onnellinen pikku tarina

Nuorempana seurustelin miehen kanssa joka pahoinpiteli potkimalla, hakkaamalla ja kerran jopa piti mua hetken aikaa tiukasti sidottuna, pääsin miehestä lopulta eroon enkä vieläkään ole ihan täysin toipunut siitä mitä hän minulle teki.

Olen nyt 23 vuotias nainen ja seurustelen myöskin 23 vuotiaan miehen kanssa, olemme kuin luodut toisillemme. Hän kohtelee mua kuin prinsessaa ja tiedän olevani hänen kanssaan täysin turvassa eikä tarvitse pelätä.
Kuitenkin suhteen alussa välttelin riitoja koska pelkäsin hänenkin tekevän minulle jotain, jossain vaiheessa se riita kuitenkin väkisin puhkesi huutamisen tasolle asti. Seuraavassa pieni tarina tästä riidasta ja sen jälkivaikutuksesta elämääni.

Olin silloin sairaana kotona ja mies tuli kiukkuisena töistä kotiin, kyselin mikä on ja sain vastaukseksi tiuskimista. Mies meni tupakalle ja tullessaan sieltä huomasin hänen jaloissaan roskan, sanoin että "Tuotko sen roskan jaloistas roskiin" mies nappasi roskan lattialta ja erittäin pelottavan näköisenä sekä kovalla äänellä vastasi "on se kumma kun maattu kokopäivä kotona eikä yhtä roskaa saa nostettua" huutaessaan tätä mies käveli nopeasti suoraan minua kohti. Menin täydelliseen paniikkiin ja käperryin keittiön lattialle nurkkaan ja aloin itkeä hysteerisesti, pelkäsin siis oikeasti että hän alkaa hakata ja pahoinpidellä. Mies pelästyi todella pahasti mun reaktiota, hiljaa kuiskas siitä vähänmatkan päästä "mikä sun tuli". Uskalsin tässä vaiheessa katsoa miestä päin, hän tuli sitten siihen lattialle mun viereen otti mut kainaloon ja rauhoitteli.
Lopulta istuttiin lattialla melkein 2 tuntia kun minä kerroin hänelle mitä mulle on aiemmin tapahtunut, siinä lattialla mies myös sanoi mulle kyyneleet silmissä ensimmäistä kertaa että "rakastan sua" ja haluaa tukea mua tästä selviämisessa kaikin mahdollisin keinoin.

Tämän tapahtuman jälkeen olen luottanut tähän mieheen kun vuoreen, rakastan häntä niin käsittämättömän paljon ja ennenkaikkea mun ei enää tarvitse pelätä päivästä ja tunnista toiseen. Myös itsetunto on lähtenyt tämän myötä hurjaan nousuun ja uskallan ilmaista mielipiteitäni, sekä tuoda itseäni esille (olen siis nykyään kaunis myös omasta mielestäni). Riitatilanteissa olen kuitenkin vieläkin vähän säikky, mies huomaa onneksi itse koska alan tulla hermostuneeksi, lopettaa huutamisen siihen ja jatkaa riitelyä hiljaisella mököttämisellä. Olen siis saanut elämäni kaikkien kamaluuksien ja pelkojen jälkeen melko hyvin takaisin raiteilleen ja voin sanoa olevani onnellinen.

Haluankin sanoa kaikille teille ketkä olette olleet väkivallan uhreja, jokaisella meistä on rakkaita ja läheisiä ihmisiä olemassa. Puhukaa niille, se auttaa todella paljon kun on joku keneen voi luottaa ja joku joka kuuntelee.
Paljon voimia jokaiselle ja uskokaa itseenne.


Ja pahoittelut jos teksti on hieman sekavan oloista, ajatus kuitenkin toivottavasti välittyy