Ehkä tyhmä sellainen, mutta kuitenkin jos jollakin jotain selventävää. Narsistimieheni jätti minut taas jokin aika sitten minut ties monennenkos kerran, selittämättä, keskustelematta aiheesta sen enempää. Resunenhan minä olen, täysin toimintakyvytön, tyhjiin imetty ja itkuinenpolun tallaajan. Mutta taas kerran halusin lähestyä (= tollo kun olen) narsistiani ja pyysin häntä kertomaan, että mikäli hänellä on toinen suhde jo alkanut, kertoisi minulle, koska silloin minun olisi helpompi hyväksyä tilanteeni, olisihan silloin poispotkittu toinen nainen ja sillä selvä. Jos tilanne olisi toisinpäin, tietty kertoisin, jotta älä ota yhteyttä enää, minulla on jo toinen....Mutta tämä mies ei kerro, siis oikeasti olen taas kaksinaisviestinnässä, joka teki minut jo suhteessa hulluksi ja vaikuttaa vieläkin. Onko tämä vain tällainen yksilö, joka toimii näin vai kuuluuko tämä narsisin luonteeseen.
Kysymys?
55
524
Vastaukset
- Ei-hovikelpoinenn
Kaksoisviestintä tekee hulluksi! Varo!!
- Onnetonko
Mulla oli ihan samanlainen tilanne, jossa suhdetta ei "lopetettu kunnolla". Eli halusin tietää totuuden asioista joista mulla oli epäilykseni. Ei koskaan kertonut ja vältteli aihetta.
Todella vaikea aloittaa oma elämä ennen kuin saat sen suusta jonkun näkösen tunnustuksen. Mutta sitähän ne haluaaaaaa, ne haluaa että sä roikut niissä kuin viimeisessä oljenkorressa vaikka koko loppuelämäsi.- 9+10
Narsisti ei koskaan "lopeta kunnolla" suhdetta. Se on juuri heidän tapansa pitää toinen löysässä hirressä ikuisesti. Kun tämän tajuaa, lakkaa toivomasta sitä, että asiat eron tullen selvitetään. Narsistin kanssa se ei vain kertakaikkiaan ole mahdollista niinkuin normaalien ihmisten kanssa yleensä on.
- -toinen hullu-
Kuuluu narsistin luonteeseen. Mulla aivan sama tilanne nyt päällä, toinen nainen kuvioissa mukana ja minä hullu roikun. Hänkin tuntuu roikkuvan kahden naisen loukussa, kohtelee mua kuin koiraa, soittelee mun aikana ym. ym. Tähän tilanteeseen pitäisi vaan itse "kypsyä" . Olen kyllä kypsynytkin ja toivon saavani voimaa lopulliseen irtautumiseen.
Olisi mukava jatkaa tätä ketjua, koska meitä on varmaan monia samassa tilanteessa. Voitaisiin jeesata toisiamme. - neljännesosahullu
Niin tuo soittaminen, sehän ei ole toisen naisen vika, mutta muistan myös omassa suhteessani, kuinka exnarskuni pyysi taas kerran luokseen ja tietenkin uskoin, että suhteemme taas jatkuu siitä mihin se on jäänyt, koska sitä ei koskaan lopetettukaan. No, kuitenkin silloin toinen nainen soittaa ja tulee hiukka hankala tilanne. Minä reuhaan ja räyhään, mutta toinen on täysin tyyni, kuin jäätä, syy on minussa, koska minunhan olisi pitänyt tietää, että tilanne nyt vain on sellainen. Ei mitään anteeksipyyntöä vain syyllistäminen, ei mitään empatiaa minua kohtaan, hänellä on oikeus valintatilanteeseen.
Nyt tilanne, jossa tiedän, että hänellä on uusi suhde, alkoi heti kun minut lemppasi pihalle, mutta missään vaiheessa hän ei voi sitä myöntää. Suhteemme jälkeen vasta tajusin ne kaikki valheet mitä hän minulle syötti ja minä uskoin, valheet, jotka olivat täysin uskomattomia, lapsellisia, uskoin aikuiseen ihmiseen ja luulin, että olin hänelle tärkeä. Ihmettelen vieläkin, miksi hän oli kanssani, vaikka koko ajan halusi mitätöidä ja alistaa ja valehdella ja elää omaa harhaista elämää.
Ja tuo kaksoisviestintä teki minut hulluksi, jos hän pyysi minua jonnekin, jos en mennyt, se oli väärin, jos menin se oli väärin ja jälkeenpäin sain asiasta kuulla. Se etten ymmärrä, tekee minusta hullun.
Vieläkään en ole irti hänestä, en ehkä koskaan tässä elämässä. Koskaan ei ole käyty niitä asioita läpi, miksi olemme niin monesti eronneet. Mitään logiikkaa ei ole missään, edellisenä päivänä rakastellaan ja kaikki on hyvin, seuraavana päivänä suhde on sitten siinä. Kuten aloitin, syy ei ole niissä naisissa, joiden kanssa hän aloittaa suhteen, koska he eivät tiedä mihin sekaantuvat, he pitävät meitä exnaisystäviä kaheleina, koska roikumme vielä kuvioissa. Selityksethän ovat narskuilla selkeitä, mehän olemme hulluja, jotka olemme pilanneet tämän kyseisen miehen elämän. Voi kuinka monta viikonloppua ja lomaa minä pilasinkaan, koska ne eivät sujuneet niinkuin narskuni oli ne ennakolta ajatellut menevän. Ja kukas siitä kärsikään, minä, joka olisin seissyt vaikka päälläni, että narskuni olisi ollut tyytyväinen.
