Miksi mies ei halua muuttaa yhteen?

Hmmm, luen rivien välistä

- Haluan perheen ja naimisiin
- Olen riippuvainen
- Olen epätoivoinen

Jep. etsi samanlainen mies.Älä kiusaa itseäs tai miestä jos ei kuviot käy yhteen. Rakkauden kanssa ei kannata hosua - se ei välttämättä ole sitä, rakkautta siis..

Joo ja sit tiput korkeelta ja kovaa ja sattuu vielä enempi. Voihan asian ottaa puheeksi jne. Lupailla voi vaikka kuun taivaalta, mut toteutus on eri.. :)

Varmaan sitä miestä ahdistaa sun sitomishalut? Ihan samoin naista kauhistuttaa jonkun miehen panssarivaunutaktiikka. Semmoinen kauhea rakastaminen saa ihon tuntumaan, kuin kimpussa ois iilimatoja. Anna aikaa ja anna tilaa. Älä tapa huolestuneella tunkemisella toisen mielenkiintoa. Kaikki eivät syty nopeasti.

Tämä hetki voi olla just sopiva eroon. Kysy kaveriltasi mitä teet ellei hän ole hölmö.

voi kääk... :(

Entä jos mies on kuten minä, hitaasti lämpiävä ja vuoden tapailun jälkeen yhteen muuttaminen tulee vain vähän äkkiä? Keskustelu varmaan auttaa, koska minua ainakin harmittaisi, jos hyvä lupaava suhde menisi pieleen sen takia etten ole tajunnut vihjeitä tai olen kokenut että nyt on jo vauhdikasta eteneminen. D:

Minkä takia pitää muuttaa yhteen, mennä naimisiin ja sitä rataa? Jos homma toimii nykyisellään ok, niin miksi sotkea Jesua ja Valtiovaltaa siihen väliin?

Plato... Kun joskus ihmiset haluaa tehdä semmoisen symbolisen eleen ja ju(h)listaa rakkauttaan ja sitoutumistaan.

Sitä paitsi kai sä nyt mun kanssa sentään naimisiin olisit mennyt jos olisin sinkku? ;P

Mitä jos kysyisit mieheltä, millaisia odotuksia hänellä on,etkä painostaisi toista henkihaukaksi. Elä, äläkä mieti olemattomia.

Miksi haluaisi? Viestistäsi ei ilmene mitään syytä olla kiinnostunut sinusta. Tunnut olevan aivan tavissiviili. Ja lisäksi vielä vauvakuumeessa. Siinä pahimmat turn-offit.

Olisitko helpottuneempi jos mies halauaisi muuttaa yhteen kanssasi saadakseen sinusta kotip**lun tai kulujensa kattajan/puolittajan?

Lehmän ammuntaa.

olet tavannut kerrankin järkevän miehen;))

mustavalkee vastaus olis et se olis joko homo tai sit se olis luuseri tai sit se olis niinku väärä kundi tai sit sil o joku toine naine.

värikkäämpi vastaus olis et se ei oo vielä valmis sitoutuun. joka seki tarkoittais sitä, et se ei näkis yhteist tulevaisuutta kristallipallossa. joka taas vois johtuu jostai noist neljäst ekana mainitust.

anna sille monoo.

Valotatko meille suolistolaisille ensin hieman vaikka miehen aiempaa ihmissuhdehistoriaa, niin voimme sitten paremmin ottaa kantaa kysymykseesi.

Hyvin ymmärrän teitä molempia. Nainen haluaa miehen omaksi ja mielisi sitoa mies vaikkapa sänkyyn jotta voisi olla tuon kanssa vaikkapa loppuikänsä. Mies vuorostaa pelkää tuollaista koska kyseessä on ns. naisen ansa. Jos lapsia syntyy niin siinä onkin sitten liemessä josta voi sanoa vapaudelle hyvästit. Ei mies välttämättä mitään lapsia halua ja onkohan sitä edes mieheltä kysytty? Tuo kaikki kuuluu ihmisluonteeseen ja lait ovat yleensä naisen puolella joten mies on tuossa kyllä aika heikoilla jos ero joskus syystä tai toisesta tulee. Nainen kun taas haluaa elämäänsä turvatun tulevaisuuden taloineen, perheineen kaikkineen jossa mies on se pääasiallinen elättäjä. Joten tuo on se sukupuolten välinen evoluution aiheuttama ristiriita jota pidetään luonnollisena asiana.
Hyvin tuon tajuaa koska olen itse kokenut tuon kaiken ja myöntää täytyy etten itsekään enää uskalla sitoutua kehenkään ja vielä vähemmän haluaisin perustaa mitään perhettä. Kyllähän seksi maistuu mutta tuolla kaikella on aina kääntöpuolensa. Kyllä naiset ovat mukavia mutta tuo on todella pelottavaa kun nainen voi joskus muuttua jopa lohikäärmeeksi ja siinä on todella tukalaa olla sidottuna jossain täysin naisen armoilla! Että olette naiset siis vaarallisia ja ainakin minä pelkään teitä aina kun näen naisen edes haikailevan jollain tapaa perääni. Että sitoutuminen naisen kanssa ei siis onnistu.

Onko mies aikaisemmin asunut naisen kanssa yhdessä? Yksi syy voi olla se, ettei hän halua liian nopeasti muuttaa yhteen, koska se on ikävän tehokas tapa pilata suhde. On tietysti pareja, jotka ovat muuttaneet nopeasti yhteen ja ovat edelleen onnellisia, mutta luultavasti enemmän on niitä, jotka ovat tuon yhteen muuttamisen jälkeen eronneet. En tiedä, mikä siihen on syynä, mutta omiin kokemuksiin ja havaintoihin perustuen vaikuttaa siltä, että kannattaa asua riittävän pitkään erillään.

moi olen mies ja tapasin erään tytön kun olin noin 20v oltiin seurusteltu noin 3kk kun mentiin kihloihin ja joku vuos kaks kun muutettiin yhteen ja oltiin oltu kihloissa 20v ja sitten vasta naimisiin mitä sitä turhaan kiirehtimään ei se arki siitä mikskään muutu=)=)

me ollaan mun miesystävän kanssa oltu yhdessä pian kolme vuotta, eikä meillä ole vielä mikään kiire saman katon alle. vietetään kyllä paljon aikaa toistemme luona, ja ollaan suunniteltu yhteistä tulevaisuutta, meillä vain ei ole kiire toteuttaa niitä haaveita omakotitalosta ja naimisiinmenosta yms, koska meillä on koko loppuelämä aikaa. kyse ei oo siitä, että katseltais parempaa toisen tilalle tai ettei luotettais tän kestävän.

Totta naiset harvoin osaavat ottaa miestä huomioon miehenä vaan alkavat heti muuttamaan ja vaatimuksiaan latelemaan. Jos olisi itse mies pysyisin kaukana kaikista naisista, ovat kamalia riesoja elleivät heti alussa, niin papin aamenen jälkeen se kaamea kyykytys alkaa.
Monille naisille mies on vaan lelu, jolla saa leikkiä hetken prinsessaa (häät), nukkekotia (kodin sisustaminen ja remontti,,..tietysti miehelle teettynä) hemmoteltua pikkulasta (raskaus..mieheltä odotetaa palvontaa ) sekä pikku äitiä, joka kaikessa tarvitsee miestä tukemaan ja auttamaan melkeimpä imettämäänkin lapset.

Huh. muuta siinä sitten yhteen. Miesten kannattaa pysyä sinkkuna, jos aikovat järkensä ja mielenrauhansa säilyttää.

Minä puolestani olen KERRANKIN löytänyt sellaisen miehen, joka EI vaadi, että pitäisi lyhyen seurustelun jälkeen muuttaa yhteen! Ja koskaan en ole ollut näin hyvässä parisuhteessa. Ensimmäinen kerta, kun olen suhteessa mieheen, josta voin ajatella, että tämä suhde saattaa kestää kauemmin kuin muutaman vuoden tai muutaman kuukauden.

Voittehan silti olla sitoutuneita toisiinne, vaikka ette asu yhdessä. Minä ja miesystäväni olemme kihloissa, mutta meillä ei ole aikomustakaan muuttaa yhteen tai mennä naimisiin Meillä molemmilla on rikkoutuneita avioliittoja taustallamme.

On paljon mukavampaa, että molemmilla on omat asunnot ja voidaan tapailla tai jopa yöpyä toistemme luona, mutta molemmilla on oma talous. En voisi sietää, että joku tulisi määräilemään minun kotiini miten mikäkin asia järjestetään tai että minä joutuisin "elättämään" häntä tai hän minua.

