En saa suhteesta sitä mitä tarvitsen (tukea, tasavertaista kumppanuutta, aikuista miestä rinnalleni),
minkä vuoksi läheisyyden tunne puuttuu.
En pysty miehen vaatimaan läheisyyteen jos tunnen aina olevani kaikessa se antava osapuoli, se joka kantaa kaiken ja pitää koko perhettä pystyssä.
Voiko tällaisessa tilanteessa olla apua terapiasta tms? Voinko edes vaatia mieheltä niin suuria muutoksia, että yhtäkkiä muuttuisi "aikuisesta lapsesta" kypsäksi aikuiseksi Mieheksi? Vaadinko minä liikaa?
Tiivistettynä
Umpisolmussa
11
223
Vastaukset
- Ei muutu miksikään
Vaatia ei voi toiselta mitään. Voit tietenkin yrittää saada miehesi ymmärtämään, miksi olet onneton ja miksi suhde ei toimi. Mies sitten päättää, haluaako hän muuttua tai edes yrittää muuttua.
Itse erosin vastaavasta syystä. Muutosta ei tullut, sillä mies ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Hän oli tyytyväinen suhteeseen. Mikäs siinä ollessa, kun kaikki tuodaan tarjottimella eteen eikä itse tarvitse tehdä mitään suhteen hoitamiseksi (eikä hän siihen suostunutkaan). Kaikki meni hänen ehdoillaan, kunnes tilanne oli siinä, että joko tämä loppuu tai minulta menee mielenterveys.
Vaikeaa on muuttua kenenkään. Minun vikani oli, että olin liian kiltti ja joustava. En osannut vetää tarpeeksi tiukkaa rajaa sille mikä oli sopivaa ja mikä ei. Ainoa mikä toimi, oli seksi. Tosin sitäkin oli viimeisinä kuukausina enää vain kerran kuukaudessa ja sekin rumasti sanottuna lähinnä puolilöysänä kuiviltaan ja runkkaus yhdessä parempaa ajatellen.
Erosta pari kuukautta aikaa. Nyt olen jo onnellinen, vaikka välillä onkin kamala ikävä toista. Mutta siihen samaan en palaa enää koskaan, niin hirveää se oli. - lapseton: eroa!
Lähtökohtasi on väärä. Puhut siitä, mitä sinä saat, mikä sinulle on hyvä jne.
Analysoipa itseksesi, mitä sinä tuot parisuhteeseen, siis sellaista, joka on toiselle hyväksi - ja samalla koko suhteelle.- onni tulee eläen
Sama tilanne... Toinen ei antanut mitään suhteeseen, oli vain samassa talossa. Kaikki mitä perheessämme tapahtui oli minun jaksamisesta ja aikaansaamisesta kiinni. Miehen mielestä kaikki oli ok ja hän toki lupasi muuttua, kun aloin näistä asioista jutella. Mikään ei kuitenkaan muuttunut, enkä tosin ollut enää vastaanottavainen, sillä en voinut uskoa että ihminen oikeasti muuttuu ja kaikki tuli liian myöhään. Yrittäminen ja todellinen olemus ovat aivan eri asiat.
Mittani täyttyi hiljakseen, varsinaisesti painiskelin eroajatuksen kanssa kaksi vuotta. Mietin lähinnä pieniä lapsiamme, hoidin lasten lisäksi miestäni saamatta itse mitään. Kaikki oli kuitenkin tavallaan ok, ei "todellisia" eron syitä olemassa. Toisella ei vain ollut antaa mitään mihinkään.
Sitten vaan kokosin itseni ja ajattelin että en voi näinkään elää seuraavaa 20 vuotta. Hankin itselleni asunnon ja nyt koitan totutella "erilaiseen" elämään, lapset jokatoinen vko luonani. Luulen että heikkoina hetkinä kaipaan vanhaa hajutonta ja mautonta elämääni, mutta haluan uskoa että kyllä tämä vielä riemuksi muuttuu, kunhan aikaa kuluu. Ja minäkin löydän jotain... En vain voinut elää niin..... - Minä,minä
onni tulee eläen kirjoitti:
Sama tilanne... Toinen ei antanut mitään suhteeseen, oli vain samassa talossa. Kaikki mitä perheessämme tapahtui oli minun jaksamisesta ja aikaansaamisesta kiinni. Miehen mielestä kaikki oli ok ja hän toki lupasi muuttua, kun aloin näistä asioista jutella. Mikään ei kuitenkaan muuttunut, enkä tosin ollut enää vastaanottavainen, sillä en voinut uskoa että ihminen oikeasti muuttuu ja kaikki tuli liian myöhään. Yrittäminen ja todellinen olemus ovat aivan eri asiat.
