että eläisi sellaisessa avoliitossa, että kummallakin kumppanilla on oma asunto oli se sitten omistus tai vuokra-asunto. Silloin ei tarvitse riidellä ja tapella asumisen ja elämisen kuluista. Jos toinen on vaikka työtön niin, ei tukien tulo katkea, kun ei muuta yhteen. Jos suhde jostain syystä loppuu niin säästyy ainakin siltä vaivalta, ettei tarvitse muuttaa pois johonkin toiseen asuntoon, kun on koko ajan asunut erillään. Nytkin varmasti aika moni tekee näin ja tämä idea on kyllä todella nerokas.
Eikö olisi järkevää
Kyllä natsaa
2129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä, tämä on hyväksi todettu käytännössä. Meillä on kolme yhteistä lasta ja takana 27 vuotta. Koskaan emme ole saman katon alla asuneet ja emme varmasti tule asumaankaan. Ratkaisumme on ollut kova pala purtavaksi varsinkin vanhempien sukulaisten taholta. Aina saamme olla selittämässä miksi ja miksi.
Jos joskus löydän kumppanin, niin juuri noin sen täytyy mennä. Olen asunut niin kauan yksinäni, etten taatusti enää sopeutuisi 24/7 parisuhteeseen. Minulla on omat omituisuuteni, joita ei välttämättä ole helppoa hyväksyä. Lemmikestänikään en aio luopua yhdenkään kumppanin vuoksi, en jaksa siivoilla jatkuvasti ja välillä onkin ihan kamalan sotkuista. En myöskään pidä siitä, että aletaan tuunaamaan pyytämättä toisen asuntoa. Tarvitsen niitä tavaroita joita minulla on. Miesten on jostain syystä vaikeaa ymmärtää, miksi kynsilakkoja on useampia, tai mihin kaikkia meikkejä ja vartalonhoitoaineita käytetään. Puhumattakaan miksi kenkiä pitää olla tarpeeksi... eihän niitä koskaan ole tarpeeksi ;).
Ja jos homma ei toimikaan, onpahan helpompi erota. Taaaas kerran....