Okei.. tässäpä sitten ensimmäinen avautumiseni tällä palstalla ja pohdittavaa teille. Kun etsitte sopivaa kumppania tai alatte suhteeseen jonkun miehen tai naisen kanssa niin miten paljon etukäteen mietitte sopiiko se mies/nainen teille ihan oikeasti? Annatteko tunteen vaan viedä eli jos ihastutte korviamyöten johonkin niin katsotte hänen joitain muita ominaisuuksia läpi sormien? Kuinka paljon esimerkiksi toisen paikkakunnalla, iällä, uskonnollisella vakaumuksella tai lapsilla on väliä?
Itse en nuorempana (alle parikymppisenä) oikeastaan tällaisia asioita paljon osannut tai tajunnut edes miettiä. Ajattelin vain, että kyllä "se oikea" löytyy kun on löytyäkseen. Nyt olen taas alkanut miettimään esim. mistä paikkakunnalta miestä kannattaisi etsiä, minkä ikäinen miehen tulisi olla, millainen luonne, millainen elämänkatsomus, millaiset tavat ym. En haluaisi miettiä noita ominaisuuksia noin tarkkaan, koska silloin saattaa rajata joukosta joitain todella hyviä ja potentiaalisia ehdokkaita pois. Jollakin saattaisi olla kaikki ihannemiehelleni listaamat ominaisuudet, mutta siltikään hänellä ei välttämättä synkkaisi minun kanssa. Jollakin toisella taas ei välttämättä ole kaikkea noita ominaisuuksia, mutta häneen saattaa silti ihastua täysillä ja tulla juttuun hyvin.
Itse olen mm. ihastunut tupakoivaan mieheen, mieheen joka ei ollenkaan vastannut ulkonäöllisesti ihannemiestäni ja about 10 vuotta itseäni vanhempaan mieheen. Nuo ominaisuudet olivat sellaisia, joita en ihannemiehelleni listaisi, mutta luonne ja muut ominaisuudet vaikuttivat sen verran paljon, että ihastuin heihin korviamyöten.
Mietin varmaan vähän liikaa asioita. Haluaisin pitkän parisuhteen ja tietystihän silloin on ihan hyvä miettiä, että millaistahan se elämä tulisi toisen kanssa olemaan, olemmeko liian erilaisia, haluaako toinen asua kilpisjärvellä ja toinen helsingissä ym? Mutta sellaisen avoimen mielen haluaisin kuitenkin tässä "parin metsästyksessä" säilyttää, antaa mahdollisuuden vähän erilaisemmillekin ihmisille, koska heistä voikin ylättäen löytyä se juuri minulle sopiva mies.
Itse en nuorempana (alle parikymppisenä) oikeastaan tällaisia asioita paljon osannut tai tajunnut edes miettiä. Ajattelin vain, että kyllä "se oikea" löytyy kun on löytyäkseen. Nyt olen taas alkanut miettimään esim. mistä paikkakunnalta miestä kannattaisi etsiä, minkä ikäinen miehen tulisi olla, millainen luonne, millainen elämänkatsomus, millaiset tavat ym. En haluaisi miettiä noita ominaisuuksia noin tarkkaan, koska silloin saattaa rajata joukosta joitain todella hyviä ja potentiaalisia ehdokkaita pois. Jollakin saattaisi olla kaikki ihannemiehelleni listaamat ominaisuudet, mutta siltikään hänellä ei välttämättä synkkaisi minun kanssa. Jollakin toisella taas ei välttämättä ole kaikkea noita ominaisuuksia, mutta häneen saattaa silti ihastua täysillä ja tulla juttuun hyvin.
Itse olen mm. ihastunut tupakoivaan mieheen, mieheen joka ei ollenkaan vastannut ulkonäöllisesti ihannemiestäni ja about 10 vuotta itseäni vanhempaan mieheen. Nuo ominaisuudet olivat sellaisia, joita en ihannemiehelleni listaisi, mutta luonne ja muut ominaisuudet vaikuttivat sen verran paljon, että ihastuin heihin korviamyöten.
Mietin varmaan vähän liikaa asioita. Haluaisin pitkän parisuhteen ja tietystihän silloin on ihan hyvä miettiä, että millaistahan se elämä tulisi toisen kanssa olemaan, olemmeko liian erilaisia, haluaako toinen asua kilpisjärvellä ja toinen helsingissä ym? Mutta sellaisen avoimen mielen haluaisin kuitenkin tässä "parin metsästyksessä" säilyttää, antaa mahdollisuuden vähän erilaisemmillekin ihmisille, koska heistä voikin ylättäen löytyä se juuri minulle sopiva mies.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hmm... kyllä mietin ennen kuin ryhdyyn seurustelemaan... kuka tahansa ei kelpaa.
Persoonalla, arvoilla hyvin suuri merkitys.
