Täytin viime viikolla vuosia. Petyin ikävästi poikaystävääni, jonka kanssa olen seurustellut kohta vuoden. Nämä olivat siis ensimmäiset syntymäpäiväni meidän seurustelun aikana ja kun tulin illalla kotiin hän laittoin kahvin tippumaan ja lämäytti kaupasta ostamansa munkit pöytään. "Onneksi olkoon, kulta".
Ensin luulinkin että hän vitsaili ja että hänellä on jokin yllätys vielä takataskussa, mutta ei. En tarkoita sitä, että olisin odottanut jotain ihmeellistä lahjaa, mutta jotain erityishuomiota kuitenkin. Hän olisi voinut laittaa vaikka ruokaa, viedä minut ulos tai vaikka hieroa minua. Tai edes viettää illan kanssani, mutta kahvin jälkeen hän hilpaisi takaisin omiin hommiinsa tietokoneen ääreen.
Ikää meillä kummallakin on kolmenkynnenen paikkeilla ja nyt löydän itseni miettimässä olenko lapsellinen kun petyin koska en saanut odottamaani huomiota syntymäpäivänäni. Ehkä mieheni perheessä ei ole tapana juhlia syntymäpäiviä sen kummemmin. Tai ehkä hän oli vain ajattelematon. En tiedä. Harmittaa kuitenkin.
Ensin luulinkin että hän vitsaili ja että hänellä on jokin yllätys vielä takataskussa, mutta ei. En tarkoita sitä, että olisin odottanut jotain ihmeellistä lahjaa, mutta jotain erityishuomiota kuitenkin. Hän olisi voinut laittaa vaikka ruokaa, viedä minut ulos tai vaikka hieroa minua. Tai edes viettää illan kanssani, mutta kahvin jälkeen hän hilpaisi takaisin omiin hommiinsa tietokoneen ääreen.
Ikää meillä kummallakin on kolmenkynnenen paikkeilla ja nyt löydän itseni miettimässä olenko lapsellinen kun petyin koska en saanut odottamaani huomiota syntymäpäivänäni. Ehkä mieheni perheessä ei ole tapana juhlia syntymäpäiviä sen kummemmin. Tai ehkä hän oli vain ajattelematon. En tiedä. Harmittaa kuitenkin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Eikai toisesta mitään uutta opi ellei hältä saa palautetta. Kerro suoraan, miltä tuntui ja mitä odotit, mutta älä syyllistä syytöntä. Ehkä hän korjaa mokansa seuraavalla kerralla kun tietää millainen nainen olet synttäreittesi suhteen.
Miten niin "millainen nainen olet synttäreittesi suhteen"?
Eikö se ole luonnollista, että poikaystävä muistaa syntymäpäivänä ja tuo lahjan sekä kukkia?? Minusta kaveri on juntti ja itse tekisin siitä kyllä johtopäätökset.
Mitä luonnollista siinä on, että ihmiset elävät jonkun ihme rituaalijärjestelmän mukaan?
No ehkäpä minulla sitten on käynyt keskimääräistä parempi säkä, kun olen aina saanut seurustella sellaisten naisten kanssa, jotka eivät vouhota "merkkipäivistä" ym typerästä :)
Voihan sitä todella olettaa, että kaikki ajattelee samalla tavalla kaikesta, mutta tulee kyllä pettymään mitä tiukempaan tiettyihin normeihin elämänilonsa ripustaa.
Erilaisuudensietokyky on rikkaus, johon kyllä oppii elämän myötä - jos vaan haluaa. ; )
Meillä tehtiin juuri näin ja hyvin menee.
Kaikki ihmiset ei automaattisesti osaa osoittaa huomiota lahjoin tai kukin ja jos vähempi ei kelpaa, niin pitää olla reilu ja sanoa se ääneen.
Ja mieluummin etukäteenkin, niin että toisella on mahis tehdä oma valinta tietosesti eikä tartte kuunnella vinkumista jälkikäteen...
niinpä. kannattaa puhua. ehdottomasti. sanoa mitä itse kokee ja toivoo. toinen ei voi tietää.
mullakin oli tossa yks ongelma ja täällä neuvottiin puhumaan ottamaan asia esille.
tein niin ja se kannatti.
se on itsensä arvostusta, kun puhuu omista tunteista!!! ja tietenkin se on myös toisen arvostusta.
on oikeus olla se mitä on ja oikeus toivoa mitä toivoo.
jos ei mene niinkuin itse toivoo niin sitten kannattaa jutella.
sovitella itseään ja tunteitaan elämään täysipainoista elämää toisen ihmisen kanssa!!
rohkeutta ja luottamusta!!!
tervemenoa!
Älä sure, minäkin täytin tasan 30v ja olin jo jonkin aikaa seurustellut poikaystäväni kanssa ja hän soitti illalla, kysyi, että mitä haluaisin lahjaksi, ja tietystihän sitä aina vastaa vaatimattomasti, että älä tuo mitään, tuo vain itsesi..ja kuinka ollakkaa, hän tuli tuomatta yhtään mitään lahjaa..kakku kyllä hänelle maistui..sellasta se elämä on. (En oikeen tiedä voinko siitä syyttää vain itseäni, kun sanoin, että mitään ei tartte tuoda..??!!)
...
