Onko täällä ketään muita, jotka ovat sinkkuuden lisäksi myös ilman ystäviä ja muita vastaavia ihmiskontakteja. Siis ihmisiä, jotka minun laillani viettävät lähes kaiken aikansa omissa oloissaan.
Soittelen äitini kanssa muutaman kerran kuukaudessa ja näen vanhempiani ja sisaruksiani parin kuukauden välein, ja siinä ne sitten ovatkin; läheisimmät suhteeni siis. Ja loput sitten ovat hyvänpäiväntuttuja.
Ja pelottavinta on, että asia ei juurikaan vaivaa minua. Tällainen hetki. kuten tämän kirjoittaminen, on harvinaista minulle. Harvoin vain tulee mieleen, että onko tässä jotain outoa, kun kaikkialla korostetaan sosiaalisten suhteiden tärkeyttä ja ystävien ja parisuhteen merkitystä.
On minulla muutama ystävä ollut joskus, mutta he ovat jääneet taakse elämässäni. Perustivat perheen ja sitten ei enää riittänytkään intoa olla minuunpäin yhteyksissä. Joskus myös jaksoin käydä akttivisesti baareissa, eri harrastuksissa ja muissa sellaisissa. Toiveena että löytyisi joku mukava mies (tai edes kivoja naisystäviä). Mutta oli yhtä tyhjän kanssa. Ja lopulta sitten kyllästyin koko touhuun, ja totesin itselleni, että en vain osaa. Tutustua ja olla muiden ihmisten kanssa nimittäin.
Ja nyt sitten vietän suurimman osan ajastani yksin; kirjojen, tietokoneen ja musiikin parissa. Ja hieman jo epäilen, että jos nyt elämääni joku mies löytyisikin, niin tuskin osaisin seurustella ja elää parisuhteessa oikein, kun en ole koskaan sellaista tehnyt.
yksinolo
60
661
Vastaukset
- Kokemuksesta:
Kaikkeen tottuu... siksi se ei vaivaakaan. Luulen että tällaisia on paljon.
- *****____*****
Oikeaan ystävään voi ottaa yhteyttä vuosienkin jälkeen. Sosiaalinen turveverkko ja suhteet perheen ulkopuolelta on todella tärkeitä, joten kehoitan sinua rohkeasti ottamaan yhteyttä näihin vanhoihin ystäviisi, joista aikanasi erkaannuit.
Ihmisillä on erillaisia elämäntilanteita. Silloin kun saa lapsia ja lapset on pieniä, niin voi olla niin kiire ja jännää, ettei "ystäville jää aikaa" mutta ei ne lapset ikuisesti pieniä ole. Jossain elämäntilanteessa sitä sitten on "aikaa ystäville".
Ja mitäs yhteen "mitä sulle kuluu?"- puhelinsoittoon menee noin 20 min. Kyllä siihen aikaa pitäisi olla ja se tekee yllättävän hyvää yksinäisyydelle, puhua jonkun kanssa edes 20 min.
Itselläni on juuri takana todella kiireinen ja rankka opintojen loppuun rutistus jolloin tietoisesti käytin vähemmän aikaa ystäviini ja muihin ihmissuhteisiin, en esim. etsinyt aktiivisesti seurustelukumppani. Kun tämä loppuu, niin aktivoidun uudestaan sosiaalisesti. Olen N26. Noo vuosien rappio/ongelmaisuus vaihe kyllä köyhdytti sosiaalisen eläminikin.
- 15+4
Sinulla ei ole ollut vuosien " rappio/ongelmaisuus" vaihetta.
- ...
15+4 kirjoitti:
Sinulla ei ole ollut vuosien " rappio/ongelmaisuus" vaihetta.
Mistä sinä mahdat asian tietää?
- tervehys maalta!
... kirjoitti:
Mistä sinä mahdat asian tietää?
Maalla kaikki tietää toistensa asiat.
- ...
tervehys maalta! kirjoitti:
Maalla kaikki tietää toistensa asiat.
Ahaa, eli kyseessä on joku kateellinen joka vaan asuu nurkilla.
- trg43
Jonkun verran joo. Vanhemmat tosin asuvat vain 20 min ajomatkan päässä, joten heitä tulee nähtyä lyhyesti noin viikon-parin välein. Veljen perheeseen ei ole paljoa pidemmin, mutta perheellisillä on aina menoja, joten voi mennä kuukausia näkemättä. Sääli, koska haluaisin olla läheisempi veljen pienen lapsen kanssa. Harrastuskaudella tapaan kerran viikossa lyhyesti jotain tuttuja, mutta nyt sekin on katkolla. Vanhoja kavereita näkee pääasiassa useamman kuukauden välein. Perhe-elämä tai syrjäytyminen pitää heidät kotonaan, harvaa kiinnostaa ikinä lähteä minnekään.
- Free Fanny
Samaa mieltä kuin *****____*****, kyllä ystäväverkko kannattaa elvyttää ja hankkia myös uusia ystäviä. Vaikka yksinäisyys ei tuntuisi pahalta niin se on pitkälti vain sopeutumista; ei enää osaa kaivatakaan mitään parempaa olotilaa. Ja kun sitä ei kaipaa niin ei haluaisi tehdä mitään sen eteen.
Itse jäisin usein mieluummin kotiin kuin lähtisin "pippaloihin", oli kyse sitten teatterista tai terassista tai vain kyläilystä jonkun luona. Olisi niin helppo istua sohvannurkkaan rapsuttamaan koiraa ja lukemaan tai surffaamaan netissä, etenkin kun on koko päivän ollut ihmisten kanssa tekemisissä töissä. Sitten kun on saanut itsensä liikkeelle niin huomaa kuitenkin kuinka paljon innostuneempi on palattuaan takaisin. Enpä montaa kertaa ole katunut sitä, että tuli lähdettyä. Jos olen, niin se on liittynyt varsinaiseen tilaisuuteen (esimerkiksi huono näytelmä tai huono ruokapaikka) eikä siihen, että tapasin ystäviä.
Ajatusten heijastelu toisten ihmisten kanssa on tärkeää myös ihan oman mielenterveyden kannalta. Katso tämän palstan vakkareista mitä tapahtuu, kun ainoa kontakti ulkomaailmaan on netti (ja sielläkin vain toisten samanlaisten seura)! Jos heillä olisi ystäviä niin he huomaisivat kuinka paljon ihan tavallisia ihmisiä on yhdessä ilman mitään supliikkia tai asiakaspalvelua tai teinipilluhaaveita.
Älä jää yksin, ota yhteyttä vanhoihin ystäviin, lähde mukaan sellaiseen toimintaan missä saat uusia ystäviä.Se kannattaa, ihan oikeasti.- Rolexander approves
Kysy aloittaja Free Fannylta jos se ottaisi sut mukaan bailaan Rolexanderin ja Benin kanssa.
- Tyhymä
lähde mukaan sellaiseen toimintaan missä saat uusia ystäviä.
Mitäs se semmoinen toiminta on? - Hämärän rajoilta
Rolexander approves kirjoitti:
Kysy aloittaja Free Fannylta jos se ottaisi sut mukaan bailaan Rolexanderin ja Benin kanssa.
