Selailin tuossa oman alueeni naisten profiileja ja koitin bongailla kiinnostavia tapauksia kuvallisista ja kuvattomista. Luin varmaan reilut parikymmentä profiilia läpi ja jäljelle jäi kaksi. Ulkonäön takia en tainnut karsia ketään, mutta yllätyin vähän itsekkin minua "häiritsevistä" tekijöistä.
Jotkut olivat vain liian erilaisia kuin minä tai hakivat jotain muunlaista miestä, mutta varmaan puolet karsin ihan käsittämättömistä syistä. Kaksi yleisintä syytä olivat lemmikkien omistaminen ja urheilullisuuden korostaminen. Livenä tavatessa en ikinä pitäisi kumpaakaan asiaa minkäänlaisena ongelmana, mutta täällä tilanne oli jotenkin toinen. Minulla on vähän stereotyyppinen käsitys varsinkin koiranomistajista ja urheiluhulluista, mutta ei se nyt pelkästään siitäkään johdu.
Täällä palstan puolella on ennenkin ollut puhetta valinnan paljouden aiheuttamasta nirsoilusta. Oletteko te muut huomanneet karsivanne netissä sellaisten asioiden takia, joilla ei livenä olisi ehkä juurikaan merkitystä?
Jotkut olivat vain liian erilaisia kuin minä tai hakivat jotain muunlaista miestä, mutta varmaan puolet karsin ihan käsittämättömistä syistä. Kaksi yleisintä syytä olivat lemmikkien omistaminen ja urheilullisuuden korostaminen. Livenä tavatessa en ikinä pitäisi kumpaakaan asiaa minkäänlaisena ongelmana, mutta täällä tilanne oli jotenkin toinen. Minulla on vähän stereotyyppinen käsitys varsinkin koiranomistajista ja urheiluhulluista, mutta ei se nyt pelkästään siitäkään johdu.
Täällä palstan puolella on ennenkin ollut puhetta valinnan paljouden aiheuttamasta nirsoilusta. Oletteko te muut huomanneet karsivanne netissä sellaisten asioiden takia, joilla ei livenä olisi ehkä juurikaan merkitystä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mulla yleisin skippaus peruste taitaa olla ne ihannekumppanin säännöt.
Se voi olla vähän typerää, mutta näin se vaan näyttää käyvän. Koulutus - Kaikki muu paitsi amis, mukaan lukien lukio... Joo, ehkä en vastaa tuon viestiin.
Kovin spontaaniksi, meneväksi itseään kehuu... No ehkä me ei sovittas niin hyvi yhtee... Mä oon rauhallinen... Tulee mieleen tuosta spontaaniuden ja elämystenhaun painottamisesta, että se ei osaa viettää muutamaa kuukautta arkea.
Ihanne "evankelisluterilainen", joku ehdotti, että se voi olla hienovaraisempi tapa hakea kotimaista. Minä en näytä kykenevän ottamaan sitä minään muuna, kuin uskovaisen hakemisena. En vastaa senkään viestiin, kun ilm. meni ohi, että olen uskoton pirulainen.
Joo. Musta tuntuu että mä vähän hannaan vaa välillä...
"Ihanne "evankelisluterilainen", joku ehdotti, että se voi olla hienovaraisempi tapa hakea kotimaista."
Tuo on mielestäni aika kaukaahaettua, vaikka voi toki pitää paikkansa joidenkin kohdalla.
Itse ilmoitan itseni evankelisluterilaiseksi, vaikka en uskova olekaan, koska haluan viestittää myönteisestä suhtautumisesta uskontoon tekemättä siitä kuitenkaan numeroa. Ihannekumppanin kriteereissä en mainitse uskonnosta mitään, mutta toisaalta en kelpuuttaisi itsensä ateistiksi julistavaa, ja evankelisluterilaisuus on plussa.
Tämä kriteeri näkyy käytännössä myös livenä. Jos nainen paljastuu ateistiksi tai uskonnon suhteen täysin välinpitämättömäksi, niin se on paha turn-off. Toisaalta en usko, että seurustelu kiihkouskovaisenkaan kanssa onnistuisi.
Eli olet siis uskovainen ja haluat uskovaisen. Miksi et laita kriteeriksi että pitää olla uskovainen? Kunhan nyt ei mihkään lahkoon kuulu.
Tais siis mitäh?
Et ole uskovainen, mutta pitäisi olla uskovainen olematta liian uskovainen. Menin sekaisin...
Kuvailit itsesi juuri ateistiksi. Joka ilmeisesti tosin kuuluu kirkkoon.
En sanonut mitään, mikä tekisi minusta ateistin. Se, että en ole uskova kristitty, ei tarkoita, että olisin ateisti. Siinä välissä on agnostisismi.
Ai no. Ateisti tarkoittaa ei uskovaa.
Ei. Ateisti tarkoittaa henkilöä, joka uskoo, että mitään jumalaolentoa ei ole olemassa. Se, että ei ole minkään uskonnon mukaan uskova, ei tarkoita, että kieltäisi jumalaolentojen olemassaolon.
Olen huomannut ihan saman: netissä jotenkin keskittyy turhaan kaikenmaailman pikkujuttuihin, joita ei todellisuudessa treffailtaessa saisi edes välttämättä tietoon kuin vasta suhteen jo olessa käynnissä.
