Loistava ehdotus:Jos haluatte ruokaa tehdessänne kuunnella musiikkia joka inspiroi teitä loihtimaan
ystävillenne mitä täydellisempiä kulinaristisia elämyksiä, niin suosittelen siihen Ravelin Boleroa, se kasvaa nimittäin pikkuhiljaa, melkein
samalla tavalla myös ruoka muuttuu meheväksi ja kypsäksi vaikka raaka-aineet eivät koe teeman lailla mitään muodonmuutosta, ainostaan sointi ja
ruuan maku voi muuttua mausteiden ja soitinnusten
myötä, teema siis toistuu hienon orkesteroinnin myötä aina vain massiivisemmaksi ja jykevämmäksi, melkein samaan tahtiin myös ruoka muuttuu aina vain enemmän syötävämmäksi. Mutta pahimmassa tapauksessa, siis ruuan kannalta,
voi kokki unohtaa pöperön tekemisen kokonaan, kuunnellessaan tätä hienoa sävelteosta.Ja viimein, kun kipale vihdoin loppuu niin, niin ruoka on palanut pohjaan ja Iron cheffin on turvauduttava kaupan valmispitsaan, mikroruuan kanssa taustamusiikkina suosittelen Kari Tapion Myrskyn jälkeen-nimistä kappaletta...
ystävillenne mitä täydellisempiä kulinaristisia elämyksiä, niin suosittelen siihen Ravelin Boleroa, se kasvaa nimittäin pikkuhiljaa, melkein
samalla tavalla myös ruoka muuttuu meheväksi ja kypsäksi vaikka raaka-aineet eivät koe teeman lailla mitään muodonmuutosta, ainostaan sointi ja
ruuan maku voi muuttua mausteiden ja soitinnusten
myötä, teema siis toistuu hienon orkesteroinnin myötä aina vain massiivisemmaksi ja jykevämmäksi, melkein samaan tahtiin myös ruoka muuttuu aina vain enemmän syötävämmäksi. Mutta pahimmassa tapauksessa, siis ruuan kannalta,
voi kokki unohtaa pöperön tekemisen kokonaan, kuunnellessaan tätä hienoa sävelteosta.Ja viimein, kun kipale vihdoin loppuu niin, niin ruoka on palanut pohjaan ja Iron cheffin on turvauduttava kaupan valmispitsaan, mikroruuan kanssa taustamusiikkina suosittelen Kari Tapion Myrskyn jälkeen-nimistä kappaletta...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja kun ruoka on laitettu, niin sen jälkeen...
Ruokarukoukseksi: leivän ja veden antaminen Beethovenin Fideliosta (Florestanin aaria ”Euch werde Lohn in bess’ren Welten”)
Kalan kanssa Schubertin ”Forelli”
Liharuoan kanssa Offenbachin ”Orfeus Manalasta”, kuoro jossa alemmat jumalat kapinoivat jatkuvaa nektarin ja ambrosian syöntiä vastaan ja vaativat makkaraa ja punaviiniä, jota Plutokin saa
Jälkiruuaksi Prokofjevin ”Rakkaus kolmeen appelsiiniin”
Juomalauluja on pilvin pimein, parhaita ehkä brindisi ”Libiamo ne’lieti calici” Verdin Traviatasta tai ”Bacchus Bacchus ist ein braver Mann” Mozartin ryöstöstä.
Ja jos taas sattuu olemaan dieetillä, niin patsaana tulevan Komtuurin sanat don Giovannin lopusta: ” Non si pasce di cibo mortale chi si pasce di cibo celeste;”, eli se ei tarvitse maallista ruokaa, joka nauttii taivaan antimia.
Lainattua Kuhmon Kamarista:
Innoittuneen Schubertin Forellikvinteton esityksen jälkeen lähetti ihailijatar pianoa soittaneelle Max Regerille juuri pyydystetyn forellin. Kiitoskirjeessään Reger ilmoitti seuraavan konserttinsa päivämäärän ja ohjelman: Joseph Haydnin Härkämenuetti.
Ex-työkaverini mielestä tuo Ravelin Bolero (Boléro?) sopii ajallisen kestonsa ja herkeämättömän crescendo-paisuttelunsa myötä erityisen hyvin inspiraatiomusiikiksi johonkin vallan muuhun kuin ruuanlaittoon.
"Make love, not food!"
Että inhoan sitä kappaletta, jostain syystä. Se rytmi ja juuri se paisuminen saa minut voimaan pahoin. Yöök
Jos minun pitäisi vastata kysymykseen "mitä klassista kappaletta inhoat eniten", niin vastaukseni on Ravelin Bolero.
Mauricen idea on ihan hyvä: jatkuva crescendo. Mutta itse kipale on niin tylsä kuin olla voi.
Kyllä sitä kuuntelee, jos on aivan pakko. Mutta onneksi ei ole. Ei se minua ainakaan ruokaa tehdessäni inspiroi mitenkään.
Ravelilla on paljon parempiakin sävellyksiä. Esimerkiksi Menuet antique tai vaikkapa Une Barque sur l'Ocean. Tai Pavane kuolleen prinsessan muistolle. Tai La Valse. Tai.... No joo...
Näiden soidessa ruokakin valmistuu. Ja maistuu. Mutta Boleron soidessa: ei ikinä.