yli 20vuoden jälkeen mies heittää parin kuukauden hiljaisen jakson jälkeen haluavansa avioeron, mutta kun kysyn syitä en saa mitään irti.
Haluaa vain elää omaa elämäänsä, ehkä hänellä on toinen en halua edes tietää.Takana pari vuotta erittäin raskasta aikaa lapsen sairauden takia, olen elänyt vain päivän kerrallaan yrittäen jaksaa arkea. Mutta minä en ole valittanut kun olen nähnyt lapsen menevän parempaan suuntaan, kaikki omat suunnitelmat yms laitoin sivuun. Luulin hänen ajattelevan samoin, mutta ei kai sitten.
Kenellekkään en voi tästä puhua, en jaksa. Tosi raskasta yrittää jatkaa arkea näyttämättä kenellekkään tai kertomatta mitä on tekeillä, lapsillekkaan en viitsi vielä kertoa koska nyt mies vetvoo edestakaisin erotaanko vaiko ei. Kait tuo odottaa minun tekevän senkin ratkaisun yksin!
Sekin oli yksi syy olen kuulemma tehnyt yksin kaikki ratkaisut, mutta kun jonkun on ollut pakko pyörittää arkea koko ajan tämän ajan. Toisen on ollut pakko olla aikuinen!
Nyt tuntuu, että elämämme viime vuodet on ollut kaikki valetta mutta kuinka monta... ei aavistusta.
Nyt kun pitäis vielä yrittää edes kerran, en tiedä jaksanko/haluanko. En pysty luottamaan mihinkään hänen tekemisiin tai sanomisiin.
Vai onko hänellä joku ikäkriisi kun kaiken pitäsi olla jotain muuta kuin tasaista arkea, itse olen ollu tyytyväinen harmaaseen arkeenkin!
Nyt tuntuu, ettei kyyneleitäkään jaksa enää vuodattaa kun ei tiedä edes mitä tulee tapahtumaan vai tuleeko tapahtumaan mitään!
Haluaa vain elää omaa elämäänsä, ehkä hänellä on toinen en halua edes tietää.Takana pari vuotta erittäin raskasta aikaa lapsen sairauden takia, olen elänyt vain päivän kerrallaan yrittäen jaksaa arkea. Mutta minä en ole valittanut kun olen nähnyt lapsen menevän parempaan suuntaan, kaikki omat suunnitelmat yms laitoin sivuun. Luulin hänen ajattelevan samoin, mutta ei kai sitten.
Kenellekkään en voi tästä puhua, en jaksa. Tosi raskasta yrittää jatkaa arkea näyttämättä kenellekkään tai kertomatta mitä on tekeillä, lapsillekkaan en viitsi vielä kertoa koska nyt mies vetvoo edestakaisin erotaanko vaiko ei. Kait tuo odottaa minun tekevän senkin ratkaisun yksin!
Sekin oli yksi syy olen kuulemma tehnyt yksin kaikki ratkaisut, mutta kun jonkun on ollut pakko pyörittää arkea koko ajan tämän ajan. Toisen on ollut pakko olla aikuinen!
Nyt tuntuu, että elämämme viime vuodet on ollut kaikki valetta mutta kuinka monta... ei aavistusta.
Nyt kun pitäis vielä yrittää edes kerran, en tiedä jaksanko/haluanko. En pysty luottamaan mihinkään hänen tekemisiin tai sanomisiin.
Vai onko hänellä joku ikäkriisi kun kaiken pitäsi olla jotain muuta kuin tasaista arkea, itse olen ollu tyytyväinen harmaaseen arkeenkin!
