Suomessa vai ulkomailla monikulttuurisena parina ja perheenä

Olemme vain mokupariskunta, ei lapsia, mutta olemme muuttaneet ukomaille ns. kolmanteen maahan. Tässä omaan kokemukseen perustuvia vastauksia kysymyksiisi (asuttu komannessa maassa n. 11 vuotta, tai oikeastaan kolmessa eri maassa, yhdessä pidempään, kahdessa muussa noin vuosi kummassakin).

Ulkomailla voi olla helpompaa elää mokuperheenä, mikäli ko. maassa on runsaasti ulkomaalaisia: erilaisiin perheisiin, pareihin ja lapsiin on totuttu, kukaan ei katso perään, ei huutele eikä kysele mitään. Yleisesti ottaen monissa maissa myös pidetään kyselyä, huutelusta tai tuijotuksesta puhumattakaan epäkohteliaana, joten sitä ei senkään takia esiinny. Toisaalta kun kokemusta on myös sellaisesta maasta, jossa ulkomaalaisia on vielä vähemmän kuin Suomessa ja voin vakuuttaa että aivan samalla tavalla tai jopa enemmän siellä sai mokuparina huomiota, joka ei pääsääntöisesti ollut posiiivista.

Muutimme alunperin pois Suomesta työn perässä, joka onkin usein se järkevin tapa muuttaa, ts. on jo jotain valmiina kohdemaassa ennenkuin alkaa siirtää sinne kotiaan ja perhettään. Tyhjän päälle muuttamisessa on omat riskinsä, tosin joskus se voi olla ainoa vaihtoehto. Vaatii paljon suunnitelua, rahaa ja on huomattavan stressaava vaihtoehto, erityisesti mikäli kuviossa on lapsia.

Kolmannessa maassa asumisen hyvä puoli on olo ns. neutraalilla maaperällä. Kun asutaan jomman kumman kotimaassa, niin aina sen maan alkuperäisasukas on sekä pääasiallinen vastuunkantaja perheessä (esim. hoitaa kaikki paperiasiat) että myös usein se, joka viimekädessä on perheen pää. Kolmannessa maassa puolisot ovat tässä suhteessa tasavertaisia. Samoin esim. työn löytäminen on molemmille yhtä vaikeaa/helppoa. Hankalaa on se, että kummallakaan ei sitten ole sukulaisia tai muuta tukiverkkoa kovinkaan lähellä.

On vaikea sanoa, pysyykö avioliitto paremmin kasassa ulkomailla, koska oma liittomme ei ollut missään hajoamisvaarassa Suomessakaan. Maasta toiseen muutto sinänsä on suuri haaste ja jos pariskunta sen yhdessä kunnialla selvittää, niin kyllähän se hitsaa vieläkin tiukemmin yhteen.

Olennaista on mielestäni valita kohdemaa ja aivan yhtälailla kaupunki oikein. Maan pitää miellyttää molempia ja oma kokemukseni on ehdottomasti se, että suurkaupungeissa on helpompi elää mokuperheenä tai muuten ulkomaalaisena, lukemattomista eri syistä. En suosittele muuttoa johonkin maahan suoraan perähikiälle tai pikkukaupunkiin. Muutaman vuoden asumisen jälkeen voi sitten, mikäli kiinnostusta on, muuttaa vaikka maalle.

uskoisin sen suomessa riippuvan paljon siitä, mistä maasta kumppani tulee. jos hän on ns. länsimainen kristitty, en usko että tulee ongelmia.

erittäin monikulttuurisessa maassa asuvana suomalaisena sanon, että asiassa on molemmat puolet. täällä on selviä ryhmittymiä, esim. muslimit käyvät kampaajalla/lääkärillä/harrastuksissa yms. vain omiensa luona.

heidän rahansa pyörii siis omissa ympyröissä, eikä sekoitu paikallisen rahan kanssa kuin pakosta.

monikulttuurisen perheen/pariskunnan on otettava itsestään niskasta kiinni ja lähdettävä itse ulos..... tutustumaan ympäristöön ja opettelemaan kieltä mahdollisen nopeasti. heitä ei kotoa haeta, mutta integroituminen on kaikkein tärkein avain uuden elämän onnistumisessa.

minua ei ole koskaan kutsuttu ulkomaalaiseksi, sillä olen kääntänyt asian niinpäin, että olen suomalainen eksoottisuus..... vitsi vitsi...... mutta puhun uutta kieltä ja elän heidän sääntöjen mukaan. '
asua voi missä vain ja niihin ongelmiin voi vaikuttaa jo aivan alussa! :)