Älä ajattele itseäsi "helppona naisena". Yhtä lailla miesystäväsi on "helppo mies". Et sinä ole tehnyt mitään väärin ja toivon ettet teekään. Itse olen elänyt vaikeissa ihmissuhteissa ja kärsinyt yhdessäasumisen tuskan. Nyt on hyvin.

Mietit, onko mies epävarma. Koskaan ei voi olla varma ihmissuhteen kestävyydestä olipa se sinetöity tai ei. Osoitus siitä, että hän haluaa olla kanssasi on se, että hän ON kanssasi.

En taida olla kovin kannustava, mutta jostain syystä minun ihmissuhteeni ovat menneet pilalle siinä vaiheessa kun on alettu hommaamaan yhteistä kämppää. Mutta tämä oli vain minun näkemykseni.

ehkäpä kyseinen mies on jo huomannut millaiseksi naiset yhteenmuuttamisen jälkeen muuttuvat!

komenteleviksi, rähjääviksi ja pihtaaviksi bitseiksi!

varmaan poikkeuksiakin on mutta oman ja ystävien kokemuksen perusteella sellaiset ovat harvassa.

Mun mielestä tollasta asiaa voi ajatella järjellisesti niin monella eri tavalla. Kyse on nähdäkseni siitä mikä on järkevältä tuntuvaa. Yhdelle se on asua omissa asunnoissaan ja toiselle yhdessä samassa asunnossa. Se ettei halua asua yhdessä ei kuitenkaan tarkoita ettei hän välittäisi susta.

Kannattas varmaan jutella kaikessa rauhassa miehen kanssa. Hänellä varmaan on syynsä haluta asua omillaan. Kaikki muodot voi toimia, jos ne molemmille sopii. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, paitsi tietysti jos ei halua tinkiä omista haluistaan. Tai ymmärtää toisen näkökulmaa.

Minulle ainakin vuoden seurustelun jälkeen ei edes mietitä yhteen muuttamista. Suhdehan on tuossa vaiheessa vasta aivan raakile. Ei ihmistä noin nopeasti opi tuntemaan. Ja siinä on sitä alkuhuumaakin vielä mukana, joka sumentaa järjenjuoksun.

Noin 3 - 4 vuotta, kun olette yhdessä, voitte ryhtyä miettimään yhteistä kotia. Missään tapauksessa en muuttaisi kenenkään kanssa yhteen ennen kahta vuotta suhteen alusta.

Ihmettelet ettei mies halua muuttaa yhteen, mutta ei ole tehnyt aloitetta. Olisiko asiaa ottaa asia keskusteluun. Mitäpä jos miehellä ei ole vielä käynt ajatuksessa yhteenmuutto, tällöin on vain luonnollista ettei ole tullut tehneeksi aloitetta. Eikö aloite tulisi lähteä siltä henkilöltä joka yhteenmuuttoa on ajatellut?

Molemmilla omat kodit ja oma rauha. Ei ne erilliset asunnot suhdetta huonommaksi muuta vaan usein päin vastoin. Kun haluaa lomaa päivän kaksi toisen naamasta onnistuu se omassa kotona yksin. Oletteko edes koskaan keskustelleet mitä kumpikin tulevaisuudessa haluaa? Voihan olla, että miehesi haluaa perustaa perheen vasta 6-7 vuoden kuluttua ja nainen heti. Ei tuollainen yhtälö silloin toimi. Joskus vaikka toista rakastaakin, on se ero kuitenkin paras ratkaisu jos molemmat haluaa eri asioita täysin eri aikaan. Aina ei se rakkauskaan riitä ikävä kyllä jos kummallakin on erinevät tulevaisuuden suunnitelmat.

Sattaa miestä vähän pelottaa "vapauden" menetys. Omassa kämpässä voi elellä miten lystää ja löhötä sohvalla, mutta toista se on kun nainen on samassa kämpässä:)))

Jos mies onkin vanhanaikainen eikä noin vain "muuta yhteen", vaan haluaa oikein kunnolla mennä naimisiin, ja sä vaan odotat, että "se muuttaisi yhteen", että sitten pian saisitte "muuttaa erilleen".

Jos muutetaan yhteen, niin mennään sitten oikeasti naimisiin ja SITTEN OLLAAN YHDESSÄ KOKO ELÄMÄ. Se voi olla "miehesi" mielipide, ja pitää sinua kevytkenkäisenä eikä halua mennä naimisiin kevytkenkäisten kanssa.

On helpompi erota, jos ei ole muutettu yhteen, jos ei sitten olekaan tarkoitus olla kuin semmosella "katsotaan nyt" -periaatteella.

Seurustelin kerran naisen kanssa, joka oli kuten ap. Itse puolestaan olen kuten ap:n puoliso. Nainen halusi käytännössä kuun ja tähdet taivaalta ja lopuksi sitten kävikin huonosti. Pitkä suhde kaatui, kun suhde ei edennyt = kun mikään ei riittänyt. Naimisiin asti emme kerenneet emmekä onneksi myöskään kerenneet hankkimaan lapsia. Muuta omaisuutta kyllä kerkesimme haalimaan.

Näistä asioista täytyy voida keskustella, ap. Ketään kun ei valitettavasti voi kontrolloida, vaan sen aidon tunteen on tultava sieltä toiselta osapuoleltakin. "Mutta kun minä tahdon.." -tyylillä ei valitettavasti pitkälle pääse parisuhteessa.

Eikai nyt vuoden seurustelun jälkeen yhdeen kannata muuttaa. - Ehkä kun yhdessä oltu 3 vuotta tai enemmän.

Hmm tutulla oli samanlainen tilanne.
Tuttuni on juuri tuollainen mies, joka pelkäsi muuttoa yhteen ja täyttä sitoutumista.

He olivat olleet parisuhteessa jo kolmisen vuotta, sitten nainen ehdotti, että siirryttäisiin seuraavalle tasolle ja muutettaisiin yhteen. Mies säikähti ja jätti naisen. Hän ei halunnut sitoutua täysin yhteen naiseen eikä asua saman katon alla.

Heivaa mies mäkeen.

Oikea tulkinta.
Olet hänelle vain tilapäinen panopuu

Herää pahvi!! Ei kai muut kun teinit muuta vuoden yhdessäolon jälkeen yhteen!! Miehesi haluaa oikeasti tuntea sinut ennen kuin ottaa uuden isomman askeleen. Kun yhteen muuttaa niin yleensä nainen haluaa alkaa lapsentekoon tai naimisiin. Miehet nyt yleensäkin ovat harkitsevampia näissä asioissa. Ja huomaa, olen siis itsekin nainen, mutta enemmän elämää nähnyt joten voin kertoa miten asiat menevät yleensä. Odota vielä vuosi tai pari niin asiat kypsyvät myös miehen mielessä.

Polvistu hänen eteensä Ikean parkkipaikalla tai puuceen takana ja pyydä hänen kättään!

Mies pitää sinua idioottina?

Sinun täytyy USKALTAA kysyä suoraan asiaa.!!!!!!
Hyvää kesän jatkoa!

Taitaa olla vaan niin että miehesi on epävarma omista tunteistaan ja ehkä alitajunnassaan epäilee parisuhteen toimimista yhteenmuuton jälkeen.

Vuosi on lyhyt aika. Ei vuodessa opi toista tuntemaan niin hyvin, että on valmis asettamaan kaikki munat samaan koriin. Osa kykenee toimimaan ihailtavalla intuitiolla. Kaikki eivät kuitenkaan kykene tekemään isoja päätöksiä hutiloiden. Sanoisin, että tuo suhde kannattaa katsoa mielummin päätyyn asti, kuin aloittaa uutta, koska siinä vain todennäköisesti jää joko miettimään vanhaa tai on 2:ssa kuukaudessa uudessa suhteessa todennäköisesti samoin ongelmin. Ainoa gamesaveri olisi löytää toinen hätähousu.. mutta tekeekö se sitten vaihtoehdosta sopivan. Minusta ei! Moni ajattelee toisin. Jos tuo on ainoa ongelmanne, olisiko viisasta miettiä onko todellista ongelmaa ollenkaan. Vai onko vika vain ulkoapäin tulevassa sukulaispaineessa..? Todennäköisesti muutoksia saat odottaa kuitenkin vielä vähintään toisen vuoden.. Kysymys kuuluu: kestääkö kärsivällisyys?

Taidat olla aika nuori....

