En ole itsekään mikään kuntoilufriikki sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta yritän pitää vähintään peruskuntoa yllä. Ehkä jopa vähän enemmän, harrastan jossain määrin salilla käyntiä jne., silti en ole todellakaan mikään atleetikko. Kuitekin pikkuisen keskimääräistä paremmassa kunnossa.
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa nyt 2 vuotta. Hän ei ollut alunperinkään mikään keijukainen, enkä sellaisista juurikaan edes pidä. Hänen painonsa oli silloin 70 - 80 kg ja pituutta n. 170 cm. Siitä minä pidin.
Mutta tätä nykyä hän vain lihoo ja lihoo. Paino on jo n. 100 kg. Jopa hänen kävelynsä on muuttunut ns. ankkakävelyksi, kun reidet hankaavat toisiaan vasten, ja se suoraan sanottuna ärsyttää minua. Voisin jopa sanoa, että hän ei enää seksuaalisesti kiihota minua, toisin kuin ennen. Vieläkin harrastamme aika aktiivisesti seksiä, mutta valitettavasti mielikuvissani aktin aikana hänen sijastaan ajattelen aina jotain muuta.
Olen epäsuorasti koittanut vihjata hänelle, että kiloja tulee aina vain kuukausi kuukauden jälkeen lisää. Tästä hän tietenkin suuttui ja rupesi mussuttamaan "kuinka olen ulkonäkökriittinen jne.".
Mutta haloo, tottakai jokainen toivoo että kumppani olisi oikeasti viehättävä. Päivä päivältä katson yhä haikailevimmin kadulla vastaan tulevia jossain määrin hoikkia (kuten sanoin, en ole mikään luuranko-fani) tyttöjä ja mielikuvissani kaikki on kovin pumpulista. Mutta kun saavun kotiin niin tyttöni jälleen kerran mässyttää jotain rasvaista sipsipussia niin että illalla saan taas hiljaa raivoissani imuroida murusia sohvan välistä. Jokaikinen suklaanpala minkä hän imee sisäänsä nähdessäni suorastaan sytyttää raivopommin sytytyslankani kerta toisensa jälkeen.
Hänen luonteestaan pidän paljonkin, ja olisi valitettavaa että parisuhde päättyisi näinkin "pieneen" (huomaa ironia) asiaan, mutta ihan aikuisten oikeasti minua on ruvennut pännimään hänen jatkuva lihomisensa.
Ja vaikka hän rupeaisi tänä iltana laihduttamaan, kestäisi silti monta kuukautta että hän olisi järkevissä mitoissa...
Jokatapauksessa nyt tuntuu, että suhteemme on ohi. Mitä mieltä sinä olet, olenko totaalinen paskiainen kun tällaisesta syystä ajattelin purkaa parisuhteen?
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa nyt 2 vuotta. Hän ei ollut alunperinkään mikään keijukainen, enkä sellaisista juurikaan edes pidä. Hänen painonsa oli silloin 70 - 80 kg ja pituutta n. 170 cm. Siitä minä pidin.
Mutta tätä nykyä hän vain lihoo ja lihoo. Paino on jo n. 100 kg. Jopa hänen kävelynsä on muuttunut ns. ankkakävelyksi, kun reidet hankaavat toisiaan vasten, ja se suoraan sanottuna ärsyttää minua. Voisin jopa sanoa, että hän ei enää seksuaalisesti kiihota minua, toisin kuin ennen. Vieläkin harrastamme aika aktiivisesti seksiä, mutta valitettavasti mielikuvissani aktin aikana hänen sijastaan ajattelen aina jotain muuta.
Olen epäsuorasti koittanut vihjata hänelle, että kiloja tulee aina vain kuukausi kuukauden jälkeen lisää. Tästä hän tietenkin suuttui ja rupesi mussuttamaan "kuinka olen ulkonäkökriittinen jne.".
