eli löysin vahingossa poikakaverini entisen kihlasormuksen. Ei se minulle koskaan ole viitsinyt kertoa olleensa kihloissa! Me ollaan oltu yhdessä reilu vuosi. Mitä pitäisi ajatella???? miksi edes säilyttää sormus??? Löysin sen kun tongin vähän paikkoja niin ei viitsi ottaa asiaa puheeksi. Ainakaan vielä.
löysin poikakaverin
vanhan kihlasormukse
12289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja miksi olisi pitänyt kertoa yhtään mitään? Se kun ei kuulu sulle, vaikka kuinka poljet jalkaa.
"miksi edes säilyttää sormus"...jos se on sattunut unohtumaan laatikkoon?
"Löysin kun tongin vähän paikkoja"...anna olla tonkimatta.
Jos oisin ollu kihloissa niin tuskin heittäisin sormusta menemään. Luultavasti pitäisin muistona. Laittaisin korurasiaan tai jonnekki jemmaan.
Ainakin oma kokemus miesten kanssa yhteiselosta kertoo, että miehet ei säilytä. Ne vaan unohtaa nurkkiin. Tai no ainakin tollasia, vanhoja pölyisiä aku ankka lehtiä voidaan säilytellä ja kaikenmaailman vauvan istuimia, mutta tollasia kihlasormuksia, kuvia tai mitä nyt lieenkin tavaroita, jotka sinä voisit yhdistää entisiin on voinut vaan jäädä lojumaan ilman, että miehellä olisi siinä mitään sen kummempaa "tarvetta säilyttää". Jos se sen arvokkaampi olisi miehelle, niin tuskin sitä olisi tarvinnut enempää tonkiakaan.
Eli ei paniikkia. Ja noi kihlatkin on semmosia, että niitä tunnutaan nykyaikana harrastavan vähän heppoisemminkin perustein eikä välttämättä ole edes vakavasti ajateltukaan naimisiinmenoa. Kunhan nyt mennään kihloihin kun se on "kivaa".
kihlat ei kaikille merkkaa mitään. ehkä ex ei antanut ilman sormusta.
onko teidän mielestä muka okei olla kertomatta kihlauksesta? Tiedän että ne ehti seurustella 4v joten kyse ei ole mistään huviksi kihlautumisesta!
Tiesit että oli seurustellut 4 vuotta, miten se rinkula asiaa muttaa?
No rehellisesti sanottuna, kyllä. Tai saa kertoa, mutta samapa tuo vaikka ei. Ja ihan oikeasti, jos et tiennyt kihlauksestakaan, niin miten voit tietää että niin "tosissaan" oltu ja kirkkokin jo varattu? Sillä yhtä vakava se neljän vuoden suhde oli kihlauksella tai ilman. Jos olisi ollut naimisissa ja tämän pimittäisi niin se voisi pistää nikottelemaan. (ja siinä ehkä nikotuttaisi eniten se, että VAIN neljä vuotta tunnettu ja alttarillekin/tai missä nyt kukin tykkää ehditty mennä).
Ei niitä epäonnistumisia välttämättä halua muistella ja kaivella. Sellaiseksi kai purkautunut kihlauskin voidaan laskea. Kysäise asiasta jos sua vaivaa mutta ei tuosta kannata hirveän isoa numeroa tehdä.
Samaa mieltä kuin edellinen vastaaja. Kaikki eivät muutenkaan halua jakaa vanhoista suhteistaan paljoakaan uuden kumppanin kanssa, enkä koe että esim purkautuneesta kihlauksesta on velvollisuutta kertoa uudelle kumppanille.
Ja vaikka poikaystäväsi olisi säilyttänyt sormuksen muistona yhdestä vaiheesta elämässään, ei se vähennä mitenkään sen rakkauden määrää jota hän tuntee sinua kohtaan nyt. Kaikilla ihmisillä on menneisyys. Siihen kuuluu merkittäviä asioita ja ihmisiä joita kohtaan on ollut suuria tunteita, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä että se olisi millään tavalla pois nykyiseltä kumppanilta.
On minullakin vielä kihlat ja aviosormukseni, vaikka olen eronnut aikapäivää sitten. Ei sitä kultaa ja/tai timantteja viitsi roskakoriin heittää. Säästän ne muistoksi lapsilleni. Liitto on ollut osa elämääni. Ei ole tarvetta pyyhkiä sitä kokonaan pois muistoista.
Oot varmasti tosi mustasukkainen kun viitsit miettii tällästä asiaa. minä en kertoisi aikaisemmista suhteista mitään tyttöystävälle jos seurustelisin. ei kuulu muille
Juu-u!
Ei ole minunkaan vaimoni vielä hävittänyt entistä kihlasormustaan vaikka olemme jo 3 vuotta olleet naimisissa.
Taitaa olla rakas esine. Kyllä aina väittää vievänsä sen pois mutta ... :D Teot puhuu enemmän kuin sanat.