No, edelleen minä kärsin, oma vika sekin, mutta olen saikulla, en nuku, en kykene syömään, mietin mikä olisi helpoin keino kadota maailmasta. kelaan asioita edestakaisin, jos olisin silloin tehnyt sitä, olisi tilanne toinen jne....Toisaalta mikään ei olisi toisin vaikka olisin hakenut narskulleni kuun taivaalta. En ikinä voinut kuvitella, että joku aikuinen ihminen voi saada nautintoa siitä, että valehtelee asioista joista jää kiinni, ihan kuin pikku kakara.- -toinen hullu-
Niin, mikään ei narsistille riitä, ei vaikka yrittäisi olla minkälainen. Minäkin välitin yksipuolisesti ja yritin tehdä parhaani. Hän on täysin tunteeton ja empatiakyvytön, vihaa heikkoutta. Valitettavasti roikun vielä tässä suhteessa, koska lopullista päätöstä en ole vieläkään kuullut ja kuten sanoin, voimat ei vielä riitä lähtemiseen. Narstisin kanssa olemisessa ei tosiaan ole mitään logiikkaa, narsistin mieli muuttuu jatkuvasti ja hetkessä, elämä on yhtä vuoristorataa. Menin itse ajan myötä täysin toimintakyvyttömäksi, olin ahdistunut ja masentunut ja olen vieläkin. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kun aloittaa lääkärin määräämä masennuslääkitys, että alkaisi saamaan itseänsä kuntoon. Olen sen juuri vasta nyt aloittanut ja nähtäväksi jää toimiiko se niin, että saisin toimintakykyäni takaisin, koska olen aivan rikki. Olen aloittanut myös psykoterapian (yksi ongelmani on läheisriippuvuus) jokin aika sitten. Toivon, että vahvistuisin näiden molempien avulla niin, että saisin itseni irti elämääni pilaavasta suhteesta. Narsistin kanssa elämä on yhtä helvettiä ja "riippuvuus" hänestä on jotain sanoinkuvaamatonta, sellaista jota ei osaa selittää. Ainoastaan sellainen ihminen tietää tämän tunteen joka on ollut narsistin kanssa parisuhteessa.
- Irti taistellut
Kuvasit hyvin sitä, miten narsisti toimii. Narsisti on vain sellainen eikä ikinä muutu. Ei ole muuta keinoa kuin repäistä itsensä irti täysin koko suhteesta. Se ei useinkaan ole helppoa, sillä yleensä siinä vaiheessa alkaa hirveä painostus narsistin taholta; "nyt vasta tajuan mitä minulle merkitset", "minä rakastan sinua kaikkein eniten maailmassa", "teen itsemurhan ellen saa sinua takaisin", "kuolen ikävään, en ole pystynyt edes syömään kahteen viikkoon sen takia", "alan ryyppäämään sinun takiasi", välillä tämä esitys saa myös sellaisia piirteitä että narsistin suusta kuuluu "sinulla on varmaan uusi mies/nainen, en minä tuollaista h....raa huolisikaan", kunnes hän palaa taas tulisiin rakkaudenvannomisiin.
Koska narsisti ei pysty muuttumaan, ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin ihan järjellä päättää haluaako elää loppuelämänsä tuollaisessa suhteessa. Pahimmassa tapauksessa jos ei itseään saa suhteesta irti, seuraa syvenevä masennus, ahdistus, tuntee itsensä täysin mitättömäksi (mitätöidyksi), alkaa tulemaan rajuja fyysisiäkin (psykosomaattisia) oireta, on ihan loppu.
Pelastakaa itsenne niiden kynsistä.
- pullosta tullu
"Hän on täysin tunteeton ja empatiakyvytön, vihaa heikkoutta."
Narsisti on itse heikko, halveksin narsistin heikkoutta.
Rakasta itseäsi, älä odota narskulta yhtään mitään, hän ei kykene siihen.
"Ainoastaan sellainen ihminen tietää tämän tunteen joka on ollut narsistin kanssa parisuhteessa."
Näin on mutta meitäkin on moneen junaan ja monessa eri vaiheissa olevia. Lopulta ainoa joka voi auttaa on oma itse.
Tsemppiä! :)- d.i.c.e
"Narsisti on itse heikko, halveksin narsistin heikkoutta."
Tämä on asia, mitä en ole koskaan ymmärtänyt. enkä varmaan kykene ymmärtämäänkään...Haluaisiko joku perustella miksi näin? :)
- neljännesosahullu
"Ainoastaan sellainen ihminen tietää tämän tunteen joka on ollut narsistin kanssa parisuhteessa."
Tuo on totta, suhde narsistiin on epänormaali ja irrottautuminen narskusta ei ole tavallinen ihmissuhde-ero, koska normaalissa erossa asioita käydään yhdessä läpi ja eroon tulee jonkinmoista selkeyttä. Ei kukaan tavallisessa suhtessa ollut henkilö voi ymmärtää eikä käsittää millaista on olla suhteessa narskun kanssa, ja miksi joku menee mukaan tämän harhaan. Siksi koska ei voi olettaa eikä uskoa, että aikuinen iso mies voi valehdella rakastavansa ja välittävänsä, ei voi uskoa ison ihmisen leikkivän. En enää edes reagoi jos joku normaalissa suhteessa ollut ja siitä eronnut tulee minulle sanomaan, että kyllä se siitä, ero on aina vaikea, koska väitän ja uskon, ettei hän tiedä mitään narsistin kanssa eroamisesta.- M.B.