Kyllä ulkonäölläkin oma vaikutuksenssa... jep...
Mietin paljonkin sitä, sopiiko nainen minulle.
Se ei kuitenkaan ole kirjoitukseni aihe. Kommenttini koskee naisia. Kirjoitit pitkän litanian. Tiedätkö en jaksa lukea sitä. Se on paskaa. Et sinä oikeasti mieti millainen mies sinulle sopisi. Sinä menet pillumehut roiskuen Einon kaltaisten huijarien perässä. Myöntäisit edes, niin sitten voitaisiin keskustella asiallisesti.
Eikö naisia ikinä hävetä mennä kiimassa täysin epäsopivan hullun kusipää miehen perässä?
No jaskoit sentään kommentoida. Sitä en kiellä etteikö Eino vaikuttaisi mukavalta, hyväsydämiseltä ja rehdiltä kaverilta, mutta en osaisi kuvitella seurustelevani hänenlaisensa miehen kanssa. Einon n. 200 seksikumppanissa, biseksuaalisuudessa ja bipolaarihäiriössä ois mulle vähän liikaa sulattelemista. Enkä vertaisi Einoa hulluun kusipäämieheen.
ihastuminen ja seurustelu kriteerit on kaksi niin eri asiaa. Kuten jo mainitsit, ei sitä voi niin vain päättää keneen ihastuu tai jättää ihastumatta.
Mutta eipä sitä tarvii jokaista ihastusta yrittää siihen seurustelu-muottiin pakottaakaan.
Juuri noin. Lintuja ei voi estää lentämästä pään yli mutta niitä voi estää tekemästä pesän siihen. Eli ihastua voi vaikka indokiinalaiseen teurastajaan mutta järki todennäköisesti kertoo, ettei suomalaisen vegetaristin kannata ryhtyä rakentamaan parisuhdetta hänen kanssaan.
Nyt lähden lenkille.
No minkä vitun takia te sitten alatte suhteeseen ton kusipäisen mielisairaan homo vege bodarin kanssa?? Kai sen nyt tyhmempikin nainen tajuaa ettei siitä mitään perheenisää saa omakotitaloon. Ei varmaan osaisi edes postilaatikkoa kiinnittää ja rupeisi kiimassa harrastamaan seksiä naapurin auton pakoputken kanssa.
Niin oliko sinulla ketään kotona vai tuuliko ullakolla ikkunaluukkuja louksuttaa?
Juurihan kirjoitin, että ihastumista en voi estää, mutta _suomalaisen vegetaristin EI kannattaisi ryhtyä suhteeseen indokiinalaisen teurastajan kanssa_.
Tahtoo sanoa, että koska asun Suomessa niin siinä kohtaa järki tulee vastaan jos ihastuksenkohde asuu Indokiinassa. Ja koska olen vege niin järki tulisi vastaan siinäkin kohtaa jos ihastus olisi teurastaja.
NYT lähden ja kierrän viiden kilsan lenkin
Niin ja minä kysyin että miksi te _alatte suhteeseen_ tuon sairaan vege homo bodarin kanssa josta olisi perheenisäksi vähemmän kuin keskiverrosta 14-vuotiaasta?
No älä sitä Free Fannylta kysy. Olen aika varma ettei se ole koskaan seurustellut mun kanssa.
Mitä sä oikein mouhotat? Tietääkseni FF, tai kukaan muukaan ei ole, eikä ole ollut suhteessa Einon kanssa. Se on sinun oma päänvaivasi, jos pidät kaikkia naisia Einon tekemisistä vastuussa. Eivät he ole sinulle mistään tilivelvollisia.
Jätän teidät tänne vastailemaan ja tulen myöhemmin vielä teille kommentoimaan ja tsekkaamaan tämän ketjun. Nyt menen nukkumaan. Huomenna aikainen herätys kun työt alkaa.
Yleensä on kylläkin käynyt niin, että kun ihastun korviani myöten, niin nainen on joko varattu tai ei itse kiinnostu minusta. Mahdollinen sopivuus tai häiritsevä sopimattomuus on siis jäänyt toteamatta. Joskus olen kyllä lähemmin tutustuttuani kiinnostunut naisesta, jonka ulkonäkö ei alkuaan ole siinä mielessä kolahtanut. Mutta tässäkin tapauksessa tul 1. lauseen II-ongelma vastaan.
Annan tunteen viedä, mutta tunteen syntymiseen vaikuttaa niin monenlaiset muutkin kuin olemukseen liittyvät tekijät, että en hämmästy, jos moni luulee minun miettivän myös sopivuuttaa järkeilyn kannalta.
En usko mihinkään "se oikea" -teoriaan, vaan uskon että meille kaikille on olemassa useitakin sopivia kumppaneita, toiset ovat vain sopivampia kuin toiset.
