Hartsia???

...ei nyt ihan perintökorukaan, vaan lapseton tätini vielä eläissään lahjoitti muutamia korujaan minulle.
Korut oli suorastaan superpaskaisia, ja päätinkin keittää ensin fairyvedessä ja tökkiä mm. sormusten istutuksista ties mitä sontaa hammastikulla pois...
Mukana oli melko leveä saranallinen rannerengas, josta alkoi kuumassa vedessä suorastaa tursua ulos mustanharmaata mönjää, sitä vaan tursusi ja tursusi, YÄK.
Vein rannekorun lopulta kultasepänliikkeeseen puhdistettavaksi, ja kultaseppä kertoikin, että joskus on ollut tapana täyttää tällaiset korut hartsilla (jottei tulisi kolhuista jälkiä?) Ei siis ollutkaan likaa.
No, tää aloitus vaan sen takia, että lie tätini miesvainaata korua ostaessaan varmaan huijattu ryssissä pahan kerran ( varakas mies, joka ostaa mitä tahansa lepyttääkseen muijansa) heitetty vaa´alle kultakoru, joka lie painanut...hmmm...en osaa edes arvioida ? 100g ylikin? ja todellisuudessa painaa ehkä saman verran, kuin ontto panssariranneketjuni (15g)
En tiedä, tapahtuuko tällaista enää tänäpäivänä (muualla kuin katukaupassa ehkä)
Anyway, koru on turhan hulppea ja liian suuri ympärysmitaltaan, joten säilynee muistona ja kulkeutuu seuraaville sukupolville, jotka lie isompikätisiä kuin mummupolvensa... paha mieli vaan tuli huomatessa, että on vanhaa polvea varmaankin huijattu.