Olin toinen nainen - kaduttaa, hävettää...

Kyseessä oli ensimmäinen suhteeni miehen kanssa ikinä, menetin neitsyytenikin tälle miehelle. Olin vasta 18-vuotias. Tapailimme muutaman kuukauden, mutta se juttu vain loppui ja hiipui kasaan. Mies oli itse tuolloin 30-vuotias. Olin typerä ja sinisilmäinen kun kuvittelin vaikka mitä suhteestamme, vaikka se oli pelkkää seksiä näin jälkikäteen ajateltuna.

KUUKAUSIA myöhemmin tapasin uudelleen tämän saman miehen ja päädyin hänen kanssaan sänkyyn. Nyt sainkin kuulla, että hän on tällä kertaa varattu, mutta tahtoo silti olla kanssani. Mä olin edelleen rakastunut tähän mieheen ja halusin uskoa kaikkeen kuinka hän jättää naisensa ja on kanssani. Tätä jatkui vuoden verran. Olin niin typerä, kuvittelin, että mies todella tahtoo olla kanssani ja jossain välissä jättää naisystävänsä, jonka kanssa asuu yhdessä.
Sitä päivää ei koskaan tullut. Lopetin suhteen noin vuosi sitten. Tämän miehen nainen sai tietää minusta ja tietää kuka olen.

Nyt olen 21-vuotias ja minua hävettää ja kaduttaa tuo koko juttu. En ymmärrä miksi olin niin epätoivoinen, että olin varatun miehen kanssa. Minua ei haittaa jos nään tätä miestä kadulla, se on ok, mutta jos näen tämän naisen kadulla, niin koen syvää inhoa itseäni kohtaan ja tekojani. Se nainen ei koskaan anna minulle anteeksi ja enkä sitä oleta, mutta miten tällaisen asian kanssa oppii elämään? Välillä on päiviä jolloin en mieti muuta kuin tekoani ja sitä, että olen sekaantunut varattuun. Ja tuon naisen ystävät tietävät minusta, joten monesti kaduilla kävellessäni en tiedä kuka katsoo minua sillä silmällä, että tietää koko asiasta.Minä vehtasin varatun miehen kanssa!

Olen jopa harkinnut terapiaa asian vuoksi, mutta en uskaltaisi paljastaa terapeutillekaan, että olin varatun miehen kanssa ja vieläpä rakastunut tähän. Kyseessä siis ensimmäinen ihmmissuhteeni mieheen. Kuinka opettelen antamaan itselleni anteeksi, sillä tekojani en saa muutettua? En voi muuttaa toiselle paikkakunnalle vielä kuukausiin, mutta ei sekään auttaisi, sillä asiat ovat mielessäni jatkuvasti. En uskalla tapailla muita miehiä, sillä koen itseni niin halvaksi tekojeni tähden.

En vain tiedä mitä tehdä. Näin tuon naisen eilen kaupungilla(ihan yksin) ja mieleni teki siinä vaiheessa vain tappa itseni siihen paikkaan, hävetti niin paljon.

En tiedä miten jatkaa?