Rakastaa ja välittää.. Itse en usko, että on kyse tietoisesta valehtelusta. Ehkä enemmän sellaisesta, sanonpas nyt näin sen se haluaa kuitenkin kuulla.. Ja kun se sitten viritteleekin ne kaivoon heitetyt toiveet jostakin uudelleen on vastaus: En ikinä luvannut mitään, oot pakkomielteinen musta, vainoharhainen ja mielikuvitusmaailmassa elävä hullu..
No, itse olen valinnut keskittyä elämään, jossa pääpaino ei ole samalla tavalla ihmissuhteissa millään tavalla. Nyt olenkin sitten itsekäs. Olenkin ja aionpas ollakin jatkossakin.. Tunne-elämästäni en anna tunne-elämääni puolihuolimattomasti ronkkiville jääkylmille ottajille - 15+11
M.B. kirjoitti:
Rakastaa ja välittää.. Itse en usko, että on kyse tietoisesta valehtelusta. Ehkä enemmän sellaisesta, sanonpas nyt näin sen se haluaa kuitenkin kuulla.. Ja kun se sitten viritteleekin ne kaivoon heitetyt toiveet jostakin uudelleen on vastaus: En ikinä luvannut mitään, oot pakkomielteinen musta, vainoharhainen ja mielikuvitusmaailmassa elävä hullu..
No, itse olen valinnut keskittyä elämään, jossa pääpaino ei ole samalla tavalla ihmissuhteissa millään tavalla. Nyt olenkin sitten itsekäs. Olenkin ja aionpas ollakin jatkossakin.. Tunne-elämästäni en anna tunne-elämääni puolihuolimattomasti ronkkiville jääkylmille ottajille"Rakastaa ja välittää.. Itse en usko, että on kyse tietoisesta valehtelusta. Ehkä enemmän sellaisesta, sanonpas nyt näin sen se haluaa kuitenkin kuulla.."
MITÄS MUUTA TUO SITTEN ON JOS EI OLE TIETOISTA VALEHTELUA?????????
Onkohan narsistille yleensäkin epäselvää sekin, mitä sanalla valehdella tarkoitetaan? Ainakin tuntemani narsisti väitti silmät kirkkaina että jos jättää jotain kertomatta (esim jos oli ollut yön poissa rakastajattarensa sängyssä ja kysyttäessä ei vastannut missä oli ollut) niin se ei ole valehtelua! Tosin kyllä hän suoraan valehtelikin paljon mutta ei myöntänyt sitä. - 33
15+11 kirjoitti:
"Rakastaa ja välittää.. Itse en usko, että on kyse tietoisesta valehtelusta. Ehkä enemmän sellaisesta, sanonpas nyt näin sen se haluaa kuitenkin kuulla.."
MITÄS MUUTA TUO SITTEN ON JOS EI OLE TIETOISTA VALEHTELUA?????????
Onkohan narsistille yleensäkin epäselvää sekin, mitä sanalla valehdella tarkoitetaan? Ainakin tuntemani narsisti väitti silmät kirkkaina että jos jättää jotain kertomatta (esim jos oli ollut yön poissa rakastajattarensa sängyssä ja kysyttäessä ei vastannut missä oli ollut) niin se ei ole valehtelua! Tosin kyllä hän suoraan valehtelikin paljon mutta ei myöntänyt sitä.Niin, ei vastannut missä oli ollut ja esitti vain hyvin loukkaantunutta jos sellaista uskalsi edesi kysyä. Eli antoi asiasta aivan väärän kuvan. Samanlaista valehtelua se on sekin.
33 kirjoitti:
Niin, ei vastannut missä oli ollut ja esitti vain hyvin loukkaantunutta jos sellaista uskalsi edesi kysyä. Eli antoi asiasta aivan väärän kuvan. Samanlaista valehtelua se on sekin.
Niin...joskus tuntuu, että on ihan oikeasti loukkaantuu koska koettaa luontaisesti ylläpitää sitä "väärää minää" (joka on totta kai esim uskollinen toisin kuin kaikki muut) ja kaikki huomiot jota sitä vastaan esitetään on...loukkauksia. Eli eivät heijasta sitä "hänen omaa todellisuuttaan".
Tällaisia keskusteluja meillä käydään harva se päivä, viimeksi eilen.
Vaikka kuinka koettaa pysyä kärryillä ja pitää asiasta kiinni... se väännetään johonkin ihan toiseen asiaan josta voi oikeastikin tuntea voivansa ottaa ne herneet neppariin.
Näin sille loukkaantumiselle on viimeistäänkin haettu "syy".Ja oikeutus jolloin ei tavallaan ole edes tehnyt mitään väärää...ainakaan verratessa siihen toiseen esiin vedettyyn asiaan.
Olen kuitenkin suurimmalta osin sen tiedostamattomuuden kannalla ; se on kuin hukkuvan tarttumista oljenkorsiin saadakseen ns pitää kasvonsa ja nämä reaktiot tuntuvat tulevan aika primitiivisesti vuorovaikutustilanteissa.- M.B.
33 kirjoitti:
Niin, ei vastannut missä oli ollut ja esitti vain hyvin loukkaantunutta jos sellaista uskalsi edesi kysyä. Eli antoi asiasta aivan väärän kuvan. Samanlaista valehtelua se on sekin.