Sen vuoksi nettideiteistä ei mitään löydäkään, kun kaikki on jo pureskeltu valmiiksi.
Kyllä todellisessa tapaamisessa ihastutaan / tutustutaan ihmiseen , nettipalstoilla etsitään tuotetta.
Katsotaan kaikki ominaisuudet pikkuista piirtoa myöden ja huomataan: ei käy, ei kelpaa, liian sitä, liian tätä.... hohoijaa.
Tutustumisen tai ihastumisen kannalta ei minusta ole merkitystä onko toisen tavannut netissä tai kassajonossa. Netissä on kuitenkin vain tavataan ja tehdään ensivaikutelma, mutta siitähän homma etenee tapaamisen kautta kuten mikä tahansa muukin suhde. Ainakin minun kokemusten mukaan :)
Onhan se alkuvaiheen nirsoilu silti vähän hölmöä, koska jokaisessa ihmisessä on ihan riittävästi anteeksi annettavaa kunhan heihin vain tutustuu paremmin.
Niinhän se menee livenä, ettet tiedä toisesta paljoakaan (jos et tunne ihmistä entuudestaan, joka usein onkin se tärkeä pointti monille, varsinkin naisille, jotka pitävät kaikkia tuntemattomia miehiä mahdollisina murhaajina), Aikuisena ihmisenä kykenet hyväksymään ja tajuamaan sen, ettei sitä täydellistä ole.
Aina, joka ainut kerta (joka ainoassa suhteessa) pitää sietää jotain toisessa, joka ei miellytä. Tämän ihmiset unohtavat netissä. Luodaan ihanne-ihmisiä omassa ahtaassa päässä ja ihmetellään kun homma ei toimi.
Aikoinaan kun itse olin sivuilla, ja tutustuin naisiin ja sain ystäviäkin heistä. Sain kuulla "paranoidisia" ajatuksia miehistä, joita olivat tavanneet tai joiden kanssa olivat kirjoitelleet. Nyt kaksi näistä ovat suhteissa miesten kanssa joita epäilivät pahan kerran. Ja ovat onnellisia viimeisen päälle!
Itse sain paljon vastauksia ja muutama suhde tuli koettua. Nyt kuitenkin live-
löytö. Hänessäkin on "vikoja" omasta näkäkulmastani. Mutta häntä rakastan.
Hänen kanssaan on helppo olla ja mielenkiinnon kohteet kohtasivat, jos nyt ei kympin edestä, niin ysin ainakin. Häntä en luultavasti olisi lähestynyt netissä. Vaikka kaunis onkin. Nyt reissataan ja nautitaan muutenkin elämästä. Ja kaikille kissanaisille: olen 12v. vanhempi.
Minulla on profiili jossa etsin kumppania, ja toisella saitilla toisinaan etsin seksiseuraa. Muutama mies on ottanut minuun yhteyttä huomauttaen tai kysellen että sullahan on tuolla toisaalla seksiseuranhakuilmoitus. Kyllähän se välillä ihmetyttää että millä pirulla nämäkin tiedetään, mutta juttuun liittyy erinäisiä seikkoja joista minut kai voi tunnistaa varsinkin jos kyttää ja kyylää jokaista seuranhakusaittia päivittäin läpi.
Tulee ahdistunut ja paha olo aina kun joku kumppania hakiessani alkaa selittämään jotain tuosta seksiseuranhaustani. Pitäisikö minun olla siveästi selibaatissa vai? Ja kaikkein hassuinta on että koko sinä aikana jonka olen nyt hakenut seksiseuraa eli noin 3 kk ajan en ole kertaakaan kyseistä toimintoa edes harrastanut. Aina sattuu jotain ettei siitä tulekaan mitään, joko en löydä uusimmasta satsista ketään mieluistani, joko mies lirkuttelee niitä näitä ja katoaa, joko kyllästyn itse keskusteluvaiheessa tai sitten mies löytää toisen, kenties jopa kumppanin. Alkaa tuntua jo että olenko kirottu kun tästä ei tule mitään, mutta osin en edes halua sen onnistuvan koska olen kauhean epävarma että onko se hyvä juttu harjoittaa jotain irtoseksiä.
Siksi tuntuu oudolta että joku tulee kauhean tuttavallisesti ja tietäväisesti huomauttamaan siitä seksiseuranhaustani.
Tosielämässä kuvittelisin olevan ihan normaalia että ihmiset eivät suinkaan pyörittele peukaloitaan, vaan on kaikenlaista touhua, säätöä ja vientiä aina silloin tällöin. Jos harrastaisin baareja, varmaankin hyväksyisin aivan mainiosti että joskus on vain seksiä tarjolla, joskus hyvin harvoin kumppanuus ja samat ihmiset voivat muuttaa mieltään aikain varrella.
Mutta netissä se tuntuu siltä kuin minua vainottaisiin ja haluttaisiin käyttää hyväksi jos mainitaan seksi kun haen kumppania. :( Pelkää että tulee joku stalkkeri kimppuun, että joku alkaa pakottamaan siihen seksiin kun kerta sitä haen välillä ilmoituksin.
Luulisi että halukkaita naisiakin löytyy sen verran ettei sellaista tarvitse väkisin painostaa joka ei halua.