Mittani täyttyi hiljakseen, varsinaisesti painiskelin eroajatuksen kanssa kaksi vuotta. Mietin lähinnä pieniä lapsiamme, hoidin lasten lisäksi miestäni saamatta itse mitään. Kaikki oli kuitenkin tavallaan ok, ei "todellisia" eron syitä olemassa. Toisella ei vain ollut antaa mitään mihinkään.
Sitten vaan kokosin itseni ja ajattelin että en voi näinkään elää seuraavaa 20 vuotta. Hankin itselleni asunnon ja nyt koitan totutella "erilaiseen" elämään, lapset jokatoinen vko luonani. Luulen että heikkoina hetkinä kaipaan vanhaa hajutonta ja mautonta elämääni, mutta haluan uskoa että kyllä tämä vielä riemuksi muuttuu, kunhan aikaa kuluu. Ja minäkin löydän jotain... En vain voinut elää niin.....Yllättävän usein näme ei mitään tehneet exät kuitenkin pärjäävät hyvin kaikissa asioissa esim. lastenhoito, kodinhoito, talous yms. perus asiat.
Jos he eivät koskaan mitään ole tehneet, niin ovat aika päteviä ihmisiä kun kaikkeen pystyvät ns. kylmiltään hoitamaan. - sinäsinäsinä
Minä,minä kirjoitti:
Yllättävän usein näme ei mitään tehneet exät kuitenkin pärjäävät hyvin kaikissa asioissa esim. lastenhoito, kodinhoito, talous yms. perus asiat.
Jos he eivät koskaan mitään ole tehneet, niin ovat aika päteviä ihmisiä kun kaikkeen pystyvät ns. kylmiltään hoitamaan.No johan on typerä kommentti! Ei siihen tarvita pätevyyttä, että osaa olla vanhempi lapselleen, vaan kysymys on omasta halusta nähdä vaivaa muiden eteen. Olisiko kannattanut alkaa olla sitä aikaisemmin eikä vain lötköttää sohvalla tai juosta pää kolmantena jalkana harrastuksissa ja antaa toisen vanhemman hoitaa homma..? Kyllä sitä ihmeesti oppii hoitamaan lapsia ja laittamaan ruokaa ja pyykkäämään ja siivoamaan, kun on PAKKO. Äideiltä tämän odotetaan hoituvan tuosta vain toisella kädellä samalla, kun pidetään vielä mieskin tyytyväisenä makkarin puolella: muututaan käden käänteessä äidistä kyltymättömäksi nartuksi.
- nainen47*
sinäsinäsinä kirjoitti:
No johan on typerä kommentti! Ei siihen tarvita pätevyyttä, että osaa olla vanhempi lapselleen, vaan kysymys on omasta halusta nähdä vaivaa muiden eteen. Olisiko kannattanut alkaa olla sitä aikaisemmin eikä vain lötköttää sohvalla tai juosta pää kolmantena jalkana harrastuksissa ja antaa toisen vanhemman hoitaa homma..? Kyllä sitä ihmeesti oppii hoitamaan lapsia ja laittamaan ruokaa ja pyykkäämään ja siivoamaan, kun on PAKKO. Äideiltä tämän odotetaan hoituvan tuosta vain toisella kädellä samalla, kun pidetään vielä mieskin tyytyväisenä makkarin puolella: muututaan käden käänteessä äidistä kyltymättömäksi nartuksi.
Aivan näin ja justiinsa. Mies saa olla mitä haluaa, tehdä mitä haluaa, tai olla haluamatta tehdä mitään. Vastuuta ei myöskään tarvitse mistään kantaa. Nainen on itsekäs, jos haluaa laiskan ja vastuuttoman miehensä osallistuvan yhteisten asioiden hoitoon, kantavan kortensa kekoon.
- x5
sinäsinäsinä kirjoitti:
No johan on typerä kommentti! Ei siihen tarvita pätevyyttä, että osaa olla vanhempi lapselleen, vaan kysymys on omasta halusta nähdä vaivaa muiden eteen. Olisiko kannattanut alkaa olla sitä aikaisemmin eikä vain lötköttää sohvalla tai juosta pää kolmantena jalkana harrastuksissa ja antaa toisen vanhemman hoitaa homma..? Kyllä sitä ihmeesti oppii hoitamaan lapsia ja laittamaan ruokaa ja pyykkäämään ja siivoamaan, kun on PAKKO. Äideiltä tämän odotetaan hoituvan tuosta vain toisella kädellä samalla, kun pidetään vielä mieskin tyytyväisenä makkarin puolella: muututaan käden käänteessä äidistä kyltymättömäksi nartuksi.
Kuka vanhempi antaa lapsensa sellaisen toisen vanhemman käsiin 50% ajasta, ellei olisi varma, että lapset on hyvässä hoidossa. Ei kukaan itseään vanhemmaksi kutsuva ihminen ainakaan.
50/50 yhteishuoltajuudessa on kyllä melkovarmasti kumpikin vanhempi osallistunut lasten kasvatukseen ja perheen arkeen.
