Sanos mikä on viime aikojen suurin harmituksesi, mitä tulee ihmissuhde-elämääsi tai sen hakemiseen.
Harmitus
----------
42278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Suurin harmitus on se että olin ja olen kiinnostunut eräästä naisesta joka on minua ylempänä tasollisesti.
Sen ohi meneminen vaatii aikaa, mutta samalla hän on muuttanut ajatuksiani tutneista hyvin paljon.
Kenenkään muun kanssa en ole tuntenut samankaltaisia tuntemuksia.
Kun jo aiemmin ajattelin että harva nainen sopii minulle ja minulla on kriteerini naisille koskien esimerkiksi ylipainoa jne. sekä luonnetta (en kaipaa mitään kotihissukoita) niin nyt huomaan että maailma on täynnä täysin turhanpäiväisiä naiisa jotka eivät kiinnosta hitustakaan.
Osa voisi olla kiinnostunut minusta, mutta liian pieni osa että sieltä joukosta löytyisi joku joka tuottaa tuollaisen tuntemuksen kuten tämä nainen tuotti.
Voi olla että tämä ihmissuhde-elämäni oli sitten tässä.
Se, että olen ihastunut varattuun.
Yksi tyttö otti minuun yhteyttä tuolla treffien puolella. Herätti kiinnostukseni. Muutaman viestin jälkeen en hänestä sitten kuitenkaan enää kuullut. En tiedä perehtyikö hän minuun siinä ajassa tarkemmin ja totesi että ei kiitos, vai ottiko häneen yhteyttä joku mielenkiintoisempi, hän kun oli uusi tuolla treffi palvelun puolella ja laittoi itsestään myös söötin kuvan.
Se on sellainen kun yksi mukavanoloinen tyttö ei tunnu töissä edes tervehtimän tai huomaavan :'-(
Hmm.. kun mä en nyt oikein tiedä missä mennään. Mä saan ristiriitaisia viestejä avaruudesta ts. intuitio on nyt pahasti hakoteillä ja mä joudun odotteleen mitä tapahtuu. Eräs, jonka kanssa on ollut jonkinmoista virittelyä tässä matkan varrella, päättikin muuttaa nyt takas tänne, enkä mä nyt tiedä mitä tapahtuu.
Lähinnä tässä harmittaa se että mä en saa kysyttyä mitään. Odottelen vaan mitä tapahtuu.. :D
Onko hän se josta puhuit elämäsi rakkaus aloituksessa?
Mä en nyt muista mitä olen semmoisessa avauksessa höpöttänyt :O
Mutta hmm.. kuulostaa samalta kollilta.. riippuu päivän ärsytysasteesta miten asian ilmaisee.. nyt tuntuu lähinnä että se on piikki peffassa :D
No mut jos se on se, niin eihän ole kysymystäkään mitä sun kuuluu tehdä. Oletan että varattu et ole, mutta jos olisitkin, niin nyksästä eksä ja kokeilemaan sitä onnea. Ei joka päivä tapahdu, että se mielintietty muuttaa samaan kylään.
Sinkku olen. Ei se nyt välttämättä samaan kylään muuta, mutta muuten vaan mahdollisen välimatkan sisälle kuitenkin.
Tässä on kaikenlaista takana, joten nyt vaan katsellaan mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.
Ei naiset nyt noin kamalia ole että heittäisivät nykyisen mäkeen heti kun joku vanha rakkaus tulee nurkille.
Kai joku sillainkin vois tehdä, mutta nyt ei tarvi miettiä tuommoisia, koska olen sinkku.
Jos et olisi?
Ilmeisesti siis tarvisi. No mutta ihan oikein, jos se ihminen on se jota oikeasti rakastaa ja se nykyinen on vain jotain muuta.
No ei tarvi.
Jos en olisi, niin sitten en välittäisi asiasta sen kummemmin. Vasta jos ero tulisi, niin sitten mietitään uudestaan. Eroa en ottaisi sen takia, koska mä eroan ihan omin voimin siinä vaiheessa kun huomaan ettei suhde toimi, joten oletettavasti olisin jo eronnut. En ole siihen tarvinnut koskaan muita syitä.
Se kun minulla oli mielestäni hyvät kemiat yhden naisen kanssa, jota sain muutamaan otteeseen kahden kesken jututettavaksi ruokalassa ym. Sain hänet nauramaan helposti ja ilmassa oli pientä flirttiä. Tunsin, että saatan oikeasti kiinnostaa häntä aika paljon.
