Seksi ja Arki

Tosiasia näyttää olevan että sinä haluat hänen tekevän aloitteita ja hän haluaa sinun tekevän aloitteet. Nyt täytyisi sitten löytää joku kompromissi. Kumpikin pelkää torjutuksi tulemista. Ihan inhimillistähän tuo.
Seksistä ei saisi ajatella niin vakavasti. Eikä parisuhteessa pitäisi kilpailla keskenään kuka mitäkin tekee enemmän. Ehkä selkeät roolijaot olisi paikoillaan? Meidän uusioperheessä minä hoidan jotkut asiat ja mies jotkut.
Tietyt askareet on hoidettava joka päivä ja nämä asiat olisi selkeästi jaettava jo alkumetreillä kun mennään yhteiseen talouteen. Joskus on tietenkin tilanteita että yhden pitää hoitaa kaikki kun toista ei näy mailla halmeilla. Erostani oppineena päätin muuttaa jotain toimintatapojani tähän uuteen suhteeseen mennessäni. Meillä on viisi lasta eikä yhteisiä.
Asioista puhutaan niiden omilla nimillä ja kerron heti kun joku asia mättää.
Minun velvollisuuteni on tuoda tarpeeni toisen tietoisuuteen ennen kuin voin valittaa. Kukaan ei ole ajatusten lukija. Minäkin pidän siitä että mies tekee aloitteen sillä se saa minut tuntemaan itseni naiseksi ja mies vie tanssiessakin. Kumpikin ei voi viedä samaan aikaan. Teen kuitenkin aloitteita koska haluan miellyttää miestäni. Se on hyvä syy tehdä aloitteita kun tykkää toisesta. Joudun usein muistuttamaan myös miestäni kotitöistä sillä hän ei ole yhtä ripeä liikkeinen kuin minä. Muistuttaminen ei rasita minua koska tiedän sen tuottavan sitten tulostakin. Mies tekee kun sanon että nyt haet ne pyykit. Ei siinä sen kummempaa. Täytyy pyytää ja osata pyytää ja osata sanoa. Ehkä sinunkin pitäisi vain pyytää? Ei kinuta eikä valittaa vaan pyytää tai tarvittaessa todeta että sinun huki tyhjentää tiskikone. Ja tyttöystävällesi sanot myös että opettelee pyytämään kun haluaa sitä seksiä. Hän ei voi odottaa että luet ajatuksia. Sinä kai teet aloitteen kun oikeasti haluat sitä seksiä vaikka tyttöystäväsi olisi omassa maailmassaan? Aloitteen tekijä kaiketi yrittää saada toisen halut herätettyä? Lähteekö hän sitten mukaan vaan saatko useinkin pakit?

Minulla ei ole samanlaista uusioperhe "taustaa" kuin sinulla, mutta minäkin olin omassa parisuhteessani alkuaikoina samanlainen. Eli halusin, että miesystäväni tekee aloitteen. Aina. Itse en tehnyt aloitetta koskaan. Asiat on kyllä muuttuneet rutkasti noista ajoista. Minun seksuaalinen maailma ja ajatusmalli oli jollain tapaa vääristynyt silloin. Ajattelin, että jos mies ei tee aloitetta hän ei enää pidä minua seksikkäänä ja on lopen kyllästynyt minuun. Ja kun en itse tehnyt aloitetta saati kertonut miehelleni tuntemuksistani, tilanteet minun päässäni kärjistyi ja tunsin välillä oloni hyvin tarpeettomaksi. Aikaisemmat suhteeni olivat olleet lähinnä seksisuhteita ja juuri nämä seksisuhteet olivat vääristäneet oman suhtaumiseni seksiin. En esimerkiksi osannut tämän nykyisen suhteen alussa pussata edes poskelle tai ottaa kädestä kiiini saati, että olisin halannut miestäni omasta aloitteesta! Kaikki kiintymys ja rakastaminen piti tulla seksin muodossa. Kun seksiä ei ollut olin varma, ettei mieheni enää rakasta minua. Voi olla, ettei sinun naisellasi ole kyse ihan näin "vakavasta" jutusta, mutta kiva jos voin omalla kertomuksellani saada ihmiset ajattelamaan, että aloitteettomuus yms voi olla muutakin kuin laiskuutta.... Oma maailmani pyöri silloin täysin seksin ympärillä joten tiedän, että kun seksistä stressaamisen lopettaa, hommat alkaa luistaa paljon paremmin! :) Mekin harrastetaan seksiä silloin kun oikeasti tekee mieli, ehkä vain kerran kuussa, mutta voin sanoa, että laatu korvaa määrän! :) Seksi ei saa olla pakkopullaa....