Nyt tuntuu, ettei kyyneleitäkään jaksa enää vuodattaa kun ei tiedä edes mitä tulee tapahtumaan vai tuleeko tapahtumaan mitään!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tilanteesi tuntuu tosi raskaalta. Jos et halua tai jaksa tukeutua kehenkään kertomalla tilanteestasi, hanki itsellesi kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Vaikka ei päättyisikään, saat selkeyttä elämääsi ja työkalut parisuhteesi ja elämäsi tarkasteluun ja tukea eheytyäksesi. Kirjaa käytetään perusteoksena eroseminaareissa. Voit hankkia kirjan kirjakaupasta tai nettikaupasta www.kiianmaa.com. Itse olen lukenut kirjan ja käynyt Fisher eroseminaarin, niiden avulla pääsin yli vaikeasta erosta ja opin paljon ihmissuhteistani. Erostani on jo aikaa ja elämäni on kunnossa. Voimia sinulle, et ole surussasi yksin, meitä on monta saman kokeneita!
Hei!
Voi se oikeesti olla kans joku ikäkriisi. Et kertonut ikää, mutta tollasia kausia voi tulla pitkässäliitossa ja voi se silti loppua onnellisesti. Toi on niin tyypillistä tossa viidenkympin korvissa ainakin(=klisee) voi iskee naiseen tai mieheen. Haluisko se ehkä moottoripyörän ja thaitytön takapenkille? Totahan se yleensä on se miesten 'oma'elämä. Sitä on vaan kyllästytty arkeen vastuuseen ja halutaan unelmaa.......voi se kans pysyy unelmana ei sitä vielä tiedä. Anna ajan viedä kyllä se kantaa............
Kyllä se jää jos on jäädäkseen ja lähtee jos on lähteekseen. Koita ottaa rennosti huomisen murheet surraan huomenna.
sillä on toinen nainen
Kyllä varmaan joku ihminen löytyy, jolle voit jutella murheistasi. Mieti ystävistäsi vaikkapa joku eronnut tai leskeksi jäänyt nainen, jolle kerrot koko jutun vaikkapa iltateen merkeissä. Helpottaa ja antaa sinulle itsellesi perspektiiviä, voimaa. Usein ulkopuolinen näkee oman tilanteesi selkeästi. Voithan pariterapeutillakin käydä joko yksin tai yhdessä.
Kuulostaa siltä, että sinun on aika hoitaa ja hemmotella itseäsi, ehkä myös parisuhdetta jos jaksat. Hienoa että olet jaksanut lapsen kanssa ja nyt näyttää paremmalta. Mies on varmaan salassa tuntenut itsensä syrjään sysätyksi, ehkä jopa tarpeettomaksi, ei vain ole osannut jutella ajoissa tunteistaan.
siis en välitä vaikka miehellä ois se toinen nainen, siis ihan sama lopputulos siinäkin ero siitäkin tulee.
Nyt tuntuu, että alkujärkytyksen jälkeen minä olen se meistä joka osaa ajatella järkevästi enkä edes itke koko ajan. Huono tätä yhteiseloakaan on jatkaa jos toinen on ehdottomasti sitä vastaan ja väkisin vain jatketaan.
Luultavasti miehellä joku ikäkriisi, 50 on lähempänä kuin 40 ! Eipä taida mies itsekkään enää tietää mitä haluaa, ei ainakaan osaa sitä minulle kertoa.
Yhdestä asiasta olen erittäin onnellinen, lapset ovat jo isoja ei ihan aikuisia mutta pärjäävät omillaankin jo jonkin verran.
Katsotaan nyt minne tuuli meitä vie, jollainlailla tiedän kestäväni vaikka mitä kaiken tähän asti kokemani jälkeen. Helppoa se ei tule olemaan, mutta kuka on sanonut että elämän pitäisi olla helppoa ! Ja eikös sitä sanota, etä vaikeudet vain kasvattavat ja vahvistavat meitä!
Ja tuon kirjan Jälleenrakennus aion heti huomenna käydä lainaamassa, jostain sitä on alettava selvittää omaa päätään ja ajatuksiaan.
Saa mieskin siinä sivussa hengähdystauon ja aikaa miettiä mitä se oikeeesti haluaa!
