En tiennyt mille palstalle tää kuuluisi, kyse siis 10vuotta kestäneestä "ystävyydestä".
Millainen (nais)ihminen ei osaa iloita ja onnitella toisia?
Alkaa olla mulla mitta täynnä tätä "ystävää".
Hän on ihmeellinen. Muuta en osaa sanoa, käytös on loukkaavaa ja törkeää. Noh mitä hän sit tekee? No siinäpä se onkin, kun hän EI KOSKAAN iloitse tai onnittele jos minulle tapahtuu jotain positiivista ja hyviä asioita.
Itse hän kyllä kehuskelee työpaikalla, vaatteilla, LAIHTUMISELLA(tuntuu et tästä tullut pakkomielle hälle), uusilla huonekaluilla ja elektroniikalla, kuinka joku yrittänyt iskeä häntä baarissa jne jne. Olen itse mukana et onpa mahtava juttu jne. ja olen neuvonut ja kannustanut häntä PALJON(hällä pohjimmiltaan tosi huono itsetunto).
Hänellä on pakko saada kertoa omat asiansa jokaisesta kissan ristiäisistä ja työpaikan juoruista yms.(en siis edes tiedä hänen työkavereita henk.kohtasesti).
Kun itse yritän jotain sanoa väliin, hän saattaa "kuunnella" mutta jatkaa omaa juttuaan. Ei vastaan mun juttuihin juuri mitenkään. Jos sit kysyn et noh, mitä mieltä oot tästä, niin vastauksena on yleensä "en tiiä" tai "no miltä se susta tuntuu/vaikuttaa". Tää vastaus "en tiiä" alkaa jo nii keittää mulla päässä! Alkaa nii riittää tää itsekeskeisyys mulle!!!
Viimeiset pari vuotta hän on ollut täysin välinpitämätön mun SUURILLE POSITIIVISILLE asioille. Esim. reissuista, työpaikasta ja asunnosta. Kun kerron, hän ei sano yhtään mitään! Puhelimessa hän hiljentyy täysin, sit kysyn et noh ookko siellä, tulee vaa vastaus "oon". Ei muuta! Huhu mikä tyyppi!!
Mikä häntä vaivaa??? En nykyään kerro hänelle juuri mitään omia asioitani, ellei oo pakko(LUE:FACEBOOK) koska en jaksa hänen asennettaan! Arvatkaa vaa latistaako se omanki mielen ku tulee hyvällä tuurilla vastaukseksi "jaa".
Kaikesta huolimatta hän itse pitää yhteyttä. Olen päättänyt että hän saakoo jäähä tuttavatasolle tulevaisuudessa. Miksi oisin tämmöisen henkilön ystävä? En näe yhtää syytä miksi "tuhlata aikaa" tämmöisen ihmisen katteluun.
Oikeastaan toivoisin kovasti, että hän surffaisi tällä palstalla ja lukisi tän viestin ja tunnistaisi itsensä ja menisi hieman itseensä ja miettisi mikä on fiksua ja omia moraalisia arvojaan.
Tulipa tekstiä. Kiitos ku sain purkautua :D
Millainen (nais)ihminen ei osaa iloita ja onnitella toisia?
Alkaa olla mulla mitta täynnä tätä "ystävää".
Hän on ihmeellinen. Muuta en osaa sanoa, käytös on loukkaavaa ja törkeää. Noh mitä hän sit tekee? No siinäpä se onkin, kun hän EI KOSKAAN iloitse tai onnittele jos minulle tapahtuu jotain positiivista ja hyviä asioita.
Itse hän kyllä kehuskelee työpaikalla, vaatteilla, LAIHTUMISELLA(tuntuu et tästä tullut pakkomielle hälle), uusilla huonekaluilla ja elektroniikalla, kuinka joku yrittänyt iskeä häntä baarissa jne jne. Olen itse mukana et onpa mahtava juttu jne. ja olen neuvonut ja kannustanut häntä PALJON(hällä pohjimmiltaan tosi huono itsetunto).
Hänellä on pakko saada kertoa omat asiansa jokaisesta kissan ristiäisistä ja työpaikan juoruista yms.(en siis edes tiedä hänen työkavereita henk.kohtasesti).
Kun itse yritän jotain sanoa väliin, hän saattaa "kuunnella" mutta jatkaa omaa juttuaan. Ei vastaan mun juttuihin juuri mitenkään. Jos sit kysyn et noh, mitä mieltä oot tästä, niin vastauksena on yleensä "en tiiä" tai "no miltä se susta tuntuu/vaikuttaa". Tää vastaus "en tiiä" alkaa jo nii keittää mulla päässä! Alkaa nii riittää tää itsekeskeisyys mulle!!!
Viimeiset pari vuotta hän on ollut täysin välinpitämätön mun SUURILLE POSITIIVISILLE asioille. Esim. reissuista, työpaikasta ja asunnosta. Kun kerron, hän ei sano yhtään mitään! Puhelimessa hän hiljentyy täysin, sit kysyn et noh ookko siellä, tulee vaa vastaus "oon". Ei muuta! Huhu mikä tyyppi!!