En löytänyt enää sitä ketjua, jossa kyseinen kirjoittaja puhui parin päivän kaupunkilomapyrähdyksistään Keski-Euroopassa monta kertaa vuodessa turhaan lentomatkustaen. Vain Suomen Toivo -egoisti voi sanoa miettineensä siihen liittyviä ongelmia - ja sitten päätyneensä jatkamaan itsekästä ja ympäristöä kunnioittamatonta hedonismiaan. Moraaliset kysymykset eivät ratkea miettimällä, pitäisi tehdäkin jotakin!
Eniten oikeastaan vituttaa, että näiden kaupunkilomien harrastajien kokemasta mielihyvästä iso osa syntyy niiden representatiivisesta arvosta. Hektisen, urbaanin ja postmodernin maailman menestyjiltä ja rattailla istuvilta menestysliveroolipelaajilta odotetaan juuri tällaisia lomia. Ovathan rantalomat demareita äänestävälle junttirahvaalle ja pidemmät reppumatkailut puolestaan elämäntapaintiaanien ja muiden pilvenpolttajalaiskureiden heiniä. Spontaani piipahdus Pariisissa tai Prahassa sen sijaan on juuri se juttu, mitä sellaisen ihmisen tulee tehdä, joka on lukenut Bret Easton Ellisin tuotannon ironian sijaan elämänohjeina.
Siksi - ja vain siksi - se vaihtoehto ei tule kysymykseen, että sinne vitun metropoliin ollaan lentämättä muutamaa kertaa vuodessa. Sehän olisi särö tarkoin rakennetussa imagossa, jonka tulee viestittää ulkomaailmalle tyylitietoisuudesta ja (itse saavutetusta, kuinkas muuten) taloudellisesta menestyksestä. Paras osahan on, kun matkasta pääsee kertomaan muille jakkupuvuille ja solmiokauloille, ja odottakaapas kun duunarisukulaisetkin kuulevat!
Ennen kuin joku keksii sanoa, että katkera köyhä siinä vain avautuu, kun itse ei koskaan voi päästä Keski-Eurooppaan: en tekisi parin päivän kaupunkilomaa lentäen, vaikka siitä maksettaisiin minulle tuhat euroa puhtaana käteen. Sata tonniakaan ei riittäisi, jos matkaseurana olisi kokoomuslainen menestyslarppaaja. Jotkut asiat eivät ole kaupan. - Mikä mättää
Hämärän rajoilta kirjoitti:
En löytänyt enää sitä ketjua, jossa kyseinen kirjoittaja puhui parin päivän kaupunkilomapyrähdyksistään Keski-Euroopassa monta kertaa vuodessa turhaan lentomatkustaen. Vain Suomen Toivo -egoisti voi sanoa miettineensä siihen liittyviä ongelmia - ja sitten päätyneensä jatkamaan itsekästä ja ympäristöä kunnioittamatonta hedonismiaan. Moraaliset kysymykset eivät ratkea miettimällä, pitäisi tehdäkin jotakin!
Eniten oikeastaan vituttaa, että näiden kaupunkilomien harrastajien kokemasta mielihyvästä iso osa syntyy niiden representatiivisesta arvosta. Hektisen, urbaanin ja postmodernin maailman menestyjiltä ja rattailla istuvilta menestysliveroolipelaajilta odotetaan juuri tällaisia lomia. Ovathan rantalomat demareita äänestävälle junttirahvaalle ja pidemmät reppumatkailut puolestaan elämäntapaintiaanien ja muiden pilvenpolttajalaiskureiden heiniä. Spontaani piipahdus Pariisissa tai Prahassa sen sijaan on juuri se juttu, mitä sellaisen ihmisen tulee tehdä, joka on lukenut Bret Easton Ellisin tuotannon ironian sijaan elämänohjeina.
Siksi - ja vain siksi - se vaihtoehto ei tule kysymykseen, että sinne vitun metropoliin ollaan lentämättä muutamaa kertaa vuodessa. Sehän olisi särö tarkoin rakennetussa imagossa, jonka tulee viestittää ulkomaailmalle tyylitietoisuudesta ja (itse saavutetusta, kuinkas muuten) taloudellisesta menestyksestä. Paras osahan on, kun matkasta pääsee kertomaan muille jakkupuvuille ja solmiokauloille, ja odottakaapas kun duunarisukulaisetkin kuulevat!
Ennen kuin joku keksii sanoa, että katkera köyhä siinä vain avautuu, kun itse ei koskaan voi päästä Keski-Eurooppaan: en tekisi parin päivän kaupunkilomaa lentäen, vaikka siitä maksettaisiin minulle tuhat euroa puhtaana käteen. Sata tonniakaan ei riittäisi, jos matkaseurana olisi kokoomuslainen menestyslarppaaja. Jotkut asiat eivät ole kaupan.Mikä nyt mättää? Monihan varmaan käy ajalemassa ihan autollakin huvikseen kun ilmat ovat suotuisat. Ja sillä parilla tonilla nyt tekee vaikka useammankin päivän ja usemamman kaupungin kieroksen kerralla, ja mitä eroa sillä sitten edes oikeasti on lennäköt kahdeksi viikoksi rannalle, vai viikonlopuksi johonkin kaupunkiin.
- Hämärän rajoilta
Mikä mättää kirjoitti:
Mikä nyt mättää? Monihan varmaan käy ajalemassa ihan autollakin huvikseen kun ilmat ovat suotuisat. Ja sillä parilla tonilla nyt tekee vaikka useammankin päivän ja usemamman kaupungin kieroksen kerralla, ja mitä eroa sillä sitten edes oikeasti on lennäköt kahdeksi viikoksi rannalle, vai viikonlopuksi johonkin kaupunkiin.
"Monihan varmaan käy ajalemassa ihan autollakin huvikseen kun ilmat ovat suotuisat."
Se että moni tekee niin ei tee asiasta yhtään sen hyväksyttävämpää. Vaikka polttoaine olisi ilmaista, en voisi kuvitellakaan päämäärätöntä ajoa.
Kenenkään ei pitäisi lentää yhtään minnekään, ellei olisi pakko, ja niitä pakkojakin pystyisi vähentämään, jos tahtoa olisi. Poliittisilta päättäjiltä toivoisin esimerkin näyttämistä mm. virtuaalitodellisten neuvottelujen ynnä muiden ratkaisujen soveltamisessa sen sijaan, että höntyillään ympäri maita ja mantuja yksityiskoneilla. Tekniikka siihen olisi jo olemassa.
Ei kahden viikon rantalomakaan mikään ekologisesti kestävä ratkaisu ole, mutta henkilö joka tekee tällaisia matkoja tuskin tekee niitä useamman kerran vuodessa, jolloin kuormitus on vähäisempää.
Tässä ketjussa useassa kommentissa kyseenalaistetaan elämäntapa, jossa on totuttu vähään eikä enää edes kaivata enempää. Ehkä se voidaan ystävistä puhuttaessa kyseenalaistaakin, sillä ystävyys ei kuormita luontoa tai riistä vähäosaisia, mutta noin muuten maailma tarvitsisi enemmän juuri tuollaista elämäntapaa. Kaikki turha pois elämästä; huomaat ettei tarvitse tehdä mitään, käydä missään - ja olo on vapaampi kuin koskaan! - Mikä mättää
Hämärän rajoilta kirjoitti:
"Monihan varmaan käy ajalemassa ihan autollakin huvikseen kun ilmat ovat suotuisat."
