Mielipide moottoripyöristä.

Minusta on ihana sekä ajaa ja olla kyydissä, pyörissä on ehdottomasti oma viehätyksensä. Se vapauden tunne on uskomaton!! Vauhti, tuuli, liikkumisen helppous, moottorin kehräys takapuolen alla... Mutta toisaalta veljeni ja isäni moottoripyörävillitystä seuratessa olen ihan kiitollinen, että mikään metallikasa ei vie oman puolisoni huomiota niin inteisiivisesti toukokuusta syyskuulle. Kyseessä on sen verran hintava harrastus, ettei se sovi kerran kuussa harrasteltavaksi, ja päivittäisenä elämäntapana se taas voi olla turhan huomiota vaativaa, ellei harrastus ole yhteinen.

Itsemurhakoneina en pyöriä pidä, paljon on kuskin käsissä... sen sijaan jotkut ajajat (kerta vuoteen vieraalla pyörällä ei riitä pitämään yllä ajotaitoa) tuntuu itsemurhakandidaateilta :) Toisaalta tiellä liikkuu paljon muita immeisiä jotka eivät ole ajatelleet pyörällä liikkumisen riskejä pätkän vertaa, ja sydäntä riipii nähdä ne onnettomat turvavälit pyöräilijän perässä (vaikka sopisi ne olla kohdillaan ihan kaikkien kulkuneuvojan välissä), pyörä kun pysähtyy tiukan paikan tullen vähän eri tavalla ja pyöräilijä on suojattomampi takaatulijoiden jyrätessä niskaan.

Pyörävertailukysymyksesi on erikoinen... vähän sama kuin kysyisi, onko paistinpannu vai uunivuoka parempi/tyylikkäämpi, se vähän riippuu siitä mitä sillä tekee ja millainen pannu tai vuoka on kyseessä :) Mutta jos vain estetiikasta puhutaan, niin customit ei minun silmääni miellytä, jos joku pyörä pitäisi perheeseen hankkia niin kyykky (tai matkapyörä jonka käsittelyyn omatkin rahkeet riittäisi), ja jos jonkin haluaisi pyllyni alle juuri tänään niin crossin.

Mielestäni tyylikkäin moottoripyörä on sellainen, josta EI kuulu kilometrien päähän sellanen helvetin rasittava romurallissa olleen roska-auton ÄÄNI!

Mikä helvetti se on, että suihkussa ei saa kerrostalossa käydä kello kymmenen jälkeen, mutta jotkut nahkatakkipellet näkevät oikeudekseen pöristellä leikkikaluillaan ympäri pihaa keskellä yötä? Sellainen ei ole kesän tyylikäs kulkupeli, vaan barbaarisen välinpitämättömyyden ilmentymä.

Ja jos pippelinpituudessa on puutteita, ei sitä hyvät pojat kannata alleviivata hankkimalla sille noin ÄÄNEKKÄITÄ jatkeita. Kannattaisi olla ihan hyshys-hiljaa vaan ja antaa töissäkäyvien, hyvin ihmisten nukkua ansaittuja yöuniaan. En minäkään toitota kovaäänisellä ympäri nukkuvaa kaupunkia, että:

"Nämä ovat oikeasti AA -kupin tisut! Henkka-Maukasta joudun rintsikat ostamaan ja tunkemaan geeliliiveihinkin vielä sukat!"

Motskarit on ihan komeita, mutta niiden mieskuskin useimmiten nyyppiä. 50 villitys painaa niskaan. Fast and Furious nuoremman sankarit luulevat itsestään liikoja. Sitten on vielä aikuiset moottoripyöräkerholaiset joiden mielestä jengielämä on kivaa.

Tulee mieleen 40 , 50 60 mies, joka haluaa kovasti olla nuori, vaikka sisäkumi paistaa jo ja maha roikkuu nahkahousujen päällä.

Nuoret, komeat miehet harrastaa harvoin moottoripyöriä.

Tuo on totta!

Mielestäni moottoripyörät ovat sanalla sanoen seksikkäitä. Itsellä ei ole varaa ostaa pyörää, mutta kyytiin kiipeän enemmän kuin mielelläni - harmi tosin, ettei lähipiirissäni ole montaa pyörää. Tuo hienon kesäfiiliksen, kun ohi ajaa makea metallinhohtoinen peto muristen niin, että vatsanpohjassa tuntuu! =) Niin ja bonuksena vielä se peto, joka sitä ohjaa...

Niin ja kawasaki ninja miellyttää eniten silmää

Moottoripyöräily kuuluu samaan sarjaan kuin tupakointi ja älytön ryyppääminen.. Itsemurhajien hupia siis, tosin tulokset näkyvät nopeammin.

Custom 2.
Siin on sexiä, rokkia, asennetta, linjakkuutta.
Yksinäisen tyylikkään ratsastajan menopeli.
Kuin elokuvasta Desperado jossa Antonio ja Salma ovat mielettömän tyylikäs pari, kaksi yksinäistä sutta jotka löytävät toisena ja karauttavat kohti yhteistä tulevaisuutta, tosien ei moottoripyörällä vaikka se olisi sopinut paremmin ;)

Ei oikein mikään noista, jos on valittava niin toi custom 2 , koska siinä paras istuin takakuskille

Moottoripyörät on hienoja.

Ehdottomasti tuo ensimmäinen.

Mä tykkään moottoripyöristä. Olen aina tykännyt. Mulla itsellä on 600 cc Ninja, jolla välillä päristelen. Hiukan hiipunut pahin ajointo tukirangan oikutellessa kivuliaasti. Ei kärsi pitkiä matkoja istuksia.

Jotenkin kyykyt kolahtaa eniten. Motocrossi pyörän haluisin toiseksi pyöräksi. Voisin maalla käydä ajelemassa sillä ihan vaan revitelläkseni ja nauttiakseni erilaisesta menosta, mitä tuolla kyykyllä. :-)

Tappovehkeitä ne on taitamattomissa käsissä ja jos jättää aivot narikkaan. Mut niin kaikki ajopelit.

Pyörät on ihan ok.
Prätkäjengit(hiiret) on sen sijaan pateettisia rassukoita.