Koulutusero parisuhteessa

Mistä me tiedämme häpeääkö miehesi sinua. Kysy mieheltäsi ensiksi ja kysele vasta sitten.

Miksi kuitenkaan joku ammatti on niin tärkeä? Toki jos ammatti on vaarallinen tai vastaavaa, niin voidaanhan sitten alkaa jo miettimään kunnolla, onko ammatilla vaikutusta perheeseen, mutta jos sillä ei niinkään ole, mitä sitten?

Jos miehesi on halunnut tulla tohtoriksi, onko se väärin? Ei se tarkoita, että jos on kouluttautunut jotenkin isompaan tehtävään, että ollaan ylempiarvoisia kuin muut tai jotenkin erilaisia. Se on vain hänen työpaikkansa. Eikai hän nyt sinun kanssasi seurustele, jos sinua tai sinun ammattia häpeää. Mutta suosittelen kysymään ja puhumaan MIEHESI kanssa.

Täällä kukaan ei miehesi ajatuksia osaa lukea.

Come on, nyt järki käteen !!!
Olette olleet yhdessä jo noin pitkään - ja sitten annat jonkin saunailtahöpinän sekoittaa pasmasi! Tekisi mieleni sanoa, että siellä alkoi naisten kesken aikamoisen kateellinen kuhina heidän kuultuaan miehestäsi ja sitten alettiin "tikkaamaan" sinua asialla. Mies on sinun kanssasi siksi, että rakastaa sinua sellaisena kuin olet! Jos hänelle olisi merkitystä tutkinnoilla ja titteleillä, hän olisi jo ajat sitten etsinyt toisen naisen - mutta kyseessä on fiksu mies, joka ottaa ihmisen ihmisenä eikä tuijota ulkoisiin tekijöihin.
Jollei tuota saunailtahöpinää olisi tullut, kaikki olisi jatkunut samaan tapaan kuin ennenkin, eikö? Miehesi olisi käynyt nuo palaverinsa ja illanistujaisensa ilman, että ne olisivat sinua haitanneet sen enempää kuin ennenkään ja that's it.

Olen itse tavallinen laskentamerkonomi, no tällä hetkelle työmaailmassa esimiesasemassa, mutta kuitenkin ihan tavallinen "työmuurahainen". Mieheni on korkeakoulututkinnon suorittanut, ikuisesti itseään lisää kehittävä it-alan ammattilainen, ison firman palveluksessa eli kyllä meilläkin tuota "tasoeroa" on, jos sitä aletaan tuijottamaan. Silti se ei meitä ihmisinä muuta minnekään. Meitä yhdistää sama, maanläheinen huumorintaju ja elämänkatsomus - olkoon mies mikä "herra" hyvänsä, niin kyllä hänessäkin omat hyvin inhimilliset puolensa on :-)

Jätä nyt turha tuumailu, kateellisten höpinöiden ristituleen olet joutunut. Parisuhteenne on kunnossa ja sehän on tässä tärkeintä!

Ei se korkea koulutus, vaan sydämen sivistys. Salonkikelpoiseksi voi opetella kuka tahansa.

Naiset olivat luultavasti vain hiukan kateellisia sinulle. Voit lopettaa "tasoeronne" miettimisen.

Nyt Siskot palaveri pystyyn ! Eikö Tohtori olekin vittumainen mies kun elää parisuhteessa kauppiksen kanssa. Vaikka kauppiksella olis niin hyvä pää ja erinomainen perse, niin tohtori vaan hyväksi käyttää ! Siskot ehdotamme eroa välittömästi ja turvakotiin, lähestymiskielto, ei tapaamisia lapsille, kaikki Tohtorin rahat on luovutettava hyväksi käytetylle vaimolle !
On noi tohtorit niin vittumaisia ettei me kysytä herralta itseltään mitään !
Hyvä siskot !

Hieman sama tilanne paitsi se etten usko vaimoni koskaan kiusaantuneen.