Olin tulossa myös ehdottamaan tuota Jälleenrakennus -kirjaa, mutta vielä enemmän saat irti, jos pääset osallistumaan varsinaiseen Eroseminaariin. Itse en olisi näin järjissäni eroni jälkeen, ellen olisi käynyt Fisherin seminaaria läpi. Voin todella suositella kaikille, myös niille, joilla ero on vasta puheen asteella.
Todella paljon voimia sinulle!
Moni mies haluaisi vaihtaa nuorempaan, kaikki eivät siihen pysty ja jatketaan vanhan eukon kanssa vaikkei vois vähempää... haaveillaan kyllä nuorista pimuista vesi kielellä
kerö ihminen.
;D
Joo...saahan sitä vanhalla riippumunallas haaveilla...hyvä, kun kusemiseen enää pystyy ja sekin meinaa olla vähän jo niin ja näin..
Parempi sullakin, kun jätät ne pimut haaveiksi, liian moni kaltaisesi munaa vain
itsensä teiniä leikkimällä ja pimuja vokottelemalla naurettavin tuloksin.
Tytöt vain nauraa typeryydellesi, vanha kalkkis ja työkavereillasi on hauskaa kustannuksellasi! heheheh!
Niin todella onkin! ;)))))
harvinaisen typerä kommentti
"Luulin hänen ajattelevan samoin, mutta ei kai sitten."
Tuossahan se syy tulikin. Tarpeet laiminlyöty. Mies todennäköisesti yrittänyt kommunikoita niitä miehen kielellä (sinänsä oikein) mutta et ole kuunnellut (ymmärrettävää toisaalta kun on raskasta aikaa).
Nyt ei enää kiinnosta miestä sulle yrittää kommunikoida sitä, mitä on kauan oireillut.
Haittaisiko se niin kauheasti, vaikka mies lähtisikin?
Mitä menettäisit?
Mitä saisit tilalle?
Itselläni tuli ero 50v kynnyksellä, miehellä paljastui suhde työkaveriinsa, joka sitten kylläkin loppui ja mies halusi tulla kotiin, mutta muutaman kuukauden yksinoloni jälkeen en löytänyt yhtään syytä, miksi olisin enää häntä takaisin ottanut.
Elämäni muuttui kertarysäyksellä,ihan kuin vankilavuodet olisivat loppuneet.
Viimeiset vuodet olivat olleet kuin suossa rämpimistä, seksi väkinäistä, enempi miehen tyydytttämistä, puhumiset oli puhuttu ja kiintymystä ei enää minkäänlaista.
Näin olen paljon onnellisempi. Aikuistuneet lapset käyvät säännöllisesti ja nytkin olen suunnittelemassa matkaa erään ystäväni kanssa.
Pidä sinäkin ihan reilu erossa olo miehestäsi ja miettikää tahoillanne,miksi
enää olisitte yhdessä?
Minä ainakin olen nyt moneen vuoteen löytänyt taas onnellisen olotilan, ilman exsääni.
jaa ehkä en ole tuskaltani edes uskaltanut miettiä, että mitä sitten jos jäänkin yksin. Ehkäpä meillä molemmilla samat mietteet, en tiedä...
tällä hetkellä olen varmasti vieläkin niin sokissa ,että en osaa sanoa mikä olisi järkevintä tehdä. Kait tässä pitää vaan ajan antaa kulua. Vaikka olenkin sellainen hätähousu, kaikki pitäis päättää heti eikä hetken päästä. Tää vaan ei ole sellanen asia missä voi hätiköidä.
sitä vaan miettii mitä kaikkea menetän eron myötä, elämä on vaan sujunut kuitenkin niin hyvin. Mutta onko se ollut liian pliisua, en osaa sanoa. Tuntuu ,että en tiedä mitään enää mistään!
Niinhän se on uuden kynnyksellä, olotila. Tästä on Liilasaaran hyvä jatkaa. Jos tuntuu, että paluuta entiseen ei enää ole, niin näin se varmaan juurikin on.
Et ole missään epäonnistunut, ehkä vain tämä liitto on tullut tien päähän ja jotakin uutta, kiinnostavaa häämöttää etäisesti elon polun seuraavan mutkan takana. Kunhan löydät voimia jättää tähänastisen eletyn taakse ja päättää lähteä eteenpäin taas.