Mutta haloo, tottakai jokainen toivoo että kumppani olisi oikeasti viehättävä. Päivä päivältä katson yhä haikailevimmin kadulla vastaan tulevia jossain määrin hoikkia (kuten sanoin, en ole mikään luuranko-fani) tyttöjä ja mielikuvissani kaikki on kovin pumpulista. Mutta kun saavun kotiin niin tyttöni jälleen kerran mässyttää jotain rasvaista sipsipussia niin että illalla saan taas hiljaa raivoissani imuroida murusia sohvan välistä. Jokaikinen suklaanpala minkä hän imee sisäänsä nähdessäni suorastaan sytyttää raivopommin sytytyslankani kerta toisensa jälkeen.
Hänen luonteestaan pidän paljonkin, ja olisi valitettavaa että parisuhde päättyisi näinkin "pieneen" (huomaa ironia) asiaan, mutta ihan aikuisten oikeasti minua on ruvennut pännimään hänen jatkuva lihomisensa.
Ja vaikka hän rupeaisi tänä iltana laihduttamaan, kestäisi silti monta kuukautta että hän olisi järkevissä mitoissa...
Jokatapauksessa nyt tuntuu, että suhteemme on ohi. Mitä mieltä sinä olet, olenko totaalinen paskiainen kun tällaisesta syystä ajattelin purkaa parisuhteen?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Vanha totuus menee: tytöt lihovat kun ovat onnettomia, miehet laihtuvat kun ovat onnettomia.
kun kuitenkin lukee ylipainoisten kirjoituksia kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä ja onnellisia,niin joku tässä nyt ei täsmää.
Njaa... en sanoisi paskiainen. Inhimillinen.
En voi tietää minkälaisia vaakalukemia tyttöystäväsi tulevaisuus tuo tullessaan, mutta omalla kohdallani se, että olen nyt ensi kertaa sitten lapsuuden hyvin lähellä normaalipainoa, on mahdollista vain koska puolisoni on rakastanut minua ehdoitta ihan kaiken kokoisena, 120-kiloisenakin. Se rohkaisi minua itseänikin arvostamaan itseäni sen verran, että itsestään kannattaa pitää huolta. En tiedä, ja voi olla parempikin etten tiedä, mitä hän on minusta "suurimmillani" ajatellut tai miltä olen hänen silmissään näyttänyt, mutta kun vihdoin sain elämääni ihmisen jolta ei tarvinnut kuulla hyväntahtoisiakaan korjausehdotuksia... niin, sitä ehkä hyväksyi itsensä ja vasta sen jälkeen muutos on ollut mahdollinen.
Sinä itse päätät mitä siedät, eikä tyttöystäväsi paino ole millään tapaa sinun vastuullasi vaikka hyvässä lykyssä voisitkin siihen positiivisesti vaikuttaa (se vaan on vähän tuurissaan...), mutta tahtoo siis sanoa, että itse en keksi mitään tapaa huomauttaa asiasta niin että siitä olisi apua. Itselleni ainakin ainoa apu oli se, että elämässäni oli edes yksi ihminen, joka EI huomautellut asiasta.
Minusta vihjailu tuntuu pahemmalta kuin se että ottaa asian suoraan ja asiallisesti puheeksi. Kerro hienotunteisesti, että olet huolissasi ja että haluat olla avuksi - ei tarvitse olla loukkaava. Ehdota hänelle yhteistä elämäntaparemonttia (ei varmaan pahaksi sullekaan) Laatikaa suunnitelma, mitä ruokarvikkeita ei enää osteta kaappeihinne, kiinnittäkää huomiota aterioihin niin että salaatin ja proteiinien osuus olisi aina isompi kuin hiilihydraattien. Vähentäkää välipaloja ja keksikää jotain tekemistä hetkiin, jolloin tulee naposteltua. Lähde kävelylenkille hänen kanssaan, harrastakaa mukavia asoita niin ettei tarvitse syödä tylsistymisen takia.
Älä muistuta asiasta jatkuvasti, kertasuunnitelma riittää ja sitten osoita luottamusta, että hän pitää itse huolen osuudestaan. Kehu, kun vähänkin tuloksia alkaa tulla. Pitäkää välillä rentoutumispäiviä, jolloin säännöt unohdetaan. Voitte tehdä yhdessä hienoja kevyitä aterioita, opetelkaa nauttimaan ruuan makuvivahteista - ei määrästä.
