Ero on kuin pieni kuolema. Kannattaa viimeiseen asti pysyä yhdessä ja kokeilla kaikki keinot ennen lopullista eroa. Media hehkuttaa usein siitä miten auvoisaa aikaa eron jälkeen elämä on. Huomaatte itsekin kuinka julkkikset vaihtavat kumppania alvariinsa. Uusi suhde kestää aikansa ja kun ei ole muuta kuin alun intohimo niin sehän lopahtaa todella nopeasti. Siihen vielä lisättynä sinun ja minun lapset niin auvoisa aika menee ohi todella nopeasti.
Tämän kerron omasta kokemuksesta.
Erossa menettää puolison lisäksi kaiken muunkin. Ystävät, sukulaiset ja hyvän paivän tutut. Menee koti, lapset, yhteiset muistot ja kaikki. Elämä ei todellakaan ole helppoa eron jälkeen.
Keinot: Tiedän itsekin että toista väkisin "rakastaminen" ei onnistu. Jos toinen tuntuu vastenmieliseltä muuttakaa erillenne. Erossa kannattaa olla ensin puoli vuotta ja sitten vasta hakea ensimmäisen kerran eroa. On vielä puoli vuotta aikaa lopulliseen eroon ja tämän aikana voi tapahtua ihmeitä. Vihoissaan eron hakeminen on typerää ja vastuutonta.
Ole ystävällinen puolisollesi kun vaihdatte lapsia. Siitä ei ole haittaa. Jos jommallakummalla on uusi suhde, voi vanha puoliso alkaa näyttämään siedettävältä. Hyväntuulisen puolison näkeminen on jotain ihmeellista. Pinnistä sen verran edes kun tapaatte toisianne että olet ystävällinen ja hymyilevä. Uudessa suhteessa on aina ongelmia varsinkin jos on lapsia niin ne asiat tulevat siinä vaiheessa jo esiin ja mahdollisesti voi alkaa muistelemaan entisiä harmoonisia aikoja jolloin kaikki oli hyvin. Tai ainakin silloin tällöin hyvin.
Minä ja mieheni erosimme hetkeksi. Yli vuosi siinä meni, Haimme yhdessä eroa ja kun puoli vuotta oli kulunut kumpikaan ei tehnyt mitään. Pikkuhiljaa palailimme yhteen vaikkei alku ollutkaan helppoa. Lasten takia muutimme yhteen ja päätin jo silloin että periksi en anna ja ikinä emme tule eroamaan toista kertaa. Puoliso ajatteli samoin. Sitten tuli se rakkaus puolisoon ihan puun takaa. Voi sanoa että rakkaudetonta aikaa meidän elämässä oli ennen asumuseroa jopa neljäkin vuotta mutta erityisesti 2 vuotta, jolloin se huokui jo ympärillekin. Yhteen palaamisen jälkeen meni vuosi ja sitten vasta kaikki muuttui hyväksi.
Nyt on kaikki hyvin. Lapsemme ovat melkein kaikki jo aikuisia ja olemme jo kahden lapsen isovanhemmat. Ja meillä on aina kivaa yhdessä vaikka en kuuna päivänä olisi sitä uskonut silloin kun inhosin häntä sydämeni pohjasta.
Älä eroa
47
664
Vastaukset
- yhdessä 24 vuotta
Uskon tuohon itsekkin pitkässä liitossa ollessani ja vastamäkiä sekä myötäsellaisia kokeneena, että omaan puolisoon voi rakastua uudestaankin..
Kaikista kiperin paikka on ollut lasten ollessa alle kouluikäisiä ja miehen kiihkeimmän työuran osuminen samoihin aikoihin, mikä ei ole reilua kenenkään liitossa..
Kyllä sitä isää ja aviomiestä kaivataan siellä kotona silloin eniten, eikä se ole mikään reilu teko toiselta hautautua sinne töihin ja alkaa kulkemaan näissä "pakollisissa viinanhuurteisissa työpippaloissa" alvariinsa.
Siellä sitten tulee kaikenlaista sotkua naispuolisten haukkojen märistessä saunaillan päätteeksi omaa surkeaa liittoansa pyyhe ympärillä näiden selvinpäin kunnollisten, mutta kännissä örveltävien perheen isien olkapäitä vasten ja siinähän voi käydä sitten hassusti.
Kotona lasten kanssa olevaa äitiä ei muistetakkaan vieraan pillun tyrkyttäessä itseään ja seuraavana päivänä on sekä fyysinen, että henkinen krapula.
Vaatii vaimolta todella kovaa sietokykyä ottaa mies taas omaan sänkyynsä tällaisen jälkeen, varsinkin kun joillakin näistä lutkista on luulo, että naimiseensa on liittynyt jotenkin rakkauskin..? hei haloo!!
Miestä ja perhettä häiritään sairailla soitoilla ja päissään märinöillä kotipuhelimeenkin..
Itse tällaisestakin koettelemuksesta selvinneenä olemme edelleen mieheni kanssa yhdessä ja voi sanoa, että liittomme on vain vahvistunut.
Vaikka miestäkin aikani inhosinkin, rakkaus voitti sittenkin, kun näin miehen oikeasti katuvan ja haluavan pelastaa liittomme.
Työpaikan juopottelut ovat saaneet jäädä. Niihin voi osallistua selvinpäinkin ja lähteä ajoissa kotiin vaimon ja lasten luo.
Meidän ei tarttenut muuttaa erillemme, mies ymmärsi asian muutenkin.- anneH!
Itselläni juuri tällainen akuutti tilanne päällä. Sillä erolla että meillä ei ole yhteisiä lapsia. Vain "sinun ja minun" ja hekin kaikki yli 15-vuotiaita.
Sain tietää viikko sitten että miehelläni on toinen.
