Kuinka paljon normaalipainoiset syövät

Normaalipainoinenkin voi syödä välillä liikaa. Kokonaiskalorimäärä ja kulutus ratksaisevat. Ei siinä mitkään tekosyyt auta.

Minä syön myös joskus kokonaisen suklaalevyn. Minulle tulee siitä huono olo, olen aivan täynnä. En syö sinä päivänä mitään muuta, mutta enpä jaksa lenkille tai salillekaan lähteä kun on niin huono olo.

Yritän kausittain liikkua paljon. Nyt en ole liikkunut melkein kahteen viikkoon taas yhtään (osasyynä flunssa). Silti ostin eilen pitsan ja söin siitä puolet. Valitsin tosin kaupan kevyimmän pakasteversion. Ostin ja söin myös suklaapatukoita. Kalorimäärä ei kuitenkaan ylittänyt 1800 kcal. Ai niin, minä siivosin koko päivän reippaasti! Sehän kuluttaa myös.

Sinulla on jokin muu tarve kuin nälkä. Yritä tunnistaa se. Käy vaikka terapeutilla juttelemassa.

Tuo on niin yleinen harha lihavilla... Katsotaan mitä joku hoikka syö jossain kekkereillä ja aletaan kauhistelemaan, kuinka jotkut saavat syödä mitä vaan eivätkä liho. Se hoikkien juhlasyöminen ei vaan ole jokapäiväistä. Ja lisäksi heidän elämäntapansa kulutttaa erilailla, vrt aktiivisuus.

Normaali annos ruokaa: Lautanen n. 20 cm halkaisija, yli puolet kasviksia (peruna ja riisi eivät sisälly tähän), lihaa 1/4 - 3/8 ja loppu perunaa, riisiä tai pastaa. Kastikkeita kannattaa vältellä tai käyttää hyvin vähän. Eli lihaa yksi kauhallinen (kastike valuttetu pois) ja yksi peruna. Sitten ruisleipä voilla ja lasi vettä ja piimää. Jälkkäriksi vaikka hedelmä.

terv. lihaksikas 38 v nainen, 160 cm ja aamupaino 53 kg.

Ja ihan oikeasti, teen kovasti töitä ulkonäköni eteen, vaikkei sitä puolitutut normaalissa sosiaalisessa elämässä huomaa. Mulla tämä itsestääni huolehtiminen on elämäntapa.

Hyvää kesää, sinäkin onnistut :)

Tuo ylipainoisten ja normaalipainoisten suhde ruokaan ei pidä paikkaansa. Parhaiten huomasin sen silloin, kun olin osanutrilla ja tein kerran viikossa tankkauksen. Kun kävi pitsa-raxissa syömässä, niin siellä kyllä huomaa parhaiten normaalipainoisten ja ylipainoisten suhteen ruokaan. Normaalipainoiset otaa hillittyjä annoksia, syö hitaasti, jaksaa odottaa uusia pitsoja, sekä syö PALJON monipuolisemmin, he ottavat useampia ruokalajeja lautaselleen; nakkeja, lihapullia, perunoita, salaattia ja tietysti pitsaa. Tämä näyttää helposti siltä, että tuo hoikka syö kaikenlaista, miten se voi... Kun ero on juurikin siinä suhtautumisessa ruokaan. Sen sijaan kun sinne tulee niitä selkeästi ylipainoisia, niin näkee jo ovelta, kun silmät alkaa palamaan pitsapöydän nähdessä. Ensimmäiselle lautaselle mätetään aivan hillitön läjä pitsaa ja siinä pitsapöydän ääressä ollaan niin hätäisiä, niin kun se pitsa loppuisi ihan kohta maailmasta. Otetaan pseudoterveellisesti pari papanaa herneitä lautaselle, "että syödään sitä salaattiakin". Sen eron huomaa niin selkeästi juuri tuollaisessa buffet -tyylisessä roskaruokapaikassa, että se on jopa pelottavaa.

Sitten ihmetellään, että miten minä olen ylipainoinen, kun sillä hoikallakin oli siinä lautasella pitsaa ja kyllä minäkin söin herneitä. Ero on juuri siinä suhtautumisessa ruokaan. Kun se toistuu useita kertoja kuukadessa, vuodessa, kahdessa vuodessa, niin sieltä ne kilot vain hiipii.