Se että moni tekee niin ei tee asiasta yhtään sen hyväksyttävämpää. Vaikka polttoaine olisi ilmaista, en voisi kuvitellakaan päämäärätöntä ajoa.
Kenenkään ei pitäisi lentää yhtään minnekään, ellei olisi pakko, ja niitä pakkojakin pystyisi vähentämään, jos tahtoa olisi. Poliittisilta päättäjiltä toivoisin esimerkin näyttämistä mm. virtuaalitodellisten neuvottelujen ynnä muiden ratkaisujen soveltamisessa sen sijaan, että höntyillään ympäri maita ja mantuja yksityiskoneilla. Tekniikka siihen olisi jo olemassa.
Ei kahden viikon rantalomakaan mikään ekologisesti kestävä ratkaisu ole, mutta henkilö joka tekee tällaisia matkoja tuskin tekee niitä useamman kerran vuodessa, jolloin kuormitus on vähäisempää.
Tässä ketjussa useassa kommentissa kyseenalaistetaan elämäntapa, jossa on totuttu vähään eikä enää edes kaivata enempää. Ehkä se voidaan ystävistä puhuttaessa kyseenalaistaakin, sillä ystävyys ei kuormita luontoa tai riistä vähäosaisia, mutta noin muuten maailma tarvitsisi enemmän juuri tuollaista elämäntapaa. Kaikki turha pois elämästä; huomaat ettei tarvitse tehdä mitään, käydä missään - ja olo on vapaampi kuin koskaan!"sillä ystävyys ei kuormita luontoa"
Ihmisen tekemät asiat kuormittavat aina luontoa, joten mielestäni nuo juttusi menee vähän sivuun koko aiheesta. Varmasti netin (Internet kuormittaa myös luonnonvaroja) ja kirjevaihdon kautta voi saada ystäviä, ja pitää myös yhteyttä, mutta kyllä moni halluaa myös joskus nähdä, tavata tai tehdä jotain yhdessä, ainakin joskus.
"Tässä ketjussa useassa kommentissa kyseenalaistetaan elämäntapa, jossa on totuttu vähään eikä enää edes kaivata enempää"
Kuuluuko terassi, taetteri, kyläily joskus, tai vain pelkkä puhelin soitto joskus niinhin asioihin joissa kyseenalaistetaan jonkinlaista elämäntapaa? Mitä tulee matkailuun, niin jos ystävän kanssa voi suunnitella matkaa tai matkustaa niin eikö se sitten ole ihan hyvä juttu, joten miksi vetää asiaan ilmastokorttia. - ekohippi-
Mikä mättää kirjoitti:
"sillä ystävyys ei kuormita luontoa"
Ihmisen tekemät asiat kuormittavat aina luontoa, joten mielestäni nuo juttusi menee vähän sivuun koko aiheesta. Varmasti netin (Internet kuormittaa myös luonnonvaroja) ja kirjevaihdon kautta voi saada ystäviä, ja pitää myös yhteyttä, mutta kyllä moni halluaa myös joskus nähdä, tavata tai tehdä jotain yhdessä, ainakin joskus.
"Tässä ketjussa useassa kommentissa kyseenalaistetaan elämäntapa, jossa on totuttu vähään eikä enää edes kaivata enempää"
Kuuluuko terassi, taetteri, kyläily joskus, tai vain pelkkä puhelin soitto joskus niinhin asioihin joissa kyseenalaistetaan jonkinlaista elämäntapaa? Mitä tulee matkailuun, niin jos ystävän kanssa voi suunnitella matkaa tai matkustaa niin eikö se sitten ole ihan hyvä juttu, joten miksi vetää asiaan ilmastokorttia."Ihmisen tekemät asiat kuormittavat aina luontoa, joten mielestäni nuo juttusi menee vähän sivuun koko aiheesta. Varmasti netin (Internet kuormittaa myös luonnonvaroja)"
Saivartelua. Tietokoneiden käytön vertaaminen lentomatkustamiseen on vähän heikko vertaus. Totta kai sähkönkulutus ja jatkuvaa uusimista vaativat, ja näin ollen nopeasti ongelmajätteeksi päätyvät laitteet on myös ympäristölle haitallisia, mutta turhasta lentomatkustelusta nyt on helpompi luopua, ja lentelyn ympäristökuormitus on huomattavasti suurempi muutenkin.
"jos ystävän kanssa voi suunnitella matkaa tai matkustaa niin eikö se sitten ole ihan hyvä juttu, joten miksi vetää asiaan ilmastokorttia."
Sä voit sen ystävän kanssa tehdä myös junamatkan Eurooppaan ja varmasti saatte enemmän laatuaikaa ja kokemuksia keskenänne. Kyllä se ilmastokortti pitää vetää esiin silloin kun on siihen aihetta. - Mikä mättää
ekohippi- kirjoitti:
"Ihmisen tekemät asiat kuormittavat aina luontoa, joten mielestäni nuo juttusi menee vähän sivuun koko aiheesta. Varmasti netin (Internet kuormittaa myös luonnonvaroja)"
Saivartelua. Tietokoneiden käytön vertaaminen lentomatkustamiseen on vähän heikko vertaus. Totta kai sähkönkulutus ja jatkuvaa uusimista vaativat, ja näin ollen nopeasti ongelmajätteeksi päätyvät laitteet on myös ympäristölle haitallisia, mutta turhasta lentomatkustelusta nyt on helpompi luopua, ja lentelyn ympäristökuormitus on huomattavasti suurempi muutenkin.
"jos ystävän kanssa voi suunnitella matkaa tai matkustaa niin eikö se sitten ole ihan hyvä juttu, joten miksi vetää asiaan ilmastokorttia."
Sä voit sen ystävän kanssa tehdä myös junamatkan Eurooppaan ja varmasti saatte enemmän laatuaikaa ja kokemuksia keskenänne. Kyllä se ilmastokortti pitää vetää esiin silloin kun on siihen aihetta."Sä voit sen ystävän kanssa tehdä myös junamatkan Eurooppaan ja varmasti saatte enemmän laatuaikaa ja kokemuksia keskenänne. Kyllä se ilmastokortti pitää vetää esiin silloin kun on siihen aihetta."
Teitysti mutta se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että luonnonvaroja kuluu kuitenkin silläkin reisulla enemmän kuin neljän seinän sisällä pysyessä. Voit toki vetää joka keskustelussa ilmastakortin esille ja saarnata aiheesta, mutta ei sellaisella tominnalla ole ainakaan omaan käyttäytymiseeni mitään merkitystä. - ekohippi-
Mikä mättää kirjoitti:
"Sä voit sen ystävän kanssa tehdä myös junamatkan Eurooppaan ja varmasti saatte enemmän laatuaikaa ja kokemuksia keskenänne. Kyllä se ilmastokortti pitää vetää esiin silloin kun on siihen aihetta."
Teitysti mutta se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että luonnonvaroja kuluu kuitenkin silläkin reisulla enemmän kuin neljän seinän sisällä pysyessä. Voit toki vetää joka keskustelussa ilmastakortin esille ja saarnata aiheesta, mutta ei sellaisella tominnalla ole ainakaan omaan käyttäytymiseeni mitään merkitystä.Turhaa saivartelua jälleen kerran. Kyllä hyvinkin tiedän että lähes kaikki ihmisen toiminta kuluttaa luontoa, mutta jos pitää valita kahden pahan välillä niin miksi valita se kaikkein pahin?
