Erästä tyttöä joskus tapailin, alkujaan ihan vaan kaverina - oli naapuri. Itsellä oli suhde loppumassa enkä ajatellut häntä sen vakavammin. meillää oli tapanan joskus viettää iltaa, katsoa TV:tä, syödä pizzaa, ym. kun kerta naapureita oltiin ja asuinkumppaneita ei kummallakaan ollut.
Noh. Tämä naapurin tyttö kumminkin antoi myöhemmin ymmärtää että ehkä pelkkä kaveruus ei riittäisi.
Esim. 1
Istutaan iltaa ja höpistään kuten usein ennenkin, nukkumaan pitäis lähteä omaan kämppään ja hän käy vaihtamas itelleen yöpaidan (yleensä selvä vihje; korjaa luus, mua väsyttää), mutta perinteisen puuvillapyjaman tilalle tyttö vetäiseekin jonkun silkkiunelman ja jatkaa turinointia..
Esim. 2 Katteelaan töllöä, kuten usein ennenkin, mutta tällä kertaa tyttö kellahtaa syliin rapsutettavaksi...
jne...
Että mikäkö on ongelma? Meikähän ei tahdo tietysti ko. tilanteissa pysyä housuissaan...
Kas kun samalla tämä tytsy selittää ummet ja lammet poikaystävästään joka on niin hyvä ja ihmeellinen, komea ja kiltti ja kaikkea, ja joka asuu eri paikkakunnalla. Minä en yllä hänen miehensä saavutuksiin ja ominaisuuksiin mitenkään, puheista päätellen.
Kun hän sitten kerran kysyi että onko minun kiinnostukseni (?) häneen jotenkin intiimimpää kuin pelkkää kaveruutta, niin minä tietysti hätäpäissä sanomaan että ei oo... Syrjäsilmin vilkaisin hänen kaksoisvuodettaan (koska hänen poikaystävänsä aina vapailla tulee käymään), hänen eteeni laittamaa ateriaa ja kaunista kattausta (oli pyytänyt käymään ja mulla oli tietysti vain verkkarit ja t-paita kun luulin että me taas katsotaan vaan jotain leffaa ja syödään voileipiä) ja ihmettelin miksi hän oli kaatanut minulle lasiin olutta jota joskus olin kehunut (hänellä ei yleensä ole olutta kaapissa, useimmiten tuputti mulle porkkanamehua, mikä oli aika hyvää).
En periaatteesta mene sohlaamaan varattujen kanssa, jotain olen oppinut. Joten en siis yrittänyt yhtään mitään ja kielsin kaiken (vaikka mieli teki sanoa ihan muuta).
Sittemmin ajauduimme eri kaupunkeihin työn ja opiskelun takia ja minä olen vuosikaudet miettinyt että tais tulla mokattua raskaamman päälle?
Noh. Tämä naapurin tyttö kumminkin antoi myöhemmin ymmärtää että ehkä pelkkä kaveruus ei riittäisi.
Esim. 1
Istutaan iltaa ja höpistään kuten usein ennenkin, nukkumaan pitäis lähteä omaan kämppään ja hän käy vaihtamas itelleen yöpaidan (yleensä selvä vihje; korjaa luus, mua väsyttää), mutta perinteisen puuvillapyjaman tilalle tyttö vetäiseekin jonkun silkkiunelman ja jatkaa turinointia..
Esim. 2 Katteelaan töllöä, kuten usein ennenkin, mutta tällä kertaa tyttö kellahtaa syliin rapsutettavaksi...
jne...
Että mikäkö on ongelma? Meikähän ei tahdo tietysti ko. tilanteissa pysyä housuissaan...
Kas kun samalla tämä tytsy selittää ummet ja lammet poikaystävästään joka on niin hyvä ja ihmeellinen, komea ja kiltti ja kaikkea, ja joka asuu eri paikkakunnalla. Minä en yllä hänen miehensä saavutuksiin ja ominaisuuksiin mitenkään, puheista päätellen.
Kun hän sitten kerran kysyi että onko minun kiinnostukseni (?) häneen jotenkin intiimimpää kuin pelkkää kaveruutta, niin minä tietysti hätäpäissä sanomaan että ei oo... Syrjäsilmin vilkaisin hänen kaksoisvuodettaan (koska hänen poikaystävänsä aina vapailla tulee käymään), hänen eteeni laittamaa ateriaa ja kaunista kattausta (oli pyytänyt käymään ja mulla oli tietysti vain verkkarit ja t-paita kun luulin että me taas katsotaan vaan jotain leffaa ja syödään voileipiä) ja ihmettelin miksi hän oli kaatanut minulle lasiin olutta jota joskus olin kehunut (hänellä ei yleensä ole olutta kaapissa, useimmiten tuputti mulle porkkanamehua, mikä oli aika hyvää).
En periaatteesta mene sohlaamaan varattujen kanssa, jotain olen oppinut. Joten en siis yrittänyt yhtään mitään ja kielsin kaiken (vaikka mieli teki sanoa ihan muuta).
Sittemmin ajauduimme eri kaupunkeihin työn ja opiskelun takia ja minä olen vuosikaudet miettinyt että tais tulla mokattua raskaamman päälle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siinäpä loistava opetus sinulle: tehdyt mokaukset harmittavat vähemmän kuin tekemättä jätetyt.
Ens kerralla, jos tilanne joskus toistuu, en kysele vaan annan mennä vaan...
Niinpä niin.
Teit moraalisesti aivan oikein, kun et alkanut vehtaamaan varatun kanssa. Tajuat kai itsekin, että tämä tyttönen olisi vehdannut yhtä helposti myös sinun selkäsi takana, jos jutustanne olisi tullut jotain. Varoitan vakavasti sekaantumasta naisiin, joilla on pettämistä taustallaan! Pettäminen kertoo siitä, miten ko. ihmiset hoitavat ongelmiaan! Mieti, olisiko pettäjänainen ollut arvoisesi.
kyseessä oli sen verta messevä misu että sydänsurut olisin hintana kestänyt.
Sen sijaan minä en olisi halunnut kolmiodraamaa, salailua, mustasukkaista exää, tappeluita ja kaikkea muuta rasittavaa paskaa...
Eli miksei se tyttö suoraan sanonut mitä tahtoo? Tai edes ollut hiljaa siitä äijästään?
Jos se ei olis joka välis hehkuttanut sitä kuulemma kovin upeaa ja mainiota miestään niin mä olisin tehnyt siirtoni ;P
Mutta kun ei; ympärillä kiehnätään vähissä vaatteissa ja samalla höpötetään kuinka ihana mussukka odottaa viikonloppua naapuri kaupungissa... Tarkoituksellista härnäämistä? Minkä takia? Ottaakseen selvää kuinka korkea moraali mulla on? Ottaakseen selvää kauanko kestää kunnes kuolaan lattialle ja tulen housihini? Täh? Tämä oli siis kysymykseni pointti.