Pitäskö harkita vanhempaa naista?

Mä olen aikanaan joskus kolmekymppisenä vähän yrittänyt tollasen naisen kanssa olla. Eipä siitä mitään tullut, ei sytyttänyt enää sellainen nainen, eikä hän mitään lapsiakaan enää olisi halunnut vaikka ei hänellä ennestään niitä ollut, miessuhteita hänellä kylläkin oli takanaan.

Edellisen kerran etsin parisuhdetta muutama vuosi sitten. Treffikumppaneistani oikeastaan jokainen oli seurustellut vakavissaan itseään vanhemman naisen kanssa, joista osalla oli lapsia. Osa suhteista kaatui siihen, että mies halusi lapsia, nainen ei enää. Voisinhan sitä sinun kohdallasikin ajatella, että saisit kuitenkin parisuhteen, säännöllistä seksiä jne vaikkei se suhde olisikaan loppuiän suhde. Toisaalta on sellaisiakin 1 lapsen äitejä, jotka haluavat vielä tulla äidiksi, joten sellainen voisi olla sinullekin parempi vaihtoehto kuin lopen uupunut 4 lapsen äiti.

Usein kuitenkin on se tilanne, että koulutettu nainen ei välttämättä tarvitse miestä avo-/avioliittoon, vaan hänelle riittää pelkkä seurustelusuhde. Jos tarkoituksenasi on päästä asumaan naisen siivelle, niin se ei välttämättä onnistu. Itse en ainakaan kovin pitkään katselisi miestä, joka ei pysty maksamaan omaa osuuttaan sähköstä yms. kuluista. Yhteenmuutto kun tarkoittaa sitä, että lapsilisästä putoaa YH-lisä pois ja saa vähemmän elatusmaksua, joten kyllähän sen yhteenmuuton pitäisi olla naiselle muutakin kuin vain pelkkää seksiä. Jos ajattelee, että joutuis elättämään työttömän JA menettäisi rahaetuuksia, niin se jo tuntuu äkkiä kukkarossa.

Ainahan sitä voi kokeilla ja katsoa, miten se sujuu. Tiedän pari sellaista suhdetta, joissa nainen on se vanhempi osapuoli ja ihan hyvin niillä näyttää menevän. Ja jos nainen on 35-40 v, niin saatatte hyvin ehtiä hankkia yhden lapsenkin, jos pidätte kiirettä.

Kyllä minä aikanani oisin 10v nuoremmankin huolinut (silloin kun tahdoin kumppanin rinnalleni), jos vain kaikki ajatukset olisivat menneet yksiin. Viimeisin suhteeni oli 7v nuoremman miehen kanssa joten en poissulkisi sitä vaihtoehtoa.

Lapseton 40v olen ja niitä en myöskään tahdo, minulla ei vaan ole mikään haku päällä vaan nautin elämästä sinkkuna. Muutama vuosi sitten etsin "hampaat irvessä" vielä miestä, mutta kun mistään ei tullut mitään pysyvää eikä kemiat kohdanneet, joten yksin olen puskenut eteenpäin ja ihan tyytyväinen elämääni.

Mutta, jos sinä ajattelet "huolivasi" vanhemman naisen suhteeseen vain siksi kun nuoremmat eivät huoli niin hmm... ei hyvä... ainakaan tämän naisen kannalta, koska jos ajattelet vaihavasi tämän nuorempaan kun raha asiasi on kunnossa.....

Olen 43v. nainen. Jokaisen omat tunteet sen ratkaisevat mikä tuntuu itselle hyvältä. Ex mieheni oli minua yli 12v. nuorempi ja meille molemmille se sopi hyvin ja oli oikea ratkaisu. Joillekin se saattaa taas olla aivan väärä ratkaisu. Sen tietää aina vasta kokeiltunaan.

Elimme mieheni kanssa yhdessä melkein 7v. kunnes mieheni sairastui vakavasti ja menehtyi pian sairastumisensa jälkeen. Päivääkään yhteistä elämäämme en kadu vaikka tietysti siihen mahtui niin myötätuulta kuin vastoinkäymisiäkin ja olen varma, että ei hänkään katunut. Rakkaus, ystävyys ja sielunkumppanuus eivät katso ikää silloin, kun kahdesta kuitenkin aikuisesta kyse.

En lähde kenellekään suosittelemaan pelkän iän perusteella kumppania mistään ikäluokasta, mutta sen sanon, että jos mahdollisuus onneen on jonkun kanssa, niin siihen on tarrattava kaksin käsin kiinni ja unohdettava turhat murheet, että mitä jos tämä ei onnistukaan tai onkohan toinen liian nuori tai vanha minulle tai mitä tututkin ajattelevat. Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta vanhana katuu varmimmin niitä asioita joita ei syystä tai toisesta mahdollisuuden tullen edes kokeillut. Elämätön ja rakkaudeton elämä on pahinta. Vaikka menetinkin elämäni rakkauden liian pian, niin olen silti onnekas, sain kuitenkin elää melkein 7v. täyttä elämää. Monet eivät ole yhtä onnekkaita vaan elävät tyhjää elämää läpi elämänsä.