vai muuten vain kenties epävarma suhteestamme?
ollaan seurusteltu yhdeksän kuukauden verran ja molemmat 20-vuotiaita.
näemme nykyään noin 3-5 päivänä viikossa. poikaystäväni armeijan päättymisen jälkeen oli muutama viikko kun nähtiin joka päivä, mutta sitten ilmeni ettei hän halua/kykene/koe tarvetta nähdä niin usein, joten olen opetellut antamaan tilaa hänelle. kertoo kyllä rakastavansa minua ja välittävänsä minusta.
kun näemme, hän saattaa olla hyvinkin hellä (pusuttelee ja halailee, sanoo kauniita asioita) tai sitten ns. normaali. kuitenkin tuntuu, että jos hän on kanssani esimerkiksi nyt yön yli, niin sitten seuraavana iltapäivänä hän erakoituu, muuttuu etäisemmäksi, ei pusuttele, hali, tule lähelle ja on hiljaisempi. saattaa joskus tavatessamme olla valmiiksikin tällainen erakoituneempi. luonteeltaan on kyllä muutenkin vähän ujompi ja hiljaisempi kaveri...
kun olemme erillään, poikaystävä oman käsitykseni mukaan istuu kotonaan tietokoneella pelaamassa tai sitten katsoo telkkaria. joskus saattaa nähdä joitain omia kavereitaan. erillään ollessamme hän ei yleensä ikinä muista minua esimerkiksi tekstareilla, mikä nyt on kai miehille suht yleistä vaikkakin minusta olisi kiva joskus saada joku pieni viesti häneltä. jos olen tästäkin maininnut, että olisi kiva saada esim. työpäivän aikana joku piristävä viesti, niin voin olla varma, ettei sitä viestiä tule.
jos minä olen "ylihellä" häntä kohtaan (pusuttelen paljon jne), tuntuu, että sekin saa hänet erakoitumaan. jos asenteeni on enemmänkin "hällä-väliä", niin silloin hän huomioi minua enemmän ja osoittaa välittämistään teoilla. läheisyys ahdistaa häntä??
saatan joskus, kun hän on hiljaa, kysyä, että mikä on kun murjotat, niin vastaus yleensä "ei mikään". sitten jos jatkan "keskustelua" miksi sitten on niin hiljainen, niin vastaus tällöin olkien kohautus yleensä. ahdistavaa. käytös tekee minulle epävarman ja vähän huonon fiiliksen, jolloin toivoisin hänen lohduttavan ja tukevan minua. kuitenkin jos pyydän erakkohetkellä lohdutusta, niin sitä ei varmasti tule. ei hän tunnu tekevän mielikseni asioita, joita pyydän hänen tekevän.
kellään kokemusta suhteesta erakkoluonteen kanssa, kun itse pidän läheisyyttää tärkeänä ja kaipaan sitä suhteessa ja suhteelta? ei varmaan voi asialle mitään? joko nieltävä se, että toinen haluaa ihan erilaisia asioita suhteelta tai erottava "paremman" kumppanin toivossa?
ollaan seurusteltu yhdeksän kuukauden verran ja molemmat 20-vuotiaita.
näemme nykyään noin 3-5 päivänä viikossa. poikaystäväni armeijan päättymisen jälkeen oli muutama viikko kun nähtiin joka päivä, mutta sitten ilmeni ettei hän halua/kykene/koe tarvetta nähdä niin usein, joten olen opetellut antamaan tilaa hänelle. kertoo kyllä rakastavansa minua ja välittävänsä minusta.
kun näemme, hän saattaa olla hyvinkin hellä (pusuttelee ja halailee, sanoo kauniita asioita) tai sitten ns. normaali. kuitenkin tuntuu, että jos hän on kanssani esimerkiksi nyt yön yli, niin sitten seuraavana iltapäivänä hän erakoituu, muuttuu etäisemmäksi, ei pusuttele, hali, tule lähelle ja on hiljaisempi. saattaa joskus tavatessamme olla valmiiksikin tällainen erakoituneempi. luonteeltaan on kyllä muutenkin vähän ujompi ja hiljaisempi kaveri...
kun olemme erillään, poikaystävä oman käsitykseni mukaan istuu kotonaan tietokoneella pelaamassa tai sitten katsoo telkkaria. joskus saattaa nähdä joitain omia kavereitaan. erillään ollessamme hän ei yleensä ikinä muista minua esimerkiksi tekstareilla, mikä nyt on kai miehille suht yleistä vaikkakin minusta olisi kiva joskus saada joku pieni viesti häneltä. jos olen tästäkin maininnut, että olisi kiva saada esim. työpäivän aikana joku piristävä viesti, niin voin olla varma, ettei sitä viestiä tule.
jos minä olen "ylihellä" häntä kohtaan (pusuttelen paljon jne), tuntuu, että sekin saa hänet erakoitumaan. jos asenteeni on enemmänkin "hällä-väliä", niin silloin hän huomioi minua enemmän ja osoittaa välittämistään teoilla. läheisyys ahdistaa häntä??
saatan joskus, kun hän on hiljaa, kysyä, että mikä on kun murjotat, niin vastaus yleensä "ei mikään". sitten jos jatkan "keskustelua" miksi sitten on niin hiljainen, niin vastaus tällöin olkien kohautus yleensä. ahdistavaa. käytös tekee minulle epävarman ja vähän huonon fiiliksen, jolloin toivoisin hänen lohduttavan ja tukevan minua. kuitenkin jos pyydän erakkohetkellä lohdutusta, niin sitä ei varmasti tule. ei hän tunnu tekevän mielikseni asioita, joita pyydän hänen tekevän.
kellään kokemusta suhteesta erakkoluonteen kanssa, kun itse pidän läheisyyttää tärkeänä ja kaipaan sitä suhteessa ja suhteelta? ei varmaan voi asialle mitään? joko nieltävä se, että toinen haluaa ihan erilaisia asioita suhteelta tai erottava "paremman" kumppanin toivossa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.