mua petettiin viikonloppuna....tuntuu et miten tästä selviää...miten voi.tiedän et se rakastaa mua ja haluun unohtaa tapahtuneen...on pyytänyt anteeksi monesti,sano ettei ansaitsis mua enää...joskus sanotaan et tällänen voi vahvistaakkin suhdetta..en tiedä.jollain tapaa en edes osaa olla vihainen kun tiedän mieheni tunteet ja näen katumuksen...mut miten saada luottamus takas.tuntuu ehkä naivilta ja et niinhän ne sanoo mut kun itse kuulee äänensävyn yms katumuksen äänen niin jotenki sitä vaan tekee mieli antaa anteeks.voiko tälläsesta toipua kokonaan??kertokaa samassa tilanteessa kamppailleet et mitä ajatella,jättäminenkään kun ei tunnu oikealta kun kerrankin tuntuu et on löytänyt ihmisen jonka tuntee vain niin oikeeks....voiko mies riidan aikana ja todella kännissä todella toimia näin vaik rakastaiskin?AAAARGH!!
miten toipua pettämisestä
todella rikki
121605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vastaavanlaisessa tilanteessa itse annoin anteeksi. Ajattelin jotenkin niin sen, että jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden. Unohdin koko asian, kunnes petti uudestaan. En tiedä, oliko tarinan opetus sitten se, että "kerran pettäjä, aina pettäjä", teidä häntä.
Kamalan paljon tsemppiä ja jaksamista!
jaksamista tässä tarvitaan...kiitos sinulle :)jotenkin helpottaa lukea muiden kokemuksia..TÄMÄ ON NIIN KAMALA TUNNE!tiedän et meitä on ja tulee olemaan paljon....PÄIVÄ KERRALLAAN! ....kai.TUSKAA....
..mitä sitten päätätkään tehdä. Itse luulen, etten kykenis antamaan pettämistä anteeks. Aina rakastellessa tulis kuitenkin vaan mieleen, että niin, tätähän se on tehnyt jonkun toisenkin kanssa..
Ex-poikaystäväni, jonka kanssa seurustelin 3 vuotta, ASUI toisen naisen kanssa. Kehtasi jopa tulla käymään luonani kaula purtuna ja väittää, että mustelma oli tullut tupakasta, kun käsi oli horjahtanut.. Kännipäissään jopa möläytti nukkuvansa samassa sängyssä tämän naisen kanssa, mutta kiisti aina yhteiset sänkyleikit. Tiesin, että mies pettää, mutten uskaltanut lähteä suhteesta koska mies oli väkivaltainen (sekä henkisesti että fyysisesti). Uhkaili tekevänsä vaikka mitä, jos pistäisin poikki. Puolitoista vuotta sitten mies oli vähällä toteuttaa aikeensa, jolloin viimein ymmärsin lähteä kävelemään suhteesta silläkin riskillä, että uhkailut kävisivät toteen. Elämäni paras päätös.
Puoleentoista vuoteen en ole halunnut päästää ketään miestä lähelleni, osaksi juuri petetyksi tulemisen pelosta. En halua antaa kenellekään sitä iloa, että saisi pitää minua taas omana hyväuskoisena pikku pellenään ja nauraa kavereineen selkäni takana tyhmyydelleni. Syvällä sisimmissäni toivon, että löytäisin joskus miehen, jota rakastaa ja joka rakastaisi minua. Saa nähdä, toteutuuko toiveeni..
Meni nyt vähän asian vierestä, mutta sanomana oli se, että jos aavistat ettei pettäminen jää yhteen kertaan, niin nosta kytkintä! Maailmasta löytyy varmasti miehiä, jotka odottavat tapaavansa juuri sut. Itse en voi uskoa että maailmassa on joku joka odottaa kohtaavansa mut, mutta sun kohdalla tilanne on varmaan vähän toinen. :) Hyvää kesää!
oli myös kyseinen tilanne 2 vuotta sitten, annoin tauon ja mietinnän jälkeen anteeksi. Selvittiin sillon hyvin ja unohdettiin tapahtunut, oltiin onnellisia ja muutettiin yhteen.
Nyt toukokuun alussa se tapahtu uudestaan, riidan päätteeks ja hirveessä humalassa. Mietin vaan, että miten helvetissä olin niin tyhmä, että uskoin silloin hänen muuttuvan? Tiedän myös, että hän yhä rakastaa ja katuu ja tekisi mitä vain saadakseen mut takaisin, mutta ei hän siitä tule mikskään muuttumaan.. hän yritti ja epäonnistui. Uskon siihen että tollasissa kännisissä sekoiluissakin se kuitenkin tulee jostain alitajunnasta, että sitten pettää. Suhteessa on silloin oltava jotain vikaa.
