Humalatilan huumassa joNpikuNpi parista saa päähänsä että olisikin oikein romanttista kun tällä kertaa ähellettäessä äijä roiskaisisi lastin perille asti. Olisi niin veikeää kun olisi semmoinen risteytymä heistä kahdesta!
Tuumasta toimeen ja kun on jotenkuten kestetty naisenpuolen jumalaton "läskiintyminen" josta miehenpuoli on ruikuttanut tänne Parisuhdeosastolle, saadaan peipi puserrettua välilihat sinkoillen ja hanuri paukkuen pellolle. Eukko kokee tapahtuman sevverta kivuliaana ettei halua enää vahingossakaan naida napsutella ainakaan 2 - 3 lähivuoteen, jota mies sitten taas ruikuttaa tänne.
Alkaa kersan kasvatus. Vaippamainoksista on opittu että vaippoja kuuluu pitää vielä 3-vuotiaanakin, ja tokihan pikku-Petteri pitääkin, koska Petteri ei ole koskaan oppinut miltä tuntuu se että on kuset ja paskat housussa. On niin tehokkaat vaipat ettei niissä kosteus tunnu!
Tarhassa vaippapaviaanimme pätkii muita pentuja turpaan minkä ehtii, koska kaikki muukin kasvatus nykyaikana on vähän sitä sun tätä. Kun jokin taho kiinnittää huomiota Petskun riehuvaiseen käytökseen, hankkivat vanhemmat hänelle hienon ADHD-diagnoosin, ja aina kun kakru on mahdoton, voidaan vedota siihen että se on sairas päästään. Samaan aikaan tietenkin lapsi saa vapaasti mussuttaa karkit, herkut, sipsit jne. Rauhoittumaan se saadaan sillä että se istutetaan jo pienestä pitäen pc:n tai tv:n äärelle.
Vanhemmat eroavat, kun iskä ja äitskä eivät ole oikeastaan järin aikuisia itsekään tullessaan vanhemmiksi. Jonkin ajan päästä kummallakin on taas uusi hoito, ja joNpikuNpi laittaa lisää lapsia. Todennäköisimmin nainen, jolla vähitellen kertyy kiva sarja kakaroita, jokainen eri miehestä lähtöisin. Välillä toki kerrytetään elämää myös susikoirilla ja sen sellaisilla, joita hankitaan lasten leluiksi.
Ja sitä rataa. Halukkaat voivat kirjoittaa tarinaan lisää lukuja, vaikkapa siitä kuinka Petteri tulee murrosikään ja alkaa himoita omia siskopuoliaan, josta sitten taas kirjoitetaan pimeitä juttuja Suomi24:ään!
Tuumasta toimeen ja kun on jotenkuten kestetty naisenpuolen jumalaton "läskiintyminen" josta miehenpuoli on ruikuttanut tänne Parisuhdeosastolle, saadaan peipi puserrettua välilihat sinkoillen ja hanuri paukkuen pellolle. Eukko kokee tapahtuman sevverta kivuliaana ettei halua enää vahingossakaan naida napsutella ainakaan 2 - 3 lähivuoteen, jota mies sitten taas ruikuttaa tänne.
Alkaa kersan kasvatus. Vaippamainoksista on opittu että vaippoja kuuluu pitää vielä 3-vuotiaanakin, ja tokihan pikku-Petteri pitääkin, koska Petteri ei ole koskaan oppinut miltä tuntuu se että on kuset ja paskat housussa. On niin tehokkaat vaipat ettei niissä kosteus tunnu!
Tarhassa vaippapaviaanimme pätkii muita pentuja turpaan minkä ehtii, koska kaikki muukin kasvatus nykyaikana on vähän sitä sun tätä. Kun jokin taho kiinnittää huomiota Petskun riehuvaiseen käytökseen, hankkivat vanhemmat hänelle hienon ADHD-diagnoosin, ja aina kun kakru on mahdoton, voidaan vedota siihen että se on sairas päästään. Samaan aikaan tietenkin lapsi saa vapaasti mussuttaa karkit, herkut, sipsit jne. Rauhoittumaan se saadaan sillä että se istutetaan jo pienestä pitäen pc:n tai tv:n äärelle.