Mutta turhaa sulle kai saarnata, koska sua ei luonto kiinnosta, eikä varsinkaan se minkälaisen planeetan sinäkin aiot elämäntavoillasi jättää jälkipolville. Oma napa, paras napa. - Mikä mättää
ekohippi- kirjoitti:
Turhaa saivartelua jälleen kerran. Kyllä hyvinkin tiedän että lähes kaikki ihmisen toiminta kuluttaa luontoa, mutta jos pitää valita kahden pahan välillä niin miksi valita se kaikkein pahin?
Mutta turhaa sulle kai saarnata, koska sua ei luonto kiinnosta, eikä varsinkaan se minkälaisen planeetan sinäkin aiot elämäntavoillasi jättää jälkipolville. Oma napa, paras napa."Mutta turhaa sulle kai saarnata, koska sua ei luonto kiinnosta, eikä varsinkaan se minkälaisen planeetan sinäkin aiot elämäntavoillasi jättää jälkipolville."
Ei ainakaan tässä ketjussa. - Et nyt ymmärrä.
Mikä mättää kirjoitti:
"Sä voit sen ystävän kanssa tehdä myös junamatkan Eurooppaan ja varmasti saatte enemmän laatuaikaa ja kokemuksia keskenänne. Kyllä se ilmastokortti pitää vetää esiin silloin kun on siihen aihetta."
Teitysti mutta se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että luonnonvaroja kuluu kuitenkin silläkin reisulla enemmän kuin neljän seinän sisällä pysyessä. Voit toki vetää joka keskustelussa ilmastakortin esille ja saarnata aiheesta, mutta ei sellaisella tominnalla ole ainakaan omaan käyttäytymiseeni mitään merkitystä.Tämän palstan logiikkaa: Se on matkan tarkoituksesta kiinni onko ilmaston kuormitus tuomittavaa vai ei. Rantalomalle ystävättären kanssa meno on ehdottomasti tuomittavaa, Thaimaahan suuntautuva miehen seksiloma ei ole, sehän on välttämättömyys. ; )
- E Rakko
On. Kirjojen ja tietokoneen parissa kuluu suurin osa ajastani myös töissä.
- Minä raumalta
Mulla on vähän samoja ajatuksia kun sulla. Olen kohta 36 v mies ja mulla ei ole
paljoa ystäviä. Pelaan toki salibändyä mut sitäkin teen talvella ja pari kertaa viikossa. en pelikavereita muuten nää kun treeneissä. Mä haluaisin kans et
löytäisin tyttöystävän. olen kyllä sosiaalinen ja käyn esim. festareilla ja joskus baareissakun kotona ei jaksa aina olla yksin. Kukaan ei mulle soittele ikinä. Ei mua pyydetä ikinä mihinkään ja sitten ku itse yritän pyytää jotakin vaikka kaljalle niin eipä kukaan lähde. Tässä koneen vieressä mä vietän paljon aikaa. kuntoilen kans itsekseni jonkun verran ettei ihan rapakuntoo joudu. Mä kyllä haluaisin ja osaisin tutustuu uuteen ihmiseen mut eipä kukaan tunnu haluavan tutustuu minuun. En ole edes kovin ruma. kai ihan tavallinen. Naisystävii mulla ei montaa ole ja niiden kanssa en hirveesti ole tekemisissä. Sen takii haluaisin tyttöystävän et olis joku tärkee ihminen vieressä edes joskus. - Surullinen, onneton,
Olen vuosien varrella huomannut, että monet haluavat seurustella kiireisten ja sosiaalisesti aktiiivien ihmisten kanssa. Jos et esitä mitään sen aktiivisempaa, ei ole almanakka täynnä kiireitä eikä puhelin soi jatkuvasti, et ole kiinnostava. Pitää olla monta rautaa tulessa. Eikä lapsetkaan saa olla menojen ja suunnitelmien esteenä, siis niillä, joilla niitä on.
Lapsia ja mies pitää olla, jos haluat kuulua normaalien joukkkon. Aikuisen naisen kuuluu harrastaa, olla sosiaalisesti aktiivinen ja mieluiten ulospäin suuntautunut. Jos kerrot rehellisesti mitä kuuluu tai miltä tuntuu, voit karkottaa viimeisetkin ihmisrippeet ympäriltäsi. Helpoimmalla pääsee, kun elää päivän kerrallaan eikä edes tavoittele kiireisen, sosiaalisen, menestyvän ja onnellisen ihmisen elämää. Sen kun vaan on ja möllöttää. Kuluu se aika niinkin, mutta toki hitaammin.- Älyn haamu
Näin minä teen. Mottoni on; onni on yksinkertainen elämä. ATM:n täytyy löytää elämänilo arjen pienistä asioista.
"Helpoimmalla pääsee, kun elää päivän kerrallaan eikä edes tavoittele kiireisen, sosiaalisen, menestyvän ja onnellisen ihmisen elämää. Sen kun vaan on ja möllöttää. Kuluu se aika niinkin, mutta toki hitaammin. "
- näin onnnn
No se on selvä että kaikkeen tottuu. Tottuuhan ne parisuhteessa eläneetkin siihen elämäänsä niin, että heille voi olla ihan kauhistus se jos yksin jää.
Se kyllä pitää paikkansa että parempi yksin kuin väkisin sopimattoman kaverin kanssa. Tosin mediaa ei nykyisin kyllä yksin elävän kannattaisi paljon seurata, kun siellä alituiseen tulee esiin se ja ihan psyklogianakin saarnataan siitä miten kavereita, parisuhedetta ja seksiseuraa pitää paljon olla muuten on surkea luuseri.
Yksin jäämisessä ehkä pahin juttu on kuitenkin se, että vanhemmiten saattaa alkaa painostaa ja tulla ongelmaksi se kun ei ole omaa lasta. Tätä tällaistakaan ei kyllä silloin tule jos tietäisi, että itsesä on jotain vikoja tai vaikka vaan rumuutta aiheuttavia tekijöitä jotka todnnäköisesti voisivat periytyä eikä varallisuuttakaan merkittävästi olisi kertynyt.- 14
On tuttua tuo, että ihmiset pitävät surkeana luuserina, kun ei ole laajaa ystäväpiiriä, lapsia, miestä, seksiä, lomamatkoja, eikä kesämökkiä. Ainoa todettavissa olevat "saavutukseni" ovat vaatimaton työpaikka, pieni omistusasunto sekä halpa ajopeli.
Nuorempana minullakin oli kausia, jolloin ihmisten väheksyvät hymähdykset tekivät pahaa, mutta vanhemmiten ne ovat menettäneet merkityksensä. Viimeksi huomasin yksinäisyyteni, kun sairastuin vakavasti. Toisaalta parannuttuani tunsin olevani entistä vanvempi, koska selvisi kaikesta likipitäen yksin. Myös sukulaisten vanheneminen ja kuolemantapaukset lähipiirissä saavat kaipaamaan edes ystävien tukea! Ja millainen vanhuus mahtaa olla meillä yksinäisillä ikisinkuilla?! Joku psykologi taisi kasata paineita niskaamme sanoen, että ihmisen pitää elää niin, että hänellä on aikanaan ainakin kuusi vapaaehtoista arkunkantajaa... - 2
14 kirjoitti:
On tuttua tuo, että ihmiset pitävät surkeana luuserina, kun ei ole laajaa ystäväpiiriä, lapsia, miestä, seksiä, lomamatkoja, eikä kesämökkiä. Ainoa todettavissa olevat "saavutukseni" ovat vaatimaton työpaikka, pieni omistusasunto sekä halpa ajopeli.