Saahan sitä pettyä jos siltä tuntuu mutta en kyllä tiedä pettyisinkö itse. Tärkein on se ajatus. Meidän perheessä kun ei ole ollut tapana vouhottaa merkkipäivinä. Meillä on ihan oikeasti tärkeintä se, että porukka on läsnä, ollaan yhdessä ja juodaan kakkukahvit. Jokainen päivähän on lahja. Jokainen semmoinen missä rakkaat ihmiset on olemassa.
Joskus kymmenen vuotta sitten olisin voinut vaikka jouluna pettyä jos en olisi saanut "tarpeeksi" lahjoja, mutta ikääntymisen pitäisi tuoda mukanaan jo muunlaista ajattelutapaa, arvoja ja tärkeysjärjestystä.
Kyllä hierominen olis ollut vähimmäisvaatimus.
Että se ei edes illalla punkassa ennen nukahtamista hieronut?
Kyllä sitä pitäs ainakin syntymäpäivinä, siis
molempien syntymäpäivänä, tasa-arvoisesti.
En usko että teidän suhteella on tulevaisuutta.
Tai aika näyttää. Syntymäpäivähän on joka vuosi,
molemmilla. Jospas se siitä....
koska aika usein tollaset "höpöjutut" ei paljo mielessä liiku. Kannattais varmaan kertoa miehelle, jos meinaa on tommoset kekkerit vielä kolmikymppisenä lähellä sydäntä.
Vaikee kuvitella tollasen asian olevan niin tärkeä naiselle, jos synttärit ei oo tälle miehelle ollu pitkään aikaan enää mikää iso asia. Ei kannata pitää asioita itsestään selvinä.
Lapsellinen tosiaan.Myönsit sen itsekkin.
Muistihan se sinua keittämällä munkkikahvit ja toivotti kullitellen onneksi olkoon?
Minä olisin ollut tyytyväinen tuohon.Meitä on moneksi.
Joo kyllä kannattaa varmaan mainita etukäteen jos haluaa merkkipäiväänsä isommin juhlistaa! Itselleni riittää mainiosti hali ja se että ylipäätänsä muistaa! Ajatus tärkein..
Kuten jo sanoinkin, en odottanutkaan mitään lahjoja, ennemminkin läsnäoloa. Olemme viimeaikoina olleet niin kiireisiä ettei yhteisiä hetkiä ole paljoa ollut kuin vasta juuri ennen nukkumaan menoa. Syntymäpäivä olisi ollut hyvä syy järjestää sitä yhteistä aikaa, itsekin järjestin itselleni vapaa-illan tuoksi päiväksi.
No, ei voi mitään. Taidankin vetää ensi sunnuntaina tietokoneen töpselin seinästä, ottaa kaveria korvasta kiinni ja viedä hänet väkisin ulos kanssani. Ehkäpä samalla noudatan muutamien antamaa neuvoa ja kerron hänelle, miten minua harmitti tuo viime viikkoinen.
Tähän loppuun on kuitenkin vielä sanottava, että huomionosoitukset eivät mielestäni kuulu pelkästään merkkipäiviin. Kumppanilleen voi antaa erityishuomiota ihan tavallisenakin päivänä, mikäs sen paremmin piristää arkea. Meidän kohdallamme toivon, ettei huomionantajan ja yhteisen ajan järjestäjän tarvitsisi aina olla minä. Ehkäpä sanon senkin hänelle.
Aurinkoista kevättä kaikille!
"Kumppanilleen voi antaa erityishuomiota ihan tavallisenakin päivänä, mikäs sen paremmin piristää arkea. Meidän kohdallamme toivon, ettei huomionantajan ja yhteisen ajan järjestäjän tarvitsisi aina olla minä. Ehkäpä sanon senkin hänelle."
Nyt näyttää paremmalta :)
Kisko se heppu hereille vaikkapa sitten korvasta ja tietokoneen töpselistä, jos ei muuten huomaa ja älyä mitään.
Toimivassa parisuhteessa ei ole yhtään tavallista päivää, vaan jokainen yhdessä vietetty päivä on aivan erityinen ja arvokas!
Hyvää k... :)
Pettymykseni oli uinti kisoissa kun kilpailijani/kaverini voitti minut rintauinnissa vähällä. Eniten harmitti se, että olisin voinut mennä kovempaa.
Lapsuudessani ei syntymäpäiviä vietetty, koska äidin mielestä se ei ollut tarpeellista ja hän on muutenkin sellainen luonne että muiden epäitsekäs huomioiminen istuu hyvin tiukassa.
Niinpä en tottunut viettämään syntymäpäiviä. En opi edes muistamaan ihmisten merkkipäiviä, koska en siihen mitenkään harjaantunut. Entisen avovaimon perhe juhli iloisesti kaikkien perheenjäsenten synttäreitä, ja se oli minusta hienoa, mutta en vain kykene samaan intoon ja hössötykseen, koska en näe siinä samaa merkitystä.
Jos poikaystäväsi ei huomioi sinua, niin siihen voi tietysti yrittää saada jotain muutosta aikaan. Parisuhteissa ihmisten tulisi oppia kunnioittamaan toisiaan. Mutta noin yleensä ei kannata lähteä kovin pitkälle muuttamaan kumppaniaan.