Mikä sietämätön tuska on sisällä.
En pysty syömään, en nukkumaan, tekemään töitä. Itken vaan, ja välillä raivoan.
Mieheni on syytänyt niin paljon valeita kirkkain silmin päin naamaani etten tiedä pystynkö ikinä antamaan anteeksi, saatikka sitten luottamaan.
Mies on sanonut välittävänsä minusta ja rakastavansa minua mutta ei silti tee elettäkään parantaakseen tätä tilannetta.
Voiko tällaisesta tilanteesta oikeasti selvitä?? - ewartaertg
Voi jessus taas tätäkin!!! Fiksu mies osaa kännissäkin hallita kalunsa eikä sotke sitä vieraiden akkojen toosiin! Mä en ymmärrä sun kaltaisias ihmisiä, joiden mielestä mies on aina se kiltti kultamuru, joka ei voi mitään sille, että vieras munahaukka tulee ja pakottaa seksiin!
- vaimona 10v.
anneH! kirjoitti:
Itselläni juuri tällainen akuutti tilanne päällä. Sillä erolla että meillä ei ole yhteisiä lapsia. Vain "sinun ja minun" ja hekin kaikki yli 15-vuotiaita.
Sain tietää viikko sitten että miehelläni on toinen.
Mikä sietämätön tuska on sisällä.
En pysty syömään, en nukkumaan, tekemään töitä. Itken vaan, ja välillä raivoan.
Mieheni on syytänyt niin paljon valeita kirkkain silmin päin naamaani etten tiedä pystynkö ikinä antamaan anteeksi, saatikka sitten luottamaan.
Mies on sanonut välittävänsä minusta ja rakastavansa minua mutta ei silti tee elettäkään parantaakseen tätä tilannetta.
Voiko tällaisesta tilanteesta oikeasti selvitä??Tuttu tilanne, aivan kuin omasta elämästäni. Me selvisimme tilanteesta ja nyt tulevaisuus näyttää valoiselta kaikkine haaveineen ja unlmineen.
Olet nyt vielä shokki tilassa ja tiedän tasan tarkkaan tunteesi.
Asiat täytyy puhua selviksi, mitään salaamatta. (ammattiapua kannattaa hakea).
Pöytä putsata kaikesta vanhasta, rumasta ja likaisesta js aloittaa uusi alku. Teillä on varmasti suhteestanne hyviä hetkiä ja muistoja, muistelkaa nyt niitä.
Molempien on haluttava yrittää tehdä suhteen eteen töitä ja töitä se vaatii.
Kun tilanne rauhoittuu ja tasoittuu, suosittelen avioliittoleiriä.
Toivotan sinulle jaksamista, kyllä se olo helpottaa, vaikka nyt tuntuu vaikealta. Sanotaan, että aika parantaa haavat ja tämä pitää paikkansa. - ei voi olla
ewartaertg kirjoitti:
Voi jessus taas tätäkin!!! Fiksu mies osaa kännissäkin hallita kalunsa eikä sotke sitä vieraiden akkojen toosiin! Mä en ymmärrä sun kaltaisias ihmisiä, joiden mielestä mies on aina se kiltti kultamuru, joka ei voi mitään sille, että vieras munahaukka tulee ja pakottaa seksiin!
Älä muuta sano, kaikkeen joku nainen voikin alistua ja antaa ukkonsa käydä panemassa, mahtaa olla ihanaa...no ainakin miehelle kun TAAAAS pelastui ja jatkaa salapanoja. Ja toisia naisia syytetään, ei voi olla totta!!!!Onko tosiaan näin tyhmiä olemassa?
- anneH!
vaimona 10v. kirjoitti:
Tuttu tilanne, aivan kuin omasta elämästäni. Me selvisimme tilanteesta ja nyt tulevaisuus näyttää valoiselta kaikkine haaveineen ja unlmineen.
Olet nyt vielä shokki tilassa ja tiedän tasan tarkkaan tunteesi.
Asiat täytyy puhua selviksi, mitään salaamatta. (ammattiapua kannattaa hakea).
Pöytä putsata kaikesta vanhasta, rumasta ja likaisesta js aloittaa uusi alku. Teillä on varmasti suhteestanne hyviä hetkiä ja muistoja, muistelkaa nyt niitä.
Molempien on haluttava yrittää tehdä suhteen eteen töitä ja töitä se vaatii.
Kun tilanne rauhoittuu ja tasoittuu, suosittelen avioliittoleiriä.
Toivotan sinulle jaksamista, kyllä se olo helpottaa, vaikka nyt tuntuu vaikealta. Sanotaan, että aika parantaa haavat ja tämä pitää paikkansa.Kiitos sanoistasi "vaimona 10v"!
Päivä kerrallaan tässä mennään nyt ja tunteet menevät kuin vuoristoradassa. Hetkittäin on positiivinen olo ja minuutin päästä taas ahdistaa! Mutta tuonhan sinä varmasti tiedät saman kokeneena...
Olen itse käynyt psykiatrisen sairaanhoitajan luona juttelemassa, luultavasti jatkan sitä jonkin aikaa vaikka "suurin" katastrofi on nyt ohi.
Mieheni ei halua ammattiapua vaikka sitä hänelle ehdotin, perisuomalainen juntti kun on..
Edellistä kirjoitusta kirjoittaessani en osannut suunnitella mitään tulevaa, elin vain tunti kerrallaan. Nyt tuntuu siltä että voin tehdä suunnitelmia jo muutaman päivän päähän. Edistystä sekin... - yx satunnainen N
Sinulle yhdessä 24 vuotta.