Mikä häntä vaivaa??? En nykyään kerro hänelle juuri mitään omia asioitani, ellei oo pakko(LUE:FACEBOOK) koska en jaksa hänen asennettaan! Arvatkaa vaa latistaako se omanki mielen ku tulee hyvällä tuurilla vastaukseksi "jaa".
Kaikesta huolimatta hän itse pitää yhteyttä. Olen päättänyt että hän saakoo jäähä tuttavatasolle tulevaisuudessa. Miksi oisin tämmöisen henkilön ystävä? En näe yhtää syytä miksi "tuhlata aikaa" tämmöisen ihmisen katteluun.
Oikeastaan toivoisin kovasti, että hän surffaisi tällä palstalla ja lukisi tän viestin ja tunnistaisi itsensä ja menisi hieman itseensä ja miettisi mikä on fiksua ja omia moraalisia arvojaan.
Tulipa tekstiä. Kiitos ku sain purkautua :D
Vastaukset 1
Vanhimmat
No niinpä, "mikä häntä vaivaa?", ei ehkä ole niin oleellinen kysymys sun kannalta, kun se, että "miksi sä olet hänen ystävänsä"?
Koska sillä mikä häntä vaivaa, ei ole oikeasti merkitystä: sä et häntä paranna, ja jos hän ei ole 10 vuoteen teidän ystävyyttänne ja sinua arvostanut, hän tuskin sitä nyt aloittaa, mutta sä voit valita omat ystäväsi ja sen seuran, mille sä oikeasti avaudut, ketä sä oikeasti neuvot ja autat ja kenelle taas sä olet tuttava ja tiedät olla ottamatta niin tosissaan.
Hän voi surffata palstalla, mutta tuskin tajuaa, ja miksi tajuaisi? Hänellähän voi omasta mielestään olla kaikki hyvin. Nuo voivat olla juuri ne arvot, mitä hän arvostaa ja mistä hän tykkää. Mutta sinä voisit lukea oman tekstisi uudelleen ja miettiä mikä on fiksua: siis 10 vuotta? Ja tietenkin, pyytettömyys on hienoa, mutta ikävä kyllä naivia ja sinisilmäistä ihmisten kanssa. Mitä sä olet saanut tuosta ystävyydestä niin, että sä kutsut sitä ystävyydeksi?
Miksi on pakko kertoa mitään edes facebookissa, eikös siellä nimenomaan kannattaisi pitää asiat yleisinä eikä kailottaa yksityisasioitaan kaikille?
Miksi sä kerrot hänelle hyviä asioita, kun hän latistaa, etkö osaa nauttia asioista ilman jonkun toisen mielipidettä ja hyväksyntää? Teetkö asioita itsellesi?
Hän pitää sentään yhteyttä, että hyvä siinä mielessä, sähän voisit opetella suhtautumaan hieman rennommin. Ottaa teidän ystävyyden jonkinmoisena tuttavuutena, lakata ottamasta sen niin vakavasti, olla vähemmän loukkaantuva: sinä merkitset hänelle nyt vain tuttavaa, ei sydänystävää. Kaikkien ei tarvitsekaan olla sellaisia. Älä odota häneltä reaktioita mitä et tule saamaan, voit tietty kertoa silti mitä haluat, ihan vaan kertomisen ilosta. Mitä väliä, mitä muut ajattelee? Mitä hän ajattelee?
Sukupuolella ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, tunnen tuollaisia miehiäkin. Iällä ei myöskään, eikä toinen voi heihin vaikuttaa. Heitä vaivaa hyvin yleisinhimilliset vaivat: itsekkyys ja kateus. Ei ole harvinaista. Se on ihmeellistä kyllä, miten paljon heitä on. Samoin ahneuden kanssa. Miksi ihminen ei kehity? No, kehittyyhän se, mutta kovin hitaasti. Joten ota rennommin, mieti itseäsi ja omaa mieltäsi, niihin voit vaikuttaa, mieti kehen laitat aikaa ja vaivaa ja kuka taas olisi vain hyvän päivän tuttu ja päästä irti! Älä roiku huonoissa ystävyyksissä ja rakkauksissa toivossa että he muuttuvat vaan muutu itse.
Älä siis haaskaa suotta enää aikaasi edes pohtimalla ja analysoimalla ystävääsi: sekin aikasi menee hänelle, kun se voisi kuulua sinulle. Paska homma, ja harmi, että se "ystävä" nyt haaskasi hyvän ystävyyden, mutta se on hänen menetyksensä, tajusi hän sitä tai ei.
Ota ilo irti elämästä! Elämä on liian lyhyt haaskattavaksi huonoihin tuttavuuksiin, etsi parempaa :)
PS. Ja kyllä, se menetys kirpaisee hetken, mutta kun sä vähän ajan päästä tajuat, miten vapaudut, niin se kannattaa kyllä. Anna sen kirpaista, sure menetystä ja sitten: iloitse uudesta.