Sairastuin bulimiaan neljä vuotta sitten ja viimeinen vuoteni bulimian kanssa kamppaillen oli elämäni rankimpia kokemuksia. Kun vihdoin pääsin eroo tajuttomasta ahdistuksesta ja uskaltauduin taas ihmisten ilmoille neljän seinän sisältä, moni asia elämässäni on kääntynyt parempaan suuntaan. Toipuminen bulimiasta ja masennuksesta on hyvässä vauhdissa.. mutta suhteeni ruokaan ei edelleenkään ole normaali. Bulimikoinnin loputtua syömiseni oli anorektista kunnes se yhtäkkiä muuttui hallitsemattomaksi ahmimiseksi. Masennuin pahasti, söin itselleni huonon olon kerta toisensa jälkeen aina vain suuremmilla annoksilla ruokaa, jota ennen en ollut itselleni sallinut. Bulimian aikana pakoksi muodostunut liikunta jäi hetkeksi kokonaan, lihoin lyhyessä ajassa lähes kymmenen kiloa ja inhosin itseäni enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Viimeinen vuoden olen taistellut ahmimista vastaan ja alan väsyä tähän syömisen kanssa kamppailuun totaalisesti. Painoni on vaihdellut viitisen kiloa suuntaan ja toiseen rasittaen kehoa ja mieltä hurjasti. En tunnista enää itseäni pelistä, mutta sisälläni on kuitenkin vahva halu löytää taas se iloinen itseni, joka olen ennen sairastumistani ollut.
Vuoden sisällä on tapahtunut paljon positiivisia asioita ja tukenani on ihania ystäviä, joiden avulla olen jaksanut eteen päin. Huomaan nauttivani taas asioista, joista en sairauteni aikan ole ennen kyennyt iloitsemaan. Liikunta on taas osana elämääni terveellä tavalla. Olen päässyt osittain eroon pakonomaisesta laihdutuksesta, mutta nyt kaipaisin kipeästi apua ruokailun tasapainottamiseen. Ahmimiskohtausten jälkeen on tavattoman raskasta päästä taas sängystä ylös, uskaltautua peilin eteen ja kohdata muita ihmisiä.. Toivoisin siis apua ja vinkkejä ihmisiltä, jotka itse kamppailevat tai ovat joskus taistelleet samaisten ongelmien kanssa. Mitkä tekijät ovat teitä auttaneet? Millainen ruokavalio on teille parhaiten sopinut? Miten olette menetelleet ahmimista laukaisevien ruokien kanssa?mikä on auttanut teitä pysymään "kuivilla"? ja ennen kaikkea miten elämänne on muuttunut parantumisen myötä?
Haluan tästä kurjasta olosta eroon ja jatkaa taas elämää itseeni tyytyväisenä, hyvän olon ja terveellisten elämän tapojen siivittämänä.. :)
Askeleen lähempänä tervehtymistä?
2
107
Vastaukset
- pokjhgf
Itse kamppailen edelleen, joten en osaa tuohon viimoiseen kysymykseesi vastata.. Mutta pitäisi muistaa syödä pieniä määriä useasti ettei iso nälkä pääse yllättämään.. itse en syö päivällä töissä mitään ja illalla tulen kotiin kauhean nälän kanssa joka laukaisee ahmimisen..
- hampaat rikki.
Moi!
Kamppailen itse myös ja usein tulee kausia, jolloin syön normaalisti eikä ruoka ole pääosassa. Mutta se ei yleensä kestä kauaa, ikävä kyllä. Apua kaipaan myös minä!
Syön hyvinä aikoina niin sanotusti hyvin: Aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalaa.
Syön kanaa, lihaa, täysjyväviljatuotteita, kananmunia, jopa pizzaa, eikä ahmimishimo yllätä. Nyt kuolaan ruuan perään ja voisin vaan syödä ja syödä. Tänään olen kuitenkin syönyt oksentamatta ja muutaman sadan kalorin verran extraa (noin)
Minua auttaisi se, että minulla olisi enemmän ystäviä. Niitä on vain pari ja emme nää edes joka viikko. Illat kuluu usein kotona kun ei ole mitään tekemistä. Kun olen menossa, on ruoka läsnä ihan eri tavalla. Mietin kaloreita, mutta enemmän mietin sitä että nyt on nälkä ja pitää syödä, ja se siitä. Yksinäisyys ajaa minut usein syömään ja juomaan alkoholia. Vesi kielellä kaipaan ruokaa enemmän kuin mitään, joten tämä ilta tulee olemaan yhtä kamppailua!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta791947Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt191733- 161594
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201336Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61252En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121244hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121226Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu451203Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101202Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291181