Oli hienoa lukea selviytymistarinasi. Onnea ja kaikea hyvää teille :)
Kysyisin kuitenkin yhden asian: Miten se ilmeni, että miehesi katui aidosti? - voi tyhmiä rouvia..
ei voi olla kirjoitti:
Älä muuta sano, kaikkeen joku nainen voikin alistua ja antaa ukkonsa käydä panemassa, mahtaa olla ihanaa...no ainakin miehelle kun TAAAAS pelastui ja jatkaa salapanoja. Ja toisia naisia syytetään, ei voi olla totta!!!!Onko tosiaan näin tyhmiä olemassa?
Sinunkin mies on valitettavasti tällainen kulli kourassa kulkeva macho.
Siellä kotona esittää niin ymmärtäväistä ja kilttiä miestä ja isää, mutta odotappas, kun on muiden naisten seurassa ilman sinua....
Siinä sitä unohtuu se kotona oleva tylsä pillu ja alkaa meidän nuorempien, iloisten ja kauniimpien naisten vokottelu, joka menee niin pitkälle, kuin vain me halutaan..
Suosittelisin sinulle ja ed. ottamaan sen pään sieltä pensaasta esiin ja unohtamaan tuollaiset luulot, että miehenne olisivat muka uskollisia.;D
Yhtään uskollista armasta miestänne ei ole tullut tällä elämäntaipaleella vielä vastaan, minäkin saan kenet haluan, varmaan ukkosi molokin on pillussani uinut..
- Elämä opettaa
Aloittajalle kiitos hyvästä aiheesta kirjoittamisesta!
Todella hyvältä tuntuu lukea näitä onnistumistarinoita, sillä kun kirjoittaa tälle palstalle omaa raskasta tilannettaan, saa yleensä vain kommentteja ja haukkuja että erotkaa ja jätä se petturi. Mutta jos rakastaa toista, takana pitkä yhteinen, onnellinen, taival, yhdessä rakennettu elämä, niin onko se miehen hairahdus sen arvoinen, että se kaataa kaiken tuon. Mielestäni ei. Toki itsekin sitä mietin pitkään, voisinko koskaan antaa anteeksi, sillä olen ollut näissä asioissa todella ehdoton. Mutta jopa itsenikin yllätykseksi päädyin siihen, että haluan jatkaa liittoamme. Meillä on niin paljon hyvää, ettei yksi paha sitä kaada.
Voi olla ettei tämä helppoa tule olemaan, mutta helppo se ei ole toinenkaan vaihtoehto. Erossa revitään kaikki palasiksi, monta sydäntä särkyy, myös pieniä sydämiä. Ja kaikenlisäksi jostain ihmeen syystä rakastan miestäni edelleen, vaikka olikin petollinen. Tunnen mieheni, ja tiedän milloin hän on alamaissa jonkun asian takia, tästä syystä tuo juttu paljastuikin, tiesin, minä vaan tiesin, että jotain on meneillään. Uskon ja luotan ja näen, että mieheni katuu syvästi, eikä oikein itsekään ymmärrä, miksi meni sen tekemään. Varmasti kärsii paljon sisimmässään, no hyvä niin, sillä aito katumus jättää ihmiseen sellaiset jäljet, että on hyvin epätodennäköistä, että koskaan enää itseään ja muita tahtoisi näin satuttaa.
On aikuisen ihmisen ymmärrettävä, ettei monikaan avioliitto säästy suurilta murheilta, kenellä on mitäkin, mies juopottelee tai on muuten vastuuton, lapset voivat poiketa polulta, on sairautta, kuolemaa ja vaikka mitä. Mutta alhaisimpia mielestäni ovat ihmiset, jotka tunkevat avioliitossa elävän miehen lähelle, hivuttautuvat pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs, tarjoten muka jotain mitä kotoa ei saa. Ihminen on valitettavasti heikko, mies lankeaa valitettavan usein näiden haukkojen haaruksiin, jo seuraavana päivänä tietäen, että se oli elämänsä suurin virhe.
Olisinpa joskus kärpäsenä katossa, kuulemassa, kun joku vastuullinen mies, vaikkakaan avioliittonsa ei enää niin suuressa kukoistusvaiheessa olisikaan, sanoisi näille miehen, varatun miehen metsästäjille, että ei, minua ei kiinnosta särkeä ympäriltäni kaikkea mitä elämäni varrella olen saanut aikaan, vain sinun takiasi, liian halpa hinta. Tuollainen mies on mies isolla M:llä, kunnioitan suuresti näitä miehiä ja naisia, jotka tähän pystyvät. Itsestäni voin olla ylpeä juuri tuon vuoksi.
Työni vuoksi olen jokseenkin paljon ns. esillä, olen näyttävä, kaunis nainen, älykäskin, joten vientiä kyllä riittäisi, mutta kertaakaan en ole langennut, on ollut komeita, varakkaita, menestyneitä, ja huom naimisissa olevia, miehiä, mutta minulle heitä tärkeämpää on avioliittoni, kotini ja se kaikki mitä olemme yhdessä aikaansaaneet. Olen aikanani tahtonut kirkkohäät, sillä minulle ja miehelleni oli sangen tärkeää luvata ns. Jumalan kasvojen edessä olla myötä -ja vastoinkäymisissä toisen rinnalla, toinen meistä ei siihen pystynyt, tai ainakaan kaikilta osin, mutta se kaikki mitä vihkikaavassamme lupasimme, sillä on merkitystä.
Tästä elämme elämäämme päivä kerrallaan, toivon sydämestäni, että mieheni löytää onnen uudelleen, minun kanssani, sen eteen teen joka päivä töitä sekä uhrauksiakin.- mistä näitä oikein..
Et kai todella uskonut miehen katumukseen? Pettämisasiat harkitaan etukäteen, varsinkin suhteesen lähteminen. Taas on uponnut selitys. Ok, yksi kännipano voi olla pitkällä prosessilla unohdettava jotenkin, mutta useat pettämiset ja suhde jossa tunteet mukana, EI IKINÄ
- lue uudelleen
Ettekö sitten vihkivalassa luvanneet sitä tärkeintä: rakasta puolisoasi kuin itseäsi ja tärkein käsky älä petä puolisoa.
