Tuota, olen itsekin miettinyt näitä seurusteluasioita. Olen itse kristitty. Voin antaa kullankalliin neuvon kaikille täällä pohtiville, että "kannattaako alkaa seurustelu sen ja sen ulkomaalaisen kanssa". Se on hyvin yksinkertainen: Oletusarvoisesti on selvää että ei kannata luottaa *kehenkään* jonka on tavannut muutamia kuukausia. Ongelmahan on se että ihmisillä ei yleisesti ole mitään *motiivia* olla moraalinen tai pitää lupauksiaan. Ainoastaan jos uskoo oikeasti Jumalaan (ja ei, kaikki itseään muslimeiksi tai edes kristityiksi itse itseään kutsuvat eivät ole aitoja) SILLOIN on motiivia tehdä oikein seurustelussa!! Toivon että kaikki pistäisivät tämän muistiin, paljolta ongelmalta vältyttäisiin.
noh, selitämpä itse tilannettani. Minä ole seurustellut ulkomaalaisen kanssa pitkähköön. Ainoa asia mikä minua kiinnostaa, kun haluan pysyvän suhteen, on että onko hän oikeasti uskossa, eli onko hänellä MOTIIVI olla rehellinen ja pitää lupauksensa. Jos ei ole uskoa, ei ole motiivia pitää lupauksiaan jne. näin se vain on. Tämän voi nähdä tämänkin foorumin kirjoituksista. n. 50% menee pieleen. Se johtuu siitä, että näillä skämmääjillä ei ole motiivia tehdä oikein elämässään. Ja mistä tiedät onko sinun partnerillasi tätä motiivia? No et mistään!!! Se se ongelma on. Koska 1) rakkaus sokaiseen sinut näkemään hänen pahat puolensa 2) tämä skämmääjä pystyy helpohkosti feikkaamaan pahuutensa jos haluaa. Kyllä ihmiset osaa näytellä olla ystävällisiä ja ""herrasmaisia". Sinun pitää ehdottomasti tietää onko kaverilla absoluuttisia moraaliarvoja... se on ainoa tapa, ja se on minun AINOA TAPA jolla MINÄ näitä asioita tutkin. Jos huomaan että tyttpöystävälläni ei ole absoluuttista moraalia/motiivia tehdä oikein (mikä siis tulee ainoastaan Jumala uskosta), niin tällöin minun on parempi sanoa ei.
noh, selitämpä itse tilannettani. Minä ole seurustellut ulkomaalaisen kanssa pitkähköön. Ainoa asia mikä minua kiinnostaa, kun haluan pysyvän suhteen, on että onko hän oikeasti uskossa, eli onko hänellä MOTIIVI olla rehellinen ja pitää lupauksensa. Jos ei ole uskoa, ei ole motiivia pitää lupauksiaan jne. näin se vain on. Tämän voi nähdä tämänkin foorumin kirjoituksista. n. 50% menee pieleen. Se johtuu siitä, että näillä skämmääjillä ei ole motiivia tehdä oikein elämässään. Ja mistä tiedät onko sinun partnerillasi tätä motiivia? No et mistään!!! Se se ongelma on. Koska 1) rakkaus sokaiseen sinut näkemään hänen pahat puolensa 2) tämä skämmääjä pystyy helpohkosti feikkaamaan pahuutensa jos haluaa. Kyllä ihmiset osaa näytellä olla ystävällisiä ja ""herrasmaisia". Sinun pitää ehdottomasti tietää onko kaverilla absoluuttisia moraaliarvoja... se on ainoa tapa, ja se on minun AINOA TAPA jolla MINÄ näitä asioita tutkin. Jos huomaan että tyttpöystävälläni ei ole absoluuttista moraalia/motiivia tehdä oikein (mikä siis tulee ainoastaan Jumala uskosta), niin tällöin minun on parempi sanoa ei.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinun mielestäsi ei siis ole moraalia ilman uskontoa. Onpa lapsellista ja rajoittunutta ajattelua. Todellisuudelle vierasta ajattelua. Toivottavasti olet vastikään kotiutunut rippileiriltä. Sellaiselta tuollaista voi odottaa.
