Miten ihmeessä jotkut pystyvät olemaan jopa monia kymmeniä vuosia yhdessä? Miksi se onnistuu joillakin ja joillakin ei millään? Miten esim 20vuoden suhde voi yhtäkkiä vaan tulla tiensä päähän? Ja voiko noinkin pitkässä suhteessa rakkaus IHAN OIKEASTI kestää? Vai onko se pitkissä suhteissa sitä että ollaan vaan niin totuttu olemaan sen toisen kanssa jo että sitä vaan on ja elää kumppaninsa kanssa, ikäänku aivan rutiininomaisesti? Vai voiko aidosti ja oikeasti rakkaus kestää loppuun asti?
Mun jokainen sisko seurustelee, yks on ollut 18vuotta yhdessä, toinen 10vuotta, kolmas 10vuotta, neljäs 20vuotta sekä vanhemmat 30vuotta.
Itse olen parikymppinen ja pisin suhde kestäny vain vuoden. Toiseksi nuorin siskoni on 23v ja on seurustellut saman miehen kanssa kohta neljä vuotta.
Mua on aina kiinnostanu tälläset parisuhde asiat, millä ihmeen konstilla jotkut vaan yksinkertaisesti voivat/pystyvät/haluavat/kykenevät olemaan yhdessä kymmeniä vuosia, jopa pysyä täysin uskollisena koko sen ajan?
Kumpa itsekin sellaisen suhteen joskus löytäisi että hautaan saakka yhdessä! Ja vieläpä niin että oikeesti se RAKKAUS on läsnä kokoajan vaikka sanotaan että se muuttaakin muotoaan jossain vaiheessa. Mitä se taasen tarkottaa?
Mun jokainen sisko seurustelee, yks on ollut 18vuotta yhdessä, toinen 10vuotta, kolmas 10vuotta, neljäs 20vuotta sekä vanhemmat 30vuotta.
Itse olen parikymppinen ja pisin suhde kestäny vain vuoden. Toiseksi nuorin siskoni on 23v ja on seurustellut saman miehen kanssa kohta neljä vuotta.
Mua on aina kiinnostanu tälläset parisuhde asiat, millä ihmeen konstilla jotkut vaan yksinkertaisesti voivat/pystyvät/haluavat/kykenevät olemaan yhdessä kymmeniä vuosia, jopa pysyä täysin uskollisena koko sen ajan?
Kumpa itsekin sellaisen suhteen joskus löytäisi että hautaan saakka yhdessä! Ja vieläpä niin että oikeesti se RAKKAUS on läsnä kokoajan vaikka sanotaan että se muuttaakin muotoaan jossain vaiheessa. Mitä se taasen tarkottaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
No hei, ei siinä mistään "pystymisestä" ole kyse... Vaan kun suhde ottaa kehittyäkseen ja vakiintuakseen, se vaan menee niin, ei siihen mitkään lainalaisuudet päde. Ei siinä tule ajatelleeksi, että onko tämä nyt kestänyt vuoden vai kymmenen vai enemmänkin...
Osa ihmisistä "jämähtää" parisuhteeseen lähinnä tottumuksesta - kun ei ole tietoa muunkaanlaisesta eikä ole mitenkään paha olla. Sitten saatetaan yhtäkkiä 10 - 20 vuoden kuluttua kokea joku "herätys" ja heitetään kaikki entinen menemään tuosta vaan...
Osa ihmisistä on pitkässä suhteessa, koska haluaa jakaa elämänsä juuri sen yhden ja ainoan kanssa. Rakkaus kasvaa, uudistuu ja vahvistuu kaiken aikaa. Sellainen rakkaus kestää kummankin osapuolen kokemat mahdolliset henk koht kriisit, itseasiassa vain vahvistuu niistä. Tuttavapiirissä on muutama tällainen noin nelikymppinen pari, joista huokuu syvä rakkaus ja välittäminen vielä pitkänkin yhteisen taipaleen jälkeen. Näillä ihmisillä on kivaa keskenään :)
Avain tyydyttävään, onnelliseen ja kestävään liittoon on
itsensä tunteminen
tämän myötä SOPIVAN kumppanin löytäminen ja valitseminen,
kumpanin, joka arvostaa ja jota arvostaa.
koska kaikki perustuu itsensä tuntemiseen ja siihen pohjautuvaan parinvalintaan, ovat kovin nuorena solimitut liitot harvoin kestäviä tai onnellisia. Näitäkin toki on.
