Silikonit vai ei? +mielenterveys

Muutamia ajatuksia herää...

Ensinnä se on ihan tiedossa, että mt-ongelmaiset usein masentuvat lisää silikonien oton jälken, paradoksaalista ehkä kyllä kun psyykeltään perusterveet kokevat elämänlaatunsa yleensä parantuvan. Siksi silikonirintaisilla naisilla on todettu suurentunut itsemurhariski. Ilmeisesti kyse on siitä, että mt-ongelmaiset projisoivat ongelmansa liikaa niihin rintoihinsa, ja sitten kun ne silikonit eivät teekään oloa paremmaksi, romahdetaan. Eli ainakin kannattaa koettaa hoitaa pää ensin riittävään hyvään kuntoon, tuolla diagnoosinipulla ei silikonit tule ongelmiasi ratkaisemaan. Varsinkin syömishäiriöt kannattaa koettaa voittaa ensin. Tuo identiteettihäiriö on myös pulma.

Toisekseen, koskaan et voi tietää joudutko uusintaleikkauksiin, joten henkisesti ja taloudellisesti siihenkin mahdollisuuteen kannattaa varautua.

Muita keinoja oleellisesti kasvattaa rintoja kuin implantit ei valitettavasti ole.

Eli neuvoisin näin: siinä vaiheessa kun olet henkisesti tasapainossa (poislukien rinnatomuuden aiheuttama tuska) ja pystyt hyväksymään ja elämään senkin vaihtoehdon kanssa, että implanttien kanssa voi tulla ongelmia, otat ne jos koet ne tarpeellisiksi.

Mielenterveys ongelma on vasta-aihe leikkaukselle, eli sinua ei leikata, kun et ole terve. Tieten jotain Tallinnanlääkäriä pystyisit petkuttamaan, mutta sitten lääkärit eivät olekaan vastuussa enää mistään jos komplikaatioita tulee. Terve pitää olla, sekä fyysisesti että psyykkisesti ennen leikkausta.

Tässä jotain keinoja.

http://www.mtv3.fi/helmi/kauneus/artikkeli.shtml/637430?kauneus-kauneuden_tahden-turhamaisuus

Herranen aika, ei kai kyse ole siitä, PYSTYYKÖ ap saamaan itselleen silikonit, vaan siitä, KANNATTAAKO häen niitä tuossa tilassaan nyt hankkia!
Aivan varmasti hän ne saa, kukaan ei mistään psyk ongelmista tiedä jos ei kerro, ei Suomessa eikä muualla.
Aivan toinen asia on sitten se, että kannattaako se. Tekstissä vilisi "punaisia lippuja" aika lailla: itsetunto nolla, tapan iseni joku päivä, rinnattomuudesta tullut pakkomielle jne. Jos on syömishäiriöitä, identiteettihäiriö ym. ym. on aika iso riski että tuollainen leikkaus voi pahentaa lopultakin tilanteen ratkaisevastikin. MItä jos todella tulee ongelmia, kapseloitumista tms? Jos silikonit eivät vastaakaan odotuksia? Nehän eivät kuitekaan vastaa oikeita rintoja, väittää joku mitä tahansa. Tuleeko niistä sitten uusi pakkomielle? Ja pahin, jos on ollut suuria odotuksia siitä, miten leikkaus parantaa elämän- se ei varmasti ratkaise ap:n ongelmia millään lailla- ja se ei siitä paremmaksi muutukaan?
Jos ap on elänyt tuohon ikään saakka noilla rinnoillaan, ehkä hänen kannattaa vielä odottaa tovi ja koettaa saada muuten elämänsä ja päänsä parempaan kuntoon. Sitten tasapainoisemmassa tilanteessa uusi harkinta. Kun odotukset ovat realistiset ja elämä muuten kunnossa, voivat implantit hyvinkin lisätä hyvinvointia.

Se on totta, että terveys ennenkaikkea ja se että silikonit ei varmasti poista itsemurha-ajatuksia ym.Mutta ajattelin, että julkisella puolella tiiminä lääkärit ja psykologi voisivat arvioida yhdessä olisiko tämä leikkaus eduksi paranemiselle, jos itsetunto kohentuisi ym. Mutta vain tosiaan siinä tapauksessa että julkisella puolella ja tästä olisi psykiatrian lausunto joka puoltaa, muuten ehdottomasti ei. Enkä usko että puoltaisi. Ihmisellä pitää kaikesta huolimatta olla realistiset käsitykset olevasta ja tulevasta. Rintojen suurennus ei todellakaan korjaa AP:n noita lueteltuja ongelmia kuin ainoastaan rintojen koon kohdalla, muut ongelmat todennäköisesti jäisivät ja voisivat saada uudet ulottuvuudet. Esim syömishäiriö.Mitä sitten kun rinnat ovat isomman näköiset? Monet kokevat itsensä lihavan näköiseksi juuri sen vuoksi että on isot rinnat. Se voi todellakin vain lisätä ongelmia.