Sitten totta kai ilmeni, että hänellähän on poikaystävä. Se veti taistelunhaluni ja itsemluottamukseni takaisin sinne monttuun, missä se useimmiten on.
Nyt kun olen vielä joskus kohdannut häntä, niin olen ollut vaisu ja saamaton, joten jos hänellä vaikka sattuisikin olemaan mielessä huonosta poikaystävästä eroon hankkiutuminen, niin jään varmasti iskukykyisempien miesten varjoon.
Se, että kävelen aina onneni ohi ja huomaan sen vasta miljoona vuotta jälkeen päin, jolloin olisi outoa tehdä enää mitään..
Olin huonossa suhteessa enkä hennonut jättää vaikka olisi ollut parikin oikein kivaa tyttöä tarjolla.
Ihastuin varattuun naiseen. Miten voi olla niin tyhmä ja hullu!
Jatkan juttuani tuosta harmituksesta että tuossa aiemmin tänään oli tilaisuus iskeä eräs nainen (osoitti kiinnostusta aika selkeästi) mutta en vaan viittinyt kysyä numeroa sen vuoksi että olen edelleen kiinni tuossa eräässä naisessa.
Aiemmin olisin käynyt kiinni kuin sika limppuun eikä varmasti olisi rohkeudesta jäänyt kiinni, mutta nyt tuntui jotenkin turhalta.
miksi sinä kuvittelet että se nainen josta olet kiinnostunut olisi jotenkin ylempää tasoa kuin sinä? Hänkö sinulle sanoi niin ja eikö hän ollut kiinnostunut sinusta?
Koska minä en ole erityisen komea, vain kohtuu koulutettu, työpaikka ei ole kummoinen enkä mikään suosittu poikamies. Sosiaalisesti olen myös vähemmän aktiivinen.
Nainen taas on korkeasti kouluttautumassa, liikunnallinen, varsin menevä, sosiaalinen ja nätti sekä voin uskoa että aivan uskomattoman suosittu.
Ei hän minulle sanonut niin, mutta veikkaan että jos hän oli minusta kiinnostunut jollakin tavalla niin johonkin noista tasojutuista se sitten kosahti.
Hänellä on paljon ottajia, minulla ei eli on selkeästi ylempää tasoa.
Syy miksi muuten kiinnostuin hänestä ei ollut noissa vaan siinä että hän vaikutti oikeasti aidolta ja lämpimältä naiselta. Sen takia suon hänelle kaiken onnen mitä hän voi elämässään saavuttaa. On noiden mainittujen juttujen lisäksi siis myös reipas ja reilu, todellinen timantti siis naisena kenelle tahansa miehelle.
Hän huomioi minulla tavalla joka poikkesi muiden naisten huomiosta. Sekin teki vaikutuksen vaikken usko että hän sitten oli kiinnostunut.
Näin hänessä myös samaa kuin itsessäni eikä pelkästään liikunnallisuuden puolesta.
Jään kaipaamaan häntä kovasti ja vie aikaa päästä yli.
eihän tuossa ole mitään järkeä! Ehkä hän olikin sinusta oikeasti kiinnostunut, mutta sinä annoit pakit hänelle! Ehkäpä hänen sydän on särkynyt ja hän olisikin se oikea sinulle! Jos hän ei suoraan ole sanonut sinulle, ettei hän ole kiinnostunut sinusta, niin ehkä hän kuitenkin olisi. Ehkä hän kaipaa sinua. Kysy häneltä oliko hän kiinnostunut vai ei!
Jäi kirjoittamatta vahingossa että sain häneltä jo pakit. Hän seurustelee. Kiinnostuksesta en muuten tiedä enkä jaksa asiaa arvuutella.
Vituttaa kun kaksi vuotta hänet tietäessäni olen yrittänyt tapailla muita, muttei siitä tule mitään. Nyt yritän vain unohtaa ja jos pääsisi siirtymään jossain vaiheessa eteenpäin.
Ehkä olisi pitänyt pyytää sen nätin muijan puhelinnumeroa tänään.
oletko varma, että seurustelee? Oletko 1000%:n varma? Ja vaikka olisitkin varma, voitko silloinkin olla väärässä?
Suurin harmitus oli, kun olin ja olen edelleen kiinnostunut kivasta miehestä niinkuin hänkin minusta mutta välillämme on niin paljon matkaa ettei kannata alkaa mitään ajattelemaankaan :(
Kaiken lisäksi itse vielä varmaan muuttamassa pohjoisemmaksi niin sekin vaikeuttaa näkemistä ja muuta. Itse ei voi muuttaa etelään tyhjän päälle eikä siellä töitäkään ole tarjolla, samoin mieskään ei voi muuttaa tänne, koska koulu on kesken ja haluaa asua lastaan lähellä.