Parempi lyödä kimpsut yhteen vasta jossain kolmenkympin korvilla, kun tietää paremmin, mitä itseltä, elämältä ja kumppanilta toivoo.
Osa ihmisistä on toki niin turvallisuushakuisia ja ulkoa käsin ohjautuvia, että kitkuttelee hyvin vaikeissakin ja epätyydyttävissä (enkä tarkoita nyt normaaleja "huonompia jaksoja", kriisejä tms, vaan huonoa kohtelua, molemminpuolisen kunnioituksen puuttumista jne)
suhteissa, koska ei vaikkapa lapsuudenkokemusten pohjalta usko ansaitsevansakaan parempaa tai ei vain uskalla tehdä tilanteelle mitään.
Tuntuu aivan älyttömältä kysymykseltä, sillä avioliiton tarkoitus on kestää kuolemaan saakka, niihän vannoivat Englannin nuoretkin juuri häissään.
Avioliittoon ei pidä mennä jos ei jaksa ajatella näin, sillä sillä omalla ajatuksella on aika suuri merkitys asiassa, avioliitto on myös turvan lasten saannille ja lupaukselle hoitaa heidät yhdessä turvallisessa kodissa aikuisiksi.
Et ole kypsä avioliittoon ajatuksinesi, etkä ole valmis äidiksi tai isäksi noilla ajatuksilla. Joten älä kiirehdi, se oikea tulee jos on tullakseen, sitä ei etsimällä löydä,
Seksi ei ole se asia, jonka vuoksi mennään avioliittoon vaan kokonaisuus, jossa suunnitellaan elämää tarkemmin. Esim. miten koti hankitaan, miten työelässä mennään. Hyväksytään toisen työelämän ehkä vaatimukset työmatkoista, ylitöistä kohtuullisesti. Harrastetaan yhdessä ja ainakin joitakin yhteisiä tuttavia ja ystäviä. Tosin on syytä tuntea toisen kaverit, joiden kanssa harrastaa jotakin lajia. Salaisuukksia ei saisi olla. Ole rehellinen puolisollesi vaikeissakin asioissa.
Pitkään liittoon sidoudutaan vankasti, ollaan valmiita kestämään myös ne pahat päivät. ei vaadita aina toiselta vaan vaaditaan myös itseltä.
Kaikkea ei voi koskaan saada. Kuulin juuri äskettäin jonkin sanovan, että rahalla saa. Totta rahalla on voimaa, mutta sillä et saa perhe-elämää kuntoon.
Kun ruuhkakavuodet ovat menneet eli lapset ovat kasvaneet ja työelämäkin tuntuu etenevän. Silloin on aika yhteisiin hetkiin, yritä tehdä niitä hetkiä, matkustelkaa, jotta on kiikkutuolissa muisteltavaa yhdessä, Kiikkutuolissa ei paljon voi muistoja muistella jos kumppanit ovat vaihtuneet yhtenään.
Lasten kanssa elämiseen tarvitaan paljon. Yritä löytää kultainen keskitie viedä lapsiasi eteenpäin, ota selvää lapsen kehityksen kulusta ja yritä ymmärtää ne muutokset hänessä. Nuoreen ei pidä suuttua tai loukkaantua hänen puheistaan, vaan miettiä enemmin mikä sen aiheuttaa ja olla tukena taustalla. Opi tuntemaan lapsesi kaverit, silloin tiedät missä ja kenen kanssa hän on, ehkä niitä suruja tulee näin vähemmän. Ja tärkeintä puhukaa puolisonne kanssa lastenne kasvatuksesta ja pitäkää ehdottomasti yhteinen näkökuma asioissa. Samoin on kaikissa asioissa, myös tässä parisuhteessa olevissa asioissa, tarvitaan yhteistä näkemystä.
Pitkä liitto vaati joustoakin usein, mutta se myös antaa paljon ja mikä tärkeintä turvallisen kodin. Uskon myös talousasioiden olevan aviopareilla paremmin kunnossa useimmiten, sillä erojen kautta tuhlantuu niin paljon hyvää elämästä ja tasapaino puuttuu usein.
