkitsette.

Itse en ole noin päin sitä kokeillut, ystäväpiirissä yritelmiä on nähty, mutta eivät ole onnistuneet. Varmaankin siksi, että kun on jo oltu perinteisessä kahlitse-suhteessa, jompi kumpi ei pysty resetoimaan enää itseään.

Itselläni on toiminut hienosti seksisuhde, jossa ei ole sovittu mistään muusta kuin että milloin taas nähdään. Koska tätä on jatkunut jo vuosia, voisi kai jo puhua avoimesta suhteesta. Luultavasti luontevampi tapa elää vapaasti on siis suhde, jossa ei ole koskaan mitään luvattukaan.

Avointa suhdetta ei kannata ehdottaa itsekkäistä syistä. Sun pitää olla myös itsekkin valmis siihen että mies saa huomiota muilta naisilta ja laukkaa ties kenen tykönä. Ainahan on sitten vaarana että ihastuu ja alkaa seurusteleen muitten kanssa. mitä sitten teet? Takaisin yhteen palaaminen voi olla kipeää ja vaikeaa kun molemmilla on ollut jos jonkinlaista sutinaa. Onhan noita nähty avoimia suhteita ja eivät ne pitemmän päälle toimi. Joko on yhdessä tai ei, eikö se ole helpompi ratkaisu?

miks olla suhteessa, jos haluaa useamman sänkykaverin.. Alkaa elää sinkkuelämää, eikä sitoudu mihinkään, ni voi joka päivä naiskennella niin monen kanssa kuin haluaa.
Olen valmis antamaan oman sinkkuelämäni jollekkin haluavalle. Itse haluaisin parisuhteen yhden ihmisen kanssa.

Täällä näyttää olevan kahdenlaista mielipidettä avoimesta suhteesta. Toisten mielestä ok, annetaan vapauksia ja asiat toimii. Toisten mielestä sitten vapaa suhde on huoraamista ja ollaan todella mustasukkaisia omasta kumppanista. Ihmiset ovat erilaisia ja mukava seurata tätä keskustelua puolesta ja vastaan.
Itse menin tosiaan naimisiin 18-vuotiaana ja sitä ennen minulla oli yksi seksisuhde. Miehelläni ei ole ollut ketään muuta, ja olen huomannut, että se on jäänyt vaivaamaan häntä. Olen alusta alkaen "varautunut", että muitakin voi tulla ja välillä se on tuntunut pahalta. Tällä hetkellä asia ei vaivaa, olemme saaneet juteltua suhteestamme ja tulimme yhdessä siihen tulokseen, että avointa suhdetta voidaan kokeilla. Tämä tarkoittaa meidän kohdalla sitä, että olemme nyt sopineet, että jos joskus esim. juhlissa kohtaa mukavan henkilön (ja jolle kerrotaan, että olaan avoimessa suhteessa), niin seksiä voi harrastaa kumin kanssa. Jos tämä siis on satunnaista, eikä perhe-elämään sen kummemmin vaikuta, niin miksi ei? Aikahan sen näyttää toimiiko. Samalla olemme myös miettineet, mitä voisimme yhdessä tehdä oman s-elämän piristämiseksi ja myös toteuttaneet uusia juttuja yhdessä.

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että asioista kannattaa aina keskustella, jos jokin vaivaa mieltä. Vaikka ensireaktio olisi kielteinen (kuten minullakin), voi näkökanta muuttua yhdessä tuumaillessa. Jos tuumailujen jälkeen ei päästä yhteisymmärrykseen asiasta, ei yhdessä varmaan voi jatkaa? Kuitenkin sitä uskottomuutta sanana varsinaisessa merkityksessä on paljon, mistä se sitten johtuu? Omat halut eivät kohtaa kumppanin kanssa ja asioista ei uskalleta keskustella. En tosiaan itsekään haluaisi sitten 50-v kuulla, että ukolla on ollut monta suhdetta ja itse olen elänyt siveästi. Jos toinen pääsee joskus tuulettumaan, niin pitää silloin toisenkin sovitusti päästä - eikä mitään salailua ja kyräilyä. Toki on niitäkin, joille seksi ei niin paljon merkitse tai sitä kipinää osataan ylläpitää vuosikymmeniä ja sellaisillehan se yksiavioisuus varmasti sopii. Olisi vaan kiva, jos ihmiset olisivat hyväksyvämpiä asioiden suhteen, eikä ajateltaisi, että oma mielipide on aina se oikea ja paras ratkaisu kaikille.

Reilu peli ja tippuri: sun laisilta saa tauteja.

Tauteja on maailma muutenkin täys, ja jos niitä alkaa pelkäämään, pitää sulkea ittsensä johonkin ilmatiiviiseen säiliöön ja hengittää jonkun happinaamari kautta.
Ei saatana, senkun eletään ja nussitaan ja lasketaan liemet ämmän pilluun! Penisilliinikin on keksitty!
Ja kuollaan me jokainen kuitenkin!

Parempi olisi ukollesi jos etsisi uskollisemman naisen. Parempi sinullekkin jos lyötte homman poikki ja lähden nussimaan ketä vaan sinkkuna niin ei viattomiin satu.

Jos parisuhde ei riitä niin miksi sitä jatkaa ?

Kirjoitan tähän joitakin omia ajatuksiani, joita tämä keskustelu herätti. Minut on juuri "jätetty" avoimesta suhteesta, jossa "olen ollut kidutettavana", kuten joku aiemmissa teksteissä osuvasti termiä käytti.

Olin ensin parisuhteessa kaksi vuotta ja asuin kumppanini kanssa yhdessä. Suhde kuitenkin kaatui siihen, että minä halusin lapsia, mieheni ei. Mies ahdistui ja pyysi minua muuttamaan pois. Noin Kahden kuukauden kuluttua hän tuli takaisin ja ehdotti avointa suhdetta. Jostakin käsittämättömästä syystä suostuin. Uskoin kai, että mies ehdotti avointa suhdetta siksi, että hän voi pikkuhiljaa totutella ajatukseen jostakin vakavammasta.

Nyt aikaa on kulunut viisi vuotta. Tämän viiden vuoden aikana meistä tuli kuin paita ja peppu. Emme kuitenkaan asuneet yhdessä vaan asuimme eri kaupungeissa. Pidimme yhteyttä puhelimitse päivittäin ja vietimme pidennettyjä viikonloppuja jne. kuten mikä tahansa perhe. Olin hänen kumppaninsa ilman, että minulla oli virallista lupaa kantaa kyseistä titteliä.

Tutustuin mieheni lapsiin niin hyvin,että ne tuntuvat omilta. Ja nyt sattuu todella paljon se, etten saa tavata lapsia enää.