Huomaa, että et ole lukenut Raamattua kunnolla, pettämistä , siis huoraamista, sanoo Jumala, ei tarvitse antaa anteeksi, se on liikaa, avioliitolta lähtee siunaus pettämällä puolisoa. - 11
mistä näitä oikein.. kirjoitti:
Et kai todella uskonut miehen katumukseen? Pettämisasiat harkitaan etukäteen, varsinkin suhteesen lähteminen. Taas on uponnut selitys. Ok, yksi kännipano voi olla pitkällä prosessilla unohdettava jotenkin, mutta useat pettämiset ja suhde jossa tunteet mukana, EI IKINÄ
Olen kyllä eri mieltä kanssasi. MIksi kännipano olisi muka "parempi?" Siinä on ilmeistä, että tunteita ei ole, vaan naista käytetään vain himojen tyydyttämiseen. Kun ihminen ihastuu ja ihastuksissaan on salasuhteessa, niin siinä on tunteet mukana, mitä se sitten merkitsee? Sattuu tietenkin helvetisti, mutta se ainakin osoittaa, että miehellä on TUNTEET. Että ei hepposin perustein emne sänkyyn vaan aidosta tutneesta, halusta ja jota on harkinnut.
Jos mieheni olisi salasuhteen jälkeen sanonut, että nainen oli vain pano, olisin kyllä ollut aika murheisani. Mikä mies on sellainen, joka sanoo kakkosensa olevan vain pano? Sellainen mies on lurjus.
Mutta sellainen mies, joka kertoo, että oikeasti ihastui, se kertoo sen, että mies on selkärankainen. Miehellä on tunteet.
Itse en sellaisen miehen kanssa ainakaan jatkaisi, joka kertoisi, että se oli vain kännipano tai pano, ei muuta. Minulle se olisi kyllä vaikea pala. - oma kulta eri asia..
11 kirjoitti:
Olen kyllä eri mieltä kanssasi. MIksi kännipano olisi muka "parempi?" Siinä on ilmeistä, että tunteita ei ole, vaan naista käytetään vain himojen tyydyttämiseen. Kun ihminen ihastuu ja ihastuksissaan on salasuhteessa, niin siinä on tunteet mukana, mitä se sitten merkitsee? Sattuu tietenkin helvetisti, mutta se ainakin osoittaa, että miehellä on TUNTEET. Että ei hepposin perustein emne sänkyyn vaan aidosta tutneesta, halusta ja jota on harkinnut.
Jos mieheni olisi salasuhteen jälkeen sanonut, että nainen oli vain pano, olisin kyllä ollut aika murheisani. Mikä mies on sellainen, joka sanoo kakkosensa olevan vain pano? Sellainen mies on lurjus.
Mutta sellainen mies, joka kertoo, että oikeasti ihastui, se kertoo sen, että mies on selkärankainen. Miehellä on tunteet.
Itse en sellaisen miehen kanssa ainakaan jatkaisi, joka kertoisi, että se oli vain kännipano tai pano, ei muuta. Minulle se olisi kyllä vaikea pala.Miehille naiminen nyt vaan on sellainen paskalla käyntiin verrattava kokemus, siin näiden kakkosten kanssa...
- vintinvantti
En minäkään ketään eroamaan yllytä - mutta ennen kuin alan ylipäätään kenellekään neuvojani jakaa oivallan sen, että se, mitä minulle on tapahtunut, ei ole sama kuin mitä esim naapurissa tapahtuu.On hienoa, että olette selvinneet vaikeuksien kautta voittoon. Ihmetten vain sitä, että omista vaikeuksistasi selvittyäsi luulet, että kaikilla se on ylipäätään mahdollsista? Yleensä ihminen oppiin rankoista kokemuksista sen, että kaikesta tavalla tai toisella selviää - ja oppii ymmärtämään, että kaikilla elämä ei mene samalla tavalla. Et voi tietää, mitä "naapuri" ajattelee tai tuntee aviokriisinsä keskellä, vaikka sinun silmääsi tilanne näyttääkin just samalta kuin mitä omasi oli. Et voi kuitenkaan tietää kaikkia taustoja ja tuntemuksia!
Sanot, että erotessa "menee kaikki"... Mistä muuten tiedät, kun et itse ole eronnut? Voin kerran eronneena, nyt toisen kerran onnellisessa parisuhteessa pitkään eläneenä kertoa, että ei ensimmäisessä erossa mikään kaikki minnekään mennyt. Puolisosta minä erosin, en elämästäni. Ex-puolison sukuun tietysti välit hiipuivat - sovin exän kanssa, että kun suvussa on juhlia tms, hän vie yhteiset lapsemme niihin, mutta minä en kinkereihin tuppaudu mukaan, ei se olisi korrektiakaan. Oma ystäväpiirini on pysynyt samana, uusi asunto silloin oli aivan yhtä paljon koti kuin aiempikin. Lapset pysyvät aina lapsinani - ja myös exän lapsina. Yhteisiähän he meille ovat, vaikka emme yhdessä olekaan!
Itselleni ero monien henkisesti raskaiden vuosien jälkeen oli suuri helpotus. Teimme asian mahd kivuttomaksi lapsille, heidän isänsä jäi suht lähelle asumaan ja on kaiken aikaa pitänyt sitoumuksensa lapsia kohtaan.