Jatkuva kohtuullinen elämäntapamuutos, jolloin myös nautitaan elämästä, tuottaa paremmat tulokset kuin kauhea kitudieetti pahalla mielellä.
Mutta kehu varoen. Vaikka ei koskaan ylipainosta huomauttaisikaan, niin jos ylettömän ilahtuneena suitsuttaa laihtumista, niin viesti on vähän sama.
Mun äiti on NIIIIIINN onnellinen kun olen vihdoin laihtunut, ja jaksaa aina kehua ja mainostaa miten upeaa ja hienoa se on. Onhan se, mutta ei minun kokoni tarvitsisi olla äidilleni niin tärkeä asia. Minä olen muutakin kuin kokoni.
Ylipaino on ihana asia keskustella, teki niin tai näin niin AINA se voi mennä väärin päin... on se usein (ei toki kaikille) sen verran arka asia. Piru kun olisi olemassa jotkut "oikeat vastaukset"!
Mietin myös, voisiko aloittaja sopia tyttönsä kanssa, että herkuttelua olisi vaikka vain viikonloppuisin - aikuisten karkkipäivä. Se ainakin hidastaisi painonnousua, ja jos (kuten kuvauksesta päättelin) nassutus on nyt jokailtaista, saattaisi jopa karistaa kiloja.
Onko jotain sattunut? Mikä mättää? Onko hän aiemminkin ollut alakuloinen, ylipainoinen..?
Kilpirauhasarvot??
Googlaa kilpirauhasen vajaatoiminta. Matalaa sykettä, voimattomuutta, masennusta, lihomista..
Minulla on kokemus samasta asiasta mutta naisen näkökulmasta. Mies lihoi - liioittelematta - lähes 30 kg alettuamme seurustella.
Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota, koska en pystynyt enää haluamaan häntä. Vaikka kuinka yritin ja halusin osoittaa itselleni etten ole pinnallinen, niin eipä omia halujaan voi pakottaa. Ne eivät enää heränneet, aloin keksiä tekosyitä ettei tarvitsisi tavata häntä tai ainakaan harrastaa seksiä, jos muu ei auttanut niin tein riidan jostain että vältin koskettamisen.
Minulle tuli myös suoranainen inho hänen syömisensä näkemistä kohtaan. Se iskee edelleen jos näen ihmisen mussuttavan metrossa jotain oikein ahneesti tai heittävän suuhun kourallisen karkkia yhdellä kertaa.
vie seksihalut. Vartalosta tulee todella mummomainen tai miehillä naisellisen löysä (tissit.) Lihavat ihmiset voi olla mitä ihanimpia luonteelta, mutta sängyssä hyllyävät läskit haittaa, ellei molemmat ole samanlaisia?
Normaali paino on ihanne. Liian laihat näyttävät siltä, kuin murrosikä olisi jäänyt päälle. Hyi. Laihat muistuttavat luurankoja. Hoikka on varmaan ihannepaino, mutta harvinainen.
provo. ei 170cm ja 100kg painoinen ihminen vielä rupea kävelemään kuin 'ankka', paitsi jos on oikeasti ongelmia jalkojen kanssa, mitkä eivät ylipainosta johdu.
ihmiset jotka kävelevät kuin ankat, ovat yleisemmin yli 50kg painavampia kuin suositus on.
Monet vähän ap:n tyttöystävää vähemmänkin ylipainoiset vaappuvat ankkamaisesti. Ja sata kiloa nyt on kenelle tahansa naiselle liikaa. Ei tervettä eikä kaunistakaan. On rasittavaa seurustella ihmisen kanssa joka ei pidä itsestään huolta.
Ap:lle vielä, auttaisiko jos sinä tekisit teillä ruoat? Tekisit jotain hyvää, mutta terveellistä. Vai mussuttaako tyttöystävä jatkuvasti itsekseen vehnää, sipsejä, karkkeja ja muita herkkuja? Ottaisit sellaisen mitäs me tänään syötäisiin-asenteen. Pyydät lenkille jne. Jos ei suostu, ei sinun ole mikään pakko katsella naista joka ei miellytä.