Koko ajan olen tiennyt, että kumppanillani saattaa olla jotakin sutinaa menossa ja hänellä on vähintäänkin nettideittailut menossa.
Minun on ollut annettava lupa hänelle siihen, että hän voi kuuluttaa maailmalle olevansa sinkku. Että minut pidetään "kaapissa", jottei tämä sinkku -käsitys pääsee liiaksi horjumaan. Meillä oli sanaton sopimus, että mies saa tehdä kaikkea muuta, mutta panemisessa menee raja. Meillä oli sanaton sopimus siitä, että hänellä on nämä luvat, mutta minulla ei. Minun tehtäväni oli nieleksiä. En tiedä mistä nämä sanattomat sopimukset syntyivät? Miksi avoimen suhteen sääntömme olivat niin epäselvät?

Ja voin myöntää, että avoin suhde sattui minuun koko ajan, koska minä olin se perinteistä suhdetta kannattava osapuoli. Nainen, joka haaveilee yhteisestä, selkeästä tulevaisuudesta ja yhteisestä lapsesta.

Oma kokemukseni on se, että avoin suhde aiheuttaa pitkässä juoksussa sille henkilölle, joka haluaa sitoutua tunteen, ettet ole rakastettu ja et kelpaa, koska toinen kiikaroi koko ajan otakin parempaa. Haistat sen,että toinen on sinuun jossakin elämänalueella tyytymätön. Siitä tulee sellainen hyväksynnän hakemisen kierre, tulee tunne, että minun on saatava selville, mikä minussa ei kelpaa. Ja selvittely vie asioita vain lisää ojasta allikkoon.
Itsetuntoni mureni hitaasti, kidutettuna, pala, palalta. Odotin ja odotin ja vuodet kuluivat, mutta tilanne ei muuttunut.

olen aika negatiivinen. En usko että ihmisen tunteet ovat "oikeassa rakkaussuhteessa" valmiit luovuttamaan rakastetun myön toisen käyttöön, mustasukkaisuutta kaikin puolin.

Mitä se kertoo ihmisestä, jolle avoin suhde on "ihan kaikki kaikessa ja ok"? Kaikki olisi avoimia suhteita, naisia/miehiä voisi olla yli 10 joita tapailla kaikessa rauhassa. Tekee(kö) se sinusta yhden naisen/miehen muiden joukossa. mistä tiedät että olet tärkeä? saati erityisen tärkeä? Mitä jos rakastutkin häneen palavasti ajan kuluttua, jonka kanssa olet solminut avoimen suhteen?

Itse harkitsin avointa suhdetta, mutta luulen sen olevan liian kipeää kullekin osapuolelle, päättyen joko lopulta yhdessä olemiseen vakituisessa parisuhteessa tai sitten eroon. Pitää vain ottaa härkää sarvista kiinni ja päättää, aina voi erota ja aina voi solmia uusia suhteita. Säpinää saa suhteeseen tekemällä ja keksimällä. Teitä on kaksi, keksikää jotain. Aina voi kokeilla, miten onnistuu miehen pokaaminen hyvissä merkeissä ilman satuttamatta juuri toista osapuolta.

Eipä taida toimia. Varsinkaan kun miesystäväsi ei oikein ymmärrä mitä se oikeastaan tarkoittaa. Vapaata suhdetta voisi luonnehtia vakipanosuhteeksi. Siihen ei muuta sisälly kuin seksi.

Sellainen ei onnistu, että ollaan ´rakastavaiset´, mutta siedetään seksi muidenkin kanssa. Jännitteet ovat liian suuret. Sellainenkaan ystäväsuhde miehen ja naisen välillä, jossa ollaan vain ystäviä, ei onnistu. Jossain vaiheessa ajaudutaan väistämättä samaan sänkyyn.

Vapaat suhteet toimivat sillä tavalla, että tunnelmien kuljettaessa osapuolet käyvät vieraissa, mutta eivät kerro kumppanilleen asioita, joita kumppani ei taatusti halua tietää. Tällaisia suhteita on vaikka kuinka paljon. Suosittelen kaikille.

Suosittelisin eroamista, ettet loukkaa miestäsi, joka ei selvästikään halua sinun toivomaasi "avoimen suhteen" mallia.

Ihmisten on turha odottaa, että heidän tunteensa ja toiveensa otetaan huomioon, jos he eivät tee itse niin toiselle.

Pelkän halun perässä juokseminen ei tuo onnea. Haluista luopuminen sen sijaan johtaa huomattavasti pidemmälle. Suosittelen sulle Buddhalaisuuteen tutustumista, siinä vapaudutaan halujen orjuudesta ja saadaan mielenrauha.

Ihan hyvä kysymyksenä, vaikka vain kysymyksenä. Jos haluaa olla sinkku, silloinhan sitä voi olla avoimessa suhteessa vaikka kaikkien kanssa joilta sattuu seksiä ja ystävällisyyttä saamaan.

Haaremin pitäminen kuulostaa aika kummalta. Kyllähän voi joko valita, sitoutuuko vai ei, kehen tai keihin, vai pysyykö vapaana.

Itse valitsin sinkkuuden, kun pärjään ihan OK itsekseen. Joskus kaipaa, jotta löytäisipä joku minut, eli tavallaan haaveilen parisuhteesta, mutta en sellaisesta parisuhteesta jossa olisi itsellä tai toisella tai molemmilla monia kumppaneita.

Jotkut kaipaavat henkistäkin rakkautta, tai yhteenkuuluvuutta, jotkut eivät. Ihmisiä on niin monenlaisia ja erilaisia, ettei ole yhtä toimivaa kaavaa joka kaikille pätisi.

Yksilöllistä siis. Tulee kohdata ihminen tai ihmisiä, joiden kanssa on samat arvot ja asenteet sekä mieltymykset, niin kyllä avoinsuhde toimii. Itselläni ei oikein toimi, kokeilin, mutta tuttavapiirissä on monia, jotka elävät ns. panosuhteessa, vapaasuhde, jossa joskus käyvät punkassa kun halut kohtaavat, tai muina aikoina sitten elävät eri elämää, ja saattavat nähdä toisensa mm. kapakassa, mutta lähtevätkö sitten omille teilleen tai yhdessä, se aina vaihtelee.

Se on niin paljon siis kiinni yksilöstä ja myös vastapuolen haluista, toiveista ja mieltymyksistä.

Olisit aivan samoin saattanut kysyä, tulisiko avioliitto lopettaa, koska se on monille tarpeeton, ja monet eroavat kuitenkin ennen pitkää.
Siihenkin löytyy puoltajia ja kieltäjiä.

Yksilöllistä, johon paremmin ei vastausta löydy, vaan tulee kuunnela omaa sisintään, niin tietää mikä itselle paras tapa elää on.