50/60 luvun kansakoulu ei antanut kovin kummoisia yleissivistäviä valmiuksia ja kaupan kassalla istuminenkin kehitti kai etupäässä sosiaalisia valmiuksia.

Kaikilta osin on yli 40-vuotinen yhteiselomme sujunut tasapainoisesti ilman kummemmpia kähinöitä.

Koskaan ei vaimo ole esittänyt minulle mitään vaatimuksia eikä edes odotuksia.
Vastavuoroisesti en kyllä minäkään hänelle.

Työelämässä ollessani oli täysin luonnollista että minulla oli siihen liittyviä menoja.
Euroopan työmatkoilla oli vaimo ja kaksi lastamme mukana muutaman kerran mutta silloinkin heillä oli oma ohjelmansa.

Tätä aloitusta koskevaan kysymykseeni vaimoni vastaus oli, ensin hämmästynyt katse ja sitten yllätyksetön toteamus ettei hän ollut koskaan moista ajatellut.

Pienellä paikkakunnalla liittomme loettiin "epäsäätyiseksi".
Menin kuitenkin naimisiin yhden ihmisen, en paikkakuntalaisten kanssa.
Vanhempani, vaikka olivat 4-luokkaa Malkin kylän kansakoulua käyneitä, eivät koskaan hyväksyneet vaimoani.

Sen on vaimo sanonut ettei hän nuorena osannut kuvitella miten hyvä elämä hänelle muodostuu.
Tuon otan myös oman persoonani piikkiin!

Kaveripiireistä sen verran että hänellä on vieläkin omansa, minulla omat ja sitten on ne yhteiset.
Hyvä näin!

Vaimolleni kehuja.
Hän on ilmeisen älykäs, joustava, peruspositiivinen ja looginen, mm.
Minua parempi ristikoiden ratkoja.
Ja parasta kaikessa. On sanonut suoraan minun olevan paras mahdollinen mies, hänelle.
Ihmettelen tuota viimeistä lisäystä!

Jos minä olisin iso pomo ja puolisona olis joku toisen asteen käynyt vain, niin en minä kyllä häpeäisi häntä missään nimessä.

No, kateutta ja varmaan sitten vähän hurttia huumoriakin, osahan kiusaa ja vitsailee tajuamatta, että joku siitä voi oikeasti pahastuakin. Että voipi olla, että muutama on kateellinen ja muutamasta luet aivan liikaa, unohda koko kommentit, jos itse yhtään vitsailet, olet todennäköisesti itsekin heittänyt jonkun typerän jutun joskus: itse vitsailen paljonkin joten joskus on tajunnut liian myöhään, ettei se toinen ymmärräkään. Semmoista sattuu.

Maailmojen erilaisuus voi olla virkistävääkin, vai onko se? Itsestäsihän sen tiedät. Ja haluatko välttämättä aina miehesi mukaan joka kissanristiäisiin, saunailtoihin ja niin edelleen. Työporukoitten illat on usein myös vapaa iltoja perheestä ja parisuhteesta ja kuitenkin sitä välimatkaakin välillä tarvitsee. Ei se mitään aina tarkoita.

Itse liikun oikein sujuvasti duunaireitten ja johtajien seurasta ja kaikissa ei edes ole eroja. Ehkä saunailtapuheet ovat vain saunailtapuheita eikä niitten perusteella kannata jäädä jankkaamaan mielessään yhtään mitään: parempaakin tekemistä varmaan löytyy!

En näe asiassasi mitään ongelmaa tai erikoista. Jos itse haluat asiasta kehittää ongelman, se myös tulee olemaan ongelma ja ehkä tämä koulutustausta erilaisuus nousee paljon suuremmaksi asiaksi muillekin samoin miehellesi kun sitä tarpeeksi kauan vatvot ja mahdollisesti tuot esille. Tämä ajatushan on lähes varmasti vain sinun omasi mutta peilaat sitä nyt myös muihin ja oletat muiden ajattelevan, samoin kuin miehesi, ehkä samalla tavalla. Harmi,