"Oletusarvoisesti on selvää että ei kannata luottaa *kehenkään* jonka on tavannut muutamia kuukausia. "
Eli.... Jos joku tulee minun luokseni kysymään neuvoa, että onko riskiä aloittaa seurustelua esim. jonkun Afrikkalaisen kanssa. Niin 2 pointtia joita sanoisin hänelle:
1) Jos hän on kristitty (no tällöin ehkä sinunkin pitäisi olla krititty toisaalta,,.. ) niin pitää tarkasti tarkistaa onko aito sellainen. Jos on, niin avioliitto hänen kanssaan *tulee onnistumaan* varmasti! Koska hän ei halua erota koska hän tykkää Jumalasta ja Jumala ei tykkää erosta/pettämisestä.
2) Jos kyse on kahdesta ei-kristitystä: no, silloin sanoisin, että ei... älä luota *kehenkään* näin muutamien kuukausien tuntemisen kautta. Jos ei ole uskoa (éli motiivia tehdä oikein absoluuttisessa mielessä) niin tällöin sinun pitää äärimmaisen hitaasti saada varmuutta että olisiko tällä kaverilla siitä huolimatta selkärankaa ja arvoja elämässään. Mutta tämä ei TODELLAKAAN MISSÄÄN TAPAUKSESSA tule muutamien kuukausien kautta. Joo, se voi joissain tapauksissa onnistua, mutta toisaalta toisissa ei. Eli kyse on lotosta... jeps, voit onnistua, mutta voit myös epäonnnistua!!! Ja veikkaisin että riski epäonnistumiseen on suurempi kuin 70%. Liian suuri että pilaa pahasti elämääsi. Eli sulla pitää todennäköisesti tällä asetelmalla olla vuosien olemeinen tämän kaverin kanssa ennenkuin voit alkaa sanomaan mitään hänen arvoistaan. On todella helppo feikata todellista minää kuukausia.
Eli 2 ei-kristittyä, jotka 2 kuukauden tuntemisen jälkeen kysyvät minulta "kannattaisiko mennä yhteen". Minä sanoisin AINA : ei. Se on venäläistä rulettia. Rakkaus sokaisee ja ihmisiilä oletusarvoisesti ei ole moraalia/motiivia tehdä oikein, muistakaa.
"Sinun mielestäsi ei siis ole moraalia ilman uskontoa. Onpa lapsellista ja rajoittunutta ajattelua. "
Mutta tämähän on ihan fakta: tutki esim. tämän foorumin kirjoituksia suhteista. Voin vakuuttaa, että n. 50% tapauksista on epäonnistuneita suhteita/avioliittoja.
Tilastot myös tukee tätä: n. 50% menee hajalle. Ja hajalle meno on aina stressi... niin lapsille kuin aikuisille.
En sanoisi että ei ole moraalia ilman uskontoa, koska meillä kaikilla on hitunen moraalia syntyessämme, mutta sanon, että puuttuu voimakas moraali. Tai ainakin me emme voi tietää toisen moraalista. Se se ongelma on näissä seurusteluasioissa: et voi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen tietää toisen moraalista oikein mitään, koska hän voi feikata.
Ei tarvitse uskoa mitä sanon (vaikkakin olen hirveästi kylläkin tutkinut asioita, joten uskon että olen oikeassa); katso vain tilastoja, kuinka moni suhde ulkomaalaisten kanssa epäonnistuu. Iso prosentti...
Varmasti olet ihan "hirveästi" tutkinut näitä asioita, ihan sikana suorastaan olet tutkiskellut asioita. Mutta tekstistä päätellen lähinnä oman pääsi sisällä. Jos väittämäsi on, että ilman uskontoa ei ole moraalia, niin olet todella ulalla. Mutta se on tietysti tyypillistä uskovaisten piirissä, sillä hehän tuntevat Totuuden ja ovat siksi pahimmillaan äärimmäisen itseriittoisia, ylimielisiä ja uskonnottomiin tai "vääräuskoisiin" kanssaihmisiin alentuvasti suhtautuvia. Kuinka korkeaa moraalia, saati sivistystä tuollainen asennoituminen osoittaa, jääköön pääteltäväksi.