"...kaipaan jotain säpinää elämääni ja sitä, että saan huomiota myöskin muilta miehiltä"

"Tuntuu, ettei yksi seksi kaveri minulle riitä."

Nää kaksi lausetta kertoo sen, että kuulut siihen ihmistyyppiin, jonka ei kuuluisi parisuhteessa olla. En nyt sen ihmistyypin virallista nimeä tässä ala huutelemaan ettei tulisi kenellekään paha mieli, suosittelen vain että säästät nykyistä poikaystävääsi tulossa olevilta pettymyksiltä ja lähdette molemmat omille teillenne. Sitten voit vapaasti ja ketään loukkaamatta toteuttaa noita elämäsi päämiääriä.

Kyllähän se voi toimia. Tosin avoin suhde on eri asia kuin seurustelusuhde.

Hei,
Luepa hiukan minun kokemuksistani blogistani. Olen tuon elämän nähnyt ja siitä olen kirjoittanut aika paljon.
Se avoin suhde vaatii suhteelta paljon enemmän, kuin suurin osa ihmisistä on valmis satsaamaan suhteeseensa.
Kokemuksesta voin tämän sanoa.
Onnea kuitenkin matkaan- valitsittepa tehdä mitä tahansa.

http://jennyrostain.blogspot.com/

Tule kyselemään asiaa täältä vasta sitten kun sulla on oikeasti poikakaveri ja olet miettimässä avointa suhdetta. Alkaa tympiä nämä feikkitilanteiden esittelijät.

Kaikkee sitä keksitäänkin ja vaan sen takia ett sais hyväksyntää moraalittomalle käytökselleen : /

Voi, mutta on neljän naisen kanssa aikajärjestelyjä, ja oman tyttöystävänkin tyydyttäminen on tietysti antoisaa, mutta kaipaan ulkopuolisiakin suhteita. Jos molemmat tuon edes jossakin määrin hyväksyvät, niin miksi ei, mutta eipä tuo helppoa varmaan kovin pitemmällä tähtäyksellä tule toimimaan, ehkä.

avoinsuhde ei tooini

Hohhoi, miksi edes seureustelet jonkun kanssa? Ole sinkku niin ei tarvii kysellä, mutta ilmeisesti olette jo asuntoloukussa, harmi vaan kun sinä haluaisit liidellä ihan muualla.

Uskomatonta lapsellisuutta edes kuvitella, että suhde pysyisi tuolla pohjalla, ehkä vuosi pari menee, mutta ainakin itse arvostan pitkiä avioliittoja. Ne perustuvat toisen kunnioitukseen, luottamukseen ja rakkauteen.

Teidän mallissanne ei ole kuin asuntovelka, sääliksi käy teitä, lopulta menetätte kaiken arvokkaan, miehesi makselee elatusapuja ja itse asustelet vuokralla jossain lähiössä. Herätkää vielä kun voitte!!!!

ne pippeli ja pimppa jutut jätetään sitten 18 vuotiaille.

Lutkan puhetta, suomalaisen perushuoran.

Kierrätetäänkö kumppaneitakin? En ole tullut ajatelleeksikaan.

En usko, että tulee toimimaan :). Ja varsinkin jos poikaystäväsi suhtautuu siihen kielteisesti, vaikkei täysin ymmärtäisikään mitä sellainen suhde tarkoittaa. Ja kukapa sitä pystyisi tarkalleen ymmärtämäänkään, ennenkuin tilanteet tulevat eteen, jolloin oikeasti pystyy näkemään miten kumpikin reagoisi.
Kuvitella voi mitä vain, mutta tositilanne on eri asia.
Ja entäpä jos satutkin ihastumaan tai puolisosi ihastuisi johonkin toiseen enemmän kuin sinuun. Luuletko, että tunteita voisi kätkeä toiselta niin paljon, ettei toinen osapuoli huomaisi. Siitä väistämättä seuraisi surua tai muuta negatiivista tai jopa ero. Ja usein "muka suvaitsevampi" osapuoli ei itse kestäkään puolisonsa toisia naisia/miehiä.
Jos on valmis uhraamaan suhteensa ja valmis jopa jäämään yksin, niin silloin kannattaa kokeilla. Mutta jotenkin tuntuu, että jos rakastaa toista niin ei halua jakaa tätä toisten kanssa ja itsestä tuntuisi ikävältä olla toisten kanssa. Ehkä jopa pohtisi, miten pahalta toisesta voisi tuntua, jossei hän haluaisikaan muita kuin sinut ja joutuisi kuitenkin mukaan tuollaiseen kuvioon saadakseen pitää sinut.
Miettikää tarkkaan asioita kaikilta kanteilta, ennenkuin toteutatte tuon avoimen suhteen. :)

Ei toimi. Ainakaan pidempään. Ja siihen on ainakin sata syytä.

Jos miestä jostain ihmeen syystä kiinnostaa elää parisuhteessa typykän kanssa, jota kuka tahansa äijä saa höylätä ilmaiseksi silloin kuin huvittaa, niin mikäs siinä.

Kaippa se ihmisestä riippuu toimiiko, itse olen kyllä pitkään ollut sitä mieltä että miksi olla suhteessa jos haluaa samalla muita, eihän se silloin voi olla mitenkään vakiintunut pitkäkään vapaa suhde... Tai en tiedä, omalla kohdallani ei tulisi ikinä toimimaan mikään vapaa suhde, kyllä se niin on että sinkkuna tai tai vakavassa parisuhteessa, ei välimuotoja!

ei se toimi lopulta, normaalissa arjessa.

kyllä mie sanoisin, että se jollakkin saattaapi toimiakkin. riippuu vaan niin siitä kahen ihmisen sielunmaailmasta

Avoin suhde ei ole seurustelua vaan henkilöllä on monta panokaveria ja kunnon mies ei naistaan lainaan ja laita siihen parisuhteeseen säpinää ja opettelette kunnolla naimaa. Olet liian kauan ja liian nuorena alkaneet seukkaileen ja nyt haikailet sinkkuelämää missä saa panettaa itseään vaikka joka päivä eri miesten kanssa. Asia ei kuulu seurusteluun ja niin edelleen.

voiko Kreikan tukipaketti toimia???? EI

samat sanat sulle tyttö.

Säpinää elämään, toivottavasti saat herpeksen säpinästäs ja otat opikses....

Oma mielipiteeni on tämä:

Ihminen on oman elämänsä messias. Ihminen saa tehdä mitä hän itse haluaa. Jos parisuhteessa/naimisissa/kihloissa olevat haluavat "avoimen suhteen" ja kumpikin on sitä mieltä, se on mielestäni ihan sallittavaa, ei vaikuta mun aamu paskaan mitenkään.

