haluaisin erota miehestäni kun olen huomannut että hän ei ole sellainen ihminen jonka kanssa tahtoisin olla loppuelämäni yhdessä. rakastan häntä ja jättäminen/ eroaminen tuntuu ajatuksenakin pahalta että hän ei sitten enään oisikaan tossa jakamassa arkea.
mutta pikku hiljaa kun näitä asioita miettinyt niin en tahdo hänen läheisyyttään kuin todella harvoin. olen pettänytkin häntä kun muut miehet ovat kiinnostaneet niin paljon enemmän kuin oma kotona.
mieheni rakastaa minua tosi paljon ja haluaisi olla kanssani aina ja tehdä lapsia ym. muuta.
emme ole enään mitään teinejä niin en haluaisi hukata molempien elämää turhaan jos tästä ei kerta ikinä mitään tulekkaan.
mutta mitä sitten jos tuleekin ero ja huomaan ajan kanssa että tahtoisin vain hänen kanssaan perheen enkä kenenkään muun..
pääni on TODELLA sekaisin niin kuin varmasti texti kertoo.
olimme jo kerran pari kuukautta asumiserossa ja minulle iski todella suuri ikävä miestäni kun hän on se tuttu ja turvallinen jonka kanssa on helppo olla oma itsensä.
mutta kun tässä mättää niin moni asia että en ole onnellinen.
tottakai oisi ihanaa jos oisin edelleen häneen rakastunut enkä tahtoisi kuin häntä mutta kun näin ei vaan enään ole. ;(
itkettää,ahdistaa ja kaikkea sitä.. voi kun tietäisi mitä tehdä?
mutta pikku hiljaa kun näitä asioita miettinyt niin en tahdo hänen läheisyyttään kuin todella harvoin. olen pettänytkin häntä kun muut miehet ovat kiinnostaneet niin paljon enemmän kuin oma kotona.
mieheni rakastaa minua tosi paljon ja haluaisi olla kanssani aina ja tehdä lapsia ym. muuta.
emme ole enään mitään teinejä niin en haluaisi hukata molempien elämää turhaan jos tästä ei kerta ikinä mitään tulekkaan.
mutta mitä sitten jos tuleekin ero ja huomaan ajan kanssa että tahtoisin vain hänen kanssaan perheen enkä kenenkään muun..
pääni on TODELLA sekaisin niin kuin varmasti texti kertoo.
olimme jo kerran pari kuukautta asumiserossa ja minulle iski todella suuri ikävä miestäni kun hän on se tuttu ja turvallinen jonka kanssa on helppo olla oma itsensä.
mutta kun tässä mättää niin moni asia että en ole onnellinen.
tottakai oisi ihanaa jos oisin edelleen häneen rakastunut enkä tahtoisi kuin häntä mutta kun näin ei vaan enään ole. ;(
itkettää,ahdistaa ja kaikkea sitä.. voi kun tietäisi mitä tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerro miehellesi asiasta rehellisesti. Ehkä teistä tulee hyvät ystävät, mutta koska olet jo kerran pettänyt niin miksi asia tulisi muuttumaan? Ajattele jos teette lapsia ja jäät sitten kiinni pettämisestä? Lapsilta särkyy koti. Tsemiä! Ja jaksamisia...
En todella ymmarra miksi kysytkaan asiaa - jos et miestasi halua ja muualta olet jo etsinyt seuraa/ pettanyt, niin eikos asia ole selva = ero.
Miksi pitaisit miestasi valheessa elamassa, ja joskus tama voi koitua sinulle itsellesikin takaisin.
Hanki itsellesi kuule vähän munaa ja JÄTÄ se mies!! Ihan totta..maailma on täynnä onnettomia ihmisiä... ja miehiä on maailma pullollaan.
Olet pilannut jo suhteenne pettämisellä ja valehtemisella. Se perustuu nyt valheeseen, sinun itsekeskeiseen turvallisuuden hakuisuuteesi. Sinä se haluat vain turvaa ja varmaa ja sitten pettää. Olet itsekäs ja ahne.
Seuraavassa suhteessa voisit muistaa, että kyllä, rakkaus on pitkälle sitten tahdon asia. Samoin seksi. Jos kaikki menee hyvin, viimeistään noin 10 vuoden kuluttua tulee arki. Kuherruskuukausi voi kestää 2-10 vuottakin, mutta arki tulee. Sen jälkeen pitäisi olla kiintynyt, arvostaa kaikkea mitä on, tahtoa, ja tehdä joskus vaikkei tahtoisikaan. Pitäisi osata arvostaa toista vaikkei kuumia tunteita enää olisikaan, pitäisi pitää uskollisuutta ja rehelllisyyttä toista kohtaan arvossaan, vaikka tyrkyllä olisi ties mitä. Pitää osata luopua. Sitä kutsutaan rakkaudeksi, arjeksi, suhteeksi ja kaikiksi näiksi.
Olet vain itsekäs, ajattelet vain omaa suruasi ja ikävääsi erossa, omaa sopeutumistasi ja vain itseäsi. Et halua miestäsi, olet jo pettänyt hänen luottamuksensa ja koko suhteenne. Valitat, et ole tyytyväinen etkä siis oikeasti kunnioita ja arvosta miestäsi, sen kertoo jo valehtelu ja pettäminen. Olet vain itsekäs: pelkäät että jäät yksin, pelkäät että sinuun sattuu, pelkäät ettei parempaa tule,sinä, sinä, sinä... Niin. Sitähän se parisuhde on "minä, minä, minä".
Hän rakastaa sinua, niin... Mitähän hän saa koko suhteesta?
Voi olla, ettei parempaa enää tule, voi olla, että varman taas käyt tyytymättömänä itkemään sitten eropäätöstäsi, että nyyyh, säälikää minua, mutta hei, semmoista elämä on: sinä päätät tekosi. Sinun pitäisi kantaa vastuusikin niistä. Sinä olet pettänyt eikä tuollaiselle suhteelle voi perhettä perustaa, teidän pitäisi kahlata kaikki läpi, tuskin onnistuu.
Voi olla että sopivampi löytyy, ei voi tietää koskaan. Mutta kun kakkua ei voi syödä ja säästää, kaikkea ei vaan saa ja elämä on valintoja!!! Et sinä tule mitään takuita saamaan, joten kasva sen tiedon mukana.
Sinun olisi hyvä olla totaalisen yksin, ilman seksiä, suhteita, mitään. Kokeilla, miltä tuntuu, siis pidemmän aikaa. Vuosi on ihan minimi, eikä se yleensä riitä, mielellään vähintään 3 vuotta.
Mieti asioita. Muittenkin kun itsesi kannalta.
Siis miten hän nyt ei ole SELLAINEN IHMINEN jonka kanssa haluaisit olla loppuelämäsi? Kuitenkin kerrot hänestä loppujen lopuksi pelkkää hyvää?