Tuolta voit päästä alkuun uusissa tutkimuksissasi uskonnottoman etiikan saralla: http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnoton_etiikka
Todellinen rakkaus ei ole sitä että kyseenalaistetaan kumppanin luotettavuus. Luottamus on rakkaudessa se kaikista tärkein. Aloittaja tuntui unohtaneen tämän. On totta kyllä että ei pidä luottaa heti alussa täysin mutta luottamus rakentuu kyllä loppujen lopuksi varsin nopeasti ilman että se pitäisi todistaa. En voisi itse vaatia sellaista kumppaniltani. Ihastukseni on katolilainen ja kotoisin Filippiineiltä mutta kovin uskovaiselta ei vaikuta siitä huolimatta. Mutta jospa nyt kuitenkin annan oman neuvoni jolla pääsee jo pitkälle. "Life is a game and love is a bitch." Itseni kohdalla on paljon ehtinyt tapahtua. Koen itseni usein syrjityksi, ei-hyväksytyksi, petetyksi ja hyväksikäytetyksi mutta toivoa en ole menettänyt vielä lopullisesti. Luotan ihmisiin tästä kaikesta huolimatta melko helposti. Jos johonkin menee luottamus, tiedän sitten keneen ei pidä luottaa. Tiedän kuitenkin erittäin hyvin ettei suhteista tule yhtään mtn jos ei voi luottaa. Viisastukaa tästä.
Mutta ei pidä luottaa sinisilmäisesti/typerästi. Luottamuksella pitää olla joku pohja tällaisissa seurusteluasioissa (olisi eri asia luottaa esim. jos lainaat hieman rahaa - se on eri asia). Minulla on selvä kriteeri: jos nainen ei ole selvä kristitty, en yksinkertaisesti luota mitä hän sanoo seurusteluasioissa. On selvää, että jos joku kiinnostuu niin hän on valmis valehtelemaan että saisi mitä haluaa. Tiedän, että yli 40% tapauksissa he puhuvat mitä sattuu jos eivät ole uskossa... liian suuri riski pelata omalla elämällä. Tiedän myöskin että jos he ovat (rehellisesti) uskossa, prosentti menee huimasti ylöspäin, jonnekin 90-95% tienoille.
Heittelet noita prosentteja kuin olisit oikeasti tehnyt pätevää tilastollista tutkimusta aiheesta. Mutta siitä viis. Kysymykseni on tämä: millä ilveellä sinä todennat jonkun ihmisen uskovaisuuden? Millä sinä näet toisen ihmisen sieluun? Voin auttaa: vain ex post facto, jos silloinkaan.
"millä ilveellä sinä todennat jonkun ihmisen uskovaisuuden?"
'Hedelmistään puu tunnetaan: ei voi hyvä puu tuottaa huonoa hedelmää, eikä huono puu hyvää.' Siis Jeesuksen sanat. Siis hyvin yksinkertainen: Mitä se kaveri puhuu ja tekee ... siitä sen tietää! Eli sun pitää testata kovasti sitä kaveria eri tilanteissa että saat hänen "tekemään"/ratkaisemaan asioita vaikeissa tilanteissa. Se mitä hän silloin tekee, kertoo kuka hän on!
Esim. jos joku sanoo olevansa tosi krititty mutta en saa häntä evankelioimaan/hän vihaa sitä (mikä on Jeesuksen käsky) mun on helppo vetää johtopäätös että tämä ei ole kristityn hedelmää. jne jne.
tietty ei-uskovien testaus on erilaista, mutta sielläkin voi samoin testa uskollisuutta yms.
ja toisessa kohdassa Jeesus sanoo -ÄÄRIMMÄISEN TÄRKEÄ HUOMTA TÄMÄ, ERITYISESTI SEURUSLUISSA- : "Sydämen kyllyydestä suu puhuu". Eli kuuntele mitä kaverisi puhuu, siitä tiedät kuka hän on todellisesti!! Mitä enemmän hän puhuu, sen enemmän tiedät millainen ihminen hän on oikeasti. Anna muiden ihmisten analysoida mitä poikaystäväsi puhui, koska sinun on rakkauden sokaisemana hirveän vaikea puolueettomasti niitä tulkita. Mutta toki puheen otos pitää olla aika iso, koska jokainen puhuu outoja silloin tällöin. Mutta jos suusta tulee kokoajan negatiivisuutta ja muuta pahaa, asia on selvä.
varmaan tajuaa ettei uskonnolla ja rehellisyydellä kyllä oo paljonkaan tekemistä toistensa kanssa. Ja kaikki meistä valehtelee joskus... ihan joka ikinen.
Myöskään usko ei takaa sitä millaiset arvot jollain on, eikä toisen uskon "määrää" tai "laatua" voi kukaan muu tietää...
tietotuus vaikuttaa pahasti aivopestyltä tms...