Saan min 142/159 pistettä Aspergerin testistä. Avioliittoni alkuaika (8 vuotta) oli hyvää, mutta sitten minulle syntyi lapsi, jolla on lähes varmuudella Aspergerin oireyhtymä. Mieheni ei kestänyt meitä (lapsella oli aistiyliherkkyyksiä yms) ja lähti. Nyt elän avoliitossa. Mieheni sanoo, etten osaa puhua miehille ja että olen raskas. Mielestäni olen iloinen luonne niin kauan kuin koen, että minut hyväksytään. Yritän parhaani. Aina kun yritän puhua, hän suuttuu minulle, koska kuulemma en osaa "päästää irti" asioista. Minä taas aina yritän puhua, etteivät asiat jäisi painamaan ja nakertamaan mieltäni. Yritän puhua kauniisti, en riidellen. Kaipaisin monesti vain, että hän sanoisi jotain hyväksyvää. Sellaista, että tietäisin, että hän ei ole jättämässä minua. Mutta hän yleensä vastaakin siten, että uhkaa jättää minut, josta epävarmuuteni vain kasvaa. Hän ei myöskään ymmärrä lastani, vaan pitää lastani huonokäytöksisenä. Lapseni kun on hyvin samanlainen kuin mitä minä olin lapsena. Minulla on sellainen vaikeus, että osaa "tehdä" ystäviä ja mieheni on harvoja ystäväni. En halua kahlita häntä, mutta joskus toivoisin, että hän asettaisi minut ystäviensä edelle. Hyvin vähällä tulisin onnelliseksi. En tarvitsisi muuta kuin luottamuksen siitä, että mieheni ei hylkää minua yks kaks kuten ex teki ja että hän rakastaa minua. Että hän osoittaisi jollain eleellä, että suunnittelee kanssani jotain pysyvää. Mutta kysellessäni ja etsiessäni tätä luottamusta, mies tulkitsee sen päinvastaisesti ja sanoo minun työntävän häntä pois. En saa esim kysyä, mihin hän on menossa tai koska tulee. En saa tietää, keitä hän tapailee. En saa tietää mitään hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan. Yritin sanoa, että haluaisin olla osa hänen elämäänsä. Mutta kertokaa minulle, millainen on ns. normaali nainen, joka tekee miehensä onnelliseksi? Miten hän käyttäytyy? Miten opin sulkemaan tunteet pois näkyviltä ja tyytymään kaikkeen kyselemättä? Niinkö "normaali" nainen toimii?
Ja tätä kaikkea ei auta ystäväni kommentit. Hän väittää, että mies on kanssani vain hyötynäkökulman vuoksi. Ystäväni mielestä mies maksaa minulle "luonnossa" muista suhteen antamista "hyödyistä", koska en "ilmeisesti ole ihan luontaantyöntävä" ja että mieheni on valinnut minut "koska ei ollut muutakaan/parempaa vaihtoehtoa tarjolla". Miten ystävä voi sanoa tuollaista? Haluan kuitenkin uskoa miestäni, että hän on kanssani rakkaudesta. Hän sanoo pitävänsä minusta ja rakastavansa minua. Ystäväni näkee kuitenkin minut niin ala-arvoisena, että olen vain kehnon päivän vara miehelle. En tiedä, haluanko olla enää hänen ystävänsä :(.
Miten uskoa rakkauteen ja yhteiseen tulevaisuuteen, kun oma sydän on näin epävarma? En halua ajaa miestä pois epävarmuudellani. Haluan uskoa ja haluan olla onnellinen ja haluan tehdä hänet onnelliseksi. Tunnen oloni turvalliseksi ja luottavaiseksi ainoastaan silloin, kun hän pitää minua sylissään/syleilyssä. Sen ulkopuolella epäilykset suhteen jatkuvuudesta alkavat taas kalvaa. Neuvokaa tyhmää...