Omalla kohdallani kyseinen menettely ei tulisi kuuloonkaan. En ikinä haluaisi harrastaa seksiä muutakuin tyttöystäväni kanssa. Sen sanoin hänelle jo ennenkuin seurusteltiin että en harrasta seksiä muutakuin kumppanin kanssa, ja huom, en ollut menettänyt poikuuttani. Joten jos en pystyisi harrastamaan humalassakaan seksiä kenenkään kanssa, kuinka pystyisin muiden kanssa suhteessa koska kokisin sen väkisinkin pettämiseksi? En ole uskovainen vaikka uskonnollisia perusteita onkin.

Yhteenveto; Toimii jos kumpikin on samaa mieltä. Jos jompi kumpi on erimieltä ei se toimi, koska se merkitsee että hän ei halua muita ->

Ei toimi.

Voin antaa sinulle seksiä, onko pitkä jono?

älä hyvä ihminen leiki tulella. taidat olla nuori .jos jotain rakastaa niinsiihen ei tarvita muita.

Et ole kypsä sitoutumaan kehenkään joten toimi vaistosi varassa kunhat et tee itsestäsi ns. kiertopalkintoa jota pannaan halvalla. Jos löydät oikean ja rakastat häntä niin tuolliaiset pohdiskelut yleensä jää.

kokemusta on - toimii. Siina on kuitenkin karsijoina noi kolmannet. Oma suhde on niin vahva, etta nuo avoimet suhteet ei sita mihinkaan muuta. jotenkin se vaan piristaa. toisaalta taytyy todeta etta naisille tulee ehdotuksia seksista pilvin pimein. miehille niihin jotenkin liittyy aina toi pidempi kaava tyylia oletteko onnellisesti naimisissa ....naiset kun jotenkin ovat hankalia .. se pelkka seksi on aika harvinainen juttu ja sitten kun pillahdetaan itkuun kuitenkin huomaa etta siina aina loukataan sita kolmatta ... niin miehet ja naisrt on niin erinlaisia...

Ei muuta kuin anna palaa vaan, jos mieli tekee vierasta. terv Leski naisleski vm -11

Huh mitä paskaa. Pitkään avointa suhdetta vierestä seuranneena voin vain kysyä mitä avointa on siinä, että mies ehdottelee seksiä niin, ettei vaimo saa siitä tietää? Kyseinen pariskunta on hyvinkin julkisesti harrastanut avioiiton ulkopuolista seksiä, mutta miksi salailla jos eletään avoimessa suhteessa? Käsittääkseni avoimen suhteen käsitteeseen ei kuulu minkäänlainen liiton ulkopuolisten suhteiden salailu?

Pitää ymmärttä että halut ei voi tukahduta. Jotkut yrittää mutta se ei onnistuu.
Onnea.

En usko,että toimii.Ainakaan kovin kauan. Heti kun tunteet astuvat kuvaan ja niitähän tulee aina lopulta,niin parisuhde on mennyttä. Kukaan ihminen ei halua pelkästään panna.

Mikä ihmeen avoin suhde? Eli molemmilla saa olla muita suhteita (seksisuhteita?). Miksi sitä sitten yleensä on yhdessä jos haluaa "säpinää" muiden kanssa. Olen kai liian vanha ymmärtämään tätä. Minulle suhde/avo-/avioliitto tarkoittaa sitä että sitoutuu olemaan toisen kanssa, vaikka ei aina niin hauskaa ja säpinää olisikaan, ja tekemään omalta osaltaan mitä voi, että toisen kanssa eläminen on mukavaa. Minä ainakin kaipaan suhteeltani turvallisuutta ja luottamista, eihän avoimessa suhteessa voi niitä olla. Koskaan et tiedä mikä puolison suhde johtaa johonkin ja sitten oletkint tosi avoimessa suhteessa - yksin.

Toimiiko vai eikö toimi?

Kysymys on siitä toimiiko se teillä vai eikö toimi teidän kesken. Sitä kukaan meistä ei voi tietää.

Sinä haluat vs. Miehesi ei halua -> Ei toimi

Sinä haluat vs. Miehesi suostuu -> Ei toimi

Sinä haluat vs Miehesi haluaa -> Toimii

Valopäät jotka väittävät että tuossa muka ihastuu johonkuhun ja sitten suhde onkin pilalla sanon niille että niin voi tapahtua ihan missä tahansa eikä siihen mitään avoimia suhteita tarvita. Vai ettekö ole koskaan kuulleet ihmisistä joilla on menneet seurustelusuhteet poikki?

Ne jotka väittävät että tuosta joutuu helvettiin tai vähitellen suhde pilaantuu sanon että pitäkää päänne kiinni. Seksi on teko, Rakkaus on tunne. Ellei niitä osaa erottaa toisistaan niin sitten on mielenterveydessä jotakin vikaa. Seksi on ihan samaa kuin vaikkapa Aerobic tai Zumba - pelkkää liikettä jossa nyt vain satutaan koskettelemaan toista sukuelimillä. Ellei se teille sovi tai ellette te sitä halua niin se ei tarkoita sitä etteikö se sopisi ja toimisi jollakin muulla.

Avoin suhde ei ole myöskään pettämistä. Kaikki valopäät jotka noin väitätte niin ajatelkaa seuraavaa asiaa. Te olette varmasti niitä jotka vastailette kysymykseen "mikä on pettämistä?" että "suutelu on pettämistä, hyväily on pettämistä, suuseksi on pettämistä, pelkkä vilkaisu on jo pettämistä". Te idiootit ette ymmärrä että teko ei määrittele pettämistä vaan puoliso ja hänen luottamuksensa sinun käytöksestä. Avoimessa suhteessa KUMPIKIN on vapaaehtoisesti suostunut siihen että kolmannen ihmisen kanssa saa harrastaa seksiä. Siten se ei voi koskaan olla pettämistä jos vain säännöistä on vapaaehtoisesti sovittu. Siksi avoin suhde ei myöskään merkitse sitä että toista muka kunnioittaisi vähemmän, tai että rakastaisi vähemmän.