Aktiivi mielenterveydenhäiriö on todellakin este kaikelle esteettiselle kirurgialle (vs. sairausperusteinen somaattinen kirurgia, esim. umpisuolileikkaus tietenkin tehdään jos tarvitaan). Mikäli ihminen on kuntoutustuella, eli entisellä määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä psyykksiin syin, ts. kyvytön työskentelemään 25-v:na, voidaan totta vie ongelma katsoa olevan aktiivi!

Hetkeäkään en epäile, etteikö hän niitä implanttejaan saisi- jos ei yhdestä paikasta niin sitten toisesta- mutta tuossa tilassaan se olisi hyvin suurella todennäköisyydellä virhe. Mahdollisesti jopa kohtalokas. Patience is a virtue. Ensin mieli tasapainoon, sitten kehon korjailu.

Aktiivi mielenterveydenhöiriö ei välttämättä ole este esteettiselle kirurgialle. Sain aikoinaan psykiatrin siunauksen toimenpiteelle ja leikkaus kannatti. Sen jälkeen kun keho oli saatu kuntoon saatiin myös mielikin hiljalleen eheytettyä.

Riippuu häiriöstä. Pelkkä masennus/ahdistus ei välttämättä, tuon potin luulisi olevan.

Kuten aloitustekstissä mainitaan, kuppikoko on pienempi kuin AA. Näin ollen voi jopa olla mahdollista, että operaation saa julkisen terveydenhuollon kautta. Yrittää ainakin voi. Julkisella puolella kiireettömään erikoissairaanhoitoon tarvitaan aina terveyskeskuslääkärin laatima lähete. Voi olla, että terveyskeskuslääkärille joutuu jonottamaan kaksikin kuukautta (esimerkiksi Helsingissä), ja sitten puoli vuotta jonotusta kirurgin konsultaatioon, ja vielä puoli vuotta jonotusta leikkaukseen. Aikaa odotellessa voi "ladata akkuja" sekä kohentaa fyysistä kuntoa. "Huonossa hapessa" leikkaukseen ei kannata mennä.

Tosiasia, käytännössä minkäänlaista rintojen suurennusleikkausta implanteilla ei ole mahdollista saada julkisen terveydenhuollon kautta, niitä ei vain tehdä, jos ei ole kyseessä esim. rintasyövän jälkeinen rinnan/rintojen rekonstruktio. Teoriassa pieni mahdollisuus osittaiseen korvaukseen olisi, jos mikäli sikäli rinnattomuus johtuu esim. sairaudesta.
Korjatkaa joku, jos olen väärässä, mutta uskon tietäväni, olen itse paininut asian kanssa vuosia.

Itselläni on parantumaton perussairaus, jonka johdosta esim. rasva ei keräänny elimistöön normaalisti, eli siis minulla ei ole luonnostaan ollut rintoja ollenkaan, ja niinkuin lääkärit ovat monesti todenneet, ei ole, eikä tule, joten ovat mielellään suositelleet rintojen augmentointia. Kaikkea muuta on pystynyt korvaamaan lihasmassan lisäämisellä, (saada jotain luiden päälle) mutta rintoja ei. Lääkäreiden lausunnoilla olen saanut mahdollisuuden hakea kelalta korvausta suomalaisessa plast. sairaalassa tehtyyn rintaleikkaukseen, tosin vain leikkauskustannuksiin (n.40% ehkä), implantit eivät kuulu tähän, eli ne tarvitsee maksaa itse kokonaisuudessaan.
Ja tässäkään ei ole luvattu korvausta, vaan sitä voi hakea. Ei siis ole sanottua, saako sitä, koska lait ja pykälät muuttuu koko ajan. No, rinnat on laitettu jo omalla kustannuksella aikaa sitten, paperit on ollu kelassa kauan jo, mutta vastausta ei ole kuulunut, aika näyttää, kuin käy.

Olet väärässä. Kannattaa asua Helsingissä, Töölössä on aika liberaali asenne. Sieltä saa silikoneja mm. tubulaarisiin rintoihin (käykääpä lukemassa aiheesta blogi: Plastiikkakirurgian blogi-tarjotaan uusintaleikkauksetkin jos mm. jäi pieni kokoero). Lisäksi siellä on tehty rintojen pienennys-nimikkeellä puhtaasti kohotusleikkauksia.
No, samaan aikaan kyllä HUS:ssa syöpäpotilaiden hoitoviiveet ovat hälyttävän pitkät, koska budjetti on niin niukka. Onko se sitten oikein?

niin kyllä tubulaariset rinnatkin luokitellaan sairaus- linjaan; mutta jos olet täysin terve ilman selkeää poikkeavuutta, ongelmana vain rinnattomuus, ei sitä katsota kuuluvan julkisen terveydenhuollon piiriin: näin ainakin Oulu-tampere välillä on kanta ollut viimeisen vuoden-kahden sisällä. Itsellänikin on tuo sairaus, joka tosiaan aiheuttaa rinnattomuuden, pysyvästi. Varsinkin jos on hoikka, on rintojen olemattomuus kuulema ihan normaalia, eikä mikään poikkeavuus. Tämä siis lääkäreiden suusta.