Ja tätä kaikkea ei auta ystäväni kommentit. Hän väittää, että mies on kanssani vain hyötynäkökulman vuoksi. Ystäväni mielestä mies maksaa minulle "luonnossa" muista suhteen antamista "hyödyistä", koska en "ilmeisesti ole ihan luontaantyöntävä" ja että mieheni on valinnut minut "koska ei ollut muutakaan/parempaa vaihtoehtoa tarjolla". Miten ystävä voi sanoa tuollaista? Haluan kuitenkin uskoa miestäni, että hän on kanssani rakkaudesta. Hän sanoo pitävänsä minusta ja rakastavansa minua. Ystäväni näkee kuitenkin minut niin ala-arvoisena, että olen vain kehnon päivän vara miehelle. En tiedä, haluanko olla enää hänen ystävänsä :(.
Miten uskoa rakkauteen ja yhteiseen tulevaisuuteen, kun oma sydän on näin epävarma? En halua ajaa miestä pois epävarmuudellani. Haluan uskoa ja haluan olla onnellinen ja haluan tehdä hänet onnelliseksi. Tunnen oloni turvalliseksi ja luottavaiseksi ainoastaan silloin, kun hän pitää minua sylissään/syleilyssä. Sen ulkopuolella epäilykset suhteen jatkuvuudesta alkavat taas kalvaa. Neuvokaa tyhmää...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei tuo teidän suhde kyllä kuulosta millekkään "oikealle" parisuhteelle. Täytyyhän parisuhteessa keskustella asioista ja osoittaa välittämistä toista kohtaan sekä luoda luottamus toiseen.
Miksi mies on ylipäätänsä lähtenyt suhteeseen? Mies taitaa olla pikkasen tyhmä. Tarvitset ihan toisentyyppisen miehen, et tuollaista pikkulasta. Terveisiä.
Opi elämään onnellisesti itsesi kanssa, vain niin pystyt luomaan onnellisen suhteen.
Se on raskasta, kun toinen jatkuvasti haluaa toisen todistavan rakkauttaan. Ei sitä kukaan voi varmuudella tietää, jos he haluavatkin erota vaikka 2kk tai 20 vuoden jälkeen. Ihmiset, asiat, tilanteet muuttuvat, tulevaisuutta ei voi ennustaa.
Mitä sinä voit tehdä, on oppia elämään onnellisesti myös yksinkin. Jos suhde kaatuu, onhan se surullinen asia, mutta se ei saa kaataa maailmaasi. Kun opit tämän, huomaat pystyvästi ottamaan asiat rennommin.
Yleisemmin asioista ei pitäisi joutua puhumaan kuin yhden kerran. Tottakai jos puhut samasta asiasta monta kertaa, sinä niihin takerrut. Ei se tarkoita, että sinun pitäisi jotenkin jättää kaikki sisällesi, mutta mietin, että pitäisikö sinun ehkä käydä puhumassa jollekkin?
Yrität täällä kysyä millainen on normaali nainen. Kukaan ei ole maailmassa normaali, voimme ehkä sanoa 'normaalit' käsitteet ihmisestä; Terve, ystävällinen, sosiaalinen, jne.. Mutta ei kukaan ihminen täytä täydellisen ihmisen kriteerejä, vaikka kuinka niin luulisimme esim jostain ihmisistä mitä näemme.
Sinun pitää oppia uskomaan itseesi, hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Tottakai huonoja tapoja voi muuttaa, mutta ei sinusta voi tulla toista ihmistä, mutta voit parantua ihmisenä.
Minä suosittelisin että menisit puhumaan ammattilaisen kanssa jotta pystyisit selvittämään ensimmäiseksi ongelmasi. Ehkä sen jälkeen pystyt myös näkemään ongelmat suhteessasi ja ehkä ymmärtämään miestäsi.
Kun sairasta psyykkistä sairautta, se on vaikeaa myös kumppanille, ei pelkästään sairastavalle.
Ei Aspergerin syndrooma ole psyykkinen sairaus! Muuten kyllä olen samaa mieltä, että henkilö kaipaisi vertaistukea. Tavallinen löpinä esim. mt-toimistossa on pikemminkin piinallista kuin avuksi keskiverto-aspergerille. He ovat yleensä hyvin älykkäitä ja keskustelu omaan syndroomaan perehtymättömän "ammattilaisen" kanssa saattaa olla tuskastuttavaa jankkausta assin kannalta.
