Rakkaus

Häivy!

vili. kirjoitti:

Häivy!

Anna vili nyt vaan hänen olla. Ajattelin rakastaa häntä sen verran vähäsen,
et voi pitää tuon nimmarin joka oli alunperin minun :) Toi xbabe taitaa pukea mua nyt oikein hyvin..

Voinkin vili alkaa keskittymään nyt sinuun ;)

Sulla on pahoja aistiharjoja :\

taidat olla aikamoinen idealisti tai sitten sulla itselläsi on pirusti rahaa

ai sulta vai?


rakkauden-

ammattilainen kirjoitti:

ai sulta vai?


rakkauden-

esimerkiksi

Jäikin sanoja pois. Tunnetta. Et sä rakkautta voi ostaa, mutta tekoja jotka sytyttää sussa tai toisessa rakkauden ja rakastetuksi tulemisen tunteita, sä voit ostaa.

Jos rakkaus on tunnetta, se on henkistä. Sitä ei voi pullottaa eikä paketoida eli sitä voi tavoitella eri tavoin. Aika moni pääsee siihin tunteeseen käsiksi ostamalla toiselle jotain, mikä hänen sisällään ruokkii rakkauden ja rakastamisen tunnetta. Käsitykseen rakastamisesta, kuuluu tehdä toiselle hyvää eri tavoin.

Johonkin hyvän tekemiseen tarvitaan rahaakin. Johonkin ei lainkaan. Sitten on vielä ihmisen oma sisäinen käsitys siitä miten paljon rahaa tarvii polttaa, jotta kokee olevansa rakastettu. Joku perustaa vallankin rahalla saatavan hyvän päälle ja joku ei juurikaan. Ideana kait on "kuinka paljon se on mun eteen valmis uhraamaan", vaikka rahaa.

No, kuka mitenkin asian ajattelee. Tämmöstä olen tänä aamuna miettinyt, kun aina puhutaan raha versus rakkaus asioista. Joo, ei ole pitkälle kypsynyttä ajatusta, mutta ei voi vaatia heti herättyään olevan niin selkeä. :-)

Kunhan mietin ääneen.

Näissä on eroja.

UPDATE_9573549 kirjoitti:

Jäikin sanoja pois. Tunnetta. Et sä rakkautta voi ostaa, mutta tekoja jotka sytyttää sussa tai toisessa rakkauden ja rakastetuksi tulemisen tunteita, sä voit ostaa.

Jos rakkaus on tunnetta, se on henkistä. Sitä ei voi pullottaa eikä paketoida eli sitä voi tavoitella eri tavoin. Aika moni pääsee siihin tunteeseen käsiksi ostamalla toiselle jotain, mikä hänen sisällään ruokkii rakkauden ja rakastamisen tunnetta. Käsitykseen rakastamisesta, kuuluu tehdä toiselle hyvää eri tavoin.

Johonkin hyvän tekemiseen tarvitaan rahaakin. Johonkin ei lainkaan. Sitten on vielä ihmisen oma sisäinen käsitys siitä miten paljon rahaa tarvii polttaa, jotta kokee olevansa rakastettu. Joku perustaa vallankin rahalla saatavan hyvän päälle ja joku ei juurikaan. Ideana kait on "kuinka paljon se on mun eteen valmis uhraamaan", vaikka rahaa.

No, kuka mitenkin asian ajattelee. Tämmöstä olen tänä aamuna miettinyt, kun aina puhutaan raha versus rakkaus asioista. Joo, ei ole pitkälle kypsynyttä ajatusta, mutta ei voi vaatia heti herättyään olevan niin selkeä. :-)

Kunhan mietin ääneen.

Näissä on eroja.

Tekoja? Asioita siis. Mä meen pois, ei ajatus kulje.

Jokainen tarvii rakkautta. Kaikki ei sitä myönnä, mutta se on niiden häpeä.

Niin no, loppujen lopuksi perustuuko mikään aito rahaan? Ja kuka voi määritellä toisen rakkauden hintaa tai arvoa? Mikä on oikeaa rakkautta ja mikä ei? Joskin itse pidän oleellisimpana tunnetta ja itsensä täysin toiselle omistamista/omistautumista.

Siitä huolimatta, vaikka takeita takaisin saamisesta "yhtä paljon" mitä itse annat, ei ole. Silloin kun et ole hinnoitellut rakkauttasi, voit aidosti tuntea rakkautta.

Entäs, kun pitäisi hinnoitella toisen rakkaus sua kohtaan? Mikä on se hinta millä voit olla varma siitä toisen rakkaudesta? Ihmisillä on sisäisiä laskureita, joilla ne punnitsee välittämisen arvon.

Onko ideoita mitä ne on?

UPDATE_9573549 kirjoitti:

Jokainen tarvii rakkautta. Kaikki ei sitä myönnä, mutta se on niiden häpeä.

Tuo oli hyvin sanottu.

UPDATE_9573549 kirjoitti:

Jokainen tarvii rakkautta. Kaikki ei sitä myönnä, mutta se on niiden häpeä.

Mummielestä herra Buko sanoi asiasta hyvin. Sun ilmaisu on vajavainen(lue:paska).

"Jokainen meistä tarvitsee rakkautta. Mutta ei sellaista, mitä meille on rakkautena opetettu"

Noh, anselmi... Niihin on varmaan sinullakin varaa...Ainakin joskus...

old_profile_48636 kirjoitti:

Mummielestä herra Buko sanoi asiasta hyvin. Sun ilmaisu on vajavainen(lue:paska).

"Jokainen meistä tarvitsee rakkautta. Mutta ei sellaista, mitä meille on rakkautena opetettu"

Opetettu ei olekaan tunnetta, se on opittua. Jos puhutaan opetetusta, ei puhuta enää tunteesta. Minä puhun tunteesta, joitakin tunteita vaan tuntuu olevan lähes mahdotonta pukea sanoiksi. Ja kaikki ei uskalla kohdata tunteitaan. Siksikin voi jollekin olla helpompaa noudattaa opittua ja opeteltua. On kuitenkin eri asia oivaltaa itse jokin asia tuntemalla se, kun lukemalla siitä. Vaikka päätyisit tuntemalla samaan lopputulokseen, kun joku aikaisemmin asiasta kertonut ja kirjoittanut.

Mä olen aina ollut huono välittämään siitä, mitä joku muu ajattelee mun tunteistani. Niiden hallinnasta tai oikeutuksesta olla olemassa. Paljon tärkeämpää on tietää mitä sisällään liikkuu.

old_profile_29828 kirjoitti:

Tuo oli hyvin sanottu.

Koitin tiivistää ajatukseni kerrankin lyhyeksi.