Eteiseen oli tipahtanut pitsamainos. Ennen niitä tuli aina kaksi, nyt vain yksi. Oven sukunimistä toinen oli poissa, kadonnut tuuleen. Tunnustelin itseäni, sillä en ollut varma, olinko olemassa. Tunsin jotain epämääräistä.
Pienirintainen vaimoni nukkui vuoteessa nojaten päädyn pienoihin puoli-istuvassa asennossa sammunut läppäri reisiltään pudonneena. Hänellä oli yllään Ratian pyjama. Aina nähdessäni raitoja mieleeni juolahti pieni harmaa ukkeli. Sängyssä ei pitäisi tehdä töitä. Sänkyyn ei pitäisi tuoda mukanaan mitään.
Nukkuva nainen oli pyhä ilmestys. Nukkuvassa naisessa kulminoitui elämän kauneus kaikessa karuudessaan, pehmeydessään ja hedelmällisyydessään. Tuntui kuin maailmasta olisi puuttunut kuolema ja kärsimys, sairaudet ja tuska, kun tarkkaili oman mielensä käytävillä astelevaa naista. Hän oli puutarhassaan, kosketteli siellä itsensä kukkia.
Suupielessä näyttäisi olevan joko hammastahnaa tai sitten kuivunutta sylkeä. Unen kasvot olivat vaaleat ja kuultavat. Tuntui, että hänen lävitseen olisi voinut ojentaa käden häntä koskematta, niin utuinen hän oli - kuin sumua hiljaisella maalaistiellä, suolan ja meren tuoksua, kosteutta.
Poimin pitsamainoksen lattialta. Niitä tosiaan oli vain yksi, ei enää kahta. Marco Polossa voisi maksaa pitsansa kännykällä. Tämä oli jotain uutta. Naapurini muutti eilen tien toiselle puolelle. Se jos mikä ei ollut mitään uutta. Muuttoauto lastattiin pihan tällä puolella täyteen, ajettiin tien toiselle puolelle, jossa lastaaminen muuttui purkamiseksi.
Keitin kahvit.
Pienirintainen vaimoni nukkui vuoteessa nojaten päädyn pienoihin puoli-istuvassa asennossa sammunut läppäri reisiltään pudonneena. Hänellä oli yllään Ratian pyjama. Aina nähdessäni raitoja mieleeni juolahti pieni harmaa ukkeli. Sängyssä ei pitäisi tehdä töitä. Sänkyyn ei pitäisi tuoda mukanaan mitään.
Nukkuva nainen oli pyhä ilmestys. Nukkuvassa naisessa kulminoitui elämän kauneus kaikessa karuudessaan, pehmeydessään ja hedelmällisyydessään. Tuntui kuin maailmasta olisi puuttunut kuolema ja kärsimys, sairaudet ja tuska, kun tarkkaili oman mielensä käytävillä astelevaa naista. Hän oli puutarhassaan, kosketteli siellä itsensä kukkia.
Suupielessä näyttäisi olevan joko hammastahnaa tai sitten kuivunutta sylkeä. Unen kasvot olivat vaaleat ja kuultavat. Tuntui, että hänen lävitseen olisi voinut ojentaa käden häntä koskematta, niin utuinen hän oli - kuin sumua hiljaisella maalaistiellä, suolan ja meren tuoksua, kosteutta.
Poimin pitsamainoksen lattialta. Niitä tosiaan oli vain yksi, ei enää kahta. Marco Polossa voisi maksaa pitsansa kännykällä. Tämä oli jotain uutta. Naapurini muutti eilen tien toiselle puolelle. Se jos mikä ei ollut mitään uutta. Muuttoauto lastattiin pihan tällä puolella täyteen, ajettiin tien toiselle puolelle, jossa lastaaminen muuttui purkamiseksi.
Keitin kahvit.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.