Seksi on eri asia kuin rakastelu. Rakastelu on kahden ihmisen välinen intiimi kanssakäyminen, johon liittyy vahva tunneside. Seksi on kahden ihmisen välinen kanssakäyminen, johon liittyy omien himojen (ja toisen) tyydyttäminen. Summasummarum: seksiä voi harrastaa vaikka ventovieraan kanssa (vrt. yhdenyön jutut), rakasteluun tarvitaan myös henkistä yhteyttä.

tuntemattoman kanssa on pelkkää mekaanista ja tunteetonta panemista. Ei kiitos,mieluummin valitsen sen rakastelun,ihmisen kanssa jota rakastan ja joka rakastaa minua,tunnetaan toisten kroppa,mistä toisen saa sekaisin ja ennenkaikkia on se YHTEYS.
Minulle seksi tuntemattoman kanssa ei anna minulle mitään,ei minkäänlaista mielihyvää,orgasmista puhumattakaan.
Aviomiehen kanssa minulla on täydellinen yhteys,seksi on aina järisyttävää ja sitä onkin paljon. Kun tuntee toisen,seksi on paljon vapautuneempaa,hauskempaa,kiihkeämpää ja uskaltaa kokeilla kaikenlaista,mitä ei todellakaan tuntemattoman kanssa voi tehdä. Itselleni ei avoin suhde toimisi lainkaan.

itse olen elänyt avoimessa suhteessa. Se toimii silloin kun muistaa että ne muut ovat seksikavereita, eivät deittikamuja. Niiden kanssa ei tehdä muuta ku flirttailla ja sekstata. leffassa käynnit, raflaillalliset ja muut halittelut iltahämärissä tapahtuu sen SEURUSTELUkumppanin kanssa. Mutta siinä vaiheessa kun hommaan tulee muuta kuin seksi, niin homma ei toimi. Sit se katekorioituu pettämiseksi. Näin toimi edellisen kumppanini kanssa. Kunnes suhteemme kaatui siihen että enää en saanutkaan seksiä omalta mieheltäni, ainoastaan näiltä yhden illan jutuilta. Hän kun oli tyydyttänyt itsensä muualla. Rakastimme kovasti toisiamme ja edelleenkin tunne on voimakas. Mutta molemmat ymmärrämme että homma ei enää toimisi, ei edes niin että sopisimme käyvämme kerran kuussa "vieraissa".

Nämä yhden illan jutut tapahtuivat aina muualla kuin meidän kodissa.

Nykyään elän tasapainoisessa antoisessa parisuhteessa. Elänyt jo 5vuotta. Ilman toisia seksipartnereita. Vain minä ja hän. Kyllä välillä toivon pääseväni, edes kerran 6kk, hakemaan lisäsäväystä elämääni. ehkä sen aika koittaa joskus mutta "entiseen" en halua palata. Vaikka hauskaa olikin niin samaa en toivo enää kokevani.

Voi kertoa, ei toimi. Miksi edes yritätte elää suhteessa? Pysykää sinkkuna niin saatte lentää kukasta kukkaan mielin määrin. Muutakaa vasta sitten yhteen kun olette kasvaneet aikuiseksi ja nuo "säpinän kaipuut" ovat rauhoittuneet.

Tämä on sukupolvi joka haluaa kaiken. Pitää saada syödä kakku ja säästää se, pitää saada sekä parisuhde että pitää oma vapaus. Avointa suhdetta kannattavien pitäisi pysytellä sinkkuna, sellaisen henkilön parisuhteen yritys ei ole oikein toista osapuolta kohtaan.

Ystävälläni oli avoin suhde.Eihän siitä mitään tullut,kun miespuolisella panopuulla heräsi myös tunteet ystävääni kohtaan. Tunteita tullee AINA jossakin vaiheessa,se on turha väittää,että pystyy erottelemaan seksin ja rakkauden toisistaan. Seksi on juuri yksi tavoista millä rakkautta osoitetaan.
Toimii vain kun parisuhteen osapuolet ovat TÄYSIN tunteettomia,mikä on aika vaikeaa ihmiselle.
Minä lakkaisin haluamasta miestäni,jos hän kävisi paneskelemassa muita naisia. Oikeastaan pakkaisin tavarat ja lähtisin samantien. Ja mies tekisi samoin,jos minä olisin haarat levällään pitkin kaupunkeja.

AVOIN SUHDE TOIMII OIKEIN HYVIN!

Ei muuta kiun ämmä makaa mahallaan sängyn päällä ja sitten jätkät voitelee hänen anuksensa jelly-voiteella tosi liukkaaksi ja sitten kaikki jätkä panee kyseessä olevaa ämmää anukseen.

avosuhde ei voi toimia, avosuhteella ei ikinä ole JUMALAN siunausta. mikään asia ei voi pitemmän päälle toimia ilman JUMALAN SIUNAUSTA. suurta itse petosta jos aletaan toisin ajattelemaan. kaikenlaiset seksisikailijat on vääristäneet oikean ja väärän tavan.

Ei toimi .
Olen kokenut sen, olimme 30 vuotta naimisissa ja vaimoni kaipasi vaihtelua,sanoin mene vaan , sanoin hänelle luotan sinuun .
Ne olivat tyttöjen iltoja,johon hän meni. Hän löysi uuden ihastuksen.
Siinä meni vaimoni. Olemme edelleen ystäviä,vain. Ei ole ongelmia.

Ei toimi myöskään täällä. Yrittänyt olen useasti. Olen nyt olut naimisissa 3 vuotta onnellisesti. Olin avoimin mielin liikkeellä ja löysin mieheni be2-palvelun kautta. Tosi mukava paikka ja kivaa porukkaa! http://tinyurl.com/4xcd9of

avoin suhde ei toimi.
mies näkee naisii, nukkuu toisten naisten vieres, nainen näkee miehii, nainen nukkuu toisten vieres. lopulta käy niin että mies näkee aina toisia naisia ja sä jäät kakkoseks ja sit sama toistepäin. lopulta kumpaakaan ei kiinnostanu missä on tai mitä tekee. näin se mulla meni.

Ketjun aloittajalle:

Minäkin kaipaan kaikenlaista, jopa asioita joita ihmisen pitäisi saada, kuten parisuhdetta, kavereita yms yms. Se ei välttämättä tarkoita että näitä asioita saan. Ole vitun iloinen jo olemassa olevasta suhteestasi.

"kaipaan".. siis vittu eikö täällä ole selkärankaa enää kellään. Naisten annetaan hyppiä vapaasti mielensä mukaan ja käyttää paskaa logiikkaansa tuolla ulkomaailmassa.. Alkaa tympiä kun jokainen akka kohtelee kuin paskaa tässä vitun kulttuurissa. Minne hävisisvät hyvät ihmiset?

Sorry, mutta avoin suhde ei toimi naisella pitemmän päälle. Kun nainen todella kiinnostuu miehestä jälkikasvua ajatellen, niin nainen ei muita naaraita suvaitse. Mies taas käy mielellään kukasta kukkaan.
Mies, jos nainen sinulle avointa suhdetta ehdottaa, niin hän ei ole sinun koko paketistasi kiinnostunut.