Meidän avioliitossamme asia on päin vastoin. Olen korkeammin koulutettu ja teen täysin ns. henkistä työtä. Muutoinkin olen enemm'n suuntautunut henkisiin aktiviteetteihin ja toimintaan kun taas mieheni on oikein perusäijä; metsästää, kalastaa kulkee luonnossa. Hänellä ei ole koulutusta lainkaan keskikoulua lukuunottamatta. Hänen työnsä on vaativaa ja tärkeää mutta täysin toisen laista kuin minun. Voit siis kuvitella, että työ- ja ammattipiiritkin ovat meillä täysin päin vastaiset. Ystävät ovat kuitenkin yhteisiä ja heitä on laidasta laitaan: lääkäreitä, yrittäjiä, autoilijoita, psykologeja jne. Ammateilla ei ole meille ihmisuhteiden osalta mitään merkitystä.

Mieheni on hyvin fyysinen sekä teoiltaan että olemukseltaan. Hän ei paljon puhu tai oikeammin keskustele mutta huomioi minut monella tapaa teoillaan ja sänkyhommat sujuvat yhä edelleen vaikka takana on 33 vuotta yhteistä taivalta.

Arvostan miestäni ja se heijastuu ulospäin niin, että muutkin arvostavat häntä. Puhun hänestä aina kauniista ja kerron hänen positiivisista piirteistään, näin myös muistutan itseäni niistä. On hänellä, niin kuin minullakin, paljon puutteita ja joskus esim. tietämättömyys tai laajan yleissivistyksen puute häiritsee minua kunnes taas ymmärrän, että ei kaikkien tarvitse tietää kaikkea kaikesta vaan ihmissuhteissa ratkaisevat muut asiat kuin koulutuksen taso. Jos siis itse niin haluaa.

Emme elä enää luokkayhteiskunnassa, jossa ei sopinut naida säätyrajojen yli. Ihmisten yhteensopivuus ei riipu koulutuksesta tai tuloista, ja pariskunnilla voi olla paljon yhteistä, vaikka työt ovat erilaiset. Illanvietoista kysy mieheltä, ehkä ne ovat niin tylsiä että et viihtyisi tai todellakin tarkoitettu vain ammattipiirille.

Kiitos positiivisesta palautteesta! en ole vielä rohjennut miehelleni sanoa, jotenkin tuntuisi varmaan vähän hassultakin kun häntä itseään asia ei koskaan ole vaivannut.

nyt kun kuitenkin mietin tuota saunailtaa niin ei olen huomannut tuota ihmettelyä aikaisemminkin... etenkin niissä vähissä akateemisissa juhlissa josissa olen käynyt. aluksi olinkin ihan pihalla esim pukeutumis jutuista ja joistain kummista tavoista mutta nyt tiedän jo ainakin enemmän kuin aiemmin...

saan kyllä olla onnellinen että olen löytänyt noin ihanan ja välittävän miehen. hän on monesti sanoin ja elein osoittanut rakastavansa minua... tänäänkin päivällä hän teki hyvää ruokaa ja hieroi hartioitani. välillä minua vaan pelottaa että ehkä joskus jossain illanvietossa vastaan tulee joku näyttävämpi ja enemmän hänen piireistään oleva nainen..

vaan ehkäpä murehdin turhia,kaippa se mieheni sitten minua rakastaa vaikka en niin kauheita summia tienaakkaan :) kauneudestakaan ei taida olla paljoa jäljellä (nykyään jo ylipainoa) jos sitä on koskaan ollutkaan joten jospa luonteessani on sitten jotakin erityistä :)

No tässä se taas nähdään: mies on koulutettu, hyvätuloinen ja liikunnallinen. Entäs nainen? Matalasti koulutettu, huonotuloinen ja ylipainoinen. Taitaa olla niin, ettei nykymies vaadi kovin kummoista tasoa naiseltaan...