Itse en enää uskalla anteeksi antaa, sillä olen liian rikki ja siipeni katkeaa, jos niin vielä kävisi. Olen antanut kaikkeni tälle 4 vuoden suhteelle ja palkaks oon saanu vaan paskaa niskaan.. en kestä enempää. Tiedän että tulen jotenkin selviämään tästä erosta ja parempaa on edessä. Katse on tulevaisuudessa ja uusissa mahdollisuuksissa.
Mutta siis itsehän päätät mitä teet, tämä on vain minun tuskainen tarinani. Sen verran voin sanoa, että sitten jos se tapahtuu uudelleen niin se tuntuu miljoona kertaa pahemmalta kuin ekalla kerralla ja tuntuu, että sydän pakahtuu siihen paikkaan ja räjähdät.Tunnet itsesi hölmömmäksi kuin koskaan, kun uskoit parempaan huomiseen ja ihmisten kykyyn muuttua.
Tuntuu, että nää 2 vuotta on menneet ihan hukkaan ja olisin ansainnut paljon parempaa... ja sen saattanut sinä aikana jo löytääkin, jos en olisi ollut niin hölmö. Rakastuneenahan sitä tekee hölmöjä päätöksiä ja ottaa riskejä.
Kuitenkin kannattaa pitää nyt taukoa, jolloin ette nää toisianne, niin pystyt omassa rauhassa miettimään asiaa läpi itseksesi...
on vain niin vaikea luopua ihmisestä jota rakastaa...ensimmäisenä päivänä en kai edes oikein tajunnut mitä oli tapahtunut kun olo tuntuu muuttuvan vain pahemmaks...on kuin olisi kuolema käynyt....olisi kiva saada kirjoituksia myös ihmisiltä jotka ovat antaneet anteeksi ja kaikki on kaiken pahan jälkeen muuttunut ja suhde on alkanut toimimaan....vannoin aina et pettämisestä heti potku persuksille...mut sit ku se tapahtuu niin ei ole helppoa...en tiedä kai aika parantaa haavat ja näyttää kuinka käy...
Se on vaikeaa. Tiedän sen varsin hyvin, on niin mahdoton ajatella elämää eteenpäin ilman häntä... mutta usko pois, jos päätät jättää hänet ei elämäsi siihen pääte. Jonkin aikaa on haikeaa, mutta kyllä se aurinko vielä alkaa paistamaan:) Kannattaa uskoa parempaan huomiseen ja elää päivä kerrallaan!
Jos olisin lukenut viestisi kuukautta aikaisemmin, olisin ollut eri mieltä. Olisin kertonut kuinka hyvin itselläni ja miehelläni menee(siis meni), vaikka hän on muutama vuosi takaperin pettänyt minua. Mutta nyt, kun kaikki on romahtanut ja on paljastunut ettei hän voi muuttua, olen sitä mieltä, mitä jo aikaisemmin kirjoitin. Rakkauskaan ei aina riitä, itse jouduin oppimaan sen kantapään kautta.
Mutta tosiaan paras keino selvitellä ajatuksia on nyt pitää taukoa. Ole rauhassa omissa oloissasi, itke huuda ja riehu, jos se helpottaa. Ajatuksesi alkavat pikkuhiljaa selvetä ja jos muutaman viikon päästä tuntuu, että voit unohtaa tapahtuneen ja plussia on suhteessa enemmän kuin miinuksia, niin miksikäs ei voisi palata. Mutta silloinkin on vain hyväksyttävä se tosiasia, että hän saattaa tehdä sen uudestaan... ei välttämättä lähiaikoina, mutta vaikka vuoden tai vuosien päästä. Silloin sinua kaduttaa, että olet tuhlannut aikaasi häneen. Ja kun miettii, että tuona aikana olisit voinut löytää paremman miehen ja suhteen...
Mietittävä on vaan tarkkaan. Onhan se toisaalta niinkin, että jos ei ota riskejä niin ei voi mitään saavuttaakaan...
.....toi on hiukan kaksipiippuinen juttu.... mun mielestä mikään pettäminen ei ole anteeksi antamisen arvoista.
Mutta olikohan hän edes kännissä...vai haluatko lievitellä tilannetta tarkoituksella, kun sen noin loppuun pistit...en tiedä. Mutta JOS hän on ollut umpikännissä....sehän VOI olla vahinko....mutta miksi ei sitten kävisi samanlailla uudestaan! =) Jos hän riidan ja humalan takia pettää....osoittaa se kyllä aika huonoa itsekontrollia. Ehkä hiukan epäkypsää ajattelu toimintaa parisuhteen hoitoon....
