Mitä tekisit

Niin minäkin. Olen lopettanut yhteydenpidon ystäviini ja kavereihini, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisin katkaissut suhteeni ja välini heihin. Minullakin on asioita, joita haluan itsekseni käydä läpi. Ja osa sellaisia, joista en halua kenenkään tietävän. Minunkin asiani vievät kaiken energiani, en jaksa huolehtia ystävyys- ja kaverisuhteistani, en aina edes avioliitostani.

Haluan selvittää itse omat asiani, enkä halua siihen ketään avuksi, vaikka saattaisinkin sitä tarvita. Olen liian ylpeä että voisin tunnustaa etten pärjää, sitten kun se tilanne tulee vastaan.

Anteeksi etten jaksa enää olla se oma itseni, olen nyt mieluummin turta, ja väsynyt ihmissuhdepyörteisiin ja laiska ottamaan yhteyttä. Välitän kuitenkin teistä ja juttelen kyllä kun tavataan ja törmäillään.

Auttaa en nyt pysty muita, minun on ensin saatava autettua itseäni, jos siihen edes pystyn.

paivisantala kirjoitti:

Niin minäkin. Olen lopettanut yhteydenpidon ystäviini ja kavereihini, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisin katkaissut suhteeni ja välini heihin. Minullakin on asioita, joita haluan itsekseni käydä läpi. Ja osa sellaisia, joista en halua kenenkään tietävän. Minunkin asiani vievät kaiken energiani, en jaksa huolehtia ystävyys- ja kaverisuhteistani, en aina edes avioliitostani.

Haluan selvittää itse omat asiani, enkä halua siihen ketään avuksi, vaikka saattaisinkin sitä tarvita. Olen liian ylpeä että voisin tunnustaa etten pärjää, sitten kun se tilanne tulee vastaan.

Anteeksi etten jaksa enää olla se oma itseni, olen nyt mieluummin turta, ja väsynyt ihmissuhdepyörteisiin ja laiska ottamaan yhteyttä. Välitän kuitenkin teistä ja juttelen kyllä kun tavataan ja törmäillään.

Auttaa en nyt pysty muita, minun on ensin saatava autettua itseäni, jos siihen edes pystyn.

Lue lisää

kuka se siinä mäkäjää

voimia.. olet varmaan tilanteessa, missä tukea tarvisit enemmän kuin koskaan. Itse vaikeita asioita läpikäyneenä ja jo ylitse päässeenä jälkeenpäin ajateltuna toimin todella huonosti ystäviäni kohtaan ja nyt jälkeenpäin yritän korjata niitä rikkoja, mitä ihmissuhteisiini käytökselläni sain. Vaikka en jaksanut silloin.
Koin joitakin asioita niin vaikeina ja häpeällisinä, että en luottanut keneenkään, koin, että kukaan ei voi auttaa tai koskaan ymmärtää. Olin niin yksin niiden vaikeuksien kanssa, että luulin olevani ainut tässä elämässä jolla on niin vaikeaa.

Meni pitkään ennenkuin edes huomasin, miten huonona kävin. Sosiaalinen toimintakyky oli aika hukassa, samoin muukin toimintakyky, vaikka näennäisesti pärjäsinkin. Jos olisin osannut tai ymmärtänyt, olisin käynyt vaikka kriisikeskuksessa puhumassa nimettömänä. Ymmärsin nämä asiat vasta pitkän ajan kuluttua, vasta kun elämä helpotti niin paljon, että sain jotakin vertailupohjaa. Jouduin opettelemaan koko suhtautumisen elämään uudestaan. Samalla tapahtui pari muutakin elämänmuutosta.

Toivon sinun puolestasi, ettet jäisi asioinesi yksin. En tarkoita, että kaikkea tarvitsisi tilittää, mutta joku maininta, että on hankalaa ja että pyytäisi ymmärrystä ja aikaa ystäviltään. Minä en sitä silloin ymmärtänyt.

Ja vaikka minusta silloin tuntuu, ettei elämään tule valopillkkuja, niin elämä vie eteenpäin ja pahimmat asiat jää taakse. Nyt on ollut haastetta saada luotua sitä luottamusta, minkä tavallaan rikoin puoleltani ja tein sen virheen etten selitellyt mitään. Ystävieni kannalta käyttäydyin varmaan tosi huonosti.