Kun luin aloituksesi, ensimmäinen ajatus oli, että no jaa... Onko näillä ihmisillä todellisia ongelmia ollutkaan..? Mutta tukahdutin sen ajatuksen, koska enhän minä voi tietää teidän tuntemuksianne tuona aikana. Kukaan ei voi koskaan tietää, miltä toisesta tuntuu - on silkkaa sontaa edes väittää moista. Sen ole itse oppinut, että omien kokemusten perusteella ei kannata alkaa yleistyksiä tekemään. - X5
Kiva ja piristävä viesti!
Itselläni "elämäni rakkaus" mielessä joka ikinen päivä vaikka kummallakin uusi suhde. Toki varmaan kun ollaan päivittäin yhteydessä.
Olen ottanut oppia virheistäni ja elämääni elänyt aivan uutena miehenä.
En muuttanut itseäni siinä toivossa että exä palaisi luokseni, vaan jos joskus vielä rinnalleni löydän jotain niin mahtavaa ja ihanaa niin en sitä ääliömäisyyttäni pilaisi.
Elämä pitää vaan elää. Jos kaksi ihmistä on tarkoitettu toisilleen niin kyllä ne jossakin vaiheessa yhteen päätyy :) - Yksipuolinen ero
En olisi halunnut erota, mutta kun puoliso on etsinyt itselleen uuden, ei siinä auta yksipuolinen yhteenpaluun haaveilu! Hänellä oli jo uusi valmiiksi katsottuna, jonka luo muutti ja nyt uusi perhe-elämä muualla!
- Liisa-Lotta
Milloin saa hyväksyttävän syyn erota. Ympärillä olevat ystävät ja sukulaiset käyttätyvät kummallisesti, "ei saa erota" "kaikissa avioliitoissa on vaikeaa". Minkäänlaista tukea ja aitoa kuuntelemista ei löydy kuin omasta terapiasta. Meillä on sairastanut vaimo kahdeksan vuotta psykoottistasoista masennusta ja vaikeaa rappeumasairautta, sinä aikana miehestä kuoritui katkera ja kyyninen omaan napaan tuijotaja, joka ei taatusti pussaa, sitä seksiäkään ei ole ollut viiteen vuoteen. Kostoa siitä että sairaudella pilaa elämän itsensä ja muiden. Nyt paremman jakson kokeneena on voimia todella alkaa erovalmistelut, mutta voi sitä jeesustelijoiden määrää!
- nainen47*
Otan osaa Liisa-Lotta. Ihmiset ovat hyvin ajattelemattomia sanoessaan "ei saa erota" "kaikissa avioliitoissa on vaikeaa". Siinäkin on varmaan taustalla tietämättömyys.
Jos on vielä ollut vaikeasti sairas, niin tuskin edes jaksaa yrittää valaista eron taustoja - eikä niistä voikaan avautua kenelle tahansa. Exäni ei millään olisi halunnut päästää irti. Teki kiusaa ja kaikenlaista jäynää, käyttäytyi huonosti etc. Mahtavat sukulaiseni (jopa exän suku) ja erittäin ymmärtäväiset ystävät tukivat minua kuitenkin täysillä kokoajan erossa. "Kokoajan" oli varsin pitkä. Yhden ystäväni kanssa mietin eroa ensimmäiseksi ääneen (toki exälle olin maininnut myös) - vuosia lopullista eroa aiemmin.
- nainen47*
Elämässä ei ole mitään yhtä kuollutta kuin pystyynkuollut avioliitto. Se tappaa kaiken. Todellakin voin sanoa rehellisesti, että ero oli huikean ihana kokemus yli 10v liitossa kamppailun jälkeen. Että ihminen voi olla hölmö, kun uskoo ja aina vain uskoo voivansa yksin parantaa suhdetta. Parisuhteessa on kaksi. Molempien pitää toimia itsensä, kumppaninsa ja mahdollisten lastensa hyväksi. Ei vain toisen.
- ei parisuhteeseen.
niin, joidenkin kannattaa vain elää yksin, niin helppoa se on!
- Liisa-Lotta
Lohdullista, nyt täytyy vain uskoa itseensä ja tunteisiinsa. Vai kuuluuko avioliittoon se että toinen hyljätään ja ohitetaan kaikessa. Lääkärikin on epäillyt huonon liiton ylläpitävän sairautta! Mutta minä olen kiittämätön noita-akka eroa tässä järjestelemässä. Niin ihminen on juuri niin hölmö etttä yrittää ja yrittää, kestää ja sietää. Kun vastassa on katkeroitunut itsekäs puoliso vaaditaan norsun voimat että eroon pääsee pyristelemään.
- nainen47*
Eipä todentotta kuulu toisen hylkääminen, ohittaminen ja mitätöinti avioliittoon. Jokainen tervejärkinen ymmärtää tämän eikä ala selittää vain "vastoinkäymiset kuuluvat jokaiseen liittoon". Tottakai vastoinkäymiset kuuluvat. Mutta nuo edellä luetellut asiat ei.
- Liisa-Lotta
nainen47* kirjoitti:
Eipä todentotta kuulu toisen hylkääminen, ohittaminen ja mitätöinti avioliittoon. Jokainen tervejärkinen ymmärtää tämän eikä ala selittää vain "vastoinkäymiset kuuluvat jokaiseen liittoon". Tottakai vastoinkäymiset kuuluvat. Mutta nuo edellä luetellut asiat ei.
Avioliittoa on takana 18 v. ja siitä puolet sitä helvettiä, en ole tyhmä, olen vain ollut niin sairas että en ole jaksanut pyristellä irti. Nyt terveyden kohennuttua sen teen. Pariterapiaa on käyty kahteen eri jaksoon, mies ei vain puhu joota eitä enempää. Kaikki avioliiton vaikeudet ovat sairauksieni syytä. Tässä seison yksin sillä kukaan muu ei tämän kodin seinien sisälle tiedä, miten itsekeskeisestä ja tunnekylmästä miehestä on kysymys. "Perkele irti" on vastaus jos esim. kosketan häntä hellästi. Lapset ovat ottaneet eron rauhallisesti, poika viisitoista v. jopa sanoi kolme vuotta sitä odottaneensa! Sukulaiset ja ystävät saavat vettä myllyynsä ja jauhavat paskaa, mutta tästä tuhkasta noussut feenikslintu on vahvempi tänään!