No joo...sellaista se on elämä. Tee niinkuin sinusta parhaalta tuntuu, koska sinä olet se joka päätät. Ei kukaan täällä! Mutta et saa satuttaa turhaan itseäsi.
Rakastaa? just ja menee pettämään. I dont think so. Asian voi antaa anteeksi mutta EI KOSKAAN unohtaa eikä suhde palaa ikinä ennalleen.
Voitte jatkaa suhdetta mutta voisin sanoa 110% varmuudella että vuoden sisällä eroatte.
Elämä potkii välillä päähän mutta henk.kohtaisesti antaisin kyseiselle miehelle potkun perseeseen ja toivottaisin hyvää elämää, koska kun annat anteeksi luuletko että ei tee sitä uudelleen? varmasti tekee.
Kyllä moni tuntemani mies on pettänyt joko mua tai kavereitani vain sen takia, että riiteli tyttöystävänsä kanssa. Moni on yrittänyt jopa koskaa pettämisellä,jos vaikka tyttöystävä on jutellut jonkun toisen miehen kaa. Tai mua petettiin koska halusi mua satuttaa enemmän kuin itse satutin häntä. Mut en kyl usko et mies rakastaa siinä vaiheessa kun pettää vai rakastaako lainkaan. Mun mielestä jos pystyy pettämään niin rakkaudesta ei oo kyse. jos jotakuta rakastaa todella paljon niin pitää jopa kännispäissä muistaa että seurustelee eikä edes harkita pettämistä. Sinuna mä en pystyis jatkamaan enää suhdetta sillä mieheen ei oikein uskalla enää luottaa. Sillä joka kerta kun et ole miehesi kanssa ni tulet aina miettimään missä hän on ja kenen kaa. Ja tämä ei ole normaalia, vain satutat itseesi. En tiedä miten mieheen voisi enää luottaa 100%:sti mutta jos aijot jatkaa suhdetta niin miehen pitää nähdä tällä kertaa sinuun paljon enemmän vaivaa ja jollain tavalla korvata kaiken minkä sulle aiheutti ja yrittää saada sut luottamaan siihen. Mut mun mielestä jos pettää kerran niin pettää joskus toisenkin kerran...
Mun mielestä yksi virhe voidaan sallia jokaiselle ihmiselle mutta riskinhän siinä sitten aina ottaa kun näitä uudelleen pettäjiäkin tästä maasta näyttää löytyvän! Mun ukko petti 1 1/2 vuotta sitten mutta ei oo sen jälkeen pettänyt eikä kuulemma aiokkaan, mutta luottaakko noihin kaks jalkaisiin sitä en tiedä! Tosin siinä pelossa että se taas pettää, olen kyllä itsekkin katsellut muitakin sillä silmällä.. Että jos päättää herra mennä taas vieraisiin niin on mullakin muutama innokas komea kolli jolle soittaa! =) Älkää ihmiset eläkö elämäänne vaan sitä miestä varten. Tässä maailmassa on niin paljon muitakin asioita kuin seurustelu! Ja Paljon muita miehiä kuin ne joiden kanssa nyt ollaan! Kesä tulee ja pilkettä silmä kulmaan kaikille!
kokemuksen syvällä rintaäänellä: pettää kerran,pettää toiste! Joku harva poikkeus voi aina olla kuten joka asiassa, mutta tämä rankka yleistys.
Itse saanut pahasti takkiini jo nuorena vaimona, liittokaan sen jälkeen tosin kauan kestanyt.
tänä päivänä käyn jo viittäkymmentä ja usean vuoden seurustellut naimisissa olevan miehen kanssa -jonka tiedän vaimoaan pettäneen satunnaisesti jo ennenkin ja useamman kerran.
Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun jutusta tullut pitkäaikainen. Pidän tästä miehestä suunnattomasti, varon rakastumasta, elän omaa elämääni toivomatta liikoja...
Ottaisinko omakseni jos saisin -tuskin!
Luottamuspula vaivaisi ikuisesti, eikä vain tämän yhden tai kahden miehen vuoksi, vaan siksi että maailmalla olen törmännyt jos jonkin sortin viheltäjään ja kaksinaismoralistiin: ollaan niin hyviä perheenisiä ja puolisoita kuin vain voi kuvitella, vaan annas olla kun silmä välttää....
Ja poikkeuksetta kyseessä todella fiksut miehet!
Saatte minut teilata valintani vuoksi, mutta tämä sopii mulle (meille) -ainakaan mun ei trvitse miettiä missähän herra luuhaa työmatkoillaan yms. tilanteissa.
Tsemppiä kaikille tilanteesta riippumatta, joskus valinnat ovat vaikeita!
Anteeksi voi antaa....
Mutta unohtaa ei voi ikinä!!!
Näin kohdallani...surullista.