Huokaus, sinkkuna pysytään vielä.
Hyi, joku yh-isi.
Ota se itmies. Siinä on sulle oma nallekarhu, jota vasten painautua siellä kodassa.
Kyllä se huoltajuus on lapsen äidillä, isi saa välissä hakea lapsen luokseen vloppuna. Ei se minua haittaa, jos jollain on lapsi, kunhan ei minulle tee yhtään.
Lapset on somia kun ne eivät ole omia.
Mutta mies oli ihana, viihdyin hänen seurassaan,huumorintajuinen on ja hänen seurassaan tuntui kotoisalta. Mutta kun ei niin ei. Minulla menee aikansa että tunteeni katoavat :(
Ja sie voisit pitää noi "kota" jutut omina tietoina. Ei täällä kukaan asu kodassa enää. Ärsyttää nuo jutut. Te JOTKUT eteläläiset olette idiootteja kun luulette olevanne parempia ihmisiä kuin Lapissa asuvat.
Pohjoisnavalleko?
Kun viimein, vuosien tauon jälkeen, sain mahdollisuuden tutustua kiinnostavaan naiseen, se olikin varattu.
Se kun pari vuotta sitten tapasin mulle sopivan naisen mutta hänessä oli yksi perustavaalaatua oleva ongelma (joka generoi lisää ongelmia) jota en pystynyt sietämään. Nyt tuntuu vaikealta etsiä uutta kumppania jossa olisi niin montaa hyvää piirrettä... :-(
mikä voi olla NIIN perustavanlaatuinen ongelma, ettei siinä ole edes keskustelunvaraa?
Mua harmittaa se, että vuodet vierii ja minä pysyn yksin. Kaikki hokevat sitä, että saisin kenet tahansa, mutta ovat niin väärässä..jos tätä kummastelua parisuhdetilanteestani ei olisi KOKO AJAN, voisi elämä olla hieman helpompaa..
Mikä ihmissuhde-elämä? Yritän vain unohtaa ajatuksen parisuhteesta. mutta aina välillä jokin muistuttaa. Töissä eräs tyyppi kommentoi, että sulla ei taida olla onnea naisten kanssa. En viitsinyt vastata millään tavoin, kun asia ei hänelle kuulu. Tyyppi totesi saman uudelleen. Toinen kaveri sitten sanoi, että tuo nyt ei liity tähän mitenkään. Ärsyttävää ja typerää. Mutta joillain lienee aina tarve ihmetellä tai nälviä, kun huomaavat, että joku on yksinäinen.
No ehkä se harkitsi sun kutsumistasi bileisiin, joihin on tulossa tusina vetävää sinkkunaista. Aina ei kannata ajatella pahinta...
Minua harmittaa yksipuoliset tunteeni erästä miestä kohtaan. Olen yrittänyt tappaa tunteitani häntä kohtaan jo kauan, koska ei ole mitään toivoa, että tunteisiini vastattaisiin. Turhaan.
Haaskattu elämä ja hukkaan heitetyt tunteet.
Pitkä välimatka on haaste parisuhteelle.
Viime aikojen suurin harmitus on pakit itseäni kahdeksan vuotta vanhemmalta mieheltä. Kaiken lisäksi pakit olivat epäsuorat eli hän ei enää ehdottanut tapaamista, joten vieläkin roikun ajatuksissa että näkisimme joskus ja kaikki olisi niinkuin ennenkin vaikka toivo lienee turhaa. Toisaalta olen niin tylsä ihminen etten ansaitse noin hyvää tyyppiä.
Haluaisin olla tekemisissä erään tutun miehen kanssa, mikä ei onnistu joko syistä A) mies ei halua olla itse missään tekemisissä, B) mies voisi olla tekemisissä, mutta hänen ystävänsä vaikeuttaa tilannetta, C) mies voisi haluta olla tekemisissä, mutta minä en ole saanut siitä minkäänlaista vihiä. Harmittaa kyllä. Mieli tekisi, mutta niin typerä en ole, että alkaisin ketään ahdistella.
Ja lisättynä siihen vielä vaihtoehto D) että mies luuleet, että olisin varattu, vaikken ole. Noita vaihtoehtoja ei voi kuin arvailla ja kyllä tää sekavuus päätä särkee.
On se vaikeeta, kun ei tiedä milloin ahdistelee ja milloin toinen vain on epävarma ja odottaa jotain merkkiä.. :/