Nuorempana minullakin oli kausia, jolloin ihmisten väheksyvät hymähdykset tekivät pahaa, mutta vanhemmiten ne ovat menettäneet merkityksensä. Viimeksi huomasin yksinäisyyteni, kun sairastuin vakavasti. Toisaalta parannuttuani tunsin olevani entistä vanvempi, koska selvisi kaikesta likipitäen yksin. Myös sukulaisten vanheneminen ja kuolemantapaukset lähipiirissä saavat kaipaamaan edes ystävien tukea! Ja millainen vanhuus mahtaa olla meillä yksinäisillä ikisinkuilla?! Joku psykologi taisi kasata paineita niskaamme sanoen, että ihmisen pitää elää niin, että hänellä on aikanaan ainakin kuusi vapaaehtoista arkunkantajaa...Melkoinen vaatimus. Minulla ei ole koskaan ollut vaikka olin nuorena normaali.
- näin onnnn
14 kirjoitti:
On tuttua tuo, että ihmiset pitävät surkeana luuserina, kun ei ole laajaa ystäväpiiriä, lapsia, miestä, seksiä, lomamatkoja, eikä kesämökkiä. Ainoa todettavissa olevat "saavutukseni" ovat vaatimaton työpaikka, pieni omistusasunto sekä halpa ajopeli.
Nuorempana minullakin oli kausia, jolloin ihmisten väheksyvät hymähdykset tekivät pahaa, mutta vanhemmiten ne ovat menettäneet merkityksensä. Viimeksi huomasin yksinäisyyteni, kun sairastuin vakavasti. Toisaalta parannuttuani tunsin olevani entistä vanvempi, koska selvisi kaikesta likipitäen yksin. Myös sukulaisten vanheneminen ja kuolemantapaukset lähipiirissä saavat kaipaamaan edes ystävien tukea! Ja millainen vanhuus mahtaa olla meillä yksinäisillä ikisinkuilla?! Joku psykologi taisi kasata paineita niskaamme sanoen, että ihmisen pitää elää niin, että hänellä on aikanaan ainakin kuusi vapaaehtoista arkunkantajaa...Niin. Oma tytär jos olisi niin hän tietenkin unohtaisi minut jos hänellä menisi hyvin. Mutta kun hänelle tulisi vastoinkäymisiä ja ongelmia niin silloin hän muistaisi minut. Eli molempi olisi hyvä ja voisi vain keskittyä kerääämään mahdollisimman paljon varallisuutta hänelle.
Kuudesta arkunantajasta en välittäisi, ne ovat sellaisia tyypillisiä psykologien paskoja joita ei kannata kuunnella lainkaan.
- E. Rakko
Joo, erakkomies olen pohjimmiltani. Olen jo tottunut ajatukseen ettei elämässäni tule mitään kavereita tai naista olemaan, kun ei omat hermot niitä kuitenkaan kestäisi. Viimeisestä läheisemmästä naiskontaktista oli aikaa 7 vuotta, kunnes äskettäin pikkupäissään tuli baarista raahattua (lähinnä kaverin ideana) eräs naikkonen kämpälle. Tuntuihan se vähän oudolta, että tämä tuntui minusta tykkäävän, mutta sellastahan se alkoholi tekee. Vakavampia ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan, mitä nyt pientä pussailua ja hivelemistä.
Tuntui taas niin tutulta kun tämä yhdessä vaiheessa kysyi että miksi pelkään häntä, vaikka omasta mielestäni olin ihan normaalisti. Tarkoittiko sitten sitä etten käynyt tarpeeksi kiihkeästi päälle vaan kohtelin lähinnä kaverin oloisesti. Olihan se sillä hetkellä ihan kivaa, mutta seuraavana päivänä selvittyäni totesin että olis ahdistanut aika massiivisesti jos muijasta olisi jälkeenpäin vielä jotain kuulunut.
Eikä sitä nyt kokoaikaa päissäänkään viitsi olla että viihtyisi ihmisten/naisten kanssa...- näin onnnn
Joo, tosiaankin jotta olisi seurallinen ja naisiinkin vetova pitäisi ilman muuta olla vähän kännissä, mutta ei liikaa. Silloin kun on vähän kännissä niin tulee luonnostaan katseeseenkin sellainen vähän sonnimainen tuijotus joka vetoaa naisiin. Se on että jos ei ole naisten kanssa paljon pelannut niin helposti siinä kyllä alkavat ihmetellä juuri tyyliin 'miksi pelkäät minua' mutta kun on kännissä niin tämänkin asian ja senkin jos ei nainen vetoa lainkaan naisena voi pistää humalatilansa tiliin.
- näinkin
Noin se menee minullakin. Hermot ei kestä jatkuvaa miehen läsnäoloa. Olen yrittänyt seurustelua koska naisen kuuluu vähintäin seurustella vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Muutaman kuukauden päästä viimeistää ahdistaa niin paljon että parempi jättää koko homma.
Viimeisestä pitkästä suhteesta kuusi vuotta. Yksinoloon on kasvanut ja nyt sitä ei halua vaihtaa muuhun.
- hämärätulevaisuus
olen nuori, mutta pelkään tuollaista elämää jatkuvasti. jos en ole keksinyt mitään aktiviteettia pariin päivään, olen todella ahdistunut. nytkin esim..
- 32
Olen erittäin sopeutunut elämään yksin. Nuorena oli muutama ystävä, mutta he etääntyivät ja katosivat yksi toisensa jälkeen miehineen ja perheineen. Olen ilmeisesti liian tylsä tai jotenkin erikoinen, koska useimmat ihmiset tuntuvat vaivautuvan seurassani. Omasta mielestäni käyttäydyn normaalista ja näytän samalta kuin muutkin. Koska kuitenkaan en halua aiheuttaa kenellekään outoja tuntemuksia, en lähde edes työpaikan pippaloihin. Töissä tietenkin on pakko käydä ja tavata ihmisiä, muuten tapaan lähinnä sukulaisia, heitäkin harvoin. Miesystävästä haaveilen samaan tapaan kuin lottovoitosta. Kiinnostavien miesten seurassa osaan vain häkeltyä ja liueta paikalta. Tämä on minun elämääni. Ei ehkä normaalia, mutta tällaisia ihmisiä vaan on. Ilmiön huomaa jo ihan pikkulähiössä. Siis ihmisiä, jotka näyttävät olevan yksin vuodesta toiseen.
- Darth
Erakoita täältä tuntuu löytyvän. Kavereita joita tapaisin myös vapaa-aikana oli viimeksi lapsena. Eipä sitä hirveästi ole ihmisten kanssa yhteistä puhuttavaakaan. Sukulaisia ja sisaria tulee tavattua ehkä kerran kuussa. Ravintolossa taisin käydä viimeksi 8 vuotta sitten.