No mitä helvettiä… ei sata kiloa ole automaattisesti liikaa… kyllä nainenkin voi olla pitkä?!
Nosta k. issa pöydälle!
Jos tyttöystäväsi todella välittää sinusta niin aseta hänet totuuden eteen!
Alkuun nopea, esimerkiksi atkins-tyyppinen painon pudotus. Useampi viikko.
Sitten liittyminen tosimielellä painonvartijoihin tai kunnollisen, hiilariköyhän ruokavalion noudattaminen.
Alkurypistys ja sen jälkeen elämäntapamuutos.
Muutoin uuden onnen etsiminen, kummallekin.
Ei sinua paskiaiseksi voi syyttää millään tapaa,ei ei. Kyllä tytön kuuluu pitää linjat kunnossa läpi elämän. Lihavista naisista harvoin tulee enää pysyvästi hoikkia ja kun hänelläkin on jo vähintään 40kg ylipainoa, niin me kaikki tiedämme mikä on homman nimi........
Jatka matkaa,,,,, Tsemppiä.
Ongelma on todella vaikea etenkin sille suhteen toiselle osapuolelle. Olen elänyt samassa tilanteessa jo 20 vuotta. Rakastin vaimoani pitkään ja ehdoitta, ja olin todella onnellinen. Noin 15 vuotta sitten hän osoitti eräissä bileissä minulle, että ei kunnioittanut minua tippaakaan ja petyin hänen käytökseensä syvästi. Kyseessä oli pettäminen jota hän ei edes koskaan ole pyytänyt anteeksi. Lisäksi hän on kielsi silloin että en saa sanoa häntä rakkaaksi. Lähes koko suhteemme ajan hän on hoitanut vallankäyttöä mököttämällä ja sillä, että minä joudun olemaan aina aloitteentekijä niin anteeksipyynnöissä kun seksissäkin.
Olen aina pitänyt muodokkaista naisista ja ylipaino ei ole minua juuri häirinnyt. Nyt kun hän on noin 165 cm ja yli 100 kg, on selvää että seksuaalinen viehätys on aika tavalla kadonnut. Se ei ole pahinta vaan ylipaino on heijastunut koko hänen olemukseensa joka on haluton, vetämätön, äreä ja tympeä. Työpäivän päätteeksi hän lösähtää sohvan perille ja nousee sieltä illalla mennäkseen sänkyyn. Liikkuminen on hyvin epäsäännöllistä. Pelkään myös todella että hän sairastuu vakavasti. Yksi ongelma on että lapset imevät hänestä mallia omiin elämäntapoihinsa.
Minkäänlainen keskustelu ei ole tepsinyt. En edes ole uskaltanut ottaa ylipainoa tai elmäntapoja puheeksi enää vuosiin, sillä niistä alkoi aina pitkä mökötyskausi, jonka päätteeksi jouduin aina sylkykupin rooliin.
Mutta tässä mennään, toivoen vieläkin parempaa huomista.
Puolisossasi on merkkittävämpiäkin vikoja kuin ylipaino. Tsemppiä arkeesi!
Kuule Jaska..
teillä on lapsia, mikä tietysti panee punnitsemaan (heh) asioita monelta kantilta moneen kertaan, mutta
- miksi annat itseäsi kohdella noin
. miksi et usko ansaitsevasi parempaa kohtelua ja arvostusta, rakkautta
- etkö kokenut lapsena rakkautta, kun et kaipaa ja etsi sitä elämääsi aikuisenakaan
. millaisen mallin itse annat lapsillesi Äiti ehkä ei hyvää mallia syömisten suhteen, mutta entä kodin tunneilmapiiri, toisten kohtelu? Haluaisitko että lapsesi jatkavat samaa opittua mallia ja valitsevat hekin mököttävät, mielivaltaisesti käyttäytyvät kumppanit, koska "näinhän kuuluu olla" ja parempaa huomista odotellaan?
Olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi, meillä on vain yksi elämä. Jos nimimerkkisi numero viittasi ikään, olet nuori mies ja voit vielä löytää ihanan kumppanin, joka osaa ratkaista kriisejä ja varsinkin pikkuasioita rakentavasti ja kumppania ja koko suhdetta kunnioittaen.