Minä olen elänyt avoimessa suhteessa puolen vuoden ajan. Seurustelin tämän miehen kanssa kolme vuotta ennen kuin aloitimme avoimessa suhteessa elämisen. Mieheni on aseksuaali, eli häntä ei kiinnosta seksi lainkaan. Minua taas kiinnostaa. Kävimme seksiterapiassa muutaman kerran, mutta siellä saaduista ohjeista ei ollut meille hyötyä, koska se on suunnattu erilaisessa tilanteessa oleville. Meidän suhteessamme on paljon hellyyttä: koskettelua, hellittelyä, pusuttelua, halailua ja sanallista hellittelyä. Arvostamme toisiamme suuresti ja olemme toistemme parhaita ystäviä. Emme voisi elää ilman toisiamme. Päätimme kokeilla avointa suhdetta, koska halusimme kokeilla kaiken, jotta voisimme olla yhdessä. Minä olen ollut suhteessa erittäin turhautunut, olen kaivannut seksiä ja intohimoa elämääni. Puolen vuoden aikana en kuitenkaan ole ollut sängyssä kuin yhden miehen kanssa, ja nyt olen sitten ihastunut häneen. En tiedä mitä nyt pitäisi tehdä. Olen seksisuhteessa mieheen, jota kohtaan tunnen valtavaa intohimoa. Fantasioin hänen kanssaan elämisestä ja yhteisestä lapsesta. Mieheeni tunnen rakkautta kuin veljeeni. Että sano tässä nyt sitten toimiiko avoin suhde vai ei. Meillä kai sitten ei.

Avoin suhde ei voi toimia jos kummatkin eivät halua sitä. Sinun täytyy kertoa poikaystävällesi mitä avoin suhde tarkalleen tarkoittaa ja kertoa mitä se sisältää. Jos haluat säpinää elämääsi voisit harkita sitä niin ettet satuttaisi poikaystävääsi. Jos sinulle ei yksi mies riitä, kannattaisiko miettiä oletko vielä valmis suhteeseen. Sinkkuna voit mennä ja tulla niinkuin haluat ilman että satutat ketään. Mitä mieltä olisit itse siitä kun tietäisit että et ole poikaystävällesi ainut, eikö se saisi sinua mustasukkaiseksi? Jos oikeasti rakastaa toista niin luultavasti haluaa kumppanille ainut. Mielipiteitä on monia ja suhteet ovat yksilöllisiä.

Avoimeen suhteeseen liittyy poikkeuksetta epärehellisyyttä, mitä olen saanut kuluneen kesän ajan todistaa. Kaverillani on ollut kesän ajan 2-3 miesystävää, joiden kanssa menoja hän parhaansa mukaan tehtaili. Miehet eivät saaneet nähdä toisiaan, eivätkä edes tietää toistensa olemassaolosta. Näin ollen joka puhelussaan kaverini sai valehdella kieli keskellä suuta, mitä heille sanoa ja sopia. Hänen syntymäpäiviensä järjestely oli oikea farssi. Jos ne olis pidetty kotona, olis jätkät kaikki olleet sinne tulossa. Siinä olisi todellakin ollut säpinää synttäreillä. Toivotun säpinän sijasta aiheuttaisi minulle tuollainen jatkuva valehtelu pelkkää päänsärkyä.
Jos kyse olisi minusta, rehellisyyden nimissä kutsuisin kaikki 3 miestä synttäreille samaan aikaan ja sänkyyn kuhertelemaan kanssani. Se olisi avointa suhdetoimintaa, eikä kenellekään tarvitsisi valehdella.

Avoin suhde toimii, jos molemmat todella haluavat niin - jonkun aikaa. Toisaalta, tiedän pareja joilla avoin suhde toimi aluksi, mutta ovat jälkeenpäin todenneet, ette ise ole ollut onnellista aikaa. Tulee muita suhteita ja rakastumisia, hullaantumisia. Kaikki ei kuitenkaan kestä sellaista. Sopikaa joku aika minkä aikaa avoin suhde olisi voimassa ja miettikää jatko uudelleen kun aika on päättynyt ja setvikää miltä tuntui itsestä ja miltä toisesta.

Voi, mutta silloin ette ole henkilökohtaisessa sisäistä aina huomiota janoavaa, ainutkertaista ihmistä huomioivassa suhteessa.

Eli homma latistuu ja muuttuu kevyeksi - jos se toimii. Tällöin et ole kumppanisi vaan kumppaniesi kanssa.

Sitä en ymmärrä että miksi ihmiset eivät osaa vedellä itselleen rajoja, vaan parisuhteissa käpertyvät suhteeseensa niinkuin se olisi ainut IHMINEN maailmassa. Säpinää saa olla rajattomasti, kunhan se on elämä-säpinää. Jos mun naisystävä haluaiisi lähteä maailmanympärireissulle - senkun menköön. Hyvä suhde kestää ja mahdollistaa sen - mutta jos naisystäväni haluaisi alkaa jakaa jonkun toisen karvaperseenn kanssa intimiteettiä jonka koen kuuluvan meidän suhteeseemme ja sillä tietyllä tasolla meidän suhteeseemme niin NO FUCKING WAY, silloin nainen voi ryhtyä polygamisiin suhteisiin (pohjimmiltaan hän on aina vapaa tekemään mitä tahansa) mutta se kuvio ei sisällä sitten minua. Olen valmis punnitsemaan tämän kahdenkeskeisyyden todellisen arvon myös sillä että kumppani kokee menettävänsä "jotain kivaa". Kaikkea kivaa ei voi saada ja jos alkaa perustamaan elämäänsä sellaiselle harhaluulolle että voi ihan mitä tahansa eikä sillä ole seurauksia - huomaa kaiken muuttuvan hyvinkin nopeasti paskaksi.

Liian tiiviit ja ahdistavat parisuhteet jotka estävät normaalin ihmisten kanssa kanssakäynnin varmasti antavat kimmokkeita etsiä vapautta, tällöin kuitenkaan "ehdoton vapaus ja irrallisuus" ei ole välttämättä se paras ratkaisu. Silloin pitää katsoa mikä siinä suhteessa mättää, vai onko vain kyseessä omat odotukset elämältä - odotukset joissa joutuu valitsemaan turvallisen rakkaudellisen ja sitoutuneen parisuhteen - ja menevän vaihtelun ja riippumattomuuden välillä.

Kakkua ei voi syödä ja säästää, ihmiselle tärkeintä on tuntea itsensä ja kohdella toisia sen mukaan oikeudenmukaisesti. En halua riippumatonta ihmistä kumppanikseni, enkä - jos en itse halua sitoutua vahvasti - voisi ajatella että uskottelen jollekulle tekeväni niin vaikka siinä hyvätkin puolensa minun kannaltani olisikin. Hyväksikäyttö on perseestä.

Mitä tahansa voi, ei ole Jumalaa joka tulisi estämään mitään valintoja.