Isoimmissa kaupungeissa on vertaistukiryhmiä joko valtakunnallisen tai paikallisen liiton/yhdistyksen toiminnan tuloksena. Naisten oma ryhmä voisi olla voimaannuttava aloittajalle.
Hyvässä ja turvallisessa parisuhteessa kenenkään ei tarvitse pohtia sitä, minkälainen hänen tulisi olla että kelpaisi suhteeseen. Hyvässä suhteessa nimenomaan saa ja pitää olla sellainen kuin on ja tulee hyväksytyksi sellaisena ilman mitään erouhkauksia.
Sen oivaltamalla pääsee jo pitkälle...
Hyvässä suhteessa ei "vaadita" hyväksyntää sitä joko saadaan tai ei mutta fiksukin verhottu vaatiminen paljastuu nopeati, vaikka se olisikin hyvin verhoiltu.
Sinä harrastat piilotettuja pakotuksia..... ne ei toimi.
Höh. Hieno kirjoitus minusta ja hienosti osattu eritellä ongelmakohdat, tekstiä on helppo lukea vaikka en tiedä koko oireyhtymästä mitään. Ja jätänkin sen nyt ihan käsittelemättä tässä, haluan vain yhden asian sanoa liittyen vastauksiin: En ymmärrä miten aapeetä voi moittia jostain ahdistelusta ja takertumisesta jos hän haluaa tietää missä mies menee ja koska tulee? "Kenen kanssakin" on ihan normaalista jutustelusta käyvä tieto vaikka ei mitenkään välttämätöntä. Mutta siis mitä ihmettä? Eihän siitä yhteiselämästä tule käytännössä yhtään mitään jos ei voi informoida koska on lähdössä ja koska tulossa! Siis käytännössä! Koska syödään, käydäänkö kaupassa yhdessä tai tarviiko sieltä jotain tuoda, vuokraanko illaksi leffan, onko ukko putkassa, puukotettu baarin takapihalle vai menikö se vaan yöksi jonnekin, missäs nyt mahtaa olla kun ei ole viikkoon näkynyt....Joo varmaan toimii esim. joissain opiskelijoiden soluissa tuollainen käytäntö, kaikki menee omia polkujaan ja keittiössä tavataan ohimennen ehkä kerran viikkoon. Mutta älkää nyt hulluja puhuko että tuollainen mitenkään yleistä olisi kenelläkään avoliitossa. Ja kyse ei ole lupien kyselemisestä ja saamisesta tai muutenkaan rajoittamisesta vaan asioiden yleisestä sujumisesta.
Just niin, tgbf. Mäkin ihan tasan siksi kyselen milloin avopuoliso tulee kotiin, että tiedän syönkö itse sitä ennen, vai koitanko ajoittaa ruoan valmistumisen hänen tuloonsa että syödään yhdessä. Kysyn kenen kanssa on, että on helpompi kuvitella mitä hän juuri nyt tekee. Ei sen kummempia eikä sen mustempia sukkia.
Ap:n tapauksessa ei kuulosta siltä että hän on oikean miehen kanssa. Mies uhkaa erolla, kun ap:tä pelottaa ja hän ei ole varma onko hyväksytty, eikä lapsikaan kelpaa? Mä en olisi tuollaisen miehen kanssa. Ei lapsenkaan ole hyvä olla sellaisessa ilmapiirissä.
Itsekin olen semmoinen luonne että haluan puhua asiat juurta jaksain ettei jää vaivaamaan, koska kesken jääneitä asioita kyllä sitten märehdin ja märehdin. Huono tapahan se on, mutta kaikkien osaapuolten vuoksi pyrin sitten siihen että ne puhutaan kerralla kunnolla, ja että voidaan myös sopia mahdolliset riidat "ennen auringonlaskua". Toki se vaatii sitäkin ettei toinen osapuoli päätä kyllääntyä ja lähteä kesken kaiken vaikka ryyppäämään. Mutta sellaisia miehiä kyllä on jotka eivät tee niin, vaan haluavat myös selvittää asiat kunnolla! Silloin ei myöskään tarvitse jäädä märehtimään eikä palata niihin samoihin juttuihin taas ja taas.
Ei normaali nainen tosiaankaan hyväksy kaikkea hiljaisesti ja ilman tunteita!