Niin siis, minusta lähinnä tuntuu, että sanoessaan rakastavansa ja välittävänsä ei ikäänkuin suoranaisesti tarkoituksella valehtele, vaan ei ymmärrä kuinka syvällisesti toinen kuullessaan sellaista voikaan ilahtua, ottaa tunteella ja syvällisesti jotakin, jonka toinen vain "hyvän parisuhteellisen tavan vuoksi heittää puolihuolimattomasti lonkalta".
Ja olen itsekin törmännyt tuohon, että kysymykseen ei vastata ja sitä ei katsota millään tavalla valehteluksi. Parhaimmillaan saanut kuulla kuinka kysymykseeni ei voinut vastata, koska se ei ollut tarpeeksi osuva ja tarkka.. Eli epätarkat ja pieleen menevät kysymykset antavat oikeuden vastata vielä enemmän pieleen, koska asiahan ei kuulu kysyjälle kuitenkaan, vaan on vastaamatta jättävän yksityisasia .. =D
*No, kyllä se minäkin opin varmasti hiomaan tätä ylenpalttista olevaisuuttani* M.B. kirjoitti:
Niin siis, minusta lähinnä tuntuu, että sanoessaan rakastavansa ja välittävänsä ei ikäänkuin suoranaisesti tarkoituksella valehtele, vaan ei ymmärrä kuinka syvällisesti toinen kuullessaan sellaista voikaan ilahtua, ottaa tunteella ja syvällisesti jotakin, jonka toinen vain "hyvän parisuhteellisen tavan vuoksi heittää puolihuolimattomasti lonkalta".
Ja olen itsekin törmännyt tuohon, että kysymykseen ei vastata ja sitä ei katsota millään tavalla valehteluksi. Parhaimmillaan saanut kuulla kuinka kysymykseeni ei voinut vastata, koska se ei ollut tarpeeksi osuva ja tarkka.. Eli epätarkat ja pieleen menevät kysymykset antavat oikeuden vastata vielä enemmän pieleen, koska asiahan ei kuulu kysyjälle kuitenkaan, vaan on vastaamatta jättävän yksityisasia .. =D
*No, kyllä se minäkin opin varmasti hiomaan tätä ylenpalttista olevaisuuttani*Samoilla linjoilla about.
Eli ns lähteen toivossa tuntuu rakkaudelta eikä ymmärrä vastapuolen reaktioita varsinkaan myöhemmin koska ei kykene koskaan kokemaan samaa. Miten voi samaistua toisen tunnemaailmaan sellaisissa asioissa joita ei ole itse koskaan kokenut. Siitä on "vertaistuki" kaukana silloin...
Tai siis narsistinen on kokevinaan ehkä rakkaudentunnetta mutta koska se ei ole samanlaista kuin "muilla" - lopputulos on taviksen kannalta katastrofi.
Kun "rakkaus" loppuukin taas yhtäkkiä, se samalla tavalla tuntuu narsistisen päässä ihan selkeältä, tarkoitukselliselta ja aidolta. Ja kun taas tarvii ns lähdettä tai mitä ikinä...se tuntuu "rakkaudelta" kun saa huomiota tai mitä ikinä.
Sama kuin juopon lupaukset siitä ettei juo. Hän useimmiten itse uskoo että tässä se nyt on, nyt loppu, en enää jaksa. Kunnes iso ratas päässä pyörähtää ja se on menoa. Eli juomisen lopettamislupaukset ovat hänelle totta.
Jos rakkaudentunne on narsistiselle silloin totta ja hän uskoo siihen (sama vihan kanssa kun se alkaa), miten se voi olla tietoista valehtelua ? Sama juojien kohdilla...sen hetkinen totuus on ... sen hetkinen totuus ?
Pelkkä valehtelu ei ole narsismin merkki sillä ei muutkaan myönnä pettämisiään, valheitaan tai mokiaan tuosta vain. Jotkut kyllä mutta suurin osa koettaa aina enemmän tai vähemmän siloitella. Jotkut vetävät itsepäisyyksissään kaikki paskaksi koska eivät vain osaa antaa periksi tai nöyrtyä. Ovatko he kaikki pershäröisiä ?
No mutta se siitä. Esim meillä keskustelut ovat niin utopistisia etten edes lähde niitä yrittämään jos en joudu tunteiden valtaan ja mokaa siinä mielessä. Kuten eilen kävi. Ja siinä se sitten oli. Vihassa ja täydellisessä mitätöinnissä mentiin, haista home senkin sanonko mikä ja en enää ikinä ja katkaisen liittymät ja haista ja haista ja haista hiton sekopää...ja nyt taas ollaan "rakastuneita".
Vesi hanhen selästä...jos meinaa pärjätä. Muuta ei voi odottaa.- henna...
lynett kirjoitti:
Samoilla linjoilla about.
Eli ns lähteen toivossa tuntuu rakkaudelta eikä ymmärrä vastapuolen reaktioita varsinkaan myöhemmin koska ei kykene koskaan kokemaan samaa. Miten voi samaistua toisen tunnemaailmaan sellaisissa asioissa joita ei ole itse koskaan kokenut. Siitä on "vertaistuki" kaukana silloin...
Tai siis narsistinen on kokevinaan ehkä rakkaudentunnetta mutta koska se ei ole samanlaista kuin "muilla" - lopputulos on taviksen kannalta katastrofi.
Kun "rakkaus" loppuukin taas yhtäkkiä, se samalla tavalla tuntuu narsistisen päässä ihan selkeältä, tarkoitukselliselta ja aidolta. Ja kun taas tarvii ns lähdettä tai mitä ikinä...se tuntuu "rakkaudelta" kun saa huomiota tai mitä ikinä.