"Minä en enää tiedä, mikä on normaali annos ruokaa. Vatsani on nimittäin täysin sekaisin, enkä enää huomaa milloin olen syönyt liikaa. Saatan esimerkiksi syödä kokonaisen suklaalevyn tai miltei paketillisen jäätelöä ilman, että tunnen että olisin syönyt liikaa, ja varmasti tiedän, että tällainen ei ole normaalia."

Niinpä. Tää on vähän sellanen mind&body -juttu, joka monen mielestä voi olla ihan täyttä puppuakin. Mutta usella ylipainoisilla mielen ja kehon kytköksessä on häiriö. Ykinkertaisesti ne ei toimi kytköksissä toisiinsa, kuten niiden pitäisi. Itsellä on ollut enne mieletön himo karkkeihin, ihan oikeasti puolikiloa irtokarkkeja kerrallaan ei tuottanut edes tuskaa. Osanutrauksen puolen välin jälkeen tankkauspäivinä alkoi käymään niin, että juoksin aamulla kauppaan silmät kiiluen ostamaan irtokarkkeja ja kun olin saanut muut ostokset kerättyä, niin menin irtokarkkihyllylle. Ja yks kaks hölmistyneenä seisoin siinä pussi kädessä katsoen niitä karkkeja ja totesin että mun ei tee niistä mieli yhtään mitään, miksi edes ostaisin niitä.

Samoin kävi pitsa-raxissa. Ensimmäiset kerrat oli ihan mieletöntä pitsan mättämistä, mutta koko ajan loppua kohden se väheni ja väheni. Viimeisillä kerroilla saatoin syödä 3-4 palaa pitsaa ja ennemmin vaikka nakkeja, perunoita ja kananmunia.

"Ja miten ihmeessä minä jaksan elää jollain pienillä annoksilla, kun vatsani ja mieleni tarvitsee jättimäisiä annoksia jotta olisin kylläinen ?"

No tää on nyt melko kylmästi ja julmasti sanottu, mutta sun kannattaa unohtaa koko homma. Sä olet ylipainoinen. Hyväksy se.

Kun kerran jo ensimmäisessä postauksessa selität MIKSI sinä et voi laihduttaa, niin kannattaako koko asialle uhrata ajatustakaan. Mun mielestä ei. Mäkin selittelin itselleni monta vuotta kaikenlaista, kunnes olin loppujen lopuksi niin vittuuntunut omaan peilikuvaan ja siihen, että koskaan ei löydy mitään hyvännäköisiä vaatteita, saatikka että uskaltaisi tilata jotain hyvännäköisiä kuteita netistä, että päätin tehdä asiaan muutoksen, maksoi mitä maksoi.

Tää sun selitys on ihan yhtä hyvä, kun kaverin selitys siitä, miksi se ei voi lopettaa tupakanpolttoa. Koska aamupaska ei tule, jos se ei saa polttaa aamutupakkaa. En kyllä koskaan ole kuullut yhtään raporttia, jossa joku olisi kuollut, tai edes menettänyt terveyttään sen vuoksi, että tupakoinnin lopetuksen myötä aamupaska jää tulematta. Mut ei se mitään, samanlaisia selityksiä mäkin keksin vuosia, miksi en voisi laihduttaa.

Niin kauan, kun sulla on yksikin selitys sille, että sä et voi laihduttaa, oli se sit miten hyvä tahansa sun omasta mielestä, niin asialle ei kannata juuri ajatusta kauheesti tuhlata.

Loistava kirjoitus VHH-hipiltä. Suunnittelin just omaa vastausta mutta ehdit sanoa kaiken mitä minäkin ajattelin. Aloittaja:kokeileppa vaikka nutrausta, vatsalaukku pienenee ja et yksinkertaisesti pysty syömään liikaa ja nälkä on myös tunne, jota on opittava sietämään. Mutta tärkeintä on tahtotila, sinun on haluttava laihtua ja ilman yhtäkään tekosyytä. Tsemppiä!

Edellisissä vastauksissa tuli jo paljon asiaa, joten kerron vähän omista kokemuksistani. Oma laihdutusprojektini on kesken. Enimmilläni olen painanut 112 kiloa, nykyinen paino on 81,5 kg ja tavoite on jossain 60-65 kilon tuntumassa.