Itsekään en pidä luunlaihoista.
Liikunta ei ole ylipainoon mikään ratkaisu. Tulee vain ihmeteltyä kun paino ei laske ja on entistä enemmän nälkä (ja tulee sitten syötyäkin). Toki liikunta aina vähän auttaa mutta se on enemmän sitä muuta kuntoa ja elämää varten.
Sun tyttökaverin syömätottumukset on sellaset, että ne pitäisi muuttaa.
Paras ja nopein tapa laihtua on hiilihydraatit pois, einekset, leivät, herkut, perunat, pastat... suklaata kerran viikossa ja pari palaa vain ja tilalle lihaa, munia, pekonia, rasvaista ruokaa ja mahdollisimman matalahiilarisia kasviksia (tällä laihduin itse 30kg vuodessa harrastamatta juuri liikuntaa). Tietysti pitää liikkuakin vähän.
TAI sitten vähärasvainen ja korkeahiilarinen ravinto, pois sokeri ja rasva ja lihaa minimissä ja tilalle kasviksia (eli nälkäkuuri josta ratkeaa helposti ja ruoka ei maistu miltään).
Pahin ongelma on naisesi asenne: hän kuvittelee että hänellä on jo sinut, vaikkette ole naimisissakaan. Hän kuvittelee voivansa rupsahtaa. Toisaalta on kiva ettei ainakaan valita läskejään (sitä ei jaksa). Mutta rajansa kaikella.
Luulen ettet saa muutettua tyttöystäväsi suhtautumista omaan kehoonsa. Hän ei selvästikään välitä siitä, mitä sinä toivot naiselta, eli haluaa vain tulla valmiiseen pöytään ja syödä kaiken (kirjaimellisesti). Ehdottaisin että kerrot hänelle tästä seksiasiastakin ja että sua on alkanut muut kiinnostaa. Jos se ei toimi, laittakaa seurustelu jäihin.
"Pahin ongelma on naisesi asenne: hän kuvittelee että hänellä on jo sinut, vaikkette ole naimisissakaan. Hän kuvittelee voivansa rupsahtaa. Toisaalta on kiva ettei ainakaan valita läskejään (sitä ei jaksa). Mutta rajansa kaikella."
Tästä täytyy kyllä entisenä ylipainoisena olla eri mieltä. Ei kenenkään solakkana pysyminen vain miehen saamiseksi/säilyttämiseksi ole kovin pysyvä ratkaisu, sellainen motiivi ei kestä. Ylipäätään elämäntapa jossa solakkana pysymiselle tarvitaan jokin erityinen motiivi (puolison saanti, työn saanti, kavereiden hyväksyntä tms.) ei kestä - jos painonhallinta on ponnistelua, se hyvin suurella todennäköisyydellä ei onnistu. Sen sijaan pitäisi olla hyvää oloa ja sopusuhtaista olemusta tukeva elämäntapa joka on niin mukava että sitä toteuttaa sen itsensä vuoksi. Eikä kai kukaan päätä rupsahtaa kun kerran puoliso jo on, eiköhän jokainen meistä halua olla suhteellisen silmäämiellyttävä ja ennen kaikkea hyvinvoiva siviilisäädystä riippumatta - jos vain osaa.
Siksi en usko, että tällainen "jos et laihdu niin mulle maistuis vieras" -mentaliteetti tuottaisi tulosta. Naiselta puuttuu keinot ja sisäsyntyiset valmiudet (kuten esim. itsensä riittävä hyväksyminen itsestään huolehtimiseksi, riittävät tiedolliset valmiudet jne.), siinä ei ulkopuolinen motivaattori muuta mitään.
Eli olet eri mieltä koska itse et ole sellainen kuin AK:n tyttöystävä. No hohhoh.. Kyllä minullakin on ollut naisia, jotka haluavat olla itsensä takia solakampia kuin minä haluaisin. Se ei silti tarkoita etteikö AK:n akka olisi asennevammainen, kun se selvästi näkyy hänen piittaamattomuudessaan.
