Arki on tylsää

Kyylläää... tuota kutsutaan arkielämäksi.

Niillä, jotka eivät ymmärrä tehdä oma-aloitteisesti jotakin arjesta poikkeavaa välillä, niin tuohonhan se menee.

Kyllä se niin menee, että pitää ottaa irtiottoja välillä ja tehdä jotain poikkeavaa.

Tosi monella, jotka ovat oma-aloitekyvyttömiä ja odotavat aina kaiken tulevan ulkopuoleltaan. Se ei ole ollenkaan harvinaista. Ja sitten niillä laiskanpulskeilla, jotka eivät jaksa muuta kummempaa, mutta he yleensä ovatkin sitten tyytyväisiä kun asiat pysyvät yksinkertaisina.

Telkkariahan on ihan pakko tuijottaa, koska mitään muutahan ei voi tehdä? No, ei näköjään, eikä perheenkään kanssa mitään tekemistä keksi. No eipä voi mitään.
Itselleen ei kannata hankkia harrastusta, koska sehän ois jo todella mielikuvitusta vaativaa... Ja mitä siihen aviopuolisoon tulee, niin itse olet valinnut ja eikös se vaihtelun keksiminen ole sunkin hommaas? Voisitteko keskustella ja miettiä yhdessä tätä tappavaa tylsyyttä.

Opettelehan käyttämään oikeasti aivojasi, siis mielikuvitustasi, luovuuttasi, keksipä ihan itse mitä muuta sitä voisi tehdä: voiko ruokaa laittaa mielikuvituksekkaammin, voiko perheen kanssa tehdä yhdessä jotain, voiko hankkia harrastuksen, voiko itse keskustella muusta, voiko kotihommistakin löytää jotain kivaakin, voiko tehdä muutakin kun toljottaa telkkaria... Arki on just sitä samaa, rutiineja ja perheen ja kodin hoitamista, mutta aika paljon riippuu omasta asenteesta ja omasta päästä, miten sen kokee.

Että ota lusikka kauniiseen käteen ja ala miettimään, miten saisit välillä jotain muuta, sinulle, ja teille. Kuitenkin sinä ihan itse olet naimisiin mennyt ja perhe-elämän vallinnut, joten sinulla on vastuu valinnoistasi ja perheestäsi.

aja pyörällä niin paljon kuin sielu sietää.
Sohvaperunoiden arki voi kyllä olla tosi tylsää.

Näin käy kun pitää kaikkia asioita itsestäänselvyyksinä. Varmasti asenne muuttuisu, jos yksikin asia viedään pois: terveys, puoliso..jne. Jos pystyy joka päivä muistamaan ne tärkeät asiat mitä on itsellään ja arvostamaan niitä oikeasti, niin se helpottaa "arkea" huomattavasti.
Sinä olet itse vastuussa siitä miten koet oman elämäsi ja mitä valintoja teet.
Haluatko päästä pois siitä kuopasta? Lopeta ensin se kaivaminen!

Tuollaisessa tilanteessa otetaan itseä niskasta kiinni ja lähdetään toteuttamaan omia haaveita, unelmia, toiveita ... Vai eikö sulla ole sellaisia ? No keksi sitten.

Ihmisen sisin kaipaa haasteita, jotta ihminen pysyy mieleltään virkeänä ja terveenä. Aloita vaikka lenkkeilystä, lenkillä voi sitten funtsia niitä kaikkia muita tekemisiä ja mahdollisuuksia. Aloita eteneminen pienin askelin, niin kenenkään arki ja elämä ei muutu radikaalisti, se kun aiheuttaa aina vastustusta.

Miksi normaali elämä on paskaa? Tottahan sitä välillä voi vähän irroittautua arjesta, tehdä jotain poikkeavaa, mutta silloin jos jännä ja erikoinen olisi päivittäistä niin sehän olisi sitä samaa paskaa.

Ei minusta ole paskaa käydä töissä, pyörähtää kaupalla, laittaa ruokaa, katsoa telkkaria ja tehdä kotihommia puolisoni kanssa. Sie et sitten varmaan kestä normielämää, pitänee elää epänormaalisti? Feel free to do so.

Juuri tuollaista meilläkin on. Välillä hiukan kiistelyä pikku aiheista. Rutiinit ovat arkipäivää. Ja aika menee kuin siivillä. Kohta ei erota enää vuosia toisistaan.

Sinulla on liian hyvin asiat!

Jos koskaan ei ole keljua niin mukavastakaan ei osaa nauttia.

Henkinen olotilasi on minulle tuntematon.

Elämässämme on ollut vaihtelua.
Perhettä rakentaessa oli todellista puutetta ja taistelua päivittäisten tarpeiden eteen.
On ollut paikkakuntien vaihtoja.
On ollut kotiäidin vuosia ja niiden jälkeen vaihtelevia vuosia erilaisilla työaikajärjestelyillä marketin kassalla.

Eläkevuosiin saakka meillä oli eri aikajänteen tavoitteita ja suunnitelmia.
Realistisuudestaan huolimatta kaikki eivät tietenkään toteutuneet.
Suunnitelmista yksi oli etuaikainen eläköityminen joka myös toteutui.

Mieheni on, impulsiivisuudestaan huolimatta perusasioissa erittäin luotettava.
Yksitoikkoiseksi ei yhteiselämä ole päässyt muodostumaan.

Jo työelämässä ollessamme olimme melkein kaikki lomamme omatoimimatkoilla.
50:n pinnassa alkoi suuremman vapauden aika ja matkustelumme lisääntyi samassa suhteessa.
Vaihdoimme asumismuotoa, ok:sta kerrostaloon.

Kotona ollessamme päivittäiset rutiinit tekevät olon turvallisen tuntuiseksi mutta vaihetluakin on riittävästi.

Tuo olotilasi on minulle täysin käsittämätön!

No onneksi ei ole puolisoa. Otan rauhassa päiväunet töiden jälkeen ja jaksan illan puuhata mitä millonkin.

Oletko terve? Ovatko perheenjäsenesi terveitä?
Ruokaa tarpeeksi? Katto päänpäällä? Ei tarvitse palella? On tyopaikka?

Jos vastauksesi useimpiin kysymyksiin on myonteinen, olet kaameilla hakoteillä purnatessasi!
Sinun pitäisi olla kiitollinen että on tyopaikka, terveyttä, koti, ruokaa, lämpoä!

Jos sielusi halajaa muuta, käytä purnaamisenergiasi positiiviseen ajatteluun ja toimintaan. Ennenkuin myrkytät kaikkien ilmapiirin!

Kun sanot että tylsää, silloin se on hyvää. Yleensä kun tapahtuu jotakin merkittävää siinä on pitkä miinusmerkki edessä. Ole kiitollinen tasaisesta arjesta, rakasta perhettäsi.

Kannattaa erota niin saa vapauden ja voi nauttia taas elämästä.

Otappa tukevasti viinaa ja avaudu puolisollessi .Ainakin alkaa tapahtua ,ei välttämättä kylläkään positiiviisia asioita.