Mutta kannattaako, kaikella kun on hintansa - ja jos haluaa kaiken niin siitä luultavasti sitten maksaa hyvin hyvin hyvin kalliisti, ja jälkikäteen katumapäälle tuleminen ei korvaa tai korjaa mitään minkä on jo rikkonut.

kyllä avoin suhde voi toimii ihan hyvin,vaikka se aina riippuu parista. Ittelläni avoin suhde toimi ihan mallikkaasti pitkän aikaa (2vuotta). Vaikka välttämättä kaikista pareista ei yksin kertaisesti ole siihen tai ei muuten vaan haluta sitä näkyvyyttä ja jakaa sitä omaa asiaa kaikien muiden kanssa, mut kyl se on musta hieno juttu kun sen vaan saa toimimaan. Kyl sitä kuitenki aattelee joskus että onko sillä mitään merkitystä jos se vaan tuntuu itestä oikeelta ja tietysti siitä toisesta, mut sillä mitä muut ajattelee esim. et se ei oo mikään suhde joka ei näy, on ihan täyttä paskaa.... suhteesta pitää osata nauttii jos se on sen arvosta ja se tuntuu just oikeelta JA SE RIITTÄÄ!! sanon minä (((;

ei toimi, jätä nykyinen, koska teilläkään ei toimi.

Eron jälkeen seurustelin pari vuotta vakavasti. Viimeisenä kesänä sain luvan tapailla muita miehiä ja tehdä ihan mitä vain. Olin tyytyväinen, miesystävä myös, kun sai kuulla kaiken ja nähdä kuvia. Parin kuukauden kuluttua tapasin nykyisen mieheni erilaisissa merkeissä ja samantien oli selvää, että _meistä tulee uusperhe ja tuo vapaamielinen miesystävä jäi (sori vaan). Jälkikäteen tuumin, että oli kuitenkin olo, ettei mulla ollut niin väliä enkä ollut tärkeä, kun mua kaikille muillekin niin auliisti tarjottiin;-o. Nykyinen mies on tavalliseen tapaan mustis eikä ikinä antaisi mun riekkua muualla. Se tuntuu hyvältä!

Muistakaa kondomi vapaissa suhteissa :D olisihan se ikävää tuoda kotio jotain muutakin kuin vieraan hajut..mutt jotkuhan tykkäävät liukkaille pääsystä :D:D

Vapaan suhteen harkitseminen on lopun alkua. Exäni ehdotti vapaata suhdetta, en suostunut, myöhemmin selvisi että oli pannut 5kk vieraan kanssa säännöllisesti.

Samanmoinen kokemus minullakin, lopun alkua...vapaa suhde ei oikein ole enään mikään suhde. Sitä vaan asutaan saman katon alla. Ihan kuin sinkkuna jossain kommuunissa. Oli aika outo fiilis kun silloinen mies vei mut hotelliin toisen miehen luo... Olis vielä halunnut että kertoilen kokemuksistani...en kertonut...ja aikaa myöden pistin suhteen poikki silloiseen puolisooni.

Oletko harkinnut sitä, että myös poikaystäväsikin sitten tapailee ja harrastaa seksiä muiden naisten kanssa? Puhut tässä nyt vain siitä miten sinä kaipaan ulkopuolisten miesten huomiota. Miehesikin varmasti tulee saamaan huomiota toisilta naisilta. Et tainnut tätä ajatella ollenkaan ja nyt kun ajattelet, niin taitaa sinultakin ymmärrys loppua. Perus Muija.

Terveisin toinen muija.

Avoin suhde toimii siinä aika 'kätevästi', että se osoittaa taustalla olevan ongelman ihmissuhteissa. Eli ei kykene pitkäaikaisiin parisuhteisiin ja tulee elämään sitten vanhempanakin aivan yksin. Siinä vaiheessa sitä todella miettii, että miten tämä elämä nyt näin meni.

No jos kerta haluat toisilta miehiltä huomioo, niin erotkaa ja jätä se mies nyt. Koska ethän voi syödä kakkua ja säästää sitä !! Kun olet yksin, niin pidä sitte niin suurta mies laumaa ympärilläsi kuin sinun rahkeet sietää.

Samaa mieltä. Avoimen suhteen ehdottaja sanoo siten pitkäaikaiselle puolisolleen päin naamaa,ettei seksi enää ole tyydyttävää,eikä toinen kiihota samalla tavalla. Ja pitäisi päästä kokeilemaan muitakin.Itse ainakin loukkaantuisin syvästi ja heittäisin ukon samantien mäkeen.
Itselläni oli suhde joka alkoi avoimena ja loppui siihen,kun mies ei hyväksynytkään,että minullakin on muita. Mieskin kävi kyllä panemassa muitakin,mutta itse en sitten olisikaan saanut. Ja mies sitä kaikenlisäksi minulle ehdotti.

Avoimet suhteet on houkuttelevaan kultakääreeseen päällystetty terävä miekka, joka rikkoo parisuhteen varmasti ennemmin tai myöhemmin!!

vaihtoehto 1) toinen löytää uudesta suhteesta paremman puolison, ja se alkuperäinen puoliso jää hiljalleen rannalle ruikuttamaan

vaihtoehto 2) kumpikaan ei löydä parempaa muualta, mutta mustasukkaisuus ja kilpailutilanne nakertavat hiljalleen parisuhteen pohjan rikki

vaihtoehto 3) pariskunta tajuaa jo alkuvaiheessa että parisuhdetta ei voi korjata muilla ulkopuolisilla ihmisillä, vaan joko moninkertaistaa rikkinäisyytensä monien kanssa tai korjaa mitä on korjattavissa ja on onnellinen sen yhden kanssa

Toivottavasti kenenkään ei tarvitse mennä noin vaikea tien kautta parisuhteen päätös- tai korjausprosessiin. Tsemppiä kaikkien parisuhteisiin!

Se on aika lailla itsestä ja parisuhteesta kiinni toimiiko. Jokainen ihminen muovaa sen itse toimivaksi

Aloittajan kysymykseen: voi. Elelin lähes avoimessa suhteessa lähes kymmenen vuotta. Lähes siksi, että toisella oli veto-oikeus sanoa että nyt breikki vieraissa rampaamiseen, jos homma tuntuu kurjalta.

Se suhde loppui ihan muihin ongelmiin kuin seksijuttuihin. Ikäeroa oli sen verran, että meillä alkoi olla eri tarpeet.

Se oli hieno suhde, jonka vertaista en ole sen jälkeen kokenut.

Mutta komppaan niitä, jotka sanovat että molempien pitää haluta sitä. Muuten homma ei toimi.

Kannattaa hommata aktiivinen maahanmuuttaja.

Kyllä avoin suhde voi toimia.


Nain kaikkia Turkin reissullani.

Matt. 15:19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.

- Ihmisen sydän on vääristynyt synnin tähden, ja sieltä lähtevät himot ja halut tehdä haureutta, saastaista irstailua ja pettää omaa puolisoaan himon tähden.

