Sain tänään kuulla opiskelukaverin itsemurhasta. Heti tuli kauhean syyllinen olo. Olisinko voinut tehdä jotain? Miksi en huomannut, että hänellä oli niin paha olo? Nyt on paha mieli ja jossittelen koko ajan. Samalla olen turhautunut siitä, että miksi aina olemme niin jälkiviisaita emmekä välitä toisistamme ajoissa. Kun tämä elämä on niin lyhyt, niin meidän pitäisi yrittää olla toisillemme ystävällisiä niin kauan kuin on aikaa. Huomenna voi olla liian myöhäistä.
Niin lyhyt on elämä
Milla Magia
18171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Naiset voisivat ajatella sitä, kun päättävät kelle antavat pilluansa, ketkä syrjäytetään kokonaan ja mitä se tekee näiden miesten elämänhalulle.
Mitä olisit sanonut sille ihmiselle sitten?
Vaikka kysynyt useammin, mitä sinulle kuuluu ja miten sinulla menee. En tiedä, olisiko se auttanut, mutta se painaa kuitenkin mieltäni.
Mun yksi kaveri teki muutama vuosi sitten itsemurhan. Tai se oli vähän sellainen epäselvä juttu. Käveli pakkasella metsään ja oli juonut pari viinapulloa lyhyessä ajassa. Sinnehän se sitten jäi...
Siltä jäi raskaana oleva tyttöystävä. Kukaan kaveri ei ollut jutellut pariin viikkoon tämän itsemurhan tehneen kanssa. Eli syykin meni hautaan mukana..
Onko sulla jotain tietoa miksi se sitten teki itsemurhan se kaverisi?
Turhaa jossittelua, ja tuollainen muodollinen "miten voit?" kuulostaa siltä että jos itse olisin masentunut niin en kaipaisi tuollaista.
Hän oli kylläkin nainen. Mutta onnettomaan rakkauteen se ilmeisesti vähän liittyi. Käsittääkseni.
Itsepä nainen aina valitsee sen rakkautensa kohteen. Että ihan sitä saa mitä tilaa.
Jos tuo mies olisi löytänyt tämän palstan hän olisi voinut valaistua syy-seurauksista sekä vertaistuesta ja ajatella että kiusa se on pienikin kiusa yhteiskunnalle.
Hämärän rajoilta ja älymies ovat loistavia esimerkkejä tämmöisestä luovuttaneesta atm taiteilijasta.
Jos joku masennukseen taipuva, tyttöjen kanssa vähän ujo parikymppinen kokematon poika löytää tämän palstan hän voi sanoa hyvästit toivolleen saada koskaan rakkautta. Palstan AT-ääliöt pitävät kyllä huolta siitä että poika alkaa uskomaan siitä että hän on tuomittu elämään yksin. Varmaan vaan lisää itsetuhoisia ajatuksia. Ei naisvihasta voi elää kun muutama palstaääliö. Muut tarvitsevat toisia ihmisiä ja toivoa.
Vittu jos olisin eksynyt tänne kymmenen vuotta sitten... No, onneksi en eksynyt.
Otan osaa.
Voimia.
Kiitos. Sen verran tarkennan, että emme olleet mitään läheisiä ystäviä vaan lähinnä kurssikavereita ja tapasimme vain satunnaisesti opiskelun merkeissä, mutta silti tutun ihmisen poismeno vaikuttaa. Ja hänen kuolemasa sattui jo muutama kuukausi sitten, mutta minä kuulin siitä vasta tänään, kun ihmettelin hänen katoamistaan.
Nämä on arvokkaita hetkiä jotka kannattaa hyödyntää ja miettiä asioita uusiksi. Turha sääli ja jossittelu ("entä jos olisin" jne.) kannattaa kuitenkin unohtaa.
Otan osaa, tiedän miltä tuntuu kohdata ystävän kuolema. Elämä on vaan liian lyhyt.
Eipä sitä voi nähdä toisen ihmisen sisälle. Sisäinen tuska on helppo piilottaa julkisemmissa yhteyksissä. En usko että olisit voinut tietää tai estää tekoa. Vaikka joskus olen niin masentunut, etten halua elää, jotenkin itsemurhaan tarvittava julmuus puuttuu minusta. En kykene ymmärtämään, miten kukaan voi olla niin päättäväinen ja julma, että lopulta kykenee itse tekoon.
Pari vuotta vanhempi serkkuni teki itsemurhan 24v-syntymäpäivänäni asettumalla makaamaan kiskoille metrojunan alle. Vaikka en erityisemmin välitä syntymäpäivistä, isäni halusi tavata sisariaan, ja oli kutsunut puolet suvusta syntymäpäivien varjolla paikalle. Myös serkkuni vanhemmat olivat läsnä, kun tieto itsemurhasta tuli.
Erikoista että hetkeä aiemmin kun juttelimme laiturilla, veljeni rinnalle laskeutui suruvaippa. Veli sanoi, että tietää suru-uutisia ja joku on kuollut. Mummo totesi että älä höpötä. Ei mennyt kuin 5-minuuttia, kun eräs toinen serkku sai puhelimessa kuulla itsemurhasta, joka oli tapahtunut alle puolituntia sitten. Vaikka koko suku minua ja ukkia lukuunottamatta itki, tavallaan tieto oli helpompi ottaa vastaan yhdessä.
Otan osaa. Toisen kuolema satuttaa aina.
Mutta älä jossittele. Et olisi voinut tehdä mitään. Kun ihminen tappaa itsensä syy siihen on suuri tuska ja toivottomuus. Tuska tuntuu niin kovalta ja toivottomuus... Sellainen ihminen uskoo ettei se tuska mene koskaan ohi. Että loppuelämä on sitä samaa halvaannuttavaa kipua. Miksi elämää jatkaisi?
Ei ihminen joka hautoo itsemurhaa mainosta sitä. Siksi et voi huomata mitään. Ei se ole sinun vikasi. Joskus vaan jollekin tulee mitta täyteen. Ei vaan enää jaksa.
Sä oot niiiiiin epäaito jätkä. Kiesus mikä teflon-mies.
Hyvä mieli tuli tästä viestistä. Muiden vakavat ongelmat saavat omat murheet tuntumaan paljon pienemmiltä.
Siksi muun muassa seuraan tätä amerikkalaista murhaoikeudenkäyntiä:
www.caseyanthonymurdertrial.com
Kun olin armeijassa, samassa yksikössä oli itsemurhatapaus. Kyllähän se piristi kun tuli vaihtelua normi inttirutiineihin jälkipuinnin ansiosta ja omat ongelmat tuntuivat paljon pienemmiltä.