Yhdessä lähes vuosikymmen, yhdessä asuttu muutama vuosi. Olemme teinistä asti seurustelleet, toistemme "ensimmäiset" ja ainoat. Onhan meilla aina ollut sellaista pikkuriitaa, mutta nyt olen alkanut hermostua avopuolisoon. Hän haluaa aina olla oikeassa ja tuoda oman mielipiteensä esiin joka asiassa. Kaikesta mahdollisesta hän näkee vaivaa. Riidellessä vain toistelee samoja lauseita, vaikka olen yrittänyt sanoa että asiat selviävät puhumalla, eivät toistelemalla samoja asioita jatkuvasti. En myöskään jaksa aina kuunnella hänen ääntään ja valittamistaan. Itsekin tietysti tulee valitettua, mutta pinnani kiristyy niin helposti hänen pelkistä puheistaan.
Myös ulkonäkö on alkanut "kyllästyttää". Pidän häntä ihan hyvännäköisenä, mutta en esimerkiksi enää viehäty seksuaalisesti häntä katsellessa. Välillä naurammekin yhdessä ja on ihan mukavaa. Lisäksi meillä ei ole yhteisiä ystäviä, muutenkin todella vähän kummallakaan. Yhteisiä ystäviä on todella vaikeaa hankkia, kun emme koskaan käy missään "istumassa iltaa". En tiedä haluanko lapsia, mutta on alkanut tuntua etten hänen kanssaan perhettä halua perustaa. On luonteeltaan melko hankala tapaus, juurikin tuon "minä olen oikeassa"-asenteen vuoksi ja meillä ei ole mitään intohimoa. Seksiä muutaman kerran kuukaudessa, yleensä minua ei kiinnosta.
Tuntuu, että mies on "estänyt" minun persoonani kehittymistä. En ole saanut viettää tyttöjeniltoja. Jokainen tekemiseni tulee hänen suustaan arvostelluksi. Kynsilakan värinkin vaihtuessa saan kuulla siitä. "Miksi yhtäkkiä laitat punaista kynsilakkaa??" Mitä ihmettä teen hänen kanssaan, ajattelen joskus.
Myös ulkonäkö on alkanut "kyllästyttää". Pidän häntä ihan hyvännäköisenä, mutta en esimerkiksi enää viehäty seksuaalisesti häntä katsellessa. Välillä naurammekin yhdessä ja on ihan mukavaa. Lisäksi meillä ei ole yhteisiä ystäviä, muutenkin todella vähän kummallakaan. Yhteisiä ystäviä on todella vaikeaa hankkia, kun emme koskaan käy missään "istumassa iltaa". En tiedä haluanko lapsia, mutta on alkanut tuntua etten hänen kanssaan perhettä halua perustaa. On luonteeltaan melko hankala tapaus, juurikin tuon "minä olen oikeassa"-asenteen vuoksi ja meillä ei ole mitään intohimoa. Seksiä muutaman kerran kuukaudessa, yleensä minua ei kiinnosta.
Tuntuu, että mies on "estänyt" minun persoonani kehittymistä. En ole saanut viettää tyttöjeniltoja. Jokainen tekemiseni tulee hänen suustaan arvostelluksi. Kynsilakan värinkin vaihtuessa saan kuulla siitä. "Miksi yhtäkkiä laitat punaista kynsilakkaa??" Mitä ihmettä teen hänen kanssaan, ajattelen joskus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eipä tuo kannata jatkaa kituuttamista. Soinin sanoin: "Kun se nyt vaan ei toimi".
Noin käy kaikille ja jos vaihdat kaveria niin homma toistuu ajan kuluessa ja arjen elämisessä. Sinä ärsytät häntä todennäköisesti yhtä paljon kuin hän sinua eli olette samassa veneessä.Voisi olla hyvä ymmärtää tämä. Et voi syyttää häntä sillä sinä omalla tavallasi ja olemassaolollasi olet nämä ärsyttävät piirteet hänessä esiin tuonut. Kumppanit muokkaavat aina toinen toisiaan.
Ainoa tapa saada toinen muuttumaan mieleisekseen on muuttaa itse omaa käyttäytymistään ja ennen kaikkea asennettaan. Yksinkertaista on päättää ettei enään ärsyynny toisen jutuista. Päätät olla ärsyyntymättä. Sinä voit kehittää näin omaa persoonaasi. Et välitä arvosteluista vaan teet niinkuin haluatkin tehdä.
Sinun pitää kertoa tarpeesi toiselle ja se on sinun velvollisuutesi. Ennen et voi valittaa ettei hän ota niitä huomioon. Sinun pitää vaihtaa kynsilakkaasi niin usein kuin haluat etkä välitä vaikka hän kuinka kitisee. Kyllä se loppuu.
Ei kukaan jaksa ärsyttää jos toinen ei ärsyynny. Seksuaalinen vetovoima ei perustu ulkonäköön vaan siihen että tunnet olevasi miehen kanssa joka arvostaa sinua ja joka osaa olla mies olematta sinusta riippuvainen. Miehesi on jollakin tavoin epävarma omasta miehekkyydestään ja selvästi syyttää mielessään sinua siitä. Hän pönkittää miehekkyyttään arvostelemalla sinua kun ei saa muulla tavoin pönkitystä siihen. Ei helppoa mutta mikäli tahtoa riittää sinä itse voisit muokata hänestä ihannemiehesi. Mutta jos ei kiinnosta niin ei. Muista seuraavan kanssa kuitenkin olla rehellisempi omille tarpeillesi ja olla alusta asti oma itsesiniin ei tule myöhemmin yllätyksiä. Kukaan ei jaksa loputtomiin esittää jotain muuta.
Pakko kysyä... puolisosi toistelee samoja asioita kerta toisensa jälkeen - oletko koskaan KUUNNELLUT todella mitä hän sanoo? Siis oikeasti kuunnellut ja ymmärtänyt, etkä vain odottanut puheenvuoroa kumotaksesi toisen juuri sanoman asian tai siirtyäksesi itsellesi tärkeään aiheeseen?
Ei mikään henkilökohtainen syytös juuri sinua kohtaan, mutta hyvin tyypillinen virhe parisuhteissa ja aika tavallinen syy sen toisen "jankuttamisen" takana.
Toki osaan kuunnella, mutta hän käyttää samoja asioita riidoissamme vastaustensa perusteluina ja jopa samoja vastauksia. Hänellä on tapana juuri tuo toisen vastausten kumoaminen ja sen todistelu, että on itse oikeassa. Ei hän koskaan minua varsinaisesti hauku, mutta välimme ovat usein kireät ja silloin keskustelukin menee nälvimiseksi.
Ja edelliselle kommentoijalle, kyseessä ei ole tilanne, jossa mies ns. tahallaan yrittää saada minut ärsyyntymään, vaan hänestä on noussut noita piirteitä esiin jo jokusen vuoden ajan. Piirteitä, joiden johdosta ajattelen, olenko oikean ihmisen kanssa. Asenteita, jotka saavat minut miettimään, ovatko arvomme liian erilaisia. Hän tuntuu olevan itsensä kanssa yhtä hukassa kuin minäkin. Olemme ikään kuin kasvaneet liian kauan yhdessä/aikuistuneet yhdessä, jolloin kummallekaan ei ole kehittynyt sitä täysin omaa persoonaa. Mustasukkaisuus rajoittaa tekemisiämme, itse en ole enää yhtä mustasukkainen kuin ennen, mutta mies on. Haluaisin kuitenkin olla enemmän tekemisissä ystävieni kanssa, näen heitä aivan liian harvoin.