"Eli olet eri mieltä koska itse et ole sellainen kuin AK:n tyttöystävä."
Niin, hänhän ei ENÄÄ ole sellainen kuin AK:n tyttöystävä. Kuten itsekin pystyt lukemaan, edellinen antoi kommenttinsa ENTISENÄ YLIPAINOISENA.
Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä: miehen saaminen/säilyttäminen ei anna kenellekään riittävää motivaatiota laihduttamiseen. Tuloksia tuova motivaatio tulee jostain aivan muualta. Ts. tuo mainitsemasi asennevamma korjaantuu vain, jos hän löytää motivaattorin sille omasta sisimmästään.
Olen parikymppinen nainen ja olen laihduttanut 40kg lyhyessä ajassa ollessani eräällä kuurilla. Nopean laihtumisen seurauksena ihoni ei ole joka paikasta kiinteä vaan löllömäistä, esim peppu ja reidet. Sekä massu roikkuu jonku verran. Olen onnellinen että olen saanut laihdutettua normaaliin painoon mutta masentunut näistä löllö kohdista. Mieheni haukkui minua kun olin lihava, nyt haukkuu kun olen laihtunut mutta en ole kiinteä. Huoh. Käyn salilla joten toivottavasti tuloksia alkaa joskus syntymään. Olen opiskelija ja salilla käynti maksaa mutta pakko käydä. Tuntuu kylläkin että teen tämän enimmäkseen mieheni takia :( En vain haluaisi erota. Pitkään olemme olleet yhdessä.
Koittaisit jutella naisellesi asiallisesti elä hauku eläkä syyllistä. Jos ei onnistu millään niin parempi kun eroatte. Se on hyvä ratkaisu niin sinulle kuin naisellesi etsiä onni muualta.
Kyllä tuossa nimenomaan rehellisyyttä kaivataan. Vai väittääkö tyttöystäväsi että häntä kiihottaa sängyssä vain sinun luonteesi ja rakkautesi? Vai olisiko hän aikoinaan rakastunut myös ulkonäköösi.
On sääli jos ihmisen itsetunto ja kestä totuutta ja rehellisyyttä. Vaikka itse olen urheilullinen ja vaimon sanojen mukaan lihaksikas niin en toki edellytä kumppanilta fitness kroppaa mutta aina kannustan häntä liikkumaan ja syömään terveellisesti. Olen myös tehnyt selväksi että rakastuin häneen itseensä mutta seksuaaliseen haluun liittyy voimakkaasti miehellä visuaaliset puolet joten selkeää terveydelle haitallista ylipainoa en vain suvaitse ja tarkoitan nyt että 10 kiloa ei tunnu missään. Hoidan mielelläni lapset ja kodin siihen malliin että häneöle varmasti jää aikaa ja energiaa huolehtia itsestään. Rakastan häntä ja haluan meidän viettävän aktiivista ja nautinnollista ja varsinkin terveellistä yhteiselämää vielä monta kymmentä vuotta ja tekisin karhunpalveluksen jos antaisin hänen rupsahtaa ja lihoa holtittomasti. Hän katuisi sitä joka tapauksessa.
On turha myös selitellä että toinen on sika kun keskittyy vain ulkonäkö asioihin mutta kun se vain ihmisellä toimii niin. En usko että 150 kiloinen läski ja karvainen äijäkään olisi mitenkään naisille kiihottava ilmestys ja reilu ylipaino vaikuttaa selkeästi myös seksielämän iloihin rajoittavast mm. asentoihin ja mies- ja naiskuntoon.
Pitäkää huolta itsestänne ja myös kumppanistanne!
Ongelma on vain se, että se muutoksen on lähdettävä IHMISESTÄ ITSESTÄÄN. Kuinka usein olette kuulleet, että ylipainosta huomauttaminen (tavasta ja tarkoitusperistä riippumatta) on ollut avain jonkun laihtumiseen? Minä en koskaan. Kuinka usein olet kuullut, että ylipainosta huomauttaminen (tavasta tai tarkoitusperistä riipumatta) on vaikuttanut ihmisen itsetuntoon tai itsensä hyväksyntään negatiivisella tavalla? Aika usein.