Sama kuin juopon lupaukset siitä ettei juo. Hän useimmiten itse uskoo että tässä se nyt on, nyt loppu, en enää jaksa. Kunnes iso ratas päässä pyörähtää ja se on menoa. Eli juomisen lopettamislupaukset ovat hänelle totta.
Jos rakkaudentunne on narsistiselle silloin totta ja hän uskoo siihen (sama vihan kanssa kun se alkaa), miten se voi olla tietoista valehtelua ? Sama juojien kohdilla...sen hetkinen totuus on ... sen hetkinen totuus ?
Pelkkä valehtelu ei ole narsismin merkki sillä ei muutkaan myönnä pettämisiään, valheitaan tai mokiaan tuosta vain. Jotkut kyllä mutta suurin osa koettaa aina enemmän tai vähemmän siloitella. Jotkut vetävät itsepäisyyksissään kaikki paskaksi koska eivät vain osaa antaa periksi tai nöyrtyä. Ovatko he kaikki pershäröisiä ?
No mutta se siitä. Esim meillä keskustelut ovat niin utopistisia etten edes lähde niitä yrittämään jos en joudu tunteiden valtaan ja mokaa siinä mielessä. Kuten eilen kävi. Ja siinä se sitten oli. Vihassa ja täydellisessä mitätöinnissä mentiin, haista home senkin sanonko mikä ja en enää ikinä ja katkaisen liittymät ja haista ja haista ja haista hiton sekopää...ja nyt taas ollaan "rakastuneita".
Vesi hanhen selästä...jos meinaa pärjätä. Muuta ei voi odottaa.Siis narsistile rakastamisessa on kysymys läinnä siitä mitä hän itse saa ja "tavalliselle" rakastamisessa on kysymys siitä mitä hän voi antaa ja mitä itse saa??
henna... kirjoitti:
Siis narsistile rakastamisessa on kysymys läinnä siitä mitä hän itse saa ja "tavalliselle" rakastamisessa on kysymys siitä mitä hän voi antaa ja mitä itse saa??
En tiedä mitä on rakkaus joten sikäli olen vaarallisilla vesillä.
Olen miettinyt sitä asiaa viime aikoina todella paljon
Ainoa tapa minkä voisin määrittelyyn keksiä olisi todeta lyhyesti, että rakkaus on päätös sanoa kyllä koko ihmiselle, olivatpa hänen yksityiskohtansa millaiset tahansa. Tämä on helpompi toteuttaa lapsen kanssa totta kai.
Jotenkin musta tuntuu, että narsistiselle ihmiselle rakkaus on "tunnetta" eli sitä illuusiota jossa ajoittain mennään ja jokainenhan tietää, että se huuma normeillakin häviää aikanaan...mutta ihanko tällainen ihminen jotenkin sen huuman laskiessa kokisi jonkinlaisen loukkauksen ?
Ehkä loukkaus on väärä sana mutta tapailen sillä nyt jotain...
Jos minulla nyt ei mene hänen kanssaan miten haluan (tai en saa koko ajan mitä haluan = se kertoisi toisen "välittämisestä" tai "sitoutumisesta") tai toisin päin...
...eli toinen ei enää "hekumoikaan" vaan pysytään ns liian pitkään arjessa....pommi on räjähtämäisillään (tätähän tapahtuu "normisuhteissakin"). Mm riita tai varsinkin ero on "hyvä keino" saada tunteet taas pintaan, vähän polttoainetta koneistoon (lisää "voimaintuntoa" mitä toinen ei hitto vie enää antanut ja seksuaalista halua jne) ja sieltä on sitten hyvä palata taas "illuusioon"....kunnes...kunnes...ja tätä leikkiä sitten leikitään loputtomiin.
Jotenkin sitä vain alkaa halveksimaan toista ajan kanssa...sitten kun on "vihannut toista" aikansa...nousut on jälleen mukavat;)
Mutta onko se piirileikki suunnitelmallista ? Ei.
Palaamiseen varsinkin joutuu kyllä käyttämään kepulikonsteja, kuten imartelua tai houkuttelua, joka voi olla hyvinkin tietoista mutta erittäin vahvan "tunteen ohjaama", sitä halua on todella vaikea hillitä ja sitä jotenkin selittelee itselleen miksi on oikeutettua taas lähestyä ja se "kaipuu" tuntuu todelliselta!
Käyttäytyy siis kuin addikti mikä on mielestäni tässä valossa nykyään todella mielenkiintoista koska näiden ilmiöiden mekanismit ovat järjettömän samankaltaiset monilta osin. Onko narsistinen ihminen ihmisnarkkari ?
Eli tunne vie ja sen mukaan eletään juuri silloin.
Valitettavasti siinä on sen "uhrin" kannalta se huono puoli, että hänkin ns hyötyy tästä "rakkaudentunteesta" ja kuvittelee ehkä asioiden tästä lutviutuvan...kun onhan niitä tasaisempiakin jaksoja ollut välillä (sitäkin kaipaa aika ajoin)...ja "uhri" kokee toisen "rakkauden" oman rakkauskäsityksensä mukaan ja nehän eivät kohtaa.
Kaiken tämän kaartelun jälkeen vastaus kysymykseesi meidän kannalta on...ööööö....en tiedä edellä selitetyn perusteella mistä on kyselynett kirjoitti:
En tiedä mitä on rakkaus joten sikäli olen vaarallisilla vesillä.
Olen miettinyt sitä asiaa viime aikoina todella paljon
Ainoa tapa minkä voisin määrittelyyn keksiä olisi todeta lyhyesti, että rakkaus on päätös sanoa kyllä koko ihmiselle, olivatpa hänen yksityiskohtansa millaiset tahansa. Tämä on helpompi toteuttaa lapsen kanssa totta kai.