"sillä järjellisesti ajatellen hänen olisi pitänyt tehdä aloitteet yhteenmuuttamisesta jo kauan sitten"

Ja minkä helvetin takia??
Sun teksti kuulostaa kyllä aika oudolle, tai siis sinä kuulostat aika oudolle.

Oletko edes kysyny haluaako muuttaa yhteen? Missään vaiheessa ei tämä seikka ilmene.

Ja miehellä saattaa olla hyvinkin itsepuolustusvaistoa koska naiset helposti hommaa miehen avoliitossa kuseen kuten omassa tapauksessa kävi. Olin päävuokralainen ja nainen alivuokralainen. Vuokra puoliks ja nainen ei tainnu maksaa yhtäkään vuokraa ja mulle yli 2000€ velat vuokranantajalle. Onneks vuokranantaja oli ymmärtäväinen ja saatiin sovittua velanmaksu. Exän kans tehtiin velkakirja että se maksais puolet siitä parista tonnista mulle takas mut kieltäytyy maksamasta joten asia on nyt oikeudessa käsittelyssä. Päätöstä odotellessa :)

olen 22v nuori mies oon etsinyt 8v naista mutt en ole saanut ketään vaikka en ole ruma enkä istu pyörätuolissa tai ole vammanen mielipuoli! ja toiset ei taho naisia vaikka hiille löytyykin paljon!

Minulla vähän samanlainen tilanne,tosin minä olen mies ja nainen ei halua muutta yhteen.Meillä iitoja vähän väliä.Minä teen aina väärin,toinen osapuoli ei koskaan tee vääriin kuulemma.Ollaan 4 ja ppuolivuotta seurusteltu eikä vielä asuta yhdessä.Joten elä turhaan kiirehdi.Meillä tosin nainen tahtoo naimisiin ennenkuin muutetaan yhteen.Jos sun mies samanlainen?Että vasta avioliiton kautta yhteen voi muuttaa asumaan?Tosin millä se tilanne että kun tämä nainen mustis ainak un tervehdin jotain,niin tuskin onnistuu saman katon alla asuminen.Muuttaa kuulemma tyylinsä sen jälkeen.Eihän kukaan voi muuttaa tyyliään.Onko teilläkin toinen sairaanmustasukkainen?Se nostaa kynnystä muuttaa asumaan yhdessä.

Miten tämä on taas tätä sotaa kumpi on parempi sukupuoli ja kumpi tekee enemmän sontaa kummalle. Kyllä ihmiset on kamalia stereotyyppiensa ja ennakkoluulojensa kanssa. Ja sitten se "nokun edellisessä suhteessa näin niin automaattisesti tässäkin suhteessa samalla lailla".. jösses...

Yhteen muutetaan kun molemmista siltä tuntuu ja jos ei tunnu niin sitten ollaan niin tai ollaan olematta.
Kieltämättä yksi parhaista mittareista parisuhteen toimivuudelle, toisaalta jos nuori suhde niin ei kestä rasitusta vielä, mutta eipä sitten mene vuosia hukkaan väärään ihmiseen. Kukin tavallaan.

Mies haluaa naimisiin saadakseen seksiä, nainen tarjoaa seksiä päästäkseen naimisiin... Tämä paradoksi kääntyy miehen tappioksi kun pappi on aamenensa sanonut. Ei seksiä sitten enää, muuta kuin säälistä sen makuuhuoneessa harjoitettavan kerjäläisoopperan jälkeen, jos sittenkään.
Hienoa, että on fiksuja miehiä, jotka vaistoavat jo tarpeeksi aikaisessa vaiheessa sen mistä on kyse. Elämä on jatkuvaa taistelua, päivällä leivästä ja yöllä lihasta :)

Mitä kiirehtiä ja painostaa toista.On paljon onnettomia avioliittoja,ei rakkaus kaipaa sitoumuksia,ja jos kaipaa tai vaatii,ei se ole rakkautta.rakkaus pakenee sitä,joka yrittää vangita sen...sinun kannattaa miettiä,mitä "lajia" rakkautesi on,onko kyse sittenkin läheisriippuvuudesta....

Ole hyvilläs ettei muuta saman katon alle.Olisit vaan "piika"hänelle.Anna ne paidat pestä jonkun muun,ota itse ne "nautinnon"hetket......

Tulee mieleen että ei taida olla sun kanssasi tosissaan, ikävä kyllä. Kyllä sen miehen täytyy ehdottaa yhteenmuuttoa jos hän sinua pitäisi potentiaalisena vaimoehdokkaana. Vuosi on jo kohtuuaika ainakin pohtimaan asioita vakavasti jos ette ihan nuoria ole. Missään nimessä ei saa painostaa, mutta eiköhän ne tilanteet yleensä yhdessä puhumalla selvitetä. Tuskin täältä saat siihen apua.

Ei tietenkään halua yhteen ja menettää itsenäisyyttään. Meinaan sen jälkeen jokseenkin kaikesta päättää nainen, esim mitä syödään, missä syödään, millaisissa olosuhteissa nukutaan, milloin pidetään lomat, keitä tapaillaan (ja toki vain pariskuntia, etenkin miehen dokaavat sinkkukaverit on paha juttu), mitä hankitaan ja mitä harrastetaan.

Näin 35-vee ikäisenä hyvin toimeentulevana & asiallisessa hommissa olevana, itsestään huoltapitävänä miehenä ei tulisi enää mieleenkään mennä kenenkään naisen kanssa vakijuttuun. Kokeilin avoliittoa (3 vuotta) yhden kanssa, takana on myös joitakin pidempiä seurustelusuhteita (3-24 kk) ja lukemattomia irtosuhteita. Tuostakin pitkäaikaisjutusta avokki vonkaa edelleen takaisin, vaikka hommasta on jo kuusi vuotta...

Nyt vasta onkin pikasuhdemarkkinat, meinaan 30 naisissa on niitä epätoivoisia sen oikean metsästäjiä, kertaalleen jo eronneita/karanneita...Seuraa/seksiä saan kun haluan, mutta kiitos ei muuta sen naisen mukana tulevia juttuja. Sen verran hintavaksi arvotan vapauteni ettei yhdelläkään naisella ole tarjottavana mitään "hinnaksi" jotta myisin vapauteni. Ehkä vielä joskus alle kolmekymppisenää olisin voinut haksahtaa pysyvään palloon.

Mihin on kiire, jos juttu tuntuu oikealta? Monet seurustelee yhä vuosia, ennen kuin edes menevät kihloihin, tai muuttavat yhteen. Sitä suuremmalla syyllä pitkään, jos tuntuu epävarmalta. Eikös kuitenkin ole parempi niinpäin, että tuntee kumppaninsa hyvin, kuin, että mennään hetkessä naimisiin, on lainat, talot jne. ja kohta pian ero? Sitä yhteistä tulevaisuutta ei suunnitella "heittäytymällä tunteeseen", vaan järjellä. Anna jutulle aikaa ja keskustele miehen kanssa, ei elämässä ole kiire mihinkään.

Mies ei halua yhteen koska et valmista lihapullia hänen äitinsä reseptin mukaan, hän pelkää sinun kiehnäävän liikaa ja kutittelevan öisin, häntä ahdistaa olla saman katon alla toisen ihmisen kanssa, hän ei kehtaa tuoda sukkakokoelmaansa luoksesi ja hänellä on hilsettä.

Puhukaa asioista. Ehkä on vielä toivoa.

Minä elin 8vuotta samanlaisessa suhteessa mitä sinä nyt kuvailit.Otti koville meidän ero, ihan kaikille osapuolille, myös tyttärelleni jonka elämän alusta asti tämä mies oli ollut.
Mitä enemmän aikaa menee sitä vaikeampi sinun on päätös tehdä. Tee se kummankin puolesta.
Taannoin tajusin että hän varmaan oli elämäni rakkaus, mutta aina ei rakkaudessakaan ole onnellista loppua. Ja haavat paranee ajan myötä. Tiedän että hän yhä edelleen on hypännyt suhteesta suhteeseen kunnolla sitoutumatta eli jotkut ei muutu.

Puhu ja jutelkaa ensin, jos teillä täysin erillaiset toiveet, haaveet niin erotkaa.

Kaikki ihmiset eivät tahdon samoja asioita.Minä olen päättänyt olla sinkku jos en tapaa ihmistä joka tuntuu heti siltä oikealta ja joka tahtoo samoja asioita.