Normaalipainoiset syövät kyllä joskus suklaata ja muita herkkuja, mutta eivät jatkuvasti. (Esimerkiksi eräs hoikka työkaverini sanoi, että hän syö jäätelöä kerran kesässä, sitten tuntuu että kiintiö on täynnä eikä tee mieli enempää.) Ja silloin, kun ei pyri laihtumaan, saakin syödä kulutuksen verran, eli huomattavasti enemmän kuin laihduttaessa. Ennen kaikkea, normaalipainoiset eivät puputa välipaloja pitkin päivää, vaan syövät paljon harvemmin kuin lihavat. Meillä lihavillahan ei ole ruoka-aikoja, vaan päivän ainoa ateria alkaa aamulla ja päättyy yöllä.

Viime kesänä olin kaksi viikkoa keskussairaalassa ja siellä söin ensimmäistä kertaa moniin vuosiin normaalisti ja terveellisesti. Siellä syötiin säännöllisin välein, mutta annokset olivat pieniä. Aamiainen, lounas, päiväkahvi, päivällinen, iltapala. Niiden välillä ei mitään napostelua. Ei sipsejä, pähkinöitä, karkkeja, limsaa. Kertaakaan ei tullut nälkä. Kotona saatoin syödä esim. rasiallisen italiansalaattia (1000 kcal) kerralla, lusikalla suoraan rasiasta, seisaaltaan jääkaapin edessä. Sen jälkeen oli vieläkin nälkä, koska kylläisyyden tunne tulee vasta 20 minuutin kuluttua.

Mahalaukku pienenee, kun sitä ei jatkuvasti venytetä ylensyönnillä. Muutos kestää muutaman kuukauden. Ruoanhimolle, joka on henkistä laatua, täytyy löytää muut lääkkeet. Nälän ja ruoanhimon oppii kyllä erottamaan toisistaan. 70-vuotiaan normaalipainoisen äitini nyrkkisääntö: kun sinun tekee mieli syödä, kysy itseltäsi, tahtoisitko syödä palan ruisleipää ilman voita tai muita päällysteitä. Jos ajatus saa veden kielelle, sinulla on oikeasti nälkä ja voit syödä normaalin annoksen terveellistä ruokaa. Jos taas huomaat ajattelevasi, että ei yhtään tee mieli ruisleipää, mutta jäätelöä voisit kyllä syödä, silloin ei ole oikea nälkä.

65 kiloinen 30v soffaperuna nainen kuluttaa noin 2000kcal päivässä.

Kannattaa alkaa laskemaan kaloreita ja syömään terveellisesti, jotta oppii uudet ruokailutavat, vanhoissahan on vikaa jos on päässyt lihomaan.

Äläkä sitten sorru mihinkään kitudietteihin tai kuureihin, vaan opettele oikeasti uusi elämäntapa, se on pysyvä ratkaisu.

Vatsalaukkusi on venynyt mässäilyn takia. Jos haluat sen kutistuvan ei auta muu kuin pienentää ruoka-annokset pysyvästi. Oon laihduttanu 15 kiloa, tiedän mitä tehdä; Vie kellariin isot ruokalautaset. Nämähän tuli joskus 90-luvulla ruokapöytiin ja sen myötä annoskoot kasvoi ja mahalaukut venyi. Otat siihen lautaselle 250g vaihanneksia, 1-2perunaa tai 1-2di täysjyväriisiä ja lihaa/kalaa 250g, lasi maitoa. Siinä se. Kun vatsa huutaa vedät vaan salaattia ilman kastikkeita tai keitettyjä vihanneksia tai marjoja tai rasvatonta rahkaa/ananasta Kyllä sinä huomaat milloin olet syönyt liikaa. 2dl jätksiä on sopiva, ei puoli litraa, sanoohan sen järkikin. Tai 1-2 palaa suklaata, ei 100-200g. Jos et jaksa "elää" muka pinillä annoksilla kuolet vissiin nälkään sitten, niinhän? Ennemmin saatat kuolla veritulpaan tai sydänkohtaukseen kun suonissasi virtaa herkujesi rasvamäärä. Kun muutat LOPPUELÄMÄKSESI ruokailutottumuksesi lahdut ja pysyt hoikkana. Jos oikeasti haluat muutosta ole valmis kärsimään vatsan naukumista jonkin aikaa vai kärsitkö ennemmin sydänkohtauksen tms...