- Aina kannattaa
Taitaisipa moni liitto vielä parantua, kun halua riittäisi heti kun huomaa ristiriitoja, mennä perheterapeutille ensin vaikka uksin ja sitten yhdessä.
Tämä yrittää ja yrittää, kun ei tahdo kuitenkaan johtaa muuhun kuin syvempään ahdinkoon, mutta terapeutin kautta saattaisi aueta täll etoisellekin asioita, ja hänellä on mahdollisuus tehdä muutos. Itse tuskin pystyt sitä toiselle oikein sanomaan, sillä olen yleensä jo yrittänty liikaa itse toimia ja siinä sitten ei juuri voi enää keskustelua syntyä, vain syyttämistä.
Joten ei ole häpeä mennä keskustelemaan, sen kautta ainakin ero on helpompi kestää, kun on saanut vähänkin asioita katsoa täysin puolueettoman ihmisen kanssa. Toisinaan sieltä voi löytyä se onni jatkaa yhdessäkin.- nainen47*
Tuohon en usko ollenkaan, paitsi silloin, jos molemmat tosissaan terapeutille janoavat. Olen tasan varma, että ap:n tapauksessa miestä ei saisi edes väkisin raahattua terapeutille. Ja jos hän jostain ihmeen syystä lähtisikin, niin vain sen takia, että voisi käyttää sitä aseena ap:tä vastaan, liiton puolesta.: saadaap syyllistymään ahdistuksestaan vielä enemmän, kadottamaan loputkin todellisuudentajustaan ja ennenkaikkea voimistaan, jotta vain jäisi surkeaan liittoon. Jos ero on tavalliselle tallaajalle vaikeaa (etenkin kun toinen laittaa hanttiin) niin mahdotonta se on voimattomalle.
- luulotautinenko?
nainen47* kirjoitti:
Tuohon en usko ollenkaan, paitsi silloin, jos molemmat tosissaan terapeutille janoavat. Olen tasan varma, että ap:n tapauksessa miestä ei saisi edes väkisin raahattua terapeutille. Ja jos hän jostain ihmeen syystä lähtisikin, niin vain sen takia, että voisi käyttää sitä aseena ap:tä vastaan, liiton puolesta.: saadaap syyllistymään ahdistuksestaan vielä enemmän, kadottamaan loputkin todellisuudentajustaan ja ennenkaikkea voimistaan, jotta vain jäisi surkeaan liittoon. Jos ero on tavalliselle tallaajalle vaikeaa (etenkin kun toinen laittaa hanttiin) niin mahdotonta se on voimattomalle.
sinähän et voi toisten asioista tietää, luulottelet vain, tyypillistä...
- Ap.
Ei kai kukaan eroaisi, jos hyvin menisi. Siksi kannatan asumuseroa aluksi. Meillä oli avioliiton alusta asti puolisoni vanhemmat tärkeämpiä kuin minä. Heidän pillinsä mukaan mentiin ja elettiin. Monet itkut itkin kun ei toinen välittänyt. Minulla ei ollut muuta kuin lapset. Ja voi kuinka heitä rakastinkaan kun ei puoliso ollut läsnä. Toiseksi puolisoni työnarkomaani. Kaikki meni minun edelleni. Ajattelin aina että tulevaisuudessa kun lapset kasvavat niin lähden ja huolin vaikka puliukon joka minusta välittäisi vähäsen. Kyllä minua omalla tavalla rakastettiinkin mutta minun mielestäni ei riittävästi. Olin kovin perso kaikille huomionosoituksille joita vähäsenkin sain. Elin jopa yhdestä kauniista katseesta kolme päivää.
Mitta täyttyi kun täytin 40 v ja risat. Hormonitkin vaikuttivat asiaan ja sain itselleni asunnon jota kalustin yksinäni. Olin ollut yksinäinen mutta sen jälkeen vielä yksinäisempi.
Asumuseroa kesti vähän yli vuoden ja se oli siinä. Ymmärsimme molemmat että elämä ei erossa muutu sen paremmaksi.
Yritimme molemmat tosissamme pelastaa avioliittomme ja onnistuimme. Ilman asumuseroa kärvistelisimme yhdessä edelleen.- onnea jatkoonkin.
Tuo on juuri kahden ihmisen kasvamista yhteen..
- Päivänkakkara29
Ai miten ihanan reilusti kerroit. Sitähän se on avioliitossa usein. Tahtomista ja tahtomista rakastaa toista. ;) :=)
Ei aina täydykkään 100 % olla vain kivaa ja hauskaa. Eihän tämä elämä ole mitään satua. Tsemppiä teille eteenpäin. !
T: Nainen , joka 9 vuotta naimisissa. Omaan mieheen voi hullantua uudelleen ja uudelleen.....- nainen47*
Jos sinä voit hullaantua omaan mieheesi uudelleen, niin kiva kiva. Kaikki eivät hullaannu eikä edes halua. Rasittavampaa ihmistä kuin ex en tiedä. Eipä ollut heebo sellainen 25 v sitten.
- after19yrs
nainen47* kirjoitti:
Jos sinä voit hullaantua omaan mieheesi uudelleen, niin kiva kiva. Kaikki eivät hullaannu eikä edes halua. Rasittavampaa ihmistä kuin ex en tiedä. Eipä ollut heebo sellainen 25 v sitten.
Niin, kun tarpeeksi kylmää kyytiä saa toiselta, siinä ei parhaalla tahdollakaan kykene hullaantumaan.