Jotenkin musta tuntuu, että narsistiselle ihmiselle rakkaus on "tunnetta" eli sitä illuusiota jossa ajoittain mennään ja jokainenhan tietää, että se huuma normeillakin häviää aikanaan...mutta ihanko tällainen ihminen jotenkin sen huuman laskiessa kokisi jonkinlaisen loukkauksen ?
Ehkä loukkaus on väärä sana mutta tapailen sillä nyt jotain...
Jos minulla nyt ei mene hänen kanssaan miten haluan (tai en saa koko ajan mitä haluan = se kertoisi toisen "välittämisestä" tai "sitoutumisesta") tai toisin päin...
...eli toinen ei enää "hekumoikaan" vaan pysytään ns liian pitkään arjessa....pommi on räjähtämäisillään (tätähän tapahtuu "normisuhteissakin"). Mm riita tai varsinkin ero on "hyvä keino" saada tunteet taas pintaan, vähän polttoainetta koneistoon (lisää "voimaintuntoa" mitä toinen ei hitto vie enää antanut ja seksuaalista halua jne) ja sieltä on sitten hyvä palata taas "illuusioon"....kunnes...kunnes...ja tätä leikkiä sitten leikitään loputtomiin.
Jotenkin sitä vain alkaa halveksimaan toista ajan kanssa...sitten kun on "vihannut toista" aikansa...nousut on jälleen mukavat;)
Mutta onko se piirileikki suunnitelmallista ? Ei.
Palaamiseen varsinkin joutuu kyllä käyttämään kepulikonsteja, kuten imartelua tai houkuttelua, joka voi olla hyvinkin tietoista mutta erittäin vahvan "tunteen ohjaama", sitä halua on todella vaikea hillitä ja sitä jotenkin selittelee itselleen miksi on oikeutettua taas lähestyä ja se "kaipuu" tuntuu todelliselta!
Käyttäytyy siis kuin addikti mikä on mielestäni tässä valossa nykyään todella mielenkiintoista koska näiden ilmiöiden mekanismit ovat järjettömän samankaltaiset monilta osin. Onko narsistinen ihminen ihmisnarkkari ?
Eli tunne vie ja sen mukaan eletään juuri silloin.
Valitettavasti siinä on sen "uhrin" kannalta se huono puoli, että hänkin ns hyötyy tästä "rakkaudentunteesta" ja kuvittelee ehkä asioiden tästä lutviutuvan...kun onhan niitä tasaisempiakin jaksoja ollut välillä (sitäkin kaipaa aika ajoin)...ja "uhri" kokee toisen "rakkauden" oman rakkauskäsityksensä mukaan ja nehän eivät kohtaa.
Kaiken tämän kaartelun jälkeen vastaus kysymykseesi meidän kannalta on...ööööö....en tiedä edellä selitetyn perusteella mistä on kyseTuli tuosta arjesta vielä mieleeni... että se "rakkaus" näyttäytyy silloin erilaisena, ikään kuin normina (hetken on kiva sitäkin leikkiä leikkiä, ideaaliminää) ja kaikkihan tietää ettei se ole narsistiselle ihmiselle hyvä juttu pitkän päälle - hän ei osaa sitä käsitellä kokemuksen puutteesta ja väärien opittujen käytösmalliensa vuoksi ja se rakkaus tai sitoutuminen, riippuvuus, merkitsee useimmiten heikkoutta (rikkoo kaikkivoipaisuuden kuvaa joka on ollut joskus "hengissäsäilymisen" edellytys), kiinnittymistä johonkin joka muka rakastaa (mitä se hänelle sitten perimmiltään merkitseekään esim kotiolojen vuoksi...)....
Narsisti varmaan haluaisi pitää illuusionsa ja ehkä kaipaakin "jotain muuta" (vaikka sitä rakkautta tai sitä ideaalielämää/minää joka haluaisi olla) ja siksi kärsii mutta ei yksinkertaisesti kykene vastavuoroisuuteen tällaisessa tilanteessa. Se herättää lopulta "vääriä" tunnereaktioita. Kaikille.
Toinen pointti on se, että se arki saattaa herättää tunteen hylätyksitulemisesta/kelpaamattomuudesta/ideaalikuvan rikkoutumisesta.
Täytyy kuitenkin tällaista käytöstä miettiessä muistaa mistä oloista tällainen ihminen useimmiten tulee. Rakkautta ei ehkä ole kokenut ollenkaan (esim kotona) mutta on ideaaliminänsä kautta saanut sitten sitä "rakkautta" ja hyväksyntää.
En millään usko että narsisti on oikeasti AINA niin sinut itsensä kanssa vaan päinvastoin. MItä helkutin muuta virkaa ideaaliminällä muuten olisi ?
Parisuhteissa tiiviin yhdessäolon vuoksi tämä ideaaliminä ja ideaalisinä sitten väsyy ja hiipuu ajoittain pois (toinen ei enää peilaa samalla tavalla ja se väsyttääkin) ja silloin alkaa narsistisen pahoinvointi.
Ja jotta sen illuusion saa taas takaisin "ylle"...pitää tapahtua ns jotain. Se voi olla riita, raivo, ero, mikä tahansa tunnejuttu ja vanhan opitun mallin mukaan saamme näin puettua naamarin takaisin kasvoillemme koska se reaktio tulee silloin taas selkäytimestä. Sitten taas alkaa "kaipuu" siihen illuusioon joka tuntuu silloin "oikealta tunteelta" ja kaikki ovat hetken ihan innoissaan, "rakastuneita".