Sympatiat sulle liilasaara! Tilanteessasi on minulle tuttuja piirteitä, paitsi että mun tapauksessa on vaimoihminen haluamassa erota, ei oikein tarkkaa syytä osaa sanoa kun kysyn. 21 vuotta tulee näinä päivinä oltua virallisesti yhdessä. Ero ei ole ihan lähiaikojen kalenterissa, odottelee ("kärsien") sitä päivää että lapset olis vähän isompia. Mutta onko ihmiselläitsellään kaikki ok, jos näkee toisessa pelkkiä virheitä, vaikka toinen yrittää parhaansa mutta se ei riitä. Kaikki mitä teen /tai olen tekemättä) ärsyttää!
meillä ei ole edes siitä kyse, että toistemme virheitä mietittäis ja niistä valitettaisiin. Mutta se tosiaankin on ihana asia että lapset on isoja, pystyy enemmän keskittymään oman itsensä hoitamiseen ja eheyttämiseen. Toki lapsetkin vaativat huomionsa tälläisessä tilanteessa, vaikka isoja jo ovatkin. mutta kyllä tilanne ois toinen jos olisivat vielä pieniä.
ei tuo piite teidänkään tilanne häävi ole, jos pitää odottaa että lapset kasvaa mutta toisen kaikki tekemisetkin ärsyttää vaan. Jaksamista sullekkin!
Lapset kyllä ällistyttävän hyvin huomaa tälläset ristiriitatilanteet kotona vanhempien välillä, itte en edes jaksa paljon peitellä punaisia silmiä yms...
Kai se niin on, että pitkässä liitossa tunteet laimenee vaan vaikkei suuria riitoja oliskaan.
mutta onko sitä pakko erota vaikka tunteet laimenee, pitääkö sitä tunteiden paloa ja maan järisemistä olla aina? Eikö vanha tuttu arki enää riitä siinäkään? miksi tuntuu, ettei mikään enää riitä. Kaiken pitää aina olla ihanampaa ja uutta ja ihmeellistä?
Niinpä! Sitä mnäkin ihmettelen. Onko tää sitten tätä aikaa, että koko ajan jotain "elämyksiä" pitäisi olla aikuisellekin ihmiselle. Pitäisi ymmärtää että elämä koostuu arjesta enimmäkseen, mutta ei sen tarvi olla harmaata arkea. Kyllä sitä voi piristää pienillä asioilla, jos haluaa!
Nimenomaan, en tajua minäkään sitä, että jos menee jonkun aikaa ettei ns. mitään tapahdu, niin pitäisi lähteä sitä etsimään muualta. Eikö todella nykyaikana arvosteta sitä vakautta parisuhteessa, kaikkea sitä mitä on yhdessä vuosien ja vuosien ajan hankittu ja rakennettu, kaikki vaan menemään jonkun tuollaisen takia. Jotenkin tuntuu, että halvalla menee. Ja voisin kuvitella, että aika isoa osaa näistä "etsijöistä" kaduttaa jossain vaiheessa elämäänsä.
Itse olen tilanteessa, jossa mies etsii selvästikin jotain muuta elämäänsä. Sanoi että meillä on tylsä elämä?! Siis mitä? Olen aivan kuin puulla päähän lyöty, tähän asti hän on hehkuttanut sitä aina, kuinka on kiva tehdä yhdessä sitä ja tätä. Ja nyt yhtäkkiä haluaakin baarielämää. Ihmetellä täytyy.50 v lähestyy, joten pelkääkö hän jotain, vanhenemista? No se tulee jokatapauksessa, ja onko se sitten mukavampi ottaa vastaan satunnaisten ihmissuhteiden kera, kuin siinä tutussa ja turvallisessa. Jos niin on, niin tervemenoa!
miten jaksaa jatkaa päivästä toiseen kun toinen ensin haluaa eron, sitten yhtäkkiä ei tiedäkkään. Haluaa vain aikaa miettiä, kauanko minun tulisi jaksaa odottaa toisen miettimistä ? Tiedän olevani hätäinen luonne, mutta onko tuo oikein minuakaan kohtaan ?
