Vaimoni ei lapsen syntymän jälkeen ole juuri huomannut, että hänellä on mieskin. Puhumattakaan, että olisi huomioinut.
Seksistä ei voi enää edes puhua, sillä hän saa sen kuulostamaan niin hirveän tuomittavalta. Näin on jatkunut kuukausia ja vuosia. Lopulta hän pyysi etsimään seksiä muualta.
Perheessämme voidaan siis sanoinkuvaamattoman pahoin. Mikä saa naisen hylkäämään miehensä juuri silloin kun kaiken pitäisi olla täydellisesti?
On todella hirveää pudota maanpinnalle niin korkealta ja arvaamatta.
Moni tietysti ajattelee, että vika on minussa, mutta ei se ole. Puolisokin jopa myöntää sen. (Ainoa asia minkä hän ylipäätään enää myöntää!)
Parisuhdeterapioissakin se on tullut ilmi, ja niissä on hänelle kerrottu suoraan kuinka hirvittävän väärin hän tekee lapselle ja itsellemme.
Miksi hän tuomitsee lapsen kasvamaan tälläisessä ilmapiirissä?
Seksistä ei voi enää edes puhua, sillä hän saa sen kuulostamaan niin hirveän tuomittavalta. Näin on jatkunut kuukausia ja vuosia. Lopulta hän pyysi etsimään seksiä muualta.
Perheessämme voidaan siis sanoinkuvaamattoman pahoin. Mikä saa naisen hylkäämään miehensä juuri silloin kun kaiken pitäisi olla täydellisesti?
On todella hirveää pudota maanpinnalle niin korkealta ja arvaamatta.
Moni tietysti ajattelee, että vika on minussa, mutta ei se ole. Puolisokin jopa myöntää sen. (Ainoa asia minkä hän ylipäätään enää myöntää!)
Parisuhdeterapioissakin se on tullut ilmi, ja niissä on hänelle kerrottu suoraan kuinka hirvittävän väärin hän tekee lapselle ja itsellemme.
Miksi hän tuomitsee lapsen kasvamaan tälläisessä ilmapiirissä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko vaimosi masentunut, tai itsetunto muuten alhaalla?? Kärsi(i)kö hän synnytyksen jälkeisestä masentuneisuudesta?? Onko hän ollut erilainen selvästi raskauden ja synnytyksen jälkeen?? Onko hän ennen lasta ollut seksuaalisesti aktiivinen yleensäkään??
Jos vastaat melkein kaikkiin, tai joihinkin kohtiin kyllä, niin asialle pitäisi tehdä jotain?? Mutta, jos kyse on aivan jostain muusta, asioita on lähdettävä pohtimaan ihan eri kannalta.....
Oliks se niin että sä oot sen lapsen isä?
Ettei se oo vaan menny sun kanssa naimisiin siksi että sais lapselle isän? Jos oikee isä otti pitkät? Kun se on tutustunu sinuun niin ettei se vaan ois pettynyt...Tai ei kai sentään, sillä on vaan muuten jotain pahaa oloo. Kyllä se varmaan menee ohi....Ole kiltti ja rakastava mies ja isä,
kyllä se siitä...
Harmi, ettei terapioistakaan ole ollut apua. Vaimosi ei halua katsoa totuutta silmiin koska se pelottaa, mutta mitä kauemmin tilanne on ennallaan, sitä vaikeammaksi sen purkaminen tulee.
Hän ei syvällä sisimmässään luota itseensä ja lapsesta on tullut hänelle pätemisen väline. Hän ja lapsi yhdessä muodostavat (hänen mielessään) "liiton", joka ei tarvitse mitään eikä ketään. Syyt liittoutumisen tarpeeseen saattavat olla hyvinkin syvällä ja vaikeasti tavoitettavissa.
Vaikea juttu siis, mutta kyllä mä teinä edelleenkin vaan pyrkisin hakemaan ammattiapua ongelman käsittelyyn. Hoito-ohjelman pitäisi myös kestää pitempään, sillä koko persoonan avaamiseen ei muutama sessio riitä.
Voimia sinulle. Yritä pysyä rehellisenä itsellesi.
täyteen ja paanalle. Muuta ei ole tehtävissä.
Mitä useamman vuoden pilaat elämästäsi tuommosen kanssa, sen katkerammin kadut.
Kaikille naisille ei lapsen saanti tarkoita tuota samaa.
Muista, että sullakin on tasan yksi elämä. Ei ole yhdentekevää mihin sen tuhlaa...vaimosi aikoo tuhlata omansa kiukutteluun.
"Mikä saa naisen hylkäämään miehensä juuri silloin kun kaiken pitäisi olla täydellisesti?"
Tarkoitatko että kaiken pitäisi olla täydellisesti siksi koska teille on syntynyt lapsi? Sehän on usein parisuhteen "pahin" koettelemus ja kriisin paikka. Etkö tiennyt mihin olet ryhtymässä kun isäksi aloit?