Kunnes...
Ps. löysin tällaisen. Sitäkö se on ?
http://tiedostamaton.net/b/rakkaudesta.html- henna...
lynett kirjoitti:
En tiedä mitä on rakkaus joten sikäli olen vaarallisilla vesillä.
Olen miettinyt sitä asiaa viime aikoina todella paljon
Ainoa tapa minkä voisin määrittelyyn keksiä olisi todeta lyhyesti, että rakkaus on päätös sanoa kyllä koko ihmiselle, olivatpa hänen yksityiskohtansa millaiset tahansa. Tämä on helpompi toteuttaa lapsen kanssa totta kai.
Jotenkin musta tuntuu, että narsistiselle ihmiselle rakkaus on "tunnetta" eli sitä illuusiota jossa ajoittain mennään ja jokainenhan tietää, että se huuma normeillakin häviää aikanaan...mutta ihanko tällainen ihminen jotenkin sen huuman laskiessa kokisi jonkinlaisen loukkauksen ?
Ehkä loukkaus on väärä sana mutta tapailen sillä nyt jotain...
Jos minulla nyt ei mene hänen kanssaan miten haluan (tai en saa koko ajan mitä haluan = se kertoisi toisen "välittämisestä" tai "sitoutumisesta") tai toisin päin...
...eli toinen ei enää "hekumoikaan" vaan pysytään ns liian pitkään arjessa....pommi on räjähtämäisillään (tätähän tapahtuu "normisuhteissakin"). Mm riita tai varsinkin ero on "hyvä keino" saada tunteet taas pintaan, vähän polttoainetta koneistoon (lisää "voimaintuntoa" mitä toinen ei hitto vie enää antanut ja seksuaalista halua jne) ja sieltä on sitten hyvä palata taas "illuusioon"....kunnes...kunnes...ja tätä leikkiä sitten leikitään loputtomiin.
Jotenkin sitä vain alkaa halveksimaan toista ajan kanssa...sitten kun on "vihannut toista" aikansa...nousut on jälleen mukavat;)
Mutta onko se piirileikki suunnitelmallista ? Ei.
Palaamiseen varsinkin joutuu kyllä käyttämään kepulikonsteja, kuten imartelua tai houkuttelua, joka voi olla hyvinkin tietoista mutta erittäin vahvan "tunteen ohjaama", sitä halua on todella vaikea hillitä ja sitä jotenkin selittelee itselleen miksi on oikeutettua taas lähestyä ja se "kaipuu" tuntuu todelliselta!
Käyttäytyy siis kuin addikti mikä on mielestäni tässä valossa nykyään todella mielenkiintoista koska näiden ilmiöiden mekanismit ovat järjettömän samankaltaiset monilta osin. Onko narsistinen ihminen ihmisnarkkari ?
Eli tunne vie ja sen mukaan eletään juuri silloin.
Valitettavasti siinä on sen "uhrin" kannalta se huono puoli, että hänkin ns hyötyy tästä "rakkaudentunteesta" ja kuvittelee ehkä asioiden tästä lutviutuvan...kun onhan niitä tasaisempiakin jaksoja ollut välillä (sitäkin kaipaa aika ajoin)...ja "uhri" kokee toisen "rakkauden" oman rakkauskäsityksensä mukaan ja nehän eivät kohtaa.
Kaiken tämän kaartelun jälkeen vastaus kysymykseesi meidän kannalta on...ööööö....en tiedä edellä selitetyn perusteella mistä on kyseEn ehtinyt lukea pitkää kirjoitustasi kovin syventyen mutta olisiko se niin että useimmat ihmiset hyväksyvät/tietävät että alkuhuuman jälkeen seuraa tasaisempaa, arkisempaa rakastamista (ensin on rakastUminen ja sitä seuraa rakastAminen), mutta narsisti etsii koko ajan sitä alun huumaa, rakastUmista eikä kykene pitkäjänteisesti rakastAmaan? Ehkä siinä piilee myös se miksi narsisti kiehtoo?
- ihan pihalla
lynett kirjoitti:
Tuli tuosta arjesta vielä mieleeni... että se "rakkaus" näyttäytyy silloin erilaisena, ikään kuin normina (hetken on kiva sitäkin leikkiä leikkiä, ideaaliminää) ja kaikkihan tietää ettei se ole narsistiselle ihmiselle hyvä juttu pitkän päälle - hän ei osaa sitä käsitellä kokemuksen puutteesta ja väärien opittujen käytösmalliensa vuoksi ja se rakkaus tai sitoutuminen, riippuvuus, merkitsee useimmiten heikkoutta (rikkoo kaikkivoipaisuuden kuvaa joka on ollut joskus "hengissäsäilymisen" edellytys), kiinnittymistä johonkin joka muka rakastaa (mitä se hänelle sitten perimmiltään merkitseekään esim kotiolojen vuoksi...)....
Narsisti varmaan haluaisi pitää illuusionsa ja ehkä kaipaakin "jotain muuta" (vaikka sitä rakkautta tai sitä ideaalielämää/minää joka haluaisi olla) ja siksi kärsii mutta ei yksinkertaisesti kykene vastavuoroisuuteen tällaisessa tilanteessa. Se herättää lopulta "vääriä" tunnereaktioita. Kaikille.
Toinen pointti on se, että se arki saattaa herättää tunteen hylätyksitulemisesta/kelpaamattomuudesta/ideaalikuvan rikkoutumisesta.