Vanhemmat eroavat, kun iskä ja äitskä eivät ole oikeastaan järin aikuisia itsekään tullessaan vanhemmiksi. Jonkin ajan päästä kummallakin on taas uusi hoito, ja joNpikuNpi laittaa lisää lapsia. Todennäköisimmin nainen, jolla vähitellen kertyy kiva sarja kakaroita, jokainen eri miehestä lähtöisin. Välillä toki kerrytetään elämää myös susikoirilla ja sen sellaisilla, joita hankitaan lasten leluiksi.
Ja sitä rataa. Halukkaat voivat kirjoittaa tarinaan lisää lukuja, vaikkapa siitä kuinka Petteri tulee murrosikään ja alkaa himoita omia siskopuoliaan, josta sitten taas kirjoitetaan pimeitä juttuja Suomi24:ään!
Vastaukset 3
Vanhimmat
puhut tarinatäti joka sana on totta kun alkaa ajattelemaan monen ihmisen elämää;=))
"Tarinatäti" otti esiin todellisen ongelman yhteiskunnassamme. Nykyisin tilanne on se, että lapsia laittavat tähän maailmaan vanhemmuuteen täysin kykenemättömät ihmiset ihan hetken mielihalusta, ja kunnolliset kansalaiset sitten joutuvat maksamaan viulut sosiaalituen muodossa. Tällä menolla yhteiskuntamme romahtaa.
Jo nyt on tosiasia, että lapsia syntyy liikaa juuri näihin ongelmaperheisiin, jotka eivät kykene tarjoamaan lapsille oikeaa kasvuympäristöä. Monet vanhemmat ovat alkoholi- ja huumeongelmaisia, väärän asenteen omaavia tai henkisesti niin pahoin keskenkasvuisia, että lapset pitäisi heti ottaa yhteiskunnan huostaan. Yksilönvapauden nimissä huostaanottoa ei kuitenkaan tehdä ajoissa, joten näiden lasten tulevaisuus on vakavasti uhattuna. Lapset kasvavat ongelmakodissa tuleviksi ongelmavanhemmiksi, jotka ovat sitten vuorostaan rasitteena seuraaville sukupolville.
Jotta tämä huono kehitys saataisi pysäytettyä, niin kaikille ihmisille pitäisi jo koulussa tähdentää sitä, että lapsia ei tähän maailmaan saa laittaa hetken mielihalusta, vaan päätöksen takana pitää olla myös halu vastuullisesti kasvattaa siittämänsä lapset kunnollisiksi kansalaisiksi. Tämä edellyttää vanhemmilta ainakin 20 vuoden määrätietoista ja vastuulista työskentelyä lapsen kasvattamiseksi ja kouluttamiseksi. Tähän monilla ongelmavanhemmilla ei ole halua eikä valmiuksia, joten sosiaalihuollon rahantarve tulee jatkossa vain suurenemaan.
... ja koska eron jälkeen etävanhempi kokee jatkuvaa syyllisyyttä lapsen suhteen (jos hän siis sattuu olemaan suht. "normaali" ihminen), ei hän raaski kieltää kullannupultaan mitään, silloin kun he tapaavat. Tapaamiset menevät täysin kullannupun toiveiden mukaan. Lasta ei ojenneta huonoa käytöstä havaittaessa (tai eihän sitä edes havaita) ja näin hän ei koskaan opi tavoille. Lapsi ei opi ottamaan muita ihmisiä huomioon - hänhän on saanut vanhemmaltaan käsityksen, että hän on maailmannapa ja kaikki pyörii hänen tahtiinsa. Tarhassa, kerhoissa ym. muut lapset alkavat karttaa tätä maailmannapaa, koska hän on sietämätön määräilijä. Näin hänet erotetaan sopeutumattomana normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä, hänestä tulee koulukiusattu ja kasvatusneuvolan asiakas. Jne.
Jatkakoon joku muu.