En haluaisi olla ilkeä, mutta yhdeksän avioliittovuoden jälkeen en hirveästi vielä henkseleitäni paukuttelisi. - O&O
after19yrs kirjoitti:
Niin, kun tarpeeksi kylmää kyytiä saa toiselta, siinä ei parhaalla tahdollakaan kykene hullaantumaan.
En haluaisi olla ilkeä, mutta yhdeksän avioliittovuoden jälkeen en hirveästi vielä henkseleitäni paukuttelisi.Olikohan sullakin vaikka toisten aliarviointi syynä eroo!
Ei varmaan enää raukka jauksanut kun toinen dissas tuollatavalla. Ei vaan jaksanut tuollaista "aina oikeassa" persoonaa enää. - AinaaOikees!
O&O kirjoitti:
Olikohan sullakin vaikka toisten aliarviointi syynä eroo!
Ei varmaan enää raukka jauksanut kun toinen dissas tuollatavalla. Ei vaan jaksanut tuollaista "aina oikeassa" persoonaa enää.Ja sä sitten ilmeisesti osaat kahdesta kokonaista ja kahdesta puolikas rivistä analysoida edellisen kirjoittajan persoonan niks naks vaan..?
Mä en tossa näe mtn "oikeessa olemista", ainoastaan jonkin sortin kyllästymistä... - mitä yhteyttämistä..
AinaaOikees! kirjoitti:
Ja sä sitten ilmeisesti osaat kahdesta kokonaista ja kahdesta puolikas rivistä analysoida edellisen kirjoittajan persoonan niks naks vaan..?
Mä en tossa näe mtn "oikeessa olemista", ainoastaan jonkin sortin kyllästymistä...siinä taas luullaan niin tietäväisinä, höh!
Minäkin olen minä ja täysin sun vastakohta, kai mun liittokin silloin on täysin sun liittos vastakohta?
- ----
Se on jämpti näin. Todellinen alamäki alkoi ex-liitossani 18 v jälkeen. Jossain vaiheessa loppui tahto rakastaa. Enkä kyllä näe mitään mieltä rakastaa ihmistä, joka on inhottava kaikkia muita kohtaan.
- eronnut ja en kadu
parempi on erota, jos oma terveys on vaarassa, uskottomuus, väkivalta, halveksunta itserakkaus kaikessa ym.
- vodkamme
Uskomatonta läppää heität, miten voi ihmiset olla noin hyväuskoisia? Itse pyöritän neljää eri kumppania ja hauskempaa kuin koskaan elämässäni on. Exän kans meni melkein 30 v hukkaan ja nyt vasta nautin ainutkertaisesta elämästäni johon ei kuulu valat eikä velvollisuudet yms.turhanpäiväiset rajoittavat tekijät. Onnea kuitenkin teidän uuteen tulevaisuutenne yhdessä :)
- Ap.
Vodkamme!
Kyllä tuo vähän aikaa on kivaa mutta jossain vaiheessa kyllästyt ja alat kaipaamaan tasaista harmaata arkea. Kun ei aina voi olla joulu. - sulle tirskutaan..
Ap. kirjoitti:
Vodkamme!
Kyllä tuo vähän aikaa on kivaa mutta jossain vaiheessa kyllästyt ja alat kaipaamaan tasaista harmaata arkea. Kun ei aina voi olla joulu.Niin, ja ei ole kiva varmaan olla huoran maineessa, vai mitä vodkalumppu?
- eleonoora-----------
jos toinen haluaa vaan sanoa mitä saat ja mitä et saa tehdä, epäilee aina pettämisistä vaikkei minkäännäköistä syytä, kohtelee yhtä lasta (ei oma biologinen) eri arvoisesti kuin 2 muuta, ei suostu terapiaan, 5v ollut vaikeaa ja paha olla näiden asioiden vuoksi ja näistä tullut rytmihäiriöt ym, onko ihan jees vaan jatkaa kituuttaa kuten mies haluaa, hänen ehdoilla? Yrittää vaan olla hiljaa ettei tarvi tapella kuten viime vuodet...????????????????????????
- Toisenlainen kokemus
"Älä eroa" on helppo sanoa, mutta moni tulee erotetuksi avioliitosta vastoin tahtoaan. Eikä siinä auta yksipuoliset toiveet yhteenpaluusta.
- nainen 47*
Moni vaikka maksaisi, että tulisi itse "erotetuksi" pystyynkuolleesta liitostaan, jossa toinen elää siivellä, ei huomio paitsi kiusaamalla. Vaikka mitä yrittäisi tehdä, niin toinen ei tee liikettäkään eron edistämiseksi. Jarrut vain täysillä päällä kokoajan. Ero on yhtä taistelua, tuskaa, verta ja hikeä. Tällaisen kamppailijan tekisi mieli vetäistä kuonoon sellaista, joka hänelle sanoisi "älä eroa". Ja kun tällainen liitto sitten vihdoin viimein päättyy, niin se tosiaankin päättyy, se on maailman paras asia. Jos haluaa eroa ja tekee sitä vimmatusti pitkiä aikoja, niin ei takuulla enää haaveile yhteenpaluusta.
Niin se menee, että toiset haaveilee erosta, vapaudesta (toisesta kumppanista?) ja toiset yhteenpaluusta. Ihana on sellainen ero, jossa ollaan samaa mieltä: liitto on päättynyt/päättymäisillään/päätetään.
- Ap.
Toisenlainen kokemus!
Minunkin mieheni voisi sanoa ihan nuo samat sanat eli tuli erotetuksi vastoin tahtoaan. Minä vaimona lähdin asumaan muualle ja toinen jäi kuin nalli kalliolle. Ei se ollut hänen tahtonsa ja yleensä ero onkin vain toisen "keksintö" tässä tapauksessa minun. Hänen mielestään meillä oli ihan hyvä avioliitto, minun mielestäni ei.