Olen hyvin hidas ihastumaan ja minulla on tiettyjä perusoletuksia kumppanini suhteen, joten en usko että ihastuisin ns. vääränlaiseen ihmiseen. Toki jos sitä ensin tutustuisi vaikkapa töissä ja huomaisi pitävänsä toisesta ja vasta sitten saisi tietää jotain sellaista mikä tekisi siitä suhteesta mahdottoman, niin en tiedä miten tuon ihastumisen kävisi tuon jälkeen. Ehkä se pysyisi ennallaan, ehkä se kuihtuisi pois?
"En usko mihinkään "se oikea" -teoriaan, vaan uskon että meille kaikille on olemassa useitakin sopivia kumppaneita, toiset ovat vain sopivampia kuin toiset." Noin minäkin oikeastaan ajattelen. Siksi laitoinkin sen oikean heittomerkkeihin.
Itse saatan ihastua melko nopeastikin, mutta olen hidas etenemään. Aika harvoin käy niin, että en alussa olisi yhtään kiinnostunut toisesta mutta vähä vähältä kiinnostus ja ihastus sitten heräisi. Kun ihastun niin ihastun melkeinpä heti kun näen, pääsen juttelemaan ym. toisen kanssa. Tämä tunne voi sitten vahvistua tai heikentyä ajan myötä. En kuitenkaan lähde heti kertomaan kiinnostuksestani, vaan seurailen vähän miten tilanne kehittyy. Nuo ihastumiset saattaa kestää vaikka puolikin vuotta (ehkä jopa kauemminkin) vaikka vastapuolelta ei edes kovin paljon vastakaikua tulisi.
Ja ennen kuin täällä kukaan alkaa urputtamaan niin miehet joihin ihastun eivät ole mitään kusipää-rikollis-idiootteja vaan aivan jotain muuta. Ja toki käytän myös järkeä, kenen kanssa kannattaisi alkaa suhteeseen. Mutta mihinkään platoniseen suhteeseen en alkaisi, vaikka se vaikuttaisikin muuten todella järkevältä. Kuitenkin se tärkein puuttuis.
Moi. Mietin lähinnä sitä onko toisen kanssa hyvä olla, voiko suhde olla molemminpuolin hyvä ja onnellinen se aika kun sitä kestää, ja jäisikö siitä hyvä muisto kummallekin. Kun ihastun johonkin en näe meitä välttämättä parina erilaisten tulevaisuuden odotusten, välimatkan tai toisen tilanteen (esim. varattu), tms. takia. Onhan tietysti itselläni joitakin ajatuksia siitä, minkälaisen ihminen kanssa pitkä suhde olisi mahdollinen ja todennäköistä, liittyen juuri lapsi, välimatka ja tulevaisuuden suunitelma asioihin, mutta tiedä sitten miten romukoppaan ne lentäisivät, jos ihastuisin korvia myöten ja ihastuminen olisi molemmin puolisa. Jos pitäisi etsiä sopivaa kumppania vakavaan pitkään suhteeseen, niin taitaisin laittaa rajaukseksi hakuun ainakin välimatkan ja lapsi asia (haluan vielä omia lapsia: ehkä, ei).
Öitä, nyt painun pehkuihin näkemään unia ruiskukista...
Minulla on tarve kohdata naisessa jokin persoona tai sielu. Vastaus siihen kuka on tuo toinen ihminen. En ihastu tai rakastu kauniiseekaan naiseen, jos en tällaista henkistä kontaktia, ymmärrystä tai vastavoimaa toisesta löydä. Toki ulkonäkö vaikuttaa hieman. Kukapa ei haluaisi kumppaninsa olevan ihan miellyttävän näköinen.
Ehkä minulle helpointa olisi tutustua kirjeenvaihdolla XD. Ensivaikutelma menee niin nopeasti ja kun en odota huomiota keneltäkään, tilanteet ovat ohi, kun minä vielä tokenen hämmennyksestäni. Aikuisiällä ihastukseni ovat olleet naisia, joiden ajatusmaailmaan olen saanut tutustua kaikessa rauhassa.
Itsellänikin on alkanut pikkuhiljaa kertyä sellaisia tiettyjä "kriteereitä", jotka olisi kivaa, jos seurustelukumppanilla olisi. Ongelmana onkin enemmänkin se, että kun kriteerit täyttävä mies kävelee vastaan, meillä ei synkkaa lainkaan. Tai sitten mies on varattu.
Vastareaktiona sitten tuntuu käyvän useinkin niin, että ihmiset, jotka eivät noin seurustelumielessä kiinnosta minua lainkaan, pyytävät ulos tai kertovat olevansa kiinnostuneita...
Ihmiset, joihin loppupeleissä sitten ihastun, eivät useinkaan ole sellaisia, joiden kanssa tahtoisi sen pidempää suhdetta lähteä rakentamaan noin järkevästi ajateltuna.