Täytyy kuitenkin tällaista käytöstä miettiessä muistaa mistä oloista tällainen ihminen useimmiten tulee. Rakkautta ei ehkä ole kokenut ollenkaan (esim kotona) mutta on ideaaliminänsä kautta saanut sitten sitä "rakkautta" ja hyväksyntää.
En millään usko että narsisti on oikeasti AINA niin sinut itsensä kanssa vaan päinvastoin. MItä helkutin muuta virkaa ideaaliminällä muuten olisi ?
Parisuhteissa tiiviin yhdessäolon vuoksi tämä ideaaliminä ja ideaalisinä sitten väsyy ja hiipuu ajoittain pois (toinen ei enää peilaa samalla tavalla ja se väsyttääkin) ja silloin alkaa narsistisen pahoinvointi.
Ja jotta sen illuusion saa taas takaisin "ylle"...pitää tapahtua ns jotain. Se voi olla riita, raivo, ero, mikä tahansa tunnejuttu ja vanhan opitun mallin mukaan saamme näin puettua naamarin takaisin kasvoillemme koska se reaktio tulee silloin taas selkäytimestä. Sitten taas alkaa "kaipuu" siihen illuusioon joka tuntuu silloin "oikealta tunteelta" ja kaikki ovat hetken ihan innoissaan, "rakastuneita".
Kunnes...
Ps. löysin tällaisen. Sitäkö se on ?
http://tiedostamaton.net/b/rakkaudesta.htmlVastavuoroisuudesta: mun "narskuni" kykeni aluksi tuohon vastavuoroisuuteen ja jopa tunnusti virheitään. Siksi se suhde tuntuikin ensin tosi hedelmälliseltä. Sitten tapahtui jotain, ehkä petos (?) joka muutti hänet lähestulkoon yhdessä hetkessä ihan toisenlaiseksi. Tajusin kyllä että jotain oli sydämellään mutta ei koskaan sitä voinut kertoa. Sen sijaan käänsi kaiken syyllisyytensä minuun ja siitä se helvetti sitten alkoi. Kesti todella kauan tajuta että nyt se toinen on sen verran syvällä jo suossa ettei sieltä enää omin voimin nouse, joten ainoa vaihtoehto oli ero. En vaan ymmärrä sitä alkuvaihetta miten se tuntui niin hyvältä ja oikealta, juuri sellaiselta joksi hyvän suhteen ymmärrän. Enkä oikein usko että olisi pelkästään näytellyt.
- ihan pihalla
ihan pihalla kirjoitti:
Vastavuoroisuudesta: mun "narskuni" kykeni aluksi tuohon vastavuoroisuuteen ja jopa tunnusti virheitään. Siksi se suhde tuntuikin ensin tosi hedelmälliseltä. Sitten tapahtui jotain, ehkä petos (?) joka muutti hänet lähestulkoon yhdessä hetkessä ihan toisenlaiseksi. Tajusin kyllä että jotain oli sydämellään mutta ei koskaan sitä voinut kertoa. Sen sijaan käänsi kaiken syyllisyytensä minuun ja siitä se helvetti sitten alkoi. Kesti todella kauan tajuta että nyt se toinen on sen verran syvällä jo suossa ettei sieltä enää omin voimin nouse, joten ainoa vaihtoehto oli ero. En vaan ymmärrä sitä alkuvaihetta miten se tuntui niin hyvältä ja oikealta, juuri sellaiselta joksi hyvän suhteen ymmärrän. Enkä oikein usko että olisi pelkästään näytellyt.
Sana hel vetti sensuroitu.
- d.i.c.e
15+11 kirjoitti:
"Rakastaa ja välittää.. Itse en usko, että on kyse tietoisesta valehtelusta. Ehkä enemmän sellaisesta, sanonpas nyt näin sen se haluaa kuitenkin kuulla.."
MITÄS MUUTA TUO SITTEN ON JOS EI OLE TIETOISTA VALEHTELUA?????????
Onkohan narsistille yleensäkin epäselvää sekin, mitä sanalla valehdella tarkoitetaan? Ainakin tuntemani narsisti väitti silmät kirkkaina että jos jättää jotain kertomatta (esim jos oli ollut yön poissa rakastajattarensa sängyssä ja kysyttäessä ei vastannut missä oli ollut) niin se ei ole valehtelua! Tosin kyllä hän suoraan valehtelikin paljon mutta ei myöntänyt sitä.""Ehkä enemmän sellaisesta, sanonpas nyt näin sen se haluaa kuitenkin kuulla.."
MITÄS MUUTA TUO SITTEN ON JOS EI OLE TIETOISTA VALEHTELUA?????????"
Onko? Oho...Kiitos informaatiosta. :) - M.B:
d.i.c.e kirjoitti:
""Ehkä enemmän sellaisesta, sanonpas nyt näin sen se haluaa kuitenkin kuulla.."
MITÄS MUUTA TUO SITTEN ON JOS EI OLE TIETOISTA VALEHTELUA?????????"
Onko? Oho...Kiitos informaatiosta. :):)
Itse tavoittelin sellaista -en nyt tässä analysoi rakastanko vai enkö vaan sanon nyt kun sen naama näyttää siltä että nyt pitää sanoa näin kun se haluaa sen muistaakseni kuitenkin säännöllisesti kuulla kauankohan viime kerrasta olikaan- Ja LIPS AH DUS. "Rakastan ja välitän" -Oho se on nyt tosi onnellisen näköinen miksihän se noin leveesti virnuilee ku