Niin ja kyllä maailmasta löytyy oikeasti niitä huonoja Äitejä ja hyviä Isiäkin!
Olen itse hoitanut koti-isänä kotia muutaman vuoden kolmen lapsen kanssa, en pakosta vaan halusta antaa aikaani lapsille. Elämäni ihaninta ja opettavaista aikaa!! Suosittelen sitä jokaiselle isälle. Tehnyt todellakin aina kotitalous töitä yms., mutta silti exä haukkui etten tee mitään :(
Kääk vaan yks Mies ja ihan hyvä Iskä :)
- Miten on
Vai hajutonta ja mautonta elämää ja tein kaiken.
Nyt olet siellä omassa kämpässä ja lapsetkin ovat sen saamattoman nahjuksen kanssa viikon. Koetapa ajatella edes muutama positiivinen ajatus siitä entisestä elämästä, miksiköhän se muuttui hajuttomaksi ja mauttomaksi. Muuten teitkö kaiken vai onko mukana kuvitelmia ja luuloja ja liikoja odotuksia elämältä.
Toivottavasti se elämä kantaa, muuten miten jaksat ajat ilman lapsiasi, Olivatko he niin suuri riesa sinulle, että nyt voit elää viikon ilman pieniä lapsiasi.
Itkettää puolestasi.- se on silleen
No ihan voit itkeä..omapa on elämäsi... Kaikki eivät voi ymmärtää kaikkia. Minäkin hyssyttelin vuosia, yhteiselo oli harmaata ja emme tehneet mitään yhdessä. Jos se on sitä mitä haluaa lapsilleen ja itselleen antaa niin kukaan ei estä. Lapseni eivät ole minulle riesa, vaan suuri rikkaus ja rakkaus.
Ymmärrän sen että elämän pitää tuntua, kaikki eivät sitä uskalla kokea. Väitän valitettavasti että nämä paheksujat ovat niitä jotka eivät uskalla omassa elämässään juuri mitään tehdä. Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat. Oikeastaan nämä kommentit vahvistavat tietoisuuttani siitä, että olen tehnyt täysin oikea ratkaisun. Kiitos.
- nainen47*
Mies ei muutu aikuisesta lapsesta kypsäksi aikuiseksi, tasavertaiseksi kumppaniksi. Et "vaadi" liikaa, mutta odotat lähes mahdotonta...
Poikkeuksiahan tietysti on. Ihan tuttavapiirisssäkin, ne ovat kyllä varsin harvalukuisia. Eräässäkin tapauksessa mies huomasi eron jälkeen miten ikävästi oli käyttäytynyt perhettään kohtaan, erityisesti vaimoaan. Hän jopa totesi vaimon ja lapsen tulevan paremmin toimeen keskenään,ilman hänen "häirintää". Kummallista miten mies tämän voikaan tajuta! Joskus vain kolahtaa kohdalleen.
Vaimo ja lapsi olivat lähes aina keskenään - miehen työ vei toisaalle, ja harrastukset juhlimiseen. Kun mies sitten poikkesi kotona, niin hän odotti palvelua, sitä että hänen pillin mukaan tanssitaan ne ajat. Luonnollisesti tuli vaimon kanssa riitaa. Vaimo kun odotti, että mies olisi edes ne harvat kerrat ottanut lapsesta vastuuta. Ero tuli ja se kesti kokonaiset neljä vuotta, ennenkuin pari palasi yhteen. Taatusti ei olisi palannut, jos mies ei olisi ollut muuttunut mies.
Tuossa tapauksessa näkyy varsin selkeästi se, että toisen täytyy ensin huomata oma osuutensa siitä miksi toinen halusi erota. Harvemmalle tulee tällaisia ahaa-elämyksiä. - vaikeaa on
"Voiko tällaisessa tilanteessa olla apua terapiasta tms? Voinko edes vaatia mieheltä niin suuria muutoksia, että yhtäkkiä muuttuisi "aikuisesta lapsesta" kypsäksi aikuiseksi Mieheksi? Vaadinko minä liikaa? "
Luulen että tunnet miehesi, pystyykö hän ajattelemaan ja käsittelemään tunteita ja asioita riittävästi jotta tilanne kehittyisi. Hän joutuu tekemään valtavasti työtä jos hän todella haluaa elää elämää rinnallasi.
Luulisi, että hänen koko elämän pitäisi muuttua. Sinun pitäisi muuttua, hänen kunnianhimonsa, ylpeys, asiat joita hän arvostaa...kaikki....Iso prosessi...
Se vaatii myös sinulta rajojen uudelleen asettamista ja ohjaamista. Ja kun tämä kaikki on tehty onnistuneesti (?), kysymys kuuluu rakastatko sinä tätä ihmistä, mitä on rakastamisen tahto sekä se että onko seksielämä edelleen samanlaista?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h573545- 413330
Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062781Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv452527Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.541963Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151609- 321493
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061307Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p201268- 1801241