Käy sääliksi aloittajan mies. Itse naisena sentään pidän jotenkin huolta itsestäni vaikken sentään mikään tohtori olekaan. Uskon, että miehetkin pohjimmiltaan hakevat tasoistansa seuraa.

jaa et kemian tohtori, mulla on miehenä ihan oikea lääkäri ja ite olen lähihoitaja, enkä ole mitään tasoeroa huomannut, no kävimme peruskoulun samassa koulussa ja olemme molemmat maatalosta lähtöisin.

Hei kaverit vaan on kateellisia! Miten voit 10 vuoden jälkeen miettiä yhtäkkiä tuollaista?? Tai muutenkaan. Tuskin te yhdessä olisitte jos tuo oikea ongelma olisi. Taidat vain väkisin yrittää tehdä siitä ongelmaa.

Onko aloittaja ajatellut miehensä näkökulmasta, miten kokisi itse tilanteen? Täälläkin palstoilla näkee melkoisesti naisia, jotka vaativat akateemisen miehen.

Tyypillisesti ainakin hieman varttuneemmat, yliopiston käymättömät ajattelevat juuri tuttaviesi tavoin. Totuushan on tietysti, ettei asialla tässä ihmissuhdejutussa ole merkitystä. Pikemminkin saattaa olla päinvastoin; hän saattaa jopa toivoakin ei-akateemista vaimoa, joka ymmärtää vielä jostain muustakin kuin snobistisesta tiedolla briljailusta tai urakehityksestä.

Koulutukset voit heittää nurkkaan: tosiasiassa niillä on yhä vähemmän tekemistä työelämänkään kannalta. Tällä tarkoitan tiestysti sitä, että suhteet vaikuttavat työpaikkovalinnoissa paljon koulutusta enemmän tänä päivänä. Sitä paitsi sinä olet ihmissuhteessa, jonka toimivuutta ei voida ratkaista jonkin muodollisen koulutuksen tai ura-/alasuuntautuneisuuden perusteella.

Heitä siis romukoppaan nuo tietämättömien tuttaviesi ja mahdollisesti muidenkin naljailut. Mikäli sinua häiritsee tuo 'mukaankutsumattomuus' niin se kannattaa ottaa rehellisesti puheenaiheeksi.

Nokka pystyyn!

Kateellisia tyttöjä, jotka verhoavat kateudensa tuollaiseen typerään ja lapselliseen huumoriin.

Itse kaksi korkeakoulututkintoa, luonnontieteestä ja valtio-opista.
Miehet vierastaa, vaikka en koskaan ota itse ammattiani, tietotaitoani, tms. esille.

Haluan parisuhteeseen kumppanin, joka on keskustelutaitoinen, empaattinen, valmis sitoutumaan, tilannetajuinen, omatuloinen ja joka hoitaa omat ja vähän munkin asiani, kun apua tarvitsen.

Sellaista ei vielä ole tullut vastaan.
Kiinnostus loppuu kun ammattini paljastuu.
Ottaisin siivoojan, duunarin, ihan sama, kunhan osaa olla uskollinen, ei polta eikä käytä viinaa vaivoiksi asti, ja jolla talous kunnossa.

Ei ole vielä tullut elävässä elämässä tällaista vastaan, eikä varsinkaan täällä.
Ratkeamaton ongelma ilmeisesti ?
Lieneekö älykäs , vahva nainen pelottava ilmestys, jolloin mies arvelee jäävänsä tossun alle tai olevansa jotenkin huonompi ?

Minä nyt olen vain ihan tavallinen akateeminen maisterimies. Vaimoni on täysin kouluttamaton ja vielä eri kulttuurista. Minä osaan laskea vaikka mitä. Vaimolleni jopa prosenttilasku on vaikeaa.

Häiritseekö se?

Kyllä ja ei. Useimmiten ei. Useimmiten koen erilaisen elämännäkemyksemme rikastuksena, mutta toisinaan, kun pitää selittää jotain ilmiötä, niin silloin tulee hieman turhautumista.

Summa summarum: Uskon, että jos miehesi sinua rakastaa, ei hän taatusti sinua koskaan häpeile. Rakkaus on suurempi, paljon suurempi kuin ulkokultaisuus ja pinnallisuus.