En oikein osaa olla niin kuin ei mitään ois tapahtunutkaan, tuntuu että seinät kaatuu päälle!
kun ois edes mahdollisuus kokeilla asua erossa hetki, mutta taloudellisesti ei mahdollista sekään!
Liilasaara, miten teillä menee? Eroatteko?
Minun ukkoni muutti pois pari viikkoa sitten. Ei tiedä, mitä haluaa. Mutta sen tietää, että minua ei ainakaan. Täyttää muutaman vuoden päästä 50. Uutta naista ei luultavasti vielä ole, mutta haku päällä. Näitä tapauksia tuntuu tulevan vastaan joka puolella näin kesän korvilla...
No täällä mennään päivä kerrallaan, mutta on tämä raskasta näinkin elää!
Luultavasti tilannetta vaikeuttaa se, että minä olen menossa leikkaukseen pika puoliin. ukko ei ilmeisesti kehtaa tehdä eroa nyt, koska olen hänestä riippuvainen jonkin aikaa tuon jälkeen. Tiedä sitten mitä siitä tulee, että ollaan saman katon alla 24h ! Itse olen jotenkin niin henkisesti väsynyt, että en jaksa mitään mitä ei ole pakko, vain joka päiväiset hommat hoituu.
Välillä ukon kasvoista pystyy lukemaan kuinka kovaa se haluaisi jo lähteä lipettiin, mutta aika tuskaista yrittää keskustella kun toinen vain hokee en tiedä! Tai sen tietää meilläkin, että minä en ole se mitä haluaa!
Juu tuntuu olevan näitä tapauksia paljonkin. Mitäs te, mitä olet miettinyt jos ukkos tuleekin oven taakse anelemaan takaisin paluuta ? Niitä tapauksia itse tiedän monta, osa on ottanut takaisin ja osa ei !
Oli samantyyppinen tilanne minullakin.Lapsi sairasti vakavsti,ja minulla meni aika siihen ja arjen pyöritykseen.Niihin aikoihin,kunlapsen tilanne kohentui ja selkeytyi ja elämä oli löytänyt ne uomansa siltä osin,väsyin.Voimat olivat aika loppu.Aivan kuin elimistö,henkinen ja fyysinen patteri olisi loppunut kertakaikkiaan.Tein työ työni ja justiin tärkeimmät kotona,sitten itkeskelin aika tylsänä.En niistä miehen ajatuksista tiennyt.Enkäjaksanut pohtia omianikaan.
Mies sitten ilmoitti haluavansa erota.Ei tiennyt syytä,kohautteli olkapäitään.Tuli mieleen toinen nainen,mutta en jaksanut kysyä,en halunnut kuulla,että olisi,sekin vielä,kun olin niin lopussa.Mies ei osannut päättää,roikotti ilmassa asioita,se oli hirveää.Kun olin aikani itkenyt,sanoin,että siirrä sitä eroa,kunnes minulle on kohtuleikkaus tehty,minulla oli se edessä.Sanoin,että tarvitsen häntä,ettei lähtisi,mutta käskin mennä minne haluaa,en kysyisi missä on ollut.Ennen leikkauskutsua.
Meni.Tuli seuraavana päivänä takaisin,sanoi,ettei maailmalla hänelle ole mitään,mitä ei olisi minun luona.
Eleltiin kuin tyhjyydessä puolivuotta,sitten tuli sitä puhetta,sitä pulppusi.Mies kertoi,että tuli vain joku väsymys,ehkä samanlainen ,kuin minullakin oli ollut.
En ole kysellyt,missä oli ja oliko nainen,jos oli niin ei ollut minua parempi.Se riittää minulle.
Siitä tämä on jatkunut,olen tainnut jotenkin rakastua mieheen uudelleen,ja mies,jopa katselee minua ihailevasti.Sanoi,että oot sinä sitkee ja viisas akka.