Kaverittomuus ei sinällään vaivaa minua. En tunne kovinkaan usein, että minulla olisi yhteistä kenenkään kanssa. Usein ihmisillä on myös huono keskittymiskyky. Eli jos itse pystyn katsomaan ruohon kasvamista tai uppoutua mielestäni upeaan maisemaan, ihmiset tuntuvat saavat vimmatun adhd-kohtauksen hyvin nopeasti ja kohta heidän pitää päästä tupakalle. Ei sellaisten ihmisten seurassa vain osaa olla.
Parisuhde on siinä mielessä pelottava ajatus, että pitäisi opetella toisen jatkuvaan läsnäoloon, kun on jo tottunut yksinäisyyteen. Ehkä ihmistyypin sitten pitäisi olla sellainen, että molemmat olisivat läsnä syvemmällä tasolla kuin vain egollaan.- bhjgyutyhgvgfvgh
"Parisuhde on siinä mielessä pelottava ajatus, että pitäisi opetella toisen jatkuvaan läsnäoloon, kun on jo tottunut yksinäisyyteen."
Mihin jatkuvaan läsnäoloon??? Normaalit aikuiset ihmiset eivät elä missään symbioosissa. - Darth
bhjgyutyhgvgfvgh kirjoitti:
"Parisuhde on siinä mielessä pelottava ajatus, että pitäisi opetella toisen jatkuvaan läsnäoloon, kun on jo tottunut yksinäisyyteen."
Mihin jatkuvaan läsnäoloon??? Normaalit aikuiset ihmiset eivät elä missään symbioosissa.Jos sitä joskus yhteenmuuttaisi niin kai sitä aika paljon samassa asunnossa aikaa viettäisi varsinkin kun olen koti-ihmisiä. En minä symbioosista kirjoittanut, mutta ilmeisesti tulkitset tahallasi minua väärin.
- m ja yksin
Seurustelu on ok mut ongelmia siinä on. Bänksit tuntuu pahemmalta kun jää kokonaan yksin. Suhde on epätasa-arvoinen kun kumppanilla on mahdollisuus kohdella miten vaan kun eihän yksinäinen siitä ainoasta suhteestaan luovu... Herttaisetkin on eron hetkellä julmia. Aikamoista paskaa olen saanut niskaan.
- markkina-arvon osa
Tuohan ei haittaa ketään miestä, ilmeisesti siis ulkonäössäsi on jotain vikaa. Miehen pitäisi olla mallin näköinen, että saisi moisen epäsosiaalisuuden anteeksi.
Rumat ja tavisnaisetkin vaativat mieheltä sosiaalisuutta TAI ulkonäköä, koska tietävät, etteivät koskaan saisi komeaa JA sosiaalista miestä.- hankkis nimimerkin
Ulkonäössä vika. Epäsosiaalinen myös. Mitä sitä sitten olettaa saavansa?
- hankkis nimimerkin
Väärinkäsityksistä voittoon. Kantti kun vielä kestäisi hakea seuraa täältä. Toisia on onnistanutkin:)
Yksin olos on tosiaan kauheaa. Kumpiko on pahempaa. Olla yksin ja tervehtyä taas ihmisten ilmoille vai olla piristävässä etäseurassa jonka olettaa jatkuvan myös tervehtymisen jälkeen.
Yhteyden ottaminen ja saaminen on vaikeaa. Haasteellista. - M 20
Kuulostaa hyvin samanlaiselta tilanteelta itsellänikin. Kavereita ei montaa ole, enkä ole edes täysin varma ovatko he edes mun kavereita enään vai ovatko he kadonneet sinne historian havinoihin. Tämän takia sitten olenkin hyvinkin paljon yksikseni ja pakko myöntää että että tätä yksinoloa on turhan paljon, ahdistavaa.
"Ja hieman jo epäilen, että jos nyt elämääni joku mies löytyisikin, niin tuskin osaisin seurustella ja elää parisuhteessa oikein, kun en ole koskaan sellaista tehnyt."
Täytyy kyllä sanoa että samanlainen pelko perseessä on, että jos ihan sattuman kaupalla onnistuisinkin löytämään sen jonkun naisen elämääni, niin en osaisi kummiskaan sitten seurustella ja elää parisuhteessa. Muutenhan ei tätä pelkoa tuskin olisikaan, mutta kun kuten aloittajallakin niin ei ole vielä yhtäkään seurustelu-, parisuhdetta muodostunu ja tämän takia onkin tämä täysin ymmärrettävä pelko asiaa kohtaan. - jo vuosia näin
Eka vuosi oli pahin kun kaikki oli uutta. Sitten tottui eikä enää odottanut kokevansa normielämää. On nämä silti käsittämättömiä asioita pään sisällä läpikäytäväksi.
Selittämätön tunne istua päivä koulussa tai töissä ilman että kukaan puhuu sanaakaan! Ei siis edes terve, moi, heippa, annatko ton, varotko pikkasen.
Erityisen huolestuttavaa on kuinka huomaa mielen tylsyvän kun ei ole innostavia väittelyitä eikä edes tavallista juttelua. - Twin Six
Kovin on tuttua...
Olen aina tuntenut itseni jotenkin ulkopuoliseksi, eikä ystäviäkään juuri ole ollut. Ei tietysti naisiakaan. Luonne on mikä on, enkä oikeastaan tunne pakottavaa tarvetta hankkia ihmiskontakteja.
Ikävää vaan on, että hylkiöfiilikset eivät iän myötä näytä vähenevän, vaan lisääntyvät. Teini-ikäisenä kun minäkuva alkoi olla muotoutunut, ymmärsin, että minusta ei ikinä tule seuramiestä tai naistenmiestä. Silloin tuntui tietysti pahalta, mutta toivoin, että se menisi iän myötä ohi? Vaan ei, nyt kolmeakymppiä lähestyttäessä tuntuu kuilu minun ja "normaalien" ihmisten välillä kasvavan edelleen.
Asia, jossa pelkään epäsosiaalisuudesta olevan todellista haittaa, on työelämä. Kohta pitäisi etsiä uusi työpaikka, mutta kuinkahan mahtaa käydä, kun täysin tuntematon allekirjoittanut lähtee kilpailemaan työpaikasta sosiaalisesti verkostuneiden (=suhteilla etenevien) alan ihmisten kanssa?
Pientä edistystä on kuitenkin tapahtunut: Tällä viikolla kävin ensimmäistä kertaa 22 vuoteen kaverin kämpillä kylässä! :D Taisi olla vuonna 1989 kun edellisen kerran soitin ja kysyin, saako tulla käymään... Ja ikäähän on nyt 27 vuotta. Tarpeeksi alhaiselle tasolle mentäessä pienikin asia voi olla iso.
Lienee sanomattakin selvää, ettei tällainen kaveri tuosta vaan naps nappaa puistosta naista mukaansa ja ala seurustella. Mutta yritetään pärjäillä. - Bitter76
Ei ole helppoa itsellänikään. Olen jo päälle 35-vuotias, enkä ole seurustellut päivääkään, ystävistä puhumattakaan. Lapsuuteni vietin yksin tai veljen seurassa. Tulin koulusta suoraan kotiin, tein läksyt, katsoin tv:tä ja menin nukkumaan. Niin kului lapsuus, nuoruus ja varhaisaikuisuus, mikään ei muuttunut, ei ystäviä, ei kavereita, jatkuva ahdistus yksinäisyydestä. Töitä on kyllä riittänyt, mutta yrityksistä huolimatta olen aina epäonnistunut kaikissa yrityksissäni parantaa sosiaalista elämääni, viimeksi henkilö johon halusin tutustua ja luulin jopa meidän olevan ystäviä, uhkasi haastaa minut käräjille ahdistelusta ja pistää poliisit perääni, lisäksi hän varasti minulta huomattavan summan rahaa, mitä en saanut edes lakimiehen avullakaan takaisin. Nyt olen sekä kyyninen että katkera, enkä usko elämällä olevan itselleni mitään annettavaa, sanokoot muut mitä tahansa, mutten usko parisuhteeseen, pyyteettömään rakkauteen tai ystävyyteen, kovan paikan tullen ne puukottavat sinua vain selkään jos erehdyt kääntämään selkäsi.