Mutta muuttuu se ääni kellossa kun asustelee vähän aikaa erossa. Olkoon vaikka olisi uusi kulta katsottuna. Sen kanssa menee alussa lujaa ja ollaan sitä mieltä että nyt löytyi oikea ja voi kun olisin löytänyt jo nuorena.
Sitten huomaa pikkuhiljaa että suhde muuttuu ja arkistuu.
Yksipuolinen toive ei heti todellakaan toteudu mutta annas olla vuosi niin johan vanha tuttu turvallinen muistorikas ja lasten isä/äiti alkaa tuntumaan niin hyvältä vaihtoehdolta.- ewsyhudrfg
Hmm... Tuli tässä vain mieleen, että taisit lähteä sitten aikalailla "soitellen sotaan", kun noin nopeasti alkoi ruoho taas kotilaitumella vihertää? Sinulle ei sopinut yksinolo, joten sitten vaan takaisin yhteen.
Jos suhde on tosissaan karikolla, ei tuollaista fiilistä tule. Yksinollessa huomaa sen, miten helppo on hengittää ilman toista samassa tilassa. Itsellä kävi ainakin niin, että lasten kanssa omaan asuntoon muutettuani ajatus eroamisesta vahvistui ainoaksi vaihtoehdoksi ensimmäisen kuukauden aikana enkä menneeseen ole haikaillut. - Ap.
ewsyhudrfg kirjoitti:
Hmm... Tuli tässä vain mieleen, että taisit lähteä sitten aikalailla "soitellen sotaan", kun noin nopeasti alkoi ruoho taas kotilaitumella vihertää? Sinulle ei sopinut yksinolo, joten sitten vaan takaisin yhteen.
Jos suhde on tosissaan karikolla, ei tuollaista fiilistä tule. Yksinollessa huomaa sen, miten helppo on hengittää ilman toista samassa tilassa. Itsellä kävi ainakin niin, että lasten kanssa omaan asuntoon muutettuani ajatus eroamisesta vahvistui ainoaksi vaihtoehdoksi ensimmäisen kuukauden aikana enkä menneeseen ole haikaillut.Vuosikausia meni tosi huonosti ja olin käytännössä katsoen yksinhuoltaja. Mitta vaan täyttyi ja ajattelin että ei ole mitään mieltä olla koko elämäänsä yksin ja aviossa. Muutos on tultava. Muutin muualle, opiskelin uuden ammatin ja kuvittelin elämäni olevan tulevaisuudessa todella ihanaa. Mutta kun se lapsi menee pesuveden mukana. Luulin pääseväni eroon miehestä mutta yllätyksenä tuli se että menee kaikki muukin.
Vuoden asuimme erillämme. Lapsia vaihtaessa mies oli niin iloinen ja kiva. Ei ollenkaan kiukkuinen ja katkera siitä että muutin pois. Muutettuani takaisin oli mies muuttunut ja varmaan minäkin. Mies osasi antaa arvoa minulle. Kerrankin!
Ja kun muutin takaisin kotiin niin meni vuosi ennenkuin alkoi menemään hyvin. Minä vaan päätin että en ole yhtään erossa lapsistani. Yllätys oli melkoinen kun rakastuimme uudelleen ja hyvin menee edelleen vaikka tuosta episodista on jo 5 vuotta.
- eleonoora-----------
ääh, kyllä mä olisin mielummin yksin kuin tässä suhteessa missä ei ole enää järkeä. vain toisen kontrollointia ja luottamuspula. mutta en ole saanut tarpeeksi rohkeutta lähteäkään. mutta ei ole hyvä olla.
- 30 v aviossa.
Sepä se onkin, kun vaikka vanhennutaankin, tunteet jauhaa vain sitä samaa alkuaikojen välittämisen kaipuuta, mikä on kylläkin jäänyt sinne nuoruuteen..
Pitäisi osata päivittää suhde, mutta se tarkoittaa sitten sitä, että pitäisi osata päästää irti siitä kaipuusta ja se on liian vaikeata..
Aikuisten onnistunut välittäminen on kumppanuutta ja yhteenpelaamista, mitään
mahtavia kiihkeitä hetkiä ei enää ole odotettavissa ja itse en edes halua enää paljastaa sydäntäni miehen rusikoitavaksi, teki se sille aikoinaan niin pahaa jälkeä!
Mutta yhdessä ollaan ja hauskaakin on välillä ja naidaankin, ei sekään homma vastenmieliseksi ole mennyt, kiihko vain on loppunut..
Isossa talossa mahdutaan kyllä olemaan törmäilemättäkin, jos sellainen fiilis tulee ja sellainen fiilis monesti tuleekin pitkässä suhteessa.
Se on sitä kauan yhdessä olleen parin elämää, enkä kyllä haluaisikaan enää kenenkään kyljessä koko aikaa nyhjätä.
Ei se aikuisiällä enää onnistuisi, ikää kun tulee, kaipaa enempi omaakin rauhaa. Ja rauhaa pitää antaa toisellekkin..
Oma aika on mukavaa aikaa, ei sen takia tarvitse kuitenkaan liittoansa särkeä. Mukavampi on kuitenkin elää kumppanin rinnalla, kuin yksin pienessä kaksiossa..
Lähdenkin tästä hoitelemaan puutarhaani, omenapuu kukkii ihanasti!
Resepti teille kriisissä painiville, hymyilkää kumppanillenne, sillä on odottamattomat vaikutukset, kokeilkaa edes..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä403067- 802831
- 1862444
Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?
En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?362165- 191483
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?231403Salilla oli toissapäivänä söpö tumma
Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen411396- 101274
- 131269
- 221241