Itselleni tosiaan sanottiin, ettei tällaiseen leikkaukseen juuri pääse julkisella puolella enää nykypäivänä, monenkin lääkärin taholta. Lähetteellä joskus n. 10v sitten leikkaukseen olin jonossa n.3v ilman aikaa.. eikä sitä koskaan tullut. johonkin tutkimustarve selvitykseen sain ajan sen jälkeen, johon en sitten alkaneen raskauden takia voinut mennä, ja se sitten jäi. (silloin vielä ainakin lääkärit pitivät mahdollisena päästä jonkunlaiseen operaatioon, kaiketi säädökset jousti hieman erilailla silloin) Mutta nykyään tosiaan tarjottiin ainoastaan mahdollisuutta hakea tuota kelan korvausta leikkauskuluihin.
Liekö sitten pääkaupunkiseudulla niin erilaiset toimintatavat...?

"Itselläni on parantumaton perussairaus, jonka johdosta esim. rasva ei keräänny elimistöön normaalisti, eli siis minulla ei ole luonnostaan ollut rintoja ollenkaan, ja niinkuin lääkärit ovat monesti todenneet, ei ole, eikä tule, joten ovat mielellään suositelleet rintojen augmentointia."

@tirlii: Voinko udella mikä on tämän perussairauden nimi? Mielenkiinto heräsi, koska sopisi vain jotenkin omalle kohdallekin, ja haluaisin saada lisää tietoa tästä sairaudesta.

Hei. Kiitos lukuisista vastauksista ja viisaista ajatuksista. Olen nyt loppuun asti selvittänyt, ettei minulla ole mitään mahdollisuutta saada korvauksia kelalta. Lääkäri tutki "rintani" ja sanoi että rauhaskudosta on kuitenkin jonkin verran, vaikka se onkin aivan olematon määrä. Ja onhan äitini ja serkkunikin imettäneet aaa-aa-rinnoillaan. Ainut haitta on rintojen esteettisyys. Ei ole kiva että normaalissa vartalossa, aavistuksen pyöreässäkin on vain pelkät nännit kun itseäni yli 10 vuotta nuoremmilla naisilla on suuremmat rinnat. Olen rinnattomuuttani yrittänyt kompensoida pukeutumalla nätisti ja laittautumalla. Sängyssä minulla on aina sukkanauhoja sun muita seksihepeneitä jotta kokisin itseni naiseksi.

Otin puolen vuoden aikalisän asiaan kun juttelin terapeuttini kanssa. En ole vielä selvittänyt miten saisin edes lainaa otettua kun teen töitä vain 15 h viikossa. Opiskelen puolikkaasti ammattikorkeakoulussa ja etenen hyvin vaikka hitaasti. Syömishäiriötä minulla on ollut viimeksi monta vuotta sitten, tämän hetken diagnooseina painaa ehkä eniten masennus, ahdistus ja satunnaiset paniikit.

Olen muuten melko tyytyväinen ulkonäkööni mutta en sulata rinnattomuuttani. Minulla on aina ollut paljon miehiä, pitkässä suhteessa unohdin melkeen tissittömyyteni mutta nyt sinkkuna se on alkanut taas kummittelemaan.

Jos puolen vuoden päästä tissit vie energiaani ja aikaani kohtuuttoman paljon ja aiheuttaa lähes päivittäistä itkeskelyä, menen leikkaukseen. Nytpä kysyn teiltä mistä saa parhaat jos ei ajattelee hintaa? Nykyisin on vissiin semmosia ettei valu vaikka puukolla pistäisi ja vähemmän kapseloituvia. Kuka on paras kirurgi? Ja miten se imetys? Kuinka todennäköistä on joutua jossain vaiheessa uusintaleikkaukseen?

Juu, jos vai pystyt odota että lapset on tehty. Itsellä tosiaan imetyksen jälkeen rinnat oli kivikovat, 4-asteen kapseloituminen siitä tuli joten vaihtoon meni. Sittemmin ei ongelmia, mutta tosiaan lastenteko ja silikonit on aika iso riski niille silikoneille, ei lapselle.

@halo85: Ei tälle kai mitää oikein tarkkaa nimitystä ole, mutta luokiteltu jo perussairaudeksi. Tietynlainen ravintoaineiden ja rasvojen imeytymishäiriö, johtuu osittain ongelmista hormonitoiminnassa, osittain jostain, mitä ei tiedetä. pysyvällä hormoni- ja ravintoainehoidolla sekä ruokavaliolla en enää laihdu, ja arvotkin pysyvät sellaisina ihan siedettävinä, mutta ei ne ns. normaalit koskaan ole. En ole ainakaan itse saanut tälle kunnollista, kaikenkattavaa nimitystä, kun on kumminkin monta asiaa, josta tulee tällainen seuraus. Keliakia oli ensimmäinen mikä joskus todettiin, se oli pahin aiheuttaja, mutta ei ainoa. Kannattaa hakeutua verikokeisiin, mistä näkee ravintoaineiden puutteet, rauta, fooli yms. punasoluarvot etc. se kertoo jo paljon.