- ikisinkku35
Älä muuta sano
- Bitter76
Mistä tunnistaa tosi erakon? Kun kukaan ei vaivaudu kommentoimaan tämänkään palstan teksteihin, mutta mitä väliä silläkään loppujen lopuksi on. Jotkut asiat ja ihmisten kylmyys vain tulee hyväksyä ja oma riitämättömyyden tunne asioihin joihin ei vain voi enää vaikuttaa. Kun elämä on sosiaalisesti rajoittunutta, yksinäisyys ruokkii itseään ja tietyn pisteen jälkeen se muuttuu syöksykierteeksi, epätoivosta lopulta siihen missä itse jo olen, katkeraksi ja kyyniseksi, eikä sieltä ole enää paluuta normaalien tervepäisten joukkoon, näin se vain on.
- niin yksin että
Mulla ei ole edes äitii tai isää kenelle soittaa tai mennä käymään. Mun puhelin ei ole soinut kuukauteen ellei oteta lehtimyyjiä huomioon.
- 322323232323
Olen 19v mies, vaikkakin asun vielä kotona, en juuri ikinä ole kavereideni kanssa. Minulla kyllä niitä olisi, mutta minulle tulee "stressi jatkuvasta menemisestä ja ylisosiaalisuudesta".
- ranskanbulldoggi2
Mielenkiintoista lukea näitä kommentteja. Osa ihmisistä tutntuu olevan erakkoja melko mielellään. Mutta te jotka ette ole sitä vapaaehtoisesti, miten elämänne on ajautunut niin yksinäiseksi? Asutteko syrjäseudulla?
Itselläni on aika paljon ystäviä enkä suoraan sanoen usko, että selviäisin elämästä ilman läheisiä ihmissuhteita. En ole kuitenkaan mitenkään hirveän aktiivinen soittelemaan muille, vaan onneksi kaverit ottavat minuun yhteyttä. Olen myöskin köyhä sekä kärsin masennuksesta. En siis mikään huippusuosittu ihminen ole, mutta ystäviä on. Mahtaako sitten johtua asuinpaikasta vai mistä se ettei joillekin ystäviä löydy? - Bitter76
Asuinpaikasta se ei ainakaan voi johtua, asun pääkaupunkiseudulla. En ole köyhä, mutten rikaskaan, olen vakituisessa työsuhteessa, eli ulkoiset puitteet ovat kohdallaan. Kärsin keskivaikeasta masennuksesta joka on diagnosoitu vuosia sitten, sain siihen silloin lääkityksen ja terapiaa, mutta eivät ne minun kohdallani mitään auttaneet, terapeuttini löi ykskaks hanskat tiskiin ja luovutti kohdallani eikä jatkanut hoitosuhdettani, siinä yksi tilanne jossa tunsin luottamukseni tulleen petetyksi. Sen jälkeen en ole kyennyt luottamaan yhteenkään kyseisellä alalla olevaan. Lääkityksen omatoimisesti lopettaminen ei ollut mitään helppoa, kun ei enää ollut mahdollista uusia reseptejään edellä kuvatun syyn takia, jäin asian suhteen yksin kamppailemaan. Olen erakko vastentahtoisesti, en vain kykene solmimaan sosiaalisia suhteita pelkotilojen ja ahdistusten takia, olen siis sosiaalivammainen. En edes tiedä mitä on ystävyys vaikka kaipaankin sitä epätoivoisesti päivästä toiseen, se on kuin jokin alkukantainen tarve joka tulee jostain syvältä sisimmästä. Joka kevät seurustelevien parien näkeminen saa mieleni mustenemaan ja pakko myöntää, tunnen kateuden siemenen sydämessäni heitä ja heidän onneaan kohtaan, vaikka mikä minä olen tietämään kuinka auvoista se heidän parisuhteensa todellisuudessa onkaan.
- ranskanbulldoggi2
Onpas vastuutonta lopettaa terapiasuhde noin vain, hyvä että selvisit siitä. Mikähän syy terapeutilla oli toimia noin? Ohjasiko hän edes sinua eteenpäin jollekin toiselle terapeutille?
Ymmärrän kyllä nuo sosiaaliset ahdistukset ja pelkotilat kun itsekin niistä kärsin vuosia. Ne voivat lamauttaa ihmisen aika totaalisesti. Siksi onkin helpompi vaikeina aikoina viettää aikaa ihmisten kanssa, joilla on samankaltaisia kokemuksia. Ns. normaalin ihmiset voi olla vaikeaa noita juttuja ymmärtää. Jos taas on ystäviä, jotka tukevat sinua tuollaisina aikoina, pääset niistä huomattavasti helpommin yli.
Toivottavasti kykenet vielä uuteen yritykseen terapian suhteen. Ja ennen kaikkea tutustumaan uusiin ihmisiin ja ystävystymään. Käy vaikka vertaistukiryhmissä, siellähän kaikki ovat sosiaalivammaisia ja ymmärtävat tilannettasi. Jaksamista sinullekin.- Bitter76
Kiitoksia myötätunnosta. Ei, ei ohjannut kenellekään muulle, ei vastannut soittopyyntöihini, eikä ottanut minua enää vastaan. Kyllä siinä pohja putosi luottamuselta, jonka olin saanut jo raavittua kasaan kerrottuani omaa sisäistä pimeyttäni toiselle, ulkopuoliselle ja saatua jo pitkän terapiasession jälkeen valoa ja uskoa tulevaisuuteen. Kyllä siinä sai miettiä mitenkä saan hallitusti pudotettua masennuslääkkeiden käyttöä niiden loppumiseen asti, ettei sekoaisi kunnolla kun se hetki tulisi. Kova se pudotus siltikin oli. Ystäviä ei ole koskaan ollut, ei edes kavereita, keiden kanssa viettää aikaa ja heittää läppää, naiset ovat vain vihanneet ja halveksuneet minua, kyllä se pahalta edelleenkin tuntuu, kun itseä ei hyväksytä millään tasolla naisten elämään, tosin enhän edes osaa keskustellakaan heidän kanssaan, niin mitäpä siitä. Minun uskoni ihmisiin ja elämään yleensäkin, on jo mennyttä, niin paljon olen jo yrittänyt ja luottanut sinisilmäisesti ihmisiin -vääriin sellaisiin- ja mitä on jäänyt käteen? Ihmisraunio, joka haluaisi luottaa, muttei vaan enää kykene. Pitäisi vaan saada itsensä uskomaan, ettei enää tuhlaisi energiaansa haikailemaan sellaisen perään mihin itsestä ei vaan ole, vaan keskittymään oman -vaikkakin yksinäisen elämän- rakentamiseen, tehdä siitä niin hyvä kuin vain mahdollista, eikä välittää mitä muut sinusta mahdollisesti ajattelevat. Siinä tulee riittämään työsarkaa pitkäksikin aikaa.