Huomautus tähän: parisuhde ja avioliitto eivät ole automaattisesti sama asia. Aloittaja kirjoitti parisuhde-palstalle parisuhteen kestämisestä. Ihmiset saattavat olla ilman papinaamenen "velvoitteitakin" hyvin sitoutuneita toisiinsa, yhteiseen kotiin ja lapsiin. Toisaalta sitten taas joillekin naimisissa ololla ei ole paljoakaan painoarvoa - kenties sama nimi ovessa eikä lapsia käydä tunnustamassa viranomaisille, mutta muuten eletään hyvinkin itsenäisesti.
Ei ihmisiä oo tarkotettu olemaan yhdessä lopun elämää, tässä pätee sama ku eläimilläkin. Miehet vaan panee ja siittää, naise synnyttää, siinä se. Ei tarvita mitään seurusteluja ja ihkujuttuja. Nussimista vaan että saadaan maailma täytettyä kersoilla. Niin tekee eläimetkin. Ei nekään seurustele. Ne panee kun on kiima aika.
Riippuu täysin eläinlajista, onko tarkoitettu olemaan yhdessä lopun elämää, vai ei. Jotakut lajit muodostavat elinikäisiä parisuhteita. Joillakin taas parisuhteet yleensä kestävät, mutta tietty pareista prosenttimäärä päätyy eroon. Joillakin lajeilla asia menee kuten sanoit, eli uros vaan parittelee naaraan kanssa kiima-aikana ja naaras joutuu sen jälkeen hoitamaan pennut yksinhuoltajana.
Parisuhdekäyttäytyminen on siis biologisesti määrättyä ja lajisidonnaista.
Samasta syystä kuin miksi ulkona näkyy puutarhoja, joista toiset ovat räjähtäneitä ja toiset hyvin hoidettuja ja kauniita. Huomio ja kommunikaatio, tarpeisiin vastaaminen. Toisilla se sujuu luonteiden sopivuuden takia liiemmin huomiota kiinnittämättä mutta toiset tarvitsevat keskittynyttä otetta jotta asiat tulee hoidettua.
Mikset lainaa tai osta aihetta käsittelevää kirjallisuutta?
Avioliittotyössä on jo ratkaistu nuo kysymykset ja ongelmat. Liittojen kestävyys, rakastuneisuus tai kestämättömyys on suoraan verrannollista siihen miten paljon parit pitävät huolta liitoistaan, viettävät aikaa yhdessä, jättävät ikävät asiat sanomatta ja tekemättä ja miten paljon vastaavat toistensa tärkeimpiin emotionaalisiin tarpeisiin.
Rakkauden muuttumisesta puhutaan kahdessa merkityksessä 1)lähentymisenä ja 2) eteääntymisenä. Molempia varmasti tapahtuu ja alkuhuuma vähenee. Monet eivät kuitenkaan tiedä, että rakastuneisuuden ja huuman voi säilyttää toimimalla oikein.
Kirjallisuutta;
Sopanen "Toinen toisellemme"
Ranssi-Matikainen "Paremman avioliiton rakkauspankki"
netissä:
http://www.marriagebuilders.com
Vanhempani ovat olleet yhdessä n. 40 vuotta, appivanhempani hieman lyhyemmän ajan, n. 36 vuotta. Itselläni takana 11 vuotta saman miehen kanssa.
Minusta parisuhteessa tärkein on puolison tukeminen ja kunnioittaminen, samalla puolella oleminen ja ennen kaikkea se, että tekee kaikkensa, jotta toisella olisi hyvä olla. Alkuhuuma ja aisteja huumaava intohimo ei kestä pitkään, sen jälkeen alkaa se varsinainen suhde, rakkaus, joka saattaa koetella ja olla vaativa. Elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista, välissä tulee ylämäkiä ja takapakkia, silloin testataan, miten syvä rakkaus on. Seisooko puoliso pyytämättä ja vaatimatta mitään rinnallasi, tukena ja turvana, kun maailma potkii päähän?