En tarkoita, että pitäisi elää valheessa ja/tai hyväksyä puolison loputon paisuminen. Mutta en vain usko, että huomauttamisesta olisi apua. Ei sillä, että mulla mitään parempaakaan keinoa olisi ehdottaa, mutta en vain luota siihen että tuo toimisi. Jos joku keksisi, mitä ylipainoiselle pitää sanoa, että hän laihtuisi, niin hän löisi kyllä rahoiksi :)
Ehkä sun tyttöystävä on ilmapallo.
Miten ylipainoiset puolisot voivat kiihottua epämiellyttävästi käyttäytyvästä puolisostaan, vaikka tämä salilla pumppaisikin? Luulisi, että luonne vaikuttaisi ratkaisevasti. Minähän en tosin tiedä, mutta tiedän kumminkin...
Itse olen nainen 160/63. Seurustelin puolitoista vuotta miehen kanssa jonka elämän täytti salitreenit (4-5krt/vko) sekä fitnessmallien tuijottaminen netistä. Elämä siis kaikin tavoin liittyi fitnessiin, hyviin perseisiin ja "silareihin" mieheni oli ulkoisesti hyvännäköinen(tiesi myös sen itse) mutta jatkuva huomauttelu minun kaikista puutteista sai minut masennuksen partaalle, ja mies alkoi näyttämään ällöttävältä silmissäni. Kerrankin takanani kävellessään hän rupesi virnistelemään mutta ei sanonut syytä, myöhemmin selvisi että perseeni näytti isolta ja leveältä tietyissä farkuissa. Nyt olen lähtenyt suhteesta ja käyn salilla ihan omasta tahdostani, nautin siitä ja olen myös paaaljon tyytyväisempi itseeni, kuin suhteen aikana.
Mielestäni on niin, jos suhteeseen sitoutuu, ei siihen voi kuulua ehtoja tyyliin: rakastaminen voi loppua jos vain istut sohvalla tekemättä mitään, tai yrittää uhkailla toista että jos reeni loppuu niin en välttämättä enää rakasta...
en usko että aloittajan nainen on onnellinen. Minusta itsensä laiminlyönti kertoo siitä, ettei välitä tarpeeksi omasta itsestään. Hän syö johonkin suruunsa, itsekin olen nuorena naisena ollut sellainen.
Arvostelu vain pahentaa tilanetta koska ihminen alkaa luulla ettei toinen enään välitä hänestä ja sitten alkaa syödä suruun ja onnettomaan elämän tilanteeseen..
Jos osoitat hänelle rakkautta sellaisena kuin hän on niin hän alkaa taatusti laihtumaan ja ota hänet mukaan kävelylenkeille jne .. muuten vaan älä
mainitse kiloista....
Miehet aina valittaa kun naisystävät lihoo parisuhteessa. Johtuisko se lihominen siitä et miehet "pakottaa" naiset syömään pillereitä, jotka monilla saattaa lisätä ruokahalua ja siten lihottaa.
Lihoin kun elin onnettomassa parisuhteessa. Naiset lihovat kun ovat onnettomia.
Et ole totaalinen paskiainen, jos purat suhteen siksi, ettei sinulla ole häntä kohtaan tarpeeksi tunteita. Olet, jos menet paukauttamaan hänelle, että se johtuu hänen painostaan. Aina on niin, että parisuhteen voi purkaa ja se purkautuu siitä syystä, ettei ole tunteita. Se, minkä kokee syyksi ettei ole tunteita on oma asiansa, se voi olla mikä vain, aina syytä ei edes tiedä. Jos päätät lopettaa, kerro reilusti tunteista, mutta älä liitä niihin toisen ulkoisia ominaisuuksia, sillä sillä voit jättää pahoja haavoja toiseen. Tunteet eivät välttämättä kuitenkaan riitä, vaikka sinä ajattelisit sen johtuvan mistä vain.