Jaak. 4:4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.

- Avionrikkominen on tarkoituksellista Jumalan häpäisemistä. Irstaat himot ja haureus ovat maailmassa valitseva saatanan valta, jonka piirissä elävästä ihmisestä tulee Jumalan vihollinen.

1Kor. 6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

- Jumala tuomitsee homoseksuaalisuuden, huoraamisen sekä avionrikkomisen - puolison pettämisen - ja jos ihminen ei käänny ja kadu näitä tekoja ja pyydä anteeksi niitä Jumalalta, sekä ota vastaan pelastusta Jeesuksessa, ei hän ole näkevä Jumalan valtakuntaa, vaan hän joutuu syntiensä tähden kadotukseen.

2Kor. 5:20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

- Jeesus on tullut huoria, homoja, seksiorjia varten. Hän kutsuu avionrikkojaa pelastukseen, jossa Hän oman verensä kautta antaa synnit anteeksi, saattaa meissä täydellisen elämän muutoksen aikaan, niin että me hylkäämme synnin ja alamme kasvaa Jumalan rakkauden ja armon kautta puhtaaseen ja Jumalan Sanan mukaiseen elämään.

Haluan sanoa sinulle - tänään on pelastuksen päivä. Ota vastaan syntiesi sovitus Jeesuksessa ja anna Jumalan sovittaa itsesi. Silloin pääset vapaaksi seksi addiktiosta ja haureuden demonisesta vallasta.

En pidä itseäni mitenkään erityisen mustasukkaisena ihmisenä, mutta jos mulle tultaisiin ehdottamaan avointa suhdetta, se olisi iso mietinnän paikka. Eikö silloin kannattaisi mieluummin pitää kokonaan taukoa suhteesta. Mites itse ajattelisit jos poikaystäväsi löytääkin toisen kumppanin tuolla touhulla? Itsestä se voi tuntua kiehtovalta, mutta aina pitäisi ajatella myös sitä miltä itsestä tuntuisi, kun miehelläkin on toinen..Itse en ainakaan sulattaisi sitä, se olisi sitten siinä koko suhde.

siis hä...



****************************************************************************************


siis hä...

Minä itse olen ollut ainna avo suhdeessa..Helppo lähtä kun tuntuu siltä..

Eihän ihminen ole oikeastaan edes biologisesti tarkoitettu yksiavioiseksi kuten jotkin muut eläinlajit. Lähinnä yksiavioisuus on kulttuurien ja yhteiskunnan aikaansaannosta. Yksiavioisuus on siis periaatteessa vain valintakysymys. Tästä johtuen ihmiset myös pettävät, koska ei ole tarvetta lähtökohtaisesti olla vain yhden ihmisen kanssa koko loppuelämää (onhan niitä syitä tietysti monia muitakin, kuten hyväksyntä, tyydyttämätön kumppani, seikkailunhalu yms.).

Eli mielestäni avosuhteessa ei ole mitään väärää jos se molemmille osapuolille sopii. Ei tuo avosuhde tarkoita välttämättä, että on sitoutumiskammoinen ihminen esimerkiksi, niinkuin ylläolevasta viestistä saa selville vaan sitä, että pystyy ja uskaltaa nauttia myös muiden ihmisten seurasta ilman sen suurempia seuraamuksia.

Riippuu millainen suhde on itsestään? kannattaa puhua puolison kanssa, koska luultavasti täällä suomi24 sessa et saa sitä apua mitä puolisosi voisi antaaaaa..

Minun tilanne taas on sellainen että olen suhteessa kolmen naisen kanssa. rakastan heitä kaikkia hyvin paljon. Seksiä on vain kahdessa suhteessa. Järjestely toimii erittäin hyvin. Pidän naiset erillään toisistaan niin ei tule mustasukkaisuus draamoja.)

Luin mielipiteitänne avoimesta suhteesta ja, hyvin mielenkiinoisiakin variatioita löytyi joita kannattaa jokaisen asiasta kiinnostuneen kanattaa miettiä. Asiaan vielä enempää perhtymättä, uskoisin parisuhteesta avoimeen parisuhteeseen siirtymin voisi olla ratkaisu ainoastaan lasten vuoksi,hmm,,, kenties? Taas jos tutustmisen alkuvaihessa sovitaan avoimesta suhteesta, niin en pidä sitä huonona vaihtoehtona , antaa mahdollisuuden tutustua kumppaniin rauhassa ilman suuria lupauksia joita ei ehkä voi lunastaa, myöskin jos avoin muuttu parisuhteeksi voisi olettaa että molemmat kunnioittavat ja haluavat toisensa! Samalla tulisi selvitettyä kumppanin, ja itsensä mahdollinen mustasukkaisuus, jos ei homma etene niin, sit voi miettiä toisenlaisia kuvioita. Vuosikausia jatkuva avoinsuhde onkin kenties vaan vakipano? Mielenkiintoinen kombinaatio kuitenkin koko avoinsuhde. :D

Itse avoimessa suhteessa elävänä, voin kertoa ettei kaikki aina toimi. Meillä mies halusi suhteen jossa on kimppa, parinvaihto, ja muita suhteita. Vaikka oltiin aluksi hyvin rakastuneita, oli miehellä silti muita naisia. En aluksi halunnut itse kokeilla mitään ja mulle riitti yksi mies.
Jossain vaiheessa mies puhui että tuntee syyllisyyttä menoistaan ja oli sitä mieltä että munkin on tehtävä hyppyjä ettei hänen tarvi kärvistellä huonoa omaa tuntoa.
Hän kohteli mua hyvin ja rakkaudella, mutta kun aloin itse tulla rohkeammaksi niin miehen rakkaus on jotenkin kadonnu ja kohtelu on muuttunut välinpitämättömäksi.
Mulla oli vain satunnaisia juttuja ja en saanut niistä mitään hengenravintoa. Mies sensijaan rakentaa isompia juttuja ja luulen että niissä on myös tunteita paljon mukana.
Hän sanoi että munkin koitettava etsiä lämmin suhde. Kun sitten sellasen löysin niin nyt elämme kuin sisko ja veli...ei juuri mitään kanssakäymistä ole. seksiä saan vongata ja silloinkaan ei välttis saa. ehkä tänä kesänä olen ollut mieheni kanssa 2 kertaa...
Hän ei helli minua ja viettää aikansa kotona ollessaan tietokoneella. No mitä voin tästä päätellä... olen vain kulissi joka olosuhteiden pakosta on paikallaan..itsetuntoni on romahtanut pohjalukemiin ...

Avoin suhde ei miehelle ole kannattava suhde. Ajautuu vain aisankannattajaksi, koska naiset saavat helposti seksiä, mutta miehet eivät.