Se on tältä jorrikältä suuri kohteliaisuusja rakkauden osoitus.
Vielä haluan Liilasaara lähettää sinulle halauksia.Voin aavistaa kuinka paljosta olet joutunut luopumaan.Lapsi,jota olet kannatellut,kannatellut miestäsikin,paljoa muuta.Mitä olisi tämä maailma,jos ei kaltaisiasi vahvoja naisia olisi äiteinä ja vaimoina.
Onhan näitä lähipiirissä paljonkin miehiä,joilla on tullut joku rilluttelu vaihe.Kaikki ne kuitenkin ovat olleet takaisin tulossa,osa raivonnut,kuin vastaan otto ei olekkaan ollut lämmin.Kaippa sekin olisi pitänyt naisten ymmärtää,kun ovat aina kaiken ymmärtäneet,niin miehet näyttää ajattelevan,ainakin näissä tapauksissa.
Minustakin tuntuu,että osan elämmääni olen ollut,kuin näkymätön,vailla mitään tarpeita,ja jaksanut vain,sattui, mitä sattui.
Itse toivoisin, että mies tulisi takaisin, koska en ole alkujaankaan tajunnut miksi erotaan. Miehelle tuli nopeasti elämänkriisi ja ilmoitti saman tien lähtevänsä. Ilmoituksesta meni 6 viikkoa siihen, että muutti vuokra-asuntoon. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että olen ollut sokissa. Nyt alkaa arki jo jotenkin sujua, mutta eroa on vaikea hyväksyä. Kuitenkin mieheni jääräpäisen luonteen tuntien en usko, että on tulossa takaisin. Ainakaan lähivuosina. Oletan hänen potevan jonkinlaista masennusta, mielenhäriötä, mitä lie. Ei sellaisesta ihan puolessa vuodessa tai vuodessa toeta. Todennäköisesti hän jää märehtimään elämänsä kurjuutta pitkäksikin aikaa ja voihan kurjuutta koettaa lievittää uusilla naissuhteilla. Niiden ajatteleminen tuntuu pahalta, mutta i pojat ovat poikia. Jos paremman löytää niin se tarkoittaa sitten, että ero oli oikea ratkaisu.
Sitä luulee tuntevansa ihmisen ja kun eroilmoitus tulee, niin huomaa, ettei tunne ollenkaan. Kuinkakohan kauan minunkin äijäni oli jo eroa hautonut? Kummallista!
niin kyllähän sitä miettii missä ihmeessä on se ihminen jonka kanssa mentiin naimisiin 20vuotta sitten ! Ja sitten alkaa pohtia jos se oonkin minä joka oon muuttunut, vai mitä on tapahtunut !
Tällä hetkellä jos asuttais eri osoitteissa ja ukko tulis ovelle taitaisin ottaa takasin, sitä en tiedä miten se onnistuis. Mutta voihan olla kun hetken oot yksin, huomaat että yksinkin jaksaa /pärjää.
En tiedä kun en ole vielä ainakaan tuossa pisteessä, ja kuka tietää olenko koskaan.
Tällä hetkellä ainoa mieliala on hämmennys kuin pienen lapsen, kun ei tajua mitä tapahtui tai/ja miksi!
Kyllä yksin jaksaa ja pärjää,jos päättää,ettei muuta tietä ole.
Minulta meni mies pois,ja sillä oli nuori nainen,asuivat yhdessä vuoden verran,sitten mies pyysi tulla takaisin.
Olin vuodessa surrut,sen pitkän avioliiton pois elämästäni,en halunnut uusiin tunnevyöryihin enää.
Alku oli kyllä vaikea,ei sitä voi kieltää,oli se hylätty olo niin kova ja paha.Olen löytänyt uusia asioita elämääni.Oli lähdettävä liikkeelle ja se toi tullessaan uusia harrastuksia.
Saan myös olla omissa oloissani,sekin on tehnyt hyvää.