Itse olen sitä miltä, että jos tunteita olisi tarpeeksi, ylipaino tai muu ulkoinen seikka ei suhdetta kaataisi. Jos niitä ei ole, ei ole merkitystä sillä, minkä asian kokee sen aiheuttajaksi. Niitä ei voi saada, jos niitä ei ole tullakseen. Ja jos ne ovat jossain suhteessa tullakseen, niitä ei voi estää.
ole onnellinen että olet elossa vielä vaikka vihjasit puolisosi olevan liian lihava...
🤣🤣🤣
😂😂😂
Itse olen oman suhteeni aikana lihonut reilu 15kg. Kun vuonna 2007 aloin seurustelemaan olin 168/60 solakka tyttö. Nyt sitten kun seurustelua on takana nelisen vuotta niin painoakin on kertynyt melkein 80 kiloon asti.. Ennen en juuri syönyt mitään, kerran päivässä saatoin jotain vähän popsia kun en todellakaan innostu ruuan laitosta. Sitten kun miekkosen kanssa muutettiin yhteen 2008 ja rupesin miehen tekemiä ruokia sitten syömään niin kyllä ruokahalu vaan kasvoi ja salilla ja lenkillä käymiset vaihtuivat leffa iltoihin herkkujen kanssa.
Nyt suorastaan vituttaa, kun oon päästänyt itteni tähän kuntoon. Ei mua jaksa enää ees kiinnostaa, jos on tukka likanen tai lähen ilman meikkiä jonnekkin. Ei vaan kiinnosta. Ennen pidin huolta itsestäni ja aina olin nättinä.
Tää on tää seurustelu mikä lihottaa. Kivempi olla murun kainalossa kotona ja syyä pitsaa kuin juosta lenkkipolulla hiki hatussa.
Mutta syksyllä, SYKSYLLÄ, mä alotan karppauksen ja sitte lähtee läskit kävelemään. :) Kesän nyt vielä löllyän läskieni kanssa ja syön uusia perunoita ja vedän lonkeroo viikonloppusin. Kesä ei oo laihutuksen aikaa.
Tämä hän on vaikka kuinka vanha palsta mutta pakko kertoa tämä tarina
Olin 14-15 vuotiaana suhteessa erään typykän kanssa hän oli todella laiha, lyhyt, ja ehkä vähäm alipainoinen eikä hänellä olut mitään kummempiakaan muotoja mutta olin hänen kanssaan noin 1 ja puoli vuotta joskus suhteemme keski vaiheilla muistan kuinka hän lähti mummon sa luokse viikoksi ja sain itse viettää laatu aikaa boissien kanssa mutta kun hän palasi jotain oli muuttunut huomasin että hän söi vähän enemmän kuin yleesä ja seksimme yhteydessä huomasin vähän jopa vatsaa ja mahamakkaroita ja kerran kun hän pyysi minut luokseen ja yritti laittaa farkkuja jalkaan ne eivät mahtuneetkaan enään sen jälkeen hän itki ja kysyin niin hän sanoi että halusi enemmän kurveja niin söi enemmän sanoin että ei hänen tarvitse ja lohdutin jne mutta hänen syömisensä jatkui mutta ei se minua haitannut sillä olihanse vähän kivempaa kun naisessa on jotain mistä ottaa kii mutta siinä vaiheessa kun detzini taka jousi alkoi reistaillla niin päätin mainita asiasta ja hän alkoi laihduttaa ja lopulta suhteemme lopussa hän oli ihan mukavan curvy
Hahaha paras trolli tänää
Kuka näistä
Pistä se muija laihikselle.
Siinä ei kuulle auta laihduttaminen jos on kilpirauhauhasen vajaa toiminta. Se ei ole vittuilun aihe.
Naisen kirjoittama aloitus.
Siltä vaikuttaa. Näitä provoja joku tehtailee ja osalle menee täydestä.
Millä perusteella, en lukenut kunnolla kaikkea mut noin suht koht.
Olet todrnnäköisesti aika nuori, pinnallinen, etkä rakasta naistasi. Lopeta suhde heti, älä pidä toista piinassa, jos kerran et rakasta häntä. Tyttöystäväsikin saattaa syödä siihen, että suhteenne ei toimi. On varmasti aistinut kaiken ällötykseksen sinussa ja syö tästä syystä vain lisää.