- ranskanbulldoggi2
Älä nyt hyvä mies luovuta ja tyydy siihen yksinäiseen elämään. En tiedä mitkä kaikki asiat sun elämässä on menneet pieleen, mutta eihän vastoinkäymiset ja paha olo tarkoita sitä ettet enää kykenisi ihmissuhteisiin. Vaikka nyt tuntuu siltä ettet voi luottaa kehenkään, se asia voi kyllä vielä muuttua täysin. Masentuneenahan aina tuntuu juuri tuolta.
Tämä nyt voi kuulostaa vähän oudolta, mutta haluaisitko vaikka kirjoitella? Olen siis reilu kolmekymppinen nainen ja parisuhteessa, eli en nyt yritä sinua iskeä tms:) Mutta kuulostat mielenkiintoiselta ihmiseltä ja kavereita ei voi koskaan olla liikaa. Olen myöskin itse elossa ja järjissäni vain ja ainoastaan siksi, että minulla on vaikeina aikoina ollut ihmisiä kenen kanssa jakaa kaikki paska. Jos voin mitenkään olla tueksi muille, teen sen enemmän kuin mielelläni. No en nyt ehkä aivan kenen kanssa tahansa kirjoittelisi, mutta kuten sanottu kuulostat mielenkiintoiselta ja osaat kirjoittaa fiiliksistäsi.- Bitter76
Kiitoksia lämpimistä sanoista, mutta kuten totesin luottamukseni ihmisiin, naisiinkin on tällä hetkellä raunioina ja vaikka alussa kaikki voikin näyttää hyvältä, lupaavaltakin ystävyyssuhteen osalta, niin lopulta he alkavat vihata minua. Myönnän olevani haasteellinen persoona, yksinkertainenkin joissain mutkikkaissa ihmissuhdeasioissa, mutta koskaan en ole halunnut kenellekään pahaa, missään muodossa - itse vaan tulen aina saamaan puukkoa selkääni. Perusluonteeni on ollut luottaa ihmisiin -liikaakin- ja näin siinä on sitten päässyt käymään. En nyt halua siltikään torpata haluasi kirjoitella minulle, yritän vain sanoa missä ja millainen tilanteeni nyt on uusien ihmisten, kavereiden suhteen. Olen juuri lähdössä viikonlopuksi tietokoneiden ulottumattomiin retkeilemään, niin pitää katsoa tarkemmin su-ma. Hyvää ja rauhallista viikonloppua teille kaikille, kaikesta huolimatta.
- ranskanbulldoggi2
Bitter76 kirjoitti:
Kiitoksia lämpimistä sanoista, mutta kuten totesin luottamukseni ihmisiin, naisiinkin on tällä hetkellä raunioina ja vaikka alussa kaikki voikin näyttää hyvältä, lupaavaltakin ystävyyssuhteen osalta, niin lopulta he alkavat vihata minua. Myönnän olevani haasteellinen persoona, yksinkertainenkin joissain mutkikkaissa ihmissuhdeasioissa, mutta koskaan en ole halunnut kenellekään pahaa, missään muodossa - itse vaan tulen aina saamaan puukkoa selkääni. Perusluonteeni on ollut luottaa ihmisiin -liikaakin- ja näin siinä on sitten päässyt käymään. En nyt halua siltikään torpata haluasi kirjoitella minulle, yritän vain sanoa missä ja millainen tilanteeni nyt on uusien ihmisten, kavereiden suhteen. Olen juuri lähdössä viikonlopuksi tietokoneiden ulottumattomiin retkeilemään, niin pitää katsoa tarkemmin su-ma. Hyvää ja rauhallista viikonloppua teille kaikille, kaikesta huolimatta.
No, mieti asiaa ja jos haluat kirjoitella niin senkun ilmoittelet. Kivaa kesää joka tapauksessa:)
- looooooooooooooooool
tää bitter joku läppä? :DDDDDDDDDDDD
- yksin aina
En muista kuinka kauan olen yksin vaeltanut mutta monta vuotta yksin olen ollut.
Pitäisi mulla kavereita olla, ainakin facebookin mukaan mutta en mä niitä tapaa. ei kukaan mulle soittele ellei tarvii jotain. Mulla ei oel yhtään naiskaveria jonka kanssa jutella. En ole puhunut moneen vuoteen kenenkään naisen kanssa ihan kasvotusten. Facebookissa joskus on jotain tullut juteltua mut se ei ole sama kun tapailis jotain naista. Mielestäni tää on aivan perseestä. Baarissa kun yrittää jollekkin naiselle jotain puhua niin ne lähtee karkuun. Tulee tunne että olen mailman huonoin tai hirvein ihminen kun naiset ei puhu minulle. Sit kuitenkin tunnen monia naisia joiden mies hakkaa naistaan, minä puolestaan haluaisin hakata sitä miestä joka hakkaa naistaan. Mut en ole väkivaltainen joten seuraan vaan sivusta.Mun naapurissa asuu nainen kolmen mukulan kanssa. Se nainen tapaa miestä joka vetää viinaa kaksin käsin ja lyö sitä naista. Lapset huutavat aina kun se mies tulee kylään. Olen sanonut sille naiselle ettei tapaa sitä miestä enään mutta ei mua kukaan usko. Sellasta on vissiin elämä että olen näkymätön mies. Tulipahan ajankuluksi kirjoitettua tämä. - Kattos vaan
Tuohan voisi melkein sanasta sanaan olla minun kirjoittamani. Ainoa ero on, että olen mies.
- 5+18
Samoin. Myös mies täälläkin.
Ainoat erot AP:hen sukupuolen lisäksi, että edes välit perheeseen ei oo ikinä ollu ihmeelliset vaikkei missään riidoissa ikinä olla oltukaan. Ja no mua kyllä vaivaa yksinäisyys niin paljon nykyään että saa kaiken muun töistä harrastuksiin tuntumaan turhalta.
Samoilla linoilla parisuhteen osalta. Toivon vielä joskus tapaavani mukavan naisen, mutta tässä iässä kun ei ole seurustelukokemusta, niin pelottaa että siihen se viimeistään tyssäis. En myöskään ole harrastanut yhden yön juttuja, joten tuskin olen niin taitava seksissä, että pelkästään sillä pysytyisin naista "koukuttamaan" ja sen takia en myöskään enää baareissa ole jaksanu juosta aikoihin.
Harrastuksia edelleen on, muttei niistä mitään uusia tuttavuuksia ole mukaan tarttunut vuosikausiin. Joten nykyisellään poistun kämpästä normaalin kuukauden aikana ruokakauppaan, urheilemaan ja töihin silloin kun niitä on. Kaikki muu aika menee yksin.
Elämä on.. Toisinaan on aikakausia ettei yksinäisyys vaivaa niin paljon, mutta etenkin näin kesäisin tuntuu aina tosi kurjalta olla illasta toiseen yksin neljän seinän sisällä. - yksin aina
Miekin olen mies et samassa veneessä soudetaan.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 14811017
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1485403Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p414215Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1323622Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska352674Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191916Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?1011588Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3601586Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?751445Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311396