Minusta rakkaudessa on kyse siitä, että löytää ihmisen, jonka kanssa on hyvää olla ja jonka kanssa haluaa elää loppuelämänsä. Kun tuollainen ihminen löytyy, parisuhteen - perheen - eteen on tehtävä kaikkensa. Parisuhteessa ei saa olla vapaamatkustajia, eikä toista saa ottaa itsestäänselvyytenä. Parisuhteessa on oltava valmis tekemään välissä asioita vain puolison vuoksi, suostumaan kompromisseihin ja antamaan toiselle tukea ja turvaa.
Uskollisuus ei ole ainakaan minulle ongelma. Jos seksielämä ei tyydyttäisi, asia saattaisi tietysti olla hankalampi, mutta tilanne on nyt niin onnellisesti, että olemme myös samaa mieltä petipuuhista. Edellisessä suhteessa seksi taas ei toiminut, ja suhde loppuikin ennen kuin tuli 2 vuotta täyteen. Joten ainakin minulle hyvä seksielämä on tärkeä, enkä pysty elämään suhteessa, jossa en saa minua tyydyttävää seksiä. Tottakai välissä on "kuivempia kausia", mutta välissä on myös intohimoisia kausia, ja seksi jonku kanssa, joka tuntee sinut läpikotaisin on aivan mahtavaa.
Uskon, että onnistunut parisuhde, joka kestää, vaatii myös sen, että on yhteisiä harrastuksia ja että tehdään asioita yhdessä. Oli se sitten pihan hoitamista, koirien kanssa touhuaminen, liikunnallinen harrastus, matkustaminen tai vaikkapa marjastus syksyisin - yhdessä tekeminen vahvistaa suhdetta. LIsäksi suhteessa on pystyttävä olemaan raa'an rehellinen: kertomaan, jos joku ärsyttää, mutta myös kertomaan kun asiat ovat hyvin, ja tunnustamaan rakkautensa.
Olemme siis olleet pian 11 vuotta yhdessä, ja olen edelleen yhtä rakastanut kuin suhteen alussa. Rakkaus ilmenee sanoin ja teoin, joita voisin luetella sivutolkulla. Tiedän, että minä olen löytänyt kumppanin, joka seisoo puolellani elämän myrskyissä, joka on tukeni ja turvani, joka on valmis kompromisseihin ja joka voi tehdä asioita puolestani ja kanssani, vain koska minä pyydän. Olen onnellinen.
Syyt ovat varmaan parikohtaisia.
41-aviovuoden perustana lienee mm. yhteinen köyhä työläisperhetausta.
Koulutuserosta huolimatta lienemme älyllisesti melkoisen saman tasoisia.
Vaimoni on perusoptimisti ja hyväntuulinen, utelias ja valmis kokeilemaan kaikkea uutta, vieläkin.
Yhteistä meillä on asenne perheen raha-asioihin, lasten kasvatukseen, kiinnostus urheiluun ja matkusteluun.
Olemme realisteja.
Avioituessamme meillä ei ollut mitään ruusuisia utopioita loputtomasta onnesta ja autuudesta.
Varsinaisia vastoinkäymisiä ei ole ollut mutta yhdessä vaiheessa olimme täysin PA.
Meistä kumpikaan ei ole vaatinut toiselta mitään.
Kumpikin on tehnyt voitavansa yhteisten asioiden eteen ja helpottaakseen kaverin elämää.
Ei ole mitään konsteja vaan aito perusasenteemme on yrittää huolehtia kumppanin hyvinvoinnista parhaalla mahdollisella tavalla.
Kaikissa asioissa.
Ehdoton luottamus on aina vallinnut välillämme, eikä suotta.
Rakkaudesta en tiedä mutta syvä kiintymys tuntuu sanana sopivammalta.
Intiimissä mielessä minä olen saavana osapuolena mutta rajoitan haluni kohtuulliseen kerta viikossa rytmiin.
Horrmonihoidon lopettanut vaimoni saa ilmeisesti tyydytyksensä muusta kuin äänekkäästä orgasmista.
kyllä se suhteen kestäminen on 50% sinusta kiinni ja jos et usko itse pystyväsi tuohonlukemaan niin sulla on vielä paljon läksyt kesken mutta et sinä ole ainut joka jää lehdelle soittelemaan ja sitäpaitsi yksineläminenkin voi olla parempi vaihtoehto kuin huono parisuhde