Hajotin itseäni, en enää hyväksy sellaista. TSEMPPIÄ

Siirry seuraavaan. Jos hän voi elää ilman sinua, se on selvä juttu. Tai jos EI voi elää ilman sinua, voi hän virheensä tajuttuaan ottaa yhteyttä ja silloin sinä sanelet säännöt. Ihan helppoa! Kyllä maailmassa miehiä piisaa =)

jos piparia tulee mukavasti niin ei silloin kannata mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Millä termillä kutsutaan naisten haluttomuutta seksiin ? Vastaus: avioliitoksi. Tyhmähän se mies olisi jos menisi pilamaan hyvän piparisaannon menemällä naimisiin!!! ja tiedä vaikko olisi muutama muukin pipari tarjolla ja sitä voipi sitten sopivasti käydä poimimassa suhteista ne herkut ilman arkista arkee ja jos nainen heittäytyy hankalaksi ja piparia ei tipu niin sitä voipi sitten sujuvasti lähtee ja siirtyä seuraavan luokse

Ihmettelen tätä: "jo noin vuoden verran". Muitstelen itse vaimoni kysyneen minulta yhteen muuttamista puolentoista vuoden jälkeen ja silloin tuntui liian pikaiselta. En tunne lähipiirissäni montaakaan miestä, jotka olisivat valmiita luopumaan omasta asunnostaan VASTA vuoden seurustelun jälkeen. Vuosi on niin lyhyt aika, että siinä ei opi toista ihmistä riittävästi tuntemaan tuollaisen päätöksen tekemiseksi. Se on minun vakaa käsitykseni. Itse seurustelin 3 vuotta ennen kuin olin valmis muuttamaan saman katon alle. Nyt onnellisesti naimisissa ja kahden muksun isä. Naimisiin menimme, kun olimme olleet yhdessä 10 vuotta. Vuosi yhdessä ei mielestäni ole kovinkaan pitkä aika. Kärsivällisyyttä vain kehiin!!!

Huomista on turha suunnitella, kun siitä ei tiedä. Tee se, minkä voit tässä hetkessä eli nostat kissan pöydälle ja kysyt mikä miehen tekee onnelliseksi tässä hetkessä. Kun hän antaa tähän vastauksensa, se on syytä punnita tarkoin tulevaisuutta ajatellen.

Hohooh...jotain asiaakin joskus voisi tänne laittaa...jokainen taaplaa tyylillään ja turha on neuvoja jaella.

hö!
http://www.mikseri.net/artists/?id=101176

Itse naisena ja nuoren miehen äitinä ymmärrän täysin miesten pelkoja tietynlaisia naisia kohtaan,itsekin pelkäisin heitä,jos olisin mies.Usein tuo sitoutuminen tarkoittaa näitten naisten "kielellä" alistamista ja sitomista.Olen nähnyt naisvaltaisella alallani missä on vielä naispomoja,mitä "hirviöitä" naiset voivat olla toisilleenkin.(olen usein säälitellen ajatellut heidän miehiään,mitä he joutuvat kestämään tai mitä heistä miehinä on enää jäljellä)Itselläni oli päinvastainen tilanne nuorena ja annoin toisen alistaa,mutta lopulta sille tuli piste.Todellinen rakkaus elää vain vapaudessa!

Jos hän ei halua tossun alle?
Kysy häneltä itseltään, mitä täällä moisia kyselet?
En ihmettele yhtään, jos hän ei halua muuttaa luoksesi, kun kyselet asiasi ventovierailta.

Älä nyt epätoivoisesti yritä yhteen ja naimisiin , jos miestä ei kiinnosta tai ei uskalla niin se on tuhoon tuomittua jo ennen alkua .
Jos suunnitelmanne eivät ole samansuuntaisia on aika vaihtaa ennenkuin siinä lapset pyörii jaloissa .
Kyllä sinä löydät samalla lailla ajattelevan miehen jolle olet se ainut ja oikea ja joka kantaa vastuunsa .

Itse en enää aio muuttaa virallisesti yhteen kenenkään kanssa, kun tuli tämä avoerolaki.

aika nopeasti haluat edetä, vuoden ootte seurustellu ja nyt jo haluat muuttaa yhteen ja suunnitella perheen perustamista?

hullua! ei ihme ettei ukkos halua vielä ees miettiä tuommosia

Ymmärrän kyllä sitoutumishalusi mutta näin aikuisemmalla iällä (n. 30v) ymmärtää jo, että vuoden tapailun jälkeen on AIVAN LIIAN PIAN jos suunnittelee yhteenmuuttamista. Älä tapa ihanaa suhdetta hätäilemällä. Odota sitä että mies itse haluaa, silloin sinusta vasta hyvältä tuntuukin. Anna aikaa ja tilaa niin miehen rakkaus sinua kohtaan lujittuu ja kasvaa uskomattomiin mittoihin. Sinä saat mitä eniten tarvitset, et sen enempää. Aina halut ja tarpeet ei käy yksiin, ja kestää oppia tämä tärkeä läksy!

Älä jätä miestäsi, tuohan olisi aivan naurettava syy "no kun sä et halunnu muuttaa mun kans yhteen vaik mä halusin muuttaa sun kans yhteen".

kuka voi sanoa mikä on liian pian jollekin toiselle?

Mielestäni vuosi on lyhyt määrä tapailulle, jos tahdotte yhteen muuttaa. Mikä kiire kaikilla on siihen? Kyllä varmasti tuossa tilanteessa monikin epäröi. Eiköhän miehesi halua oppia tuntemaan sinut ensin paremmin, ennen kuin alatte yhteistä elämää suunnittelemaan..

Mies on tyhmä! Unohda hänet!

Hitto, muuta tuollaisen naisen kanssa yhteen jolla on tuollainen hinku lapsiin ja perheeseen. Kyllä miehes on oikeassa kun ei muuta kanssasi yhteen.
Jos noin epätoivoinen olet niin vaihda sellaiseen joka haluaa, koska vuosi on
todella lyhyt aika siitä kun ero tule ja ruokkoja maksetaan.

Vuoden verran oltu yhdessä? 24/7 yhdessä tuskin? Vuosi on todella lyhyt aika ja tollasella hopulla sinusta tulee jälleen yksi niistä monista yh-äideistä jotka rutisee kuinka paska suhde taas oli kun kaikki tapahtui niin äkkiä. Jäitä hattuun nyt hyvä nainen! Lapsia tehdään kun molemmat niitä haluaa, yhteen muutetaan kun molemmat sitä haluaa, naimisiin mennään kun molemmat sitä haluaa. Ellet jaksa odottaa niin vaihda mies sitten, painostus ei paranna ainakaan asiaa yhtään. Moni mies muuttuu pakon edessä täysin mulkuksi suhteessa johtuen siitä että hän tuntee itsensä pakotetuksi tekemään ratkaisunsa.

no asiasta kannattaa puhua, eikä vaan odottaa, että toinen tekee aloitteen. itse olen mieheni kanssa seurustellut 9kk ja ollaan nyt hakemassa yhteistä asuntoa. meille tämä ei ole aikaista, ollaan muutenkin oltu lähes koko ajan yhdessä, vaikka asummekin eri kaupungeissa.

Heissan epätoivoinen!!

Sanoisin, että varsin löyhiä vastauksia olet täällä suomi24:ssa kysymykseesi saanut. Kukaan vastaajista ei näytä ymmärtävän, mistä on kysymys.
Itse viimeisen vuoden samoja asioita läpi käyneenä olen pettynyt siihen, miten tosi paikan edessä tilanteeseen suhtaudutaan. Ensin vannotaan rakkautta ja vaaditaan uskollisuutta, mutta kun kysymys tulevaisuudesta tulee eteen, ollaan valmiit vetäytymään kulissien taakse. (kotona asuvien lasten tahto).

En komppaa tässä muiden miesten omahyväisten kehuskeluiden keskellä, sillä ole vastuuntuntoinen ja tunteikas mies isolla M:llä..

Miehellä on järki päässä. Miks vitussa pitää ostaa koko lehmä kun maitoa saa litran purkeissa? Tosimiehen meininkiä tuo, nauttii pillusta, mutta miksi turhaan sitoutua. Näin mäkin olen tehny ja helvetin hauskaa on ollut. Uutta torttua on löytynyt aina kun vanha alkaa kyllästyttää. En tosiaankaan kaipaa mitään riippaa samaan kämppään nalkuttamaan. Ja vielä pentuja siihen samaan syssyyn. Hyi helvetti.

eiku ny rillataan

Viisas mies.Yhdessä ollut

Järjellisesti ajateltuna miehesi omaa selvästi itseuojeluvaistoa ja hyvää harkintakykyä.

Itseäni kyllä hirvittäisi, jos joku olisi kovasti halumassa naimisiin, omakotitaloa, lapsia, yms. vain vuoden tuntemisen jälkeen. Tämä nykyinen "kaikki mulle heti" meno hirvittää yhdistettynä tietoon eronneiden määrästä. Vaara joutua malttamattoman puolison mielihalujen maksumieheksi on todella suuri.

Mikäli olen paljoa vaatimassa, pitäisi esittää itselle kysymys pystynkö minä itse myös tarjoamaan toiselle yhtä paljon?

On ihmisiä jotka ovat aina ehdottoman lojaaleja ja uskollisia, tätä asiaa ei papin aamen muuta puoleen tai toiseen. Vastaavasti on ihmisiä jotka pettävät aina tilaisuuden tullen ja tähänkään papin aamen ei vaikuta yhtään mitään.
Joten on jokseenkin naurettavaa mennä naimisiin siinä uskossa, että asia jotenkin muuttaisi suuresti puolison käyttäytymistä.

Vuodessa ei toista ihmistä kyllä tunne syvällisesti ollenkaan. Vuoden parin suhde menee vielä vaaleanpunaisten lasien läpi katsellessa. Kun arki koittaa niin puoliso ja suhde vasta oikeasti punnitaan.

Itse ainakin haluan talot ja lapset sellaisen ihmisen kanssa, joka oikeasti jaksaa seisoa rinnalla tavallisessa arjessa.

"olemme tapailleet jo noin vuoden ajan" oma käsitykseni on ettei yhteenmuuttamisella ole mitään kiirettä. Yhteenmuuttaminen voi merkitä jo vähän niinkun kihlojen tai naimisiin menon kaltaista sitoutumista. Se oma asunto on kuitenkin sen verran kiva ettei siitä ihan helposti halua luopua. Käytännössähän sitä voi sitten viettää jomman kumman luona niin paljon aikaa kun haluaa. Tiedän toki niitäkin jotka muuttaa heti yhteen. Kai se on vähän yksilöllistä että mikä kellekkin toimii. Mutta kannattaa ehkä keskustella ajatuksistasi miehesi kanssa, hänestä voi olla vaan kiva et molemmilla on oma asunto. Vähän niinku et molemmilla on oma pankkitili.

Vuosi on todella lyhyt aika, naimisiin, perhe ymv. Odota nyt hetkinen! Ei tarvitse olla sitoutumiskammoinen, jos ei heti halua yhteen asumaan, perhettä perustamaan.

Joo kyllä vuoden jälkeen kannattaa hiukan katsella vielä tai ainakin varautua, jos muuttaa yhteen. Mielestäni tosi tärkeää, että on varauloskäytävä. Jos oikein rakkaus murjoo ja on vaikeaa ja toinen vaikka muuttaa pois ja toinen lamaantuu, niin se lamaantunut voi joutua vaikka kodittomaksi. Jos on niin poissa tolaltaan, ettei pysty järjestämään asuntoa jne.

Ihan järkevää olla varuillaan, silloin on paljon helpompaa rakentaa suhdettakin, kun tietää, että tässä ei olla pakolla yhdessä.

Itseä ainakin ahdistaa, jos nainen suunnittelee "yhteisen" kodin, miehen mielipiteille naureskellaan, että älä sinä puutu tähän kodin suunnitteluun, mee sinne töihis nyt.

Tuli krooninen vaikea sairaus ja nainen lähti toisen mukaan lähes heti ja itse olin todella maassa sairaudesta ja suhteen purkamisesta. Oli lähellä se asunnottomuus. Vaikka kuitenkin töissä kävin koko ajan.

Onneksi sai vedettyä sitä äijää kunnolla turpaan, auttoi todella paljon siinä ylipääsemisessä. Kaveri makas maassa ja ite käveli hymyssä suin kotiin. Se oli todella tervehdyttävä prosessi. Kiitän vieläkin itseäni, että kävin kaatamassa paineita pois. Oli helpompi myös alottaa uutta suhdetta.

Mutta tarkoitan vaan, että kaikkeen pitää varautua, ikinä et tiedä mitä ilmaantuu. kun toisen kanssa yhteen muuttaa.

Vuosi ei kyllä ole vielä pitkä aika, mutta kuitenkin, jotkut haluavat enemmän omaa rauhaa ja tilaa. Meilläkään mies ei halua muuttaa yhteen, koska sitten pitäisi olla kolmio = omat huoneet.

Miehellä voi olla MENNEISYYS tai sitten jos ei ole ennenkään sitoutunut kunnolla heti. Tai kiinnostaako häntä. Onko jotain kuvioita. Ota selvää mikä mies on miehiään, kun vasta vuoden olette olleet.

Miehiä on moneksi, mutta aika erikoinen mies jos ei vähintään kahden vuoden seurustelun jälkeen mikäli ikää on 20 muuta naisen kanssa yhteen tai ole asu vähintään silloin tällöin toisen luona.

Minä ja avomieheni muutimme yhteen 2 kk seurustelun jälkeen ja suhde on onnellinen. Riippuu tapauksesta, että uskaltaako heittää "virran viemään" tässä elämässä :-)

Siis eihän miehen ja naisen ole tarkoitettu asumaan yhdessä.

Nainen (tai mies) ei kerjää mitään. Kaiken pitää kolahtaa ja helposti. Rakastumisen harha voi olla painajaisen alku. Ole määrätietoinen ja oikeudenmukainen. Jos ei riitä, sano bye.

Sellaista se on nuorten rakkaus. Mies tai poika on fiksumpi,kuin sinä. Miksi vielä muuttaa yhteen,jos opiskelut ovat kesken eikä kummallakaan ole vakituista työtä.

Olette Tapailleet vuoden?
Mielestäni se ei ainakaan tekona tarkoita samaa kuin seurustelu. Tokihan joku voi käyttää avoliitottomasta suhteesta ko. sanaa..

Vuosi on aika lyhyt aika, kun puhutaan loppuelämän suunnitelmista. Itse en olisi vielä huolestunut paljonkaan, jos mieheni ei olisi vuoden jälkeen katselemassa kanssani yhteistä asuntoa.
Itse pitäisin tärkeämpänä sitä, mitä mies tuntee minua kohtaan. Jos ei vuoden yhdessäolon jälkeen ole vielä sanonut "rakastan sua" , epäilisin, ettei hän noita sanoja aiokkaan sanoa.. Ja tällöin joutuisin miettimään, onko kaikki odottelun arvoista.

Et kerro viestissäsi, kuinka vanha olet, mutta näkisin, ettei alle kolmekymppisellä vielä ole pakottavaa tarvetta hankkia perillisiä/ eli olisi vielä aikaakin katsoa, mihin suhde kehittyy. Tietenkään en täysin osaa ymmärtää tilannettasi, koska en itse koe pakottavaa tarvetta vielä naimisiin tai hankkia lapsia.

En sinuna kuitenkaan lähtisi suhteesta, en ainakaan ennen kuin olisin vähän selvitellyt, millaiset tunteet toisella on. Painostamaan en lähtisi, mutten hyväksyisi myöskään täysin diipadaapa -vastaustakaan.
Ja muista, että mitä enemmän pohdit ja vatvot asiaa miehellesi, vähemmän rakentavaan sävyyn, sitä kauemmaksi ajaudutte ja luultavasti kehität mielessäsi tilanteesta pahemman, mitä se oikeasti edes on..

Muista, miehet tulevat henkisesti pari vuotta jäljessä ;D

ovat valmiit muuttamaan yhteen vaikka heti, kunhan kohtaavat sen oikean ihmisen, johon rakastuvat täysillä. Pienen poikkeuksen muodostavat pysyvästi sitoutumiskyvyttömät ja -haluttomat, mutta heitä vähän ja kuka sellaisen kanssa edes haluaisi olla, kun toinen hermostuu "vangitsemisestaan" ja myös antaa sen näkyä.

Valitettavasti suurin osa suhteista on vain tyytymistä toiseksi parhaaseen, ja jokaisen, joka huomaa olevansa kumppanilleen se toiseksi paras vaihtoehto, on tehtävä itsensä kanssa tilit selviksi asiassa, että miten siihen suhtautuu...

Huhuh! Vuosi yhdessä ja jo patistat mietäs yhteenmuuttoon... aika nopeaa toimintaa joillekin jopa liian nopeaa.

Miehet vaan on arempia. Koita jaksaa. Tsemppiä

Mitäkö teet väärin! No elät miehesi siivellä ja miehen kautta ja määrittelet elämäsi yhtä aikansa eläneiden standardien mukaan (kuten parisuhde).

Mikä ihme siinä on että pitää yrittää omistaa toinen ja suunnitella aina yhteistä tulevaisuutta.

Naiset, te halusitte tasa-arvoa, joten kantakaa vastuu itsestänne ja omasta elämästänne. Ette tarvitse siihen miehen tuomaa turvaa ja mitään "yhteistä tulevaisuutta". Rakentakaa itse oma tulevaisuutenne!!! Mikä on? Jos joku mies siihen tulevaisuuteen haluaa kuulua, se on bonusta.

Me miehet ainakin toimimme niin, olemme aina toimineet ja tulemme aina toimimaan.

tota älä ny ylläty mutta mie olen ollut jo saman tyypin kanssa kohta 5w yhes eikä halua saman katonalle asumaa joten mietityttää jotta tapaileeko se oikeesti salaa muita naisia vaikka vannooki olevasa miun ukko aina ku vedän herneen nenää sen yöllisistä kylä juoksuista mutta olen oppinut jottei äidin lellitty kotoa lähe vaikka olisin miljonääri... kihlajaisia olen vihjannu saman verran mut ei ikinä... pakko se on sitten hyväksyy jot pelaaminen ja jätkät on aina etusijalla jotta en oo yllättynä siun tilanteesee...

tilanne voi olla myös toisinpäin. mies haluaa muuttaa yhteen melko pian tapaamisen jälkeen. kämppä löytyy nainen muuttaa sinne, miehen muuttaminen vaan vitkastuu. kunnes puolen vuoden päästä mies päättää ettei muutakaan yhteen. syyksi sanoo liian kalliin kämpän (joka on yhdessä valittu). lupaa muuttaa seuraavaan yhteiseen kämppään, (on hakusessa). naisella alkaa hermo mennä tämmöiseen touhuamiseen...

Juuh, asia on hyvin yksinkertainen. Ei kannata muuttaa yhteen naisen kanssa. On mukavaa kun saa köydä vieraissa niin paljon kuin ehtii. Mulle ei ainakaan yksi nainen riitä, Kiva asua erillään, saa tehdä asiat niin kuin huvittaa :)))

vuosi on lyhty aika. en muuttaisi kenenkään kanssa yhteen niin lyhyen tuntemisen jälk.

Hah, mä olen pahempi. Joko paperi tai pellolle. Kahdesti kihloissa. Ehkäpä mä olen se sitoumiskammoinen, koska laitoin molemmat suhteet poikki ja nyt kolmas viritys (paljon puhetta, vähän tekoja) joutuu odottamaan vuoden että saan kolmannen ammatin opiskeltua.

"järjellisesti ajatellen hänen olisi pitänyt tehdä aloitteet yhteenmuuttamisesta jo kauan sitten"

Kenen mukaan? Mikset kysy mieheltä suoraan miksei halua muuttaa yhteen, kerro mitä itse haluaisit ja kysy suoraan kuuluuko nuo suunnitelmat myös miehen tulevaisuuteen vai olisko parempi etsiä joku muu, ennen kuin oot nelikymppinen perheetön, perheestä silti vain haaveileva.

Vuosi ei ole aika eikä mikään! Ihmisen oppii tuntemaan kokonaan vasta 2 vuodessa, oli sitten kuinka rakastunut tahansa.

Moni tekee sen virheen, että muutetaan yhteen liian aikaisiin tai mennään naimisiin, hankitaan lapsia ja sitä rataa. Se arki onkin sitten aivan erilaista. Rakkaus ei välttämättä siinä enää kestä, jos kerran vuoden seurustelun "perusteella" on menty naimisiin.

Omat vanhempani seurustelivat 5 vuotta ennenkuin muuttivat edes yhteen. Nyt ovat olleet naimissa 35 vuotta. Koskaan en ole kuullut heidän riitelevän.

Toista ihmistä ei ikinä opi tuntemaan täysin. Sitä voi hetkittäin kuvitella tuntevansa toisen hyvin, mutta sitten huomaat ettet tunnekkaan.

Kuule "Helppo Kyllikki" väsyneen naisen kanssa ei kukaan halua muutta yhteen___?

Ota aikalisä

terve jos esiaviolliselle yhteenmuutolle ei ole mitään uskontorajoitteita tms niin tee itse aloite!! ja jos ei halua niin ei halua mitä sitä yhessä roikkumaan ku maailmassa on 3 miljardia muutaki miestä

Tuota noin, tuli tässä vaan mieleeni, että jospa miehellä on korkeampi moraali, kuin sinulla, eikä sen takia halua muuttaa yhteen, avoliittoon huorapariksi. Ehkä hän haluaa tutustua sinuun paremmin, kuin mitä vuodessa ehtii, ja sitten kun aika on kypsä, hän kosii sinua ja vie sinut vihille. Sitten voitte muuttaa omaan kotiin ja elää onnellisina elämänne loppuun asti. Sen pituinen se.

Omalla kokemuksellani on todella vaikea keksiä syitä siihen miksi miehen kannattaisi muuttaa naisen kanssa saman katon alle, jos taloudelliset syyt jätetään huomioimatta. Mutta toi johtuu varmaan vaan kokemuksien vähäisyydestä..

Naimisiin meno pilaa kaiken. 70 % eroaa jo tätä nykyä.

ehkä se vaivaa nykyajan ihmisiä että JO vuoden kuluttua halutaan naimisiin ,lapsia yms
kuitenkin ihmiset ovat erillaisia kun asuvat erillään,jaksavat vielä kisailla,helliä yms
aika nopeasti ihmiset nykyään kyllästyvät toisiinsa ja sitten taas sama rumba edessä erotaan kun ollaan kasvettu erikseen,tylsää,toinen ihminen ei olekkaan sellainen kuten kuvittelin,ei enää rakasteta
kannattais tässäkin tapauksessa vähän rauhoittua ja nauttia suhteesta
"hänen olisi pitänyt tehdä aloiteet yhteenmuuttamisesta jo kauan sitten" voi jessus sentään vasta vuoden ootte tunteneet ja jo kauan sitten olis pitänyt muuttaa yhteen? !
oikein perusohje nykyajan huolle parisuhteen alulle,samaa rataa valitettavasti muutkin käyvät,tuloksia näkee joka puolella eritoten suomi24 palstalla ihmissuhde,avioero kirjoittelussa tai avoero.

Etusivun teksti ja "epätoivoisen" sivuteksi antavat erinäköisen kuvan. Etusivulla sanotaan: "... mies ei tee aloitetta ..." - sivulla ei taas puhuta mitään aloitteen tekemiseen. Aloitteen tekee hän, joka sitä haluaa. Jos nainen haluaa muuttaa yhteen, niin hän sitä myös ehdottaa. Mies vastaa joko myöntävästi tai kielteisesti.
Sama toimii toisinpäin. Siitä sitten vaan tekemään päätelmät. Niin yksinkertaista se on, ja niin se toimii.

Olen seukanut kymmenvuotta eikä mitään yhteenmuuttamisesta puhetta en jaksa tapella.

Mies on tajunnut näköjään sen, ettei yhdessä ololla, naimisiin menolla, perheen perustamisella ole mitään tarkoitusta tai tarvetta tänä päivänä tässä maailmassa.

Irti vaan! Jos ei tuossa vaiheessa osaa suunnitella mitään yhteistä niin heität aikaa vaan hukkaan!

Meillä tilanne on seuraava: Mies halusi muuttaa yhteen vuosi sitten ja se toteutettiin. Nyt sitten minä haluaisin muuttaa isompaan asuntoon, mutta joka kerta kun otan asian puheeksi, mies menee hiljaiseksi ja vaihtaa puheenaihetta. On kyllä niin käytetty, hylätty, helppo, väheksytty ja kurja olo :(
Mikä tässä mättää, en ymmärrä miehiä enään alkuunkaan. Rakastan häntä joka solullani, mutta tilanne tekee minut niin epätoivoiseksi.

Paras tapa tukahduttaa suhden on painostaa miestä asumaan yhteen, naimisiin, asunnon ja lasten hankintaan. Sitä kun teet vähän aikaa, niin mies huomaa, mitä todellisuudessa haluat. Hän oivaltaa, ettet ole kiinnostunut hänestä vaan siitä, mitä hänen avullaan voit saada.

Vanha sananlasku sanoo, että kaikki naiset ovat huoria (laskutustapa vaan on erilainen).

Tai sitten mies ajattelee, että olette tapailleet vasta noin vuoden ajan, eikä sen takia pidä kiirettä. Oletteko mm. käyneet lomalla yhdessä tuona aikana? Vai minkä luontoista tapailu yleensäkin on? Satunnaista, vai vietättekö jo paljonkin arkea yhdessä jomman kumman luona?

Itselläkin on mm. ollut joskus tyttöystävä joka rupesi ehdottelemaan yhteen muuttamista noin 3-4 kuukauden jälkeen kun alettiin seurustelemaan ja moinen on ainakin minulle aivan liian aikainen vaihe alkaa muuttamaan yhteen kun tuntuu että aivan vasta ollaan tutustuttu, eikä toista oikein vielä tunnekaan kunnolla.

Joskus vuoden jälkeen asiaa voisi alkaa ajatellakin, jos muuten synkkaa hyvin ja on seurusteltu tiiviisti, että voi jo sanoa että toista alkaa tuntemaan, myös niitä ei niin ihania puolia.

Joku toinen voi toki muuttaa yhteen viikon tuntemisen jälkeen ja elää loppuelämänsä onnellisena yhdessä, mutta eipä ole omalle kohdalle sellaista sattunut, että kenestäkään aivan noin varma olisi.

Olette tapailleet noin vuoden ajan, eikä mies halua muuttaa kanssasi yhteen: miksi pitäisi noin vuoden tapailun perusteella edes haluta muuttaa yhteen? Haluatko niin epätoivon vimmalla naimisiin ja perheen, että mielummin lähtisit suinpäin avioliittoa suunnittelemaan, vaikka valtava määrä ihmisiä eroaa juuri sen takia, että ollaan päistikkaa oltu haluamassa vähän liikaa.

Et voi heittäytyä sanojesi mukaan tunteeseen? Mikset muka voi? Tulevaisuuksia on turha suunnitella väkisin, elämä tuo mukanaan sen mitä on tuodakseen, ihan itsestään, ilman väkipakkoa. Turhaudut, kun mies ehkä vaistomaisesti käyttäytyy järkevämmin kuin sinä.

Tosiaan olet aivan rakastunut häneen.. malttaisitko mielesi siihen saakka, että tiedät tosiaan rakastavasi häntä. On ihan eri asia.

Miksi sinun pitäisi erota hänestä lopullisesti? Kuvitteletko että joku toinen saattaisi mennä kanssasi suinpäin naimisiin, koska sinä haluat niin? Kokeile, sittenpä tiedät. Valinta on sinun.

Lopuksi on pakko kysyä se palstojen perinteinen kysymys: Ja Ikää Oli??

Seurustelin 7v. miehen kanssa joka ei halunnut muuttaa yhteen, välimatkaa meillä oli n. 80 km. Ja poikkeuksetta se olin minä joka tein aina matkaa. Olimme olleet yhdessä n. 5v. kun aloin puhua yhteen muuttamisesta.

Olimme molemmat käyneet läpi aikaisemman avioeron. Vain sillä poikkeuksella että mies oli hyvin katkera ja vihamielinen ex:lleen. Ja toi sen joka käänteessä meidän suhteessa esille. Ja hän ei voinut käsittää että tulin hyvin juttuun ex:ni kanssa. Huomasin että minä olin sijaiskärsijänä tässä suhteessa, miehen katkeruus ja viha myrkytti meidän suhteemme. Hän ei koskaan tule onnistumaan uudessa suhteessakaan kun ei käsittele mitään entisiä erojaan. Avioerossa on aina kaksi osapuolta.

Olen tosi onnellinen että tajusin ajoissa että meidän ei missään tapauksessa kannata muuttaa yhteen. Viikko sitten lopetin suhteen kokonaan, ei kannata roikkua suhteessa jossa ei ole tulevaisuutta ja visiot on aivan eri luokkaa kummallakin.
Ystäväiseni nurkantakana sinua jo odottaa uusi onni.

Olen mies joten lue tämä. Jos olet vihjaillut hän voi kokea sen painostukseksi. Hän saattaa haluta samoja asioita mutta ei ota niitä puheeksi, jos kokee ettei ole hänen mielipidettä kuultu. Aloita keskustelu ei niin että sanot näin tai sitten kantapäät vastakkain. Paistaa kyllä kokemuksen puute kirjoituksesta. Ei vuosi mikään pitkä aika ole. Ette tunne yhtään toisianne sen huomaa. Itse olen seurustellut monella eri tavoilla se vain pitää hyväksyä mitä toinen haluaa, jos ei sovi sitten ei sovi, mutta pitää keskustella ei vain vaatia. Et sinä saa häntä todella muuttumaan millään tavalla vain vaatimalla ainakaan parempaan. Hän saattaa olla arka puhumaan todella tunteista ja haluista kuten monet ovat. Osaatko itse puhua ja keskustella ei näytä siltä rohkeutta sitä se vaatii.

Minkä ihmeen logiikan mukaan yhteen pitää muuttaa heti kun tapaillaan. Sinun mielestäsi vuosikin on jo pitkä aika ja normaalisti varmaan heittäydyt "helppona naisena" mukaan asumaan jo vissiin viikossa.

Vaikutat melko pakkomielteiseltä asian suhteen kun olet jo nyt väsynyt, haluat heti asumaan yhteen ja heti epäilet miehesi tunteita. Sinulla on joku ihmisriippuvuus ongelma olettaisin.

Ymmärrän sinua todella hyvin, sillä edellisessä suhteessani oli samanlainen ongelma. Suhteeni oli kaikin puoli kaukana normaalista. Suhteen alussa tapailimme useamman kerran viikossa. Suhteen edetessä tapaamiset harvenivat niin, että joskus näimme vain kerran kuussa. Miehellä oli kaikenlaisia kiireitä töissä ja harrastuksissa. Hän vakuutti kuitenkin, että suhteemme oli hänelle tärkeä ja haluaa olla kanssani. Miesystäväni vaikutti rehelliseltä tyypiltä, joten yritin olla kärsivällinen ja antaa aikaa. Kului vuosi, kului toinen vuosi ja kului vielä kolmaskin vuosi, mutta mikään ei edennyt. Me edelleen tapailimme miesystäväni ehdoilla. Suhteen aikana otin monta kertaa puheeksi yhteisen tulevaisuuden, mutta hän pyrki väistämään kaikki tähän aihealueeseen kuuluvat kysymykset.

Ymmärsin miesystävääni liian pitkään. Ajattelin hänen olevan sitoumiskammoinen aiemman suhteen pettymysten takia. Ajattelin, että kyllä hänen mielensä muuttuu kunhan rakastan häntä riittävästi. Mutta mikään ei muuttunut!! Hän jatkoi omaa toimintaansa samalla tavalla vuosi toisensa jälkeen ja miksipä ei olisi jatkanut?! Hän sai suhteesta minkä halusi! Suhde täytti hänen tarpeensa ja hän oli tyytyväinen, mutta minä en ollut.

Lopulta 3,5 vuoden jälkeen suhde tuli siihen pisteesen, että pakotin hänet selkä seinään vasten ja tämän lopputuloksena hän jätti minut TEKSTIVIESTILLÄ! Se oli kamala paikka minulle. Olin kuin pieni turvaton lapsi, joka oli menettänyt isänsä ja yritti tarttua häneen kuin hukkua oljenkorteen. Soitin ja lähettelin viestejä, joilla epätoivoisesti yritin korjata tilannetta jatkaakseni surkeata suhdettani. Hän ei vastannut puheluihin. Viestin sanoma oli selvä, suhteemme oli LOPPU!

Tämä oli aivan kamalaa minulle. Itkin ja surin menetetty yhteistä tulevaisuutta. Kaipasin ja ikävöin niin että kehooni sattui. Kuukaudet kuluivat. Muutin uuteen asuntoon järven rannalle. Muutto oli tosi hyvä minulle. Tuntui kuin olisi jättänyt kaiken entisen taakseni.

Uusi kevät oli kaunis ja aloin pikkuhiljaa taas nauttia elämästäni. Sain etäisyyttä eroasiaan ja aloin nähdä asioita selkeämmin. Miksi ikävöin miestä, jolta en saanut mitä olisin tarvinnut? Miksi haluaisin jatkaa suhdetta ihmisen kanssa, joka tuotti minulle jatkuvia pettymyksiä? Suhteen aikana, emme viettäneet yhteisiä lomia, ei tehty kuin yksi pieni reissu, emme asuneet yhdessä, emme puhuneet tulevaisuudesta, hän ei ottanut minua mukaansa harrastuksiin, joita olisimme voineen yhdessä tehdä, jne.. suhteessa oli tosi paljon sellaista, jossa hän kohteli minua ikävästi. Hän oli etäinen, poissaoleva ja välinpitämätön minun tarpeitani kohtaan.

Tän suhteen jälkeen päätin, että rakastan itseäni niin paljon etten salli kenenkään enää tekevän minulle näin. Exäni kanssa minun olisi pitänyt jo kauan sitten todeta, että rakastan häntä, mutta suhdetta ei voi jatkaa, koska haluamme täysin eri asioita tältä suhteelta. On itsensä rakastamista ymmärtää, ettei tarvitse jatkaa suhdetta jossa ei ole hyvä olla.

Exäni jälkeen 10 kuukautta myöhemmin tapasin nykyisen mieheni, joka on kaikin puolin erilainen. Alusta asti olimme paljon yhdessä. Teimme asioita yhdessä. Mieheni halusi muuuttaa yhteen hyvin pian, mutta lopulta yhteenmuuttoon meni 1,8 vuotta, koska minä epäröin ottaa tätä isoa askelta. Olemme nyt asuneet yhdessä 2 vuotta ja mukavasti menee. Olen todella kiitollinen, että edelinen suhteeni päättyi eroon, sillä en olisi osannut odottaa mitään näin hyvää mitä minulle on.Toivon, että minun tarinani valaisee sinulle jotain. Elämä ei ole yhden miehen varassa. Sinun tulee rakastaa itseäni eniten tässä maailmassa ja tehdä ratkaisu, joka tukee sinun onnellisuuttasi.

Ei se mies halua kuin seksiä, joten jätä se. !

Mie en haluu muuttaa yhteen kenenkään kanssa,siis miehen,sellasia kokemuksia parista uroosta,ett nou tänks!toine toi heti ekalla kerralla,ko jäi yöks oman hammasharjan ja otti ihan oman paikankii sille,mut ei tullu toista kertaa,siis parempi yksin todellakin asua,saa olla kuten haluaa ym.en suinkaan väheksy toisten halua asua yksissä,jos hyvin menee,mutta myös sitä mieltäettä parempi,kun on omat osoitteet ym.

Hei, te ootte seurustellu _VASTA_ vuoden. Mihin on kiire..?

Kuinka perusteellisesti olet puhunut miehesi kanssa? Hän ei halua muuttaa yhteen nyt, mutta haluaako hän sitä kenties myöhemmin? Mitkä hänen tunteensa ovat sinua kohtaan? Ota tilanteesta selvää. Jos mies on epävarma tunteistaan ja ei ole mitään tunnetta yhteisestä tulevaisuudesta, niin onhan se selvä merkki, ettei hän halua samoja asioita kuin sinä. Hän saattaa haluta sinusta hyvää seksiä ja mukavaa seuraa.

Täällä useimmat eivät tunnu lainkaan ymmärtävän ap:ta ja hänen tarvettaan edetä suhteessa. Täällä ylistetään yksinasumisen ihanuutta ja ettei ole mihikään kiire. Tuntuu olevan liikkeellä paljon rakkauteen pettyneitä, sitoutumiskyvyttömiä ihmisiä, joittenka kyky olla ihmissuhteessa rajoittuuu seksuaaliseen kanssakäymiseen.

Ne, joille riitää pinnalliset seksiin perustuvat suhteet, niin he olkoon niissä. Nämä ihmiset eivät ymmärrä todellisesta rakkaudesta juuri mitään. He toteuttaat viettiään kuten eläimet, mutta sydän ei ole aidosti mukana.

Todellinen rakkaus on haastaa ihmisen syvälliseen henkiseen kasvuun ja vapautumiseen menneisyyden taakoista. Todellinen rakkaus elää totuudesta ja rehellisyydestä. Siinä kumpikin voi olla aidosti oma itsensä, kasvaa ihmisenä omasta halustaan. Todellinen rakkaus perustuu kunnioitukseen, arvostukseen ja terveeseen sitoutumiseen. Sitoutuminen antaa mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä turvalisesti. Todellinen rakkaus ei kahlitse toista ihmistä (mutta ei myöskään salli pettämistä), vaan sallii kummankin osapuolen toteuttaa omia lahjoja ja kykyjään. Todellisessa rakkaussuhteessa kumpikin eheytyy menneisyydestä. Tämä eheytyminen tekee kummastakin vahvoja ja itsevarmoja ja tätä myötä suhde toimii yhä enemmän pyyteettömällä tasolla. Pyyteettömyys tarkoittaa rakastamista ehdoitta ja myöskin että palvelee ja tekee hyviä asioita kumppanilleen ihan puhtaasta rakkaudesta.

Jotkut ihmiset kuvittelevat, että on olemassa kaksi vaihtoehtoa eli olla vapaa tai sitten kahlittu. Ihminen voi olla onnellisessa parisuhteessa "vapaa" eli voi toteuttaa omaa itseään haluamallaan tavallaan.

Onnellinen 35. Olet todella viisas ja kypsä ihminen. Sinulla on älyä ja suuri sydän. Kiitos tekstistäsi. Puhut niin täyttä asiaa toivottavasti tällä jotkut ottivat onkeensa sinun vastauksestasi. Kaikkea hyvää sinulle ja sinun elämääsi.

Ensinnäkin mies ei halua heti jotain riippakiveä päälle päsmäröimään, jokaista kämpän pikkuseikkaa ja motkottamaan joidenkin turhanpäiväisten asioiden päälle koko ajan. Toiseksi, jos nainen on lähdössä jo yhteenmuuttamattomuuden vuoksi, niin ei se kyllä henkeen ja vereen rinnallakaan taistelisi tosi paikan tullen. Entäpäs jos naisetkin alkaisitte pikkuhiljaa oivaltaa, milloin on sodankaltainen tila ja milloin luetaan vaikka meikkausoppaita.

.

asiat ovat täydellisesti järjestyksessä ilman kaakattavia hysteerikköjä

.

Oletko kenties 20 v ja mies 42 v?

59 ja tiine???????

Mies on naimisissa ja hoitoja on ympäri Suomea. Ajattele nyt hyvä ihminen miten hankalaa tällaisessa tilanteessa on muuttaa yhteen.

Koska miestä ei kiinnosta.

Etsi mies jota kiinnostaa.

Suhteissa, kuten elämässä yleensäkin, ongelma on se että opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia mm siitä minkälaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi käyttäytyä. Kopioimme siis roolin jota alamme esittämään. Mutta koska se on vain rooli, niin myös suhteista tulee teatteri, eli epäaito, siis valhe. Tavallisesti tämä tapaoppi on tapahtunut jo niin nuoresta lähtien ja niin kauan, että ihminen uskoo olevansa se henkilö, joksi hänet on kasvatettu. Parisuhteissa siis esitellään rakkautta, mutta se ei ole aitoa. Sekä miehet että naiset ovat luoneet kuvan mieleensä "unelmapartnerista" ja kun tapaa ihmisen joka vastaa tätä kuvaa, niin koetaan olevansa rakastuneita. Itse asiassa on vain sattunut löytämään näyttelijän omaan teatteriinsa. Moni aistii tämän, vaikka eivät ehkä osaakaan kertoa mistä tämä johtuu, ja se voi johtaa siihen ettei tahdo sitoutua suhteeseen.

Suhteet eivät ole ainoa asia mihin ulkoiset ajatukset vaikuttavat, sillä nämä ulkoiset ajatukset alkavat ohjaamaan myös elämän suuntaa, ja vähitellen oma tahto vajoaa tiedottomuuteen. Ihminen huomaa jossakin vaiheessa elämänsä olevan sisällöltään tyhjää, ja tästä voi seurata masennusta tai erilaisia elämänkriisejä.

Kompastuin sattumalta kirjaan, jonka avulla sain selkeyttä mieleeni, ja ymmärsin miten, niin suhteissa kuin elämässäkin, opitut ajatukset vaikuttavat meihin. Kirja kuvailee ajatusten ja mielen toiminnot todella tarkalla tavalla, ja antaa työkalut joiden avulla tulee tietoiseksi omasta itsestään, sekä omasta alkuperäisestä tahdostaan. Omalla kohdallani olen saanut aitoa toimivuutta elämääni. Se on kyllä vaatinut kovaa työtä itseni kanssa, mutta tuloksena on elämä jota tahdon. Kirjan nimi on Alkuajatus. Kannattaa lukea!

Koska et ole kuvaillut miehen käytöstä muuten sinuun, vaikea sanoa muuta kuin "Hän ei ole vielä valmis muuttamaan yhteen kanssasi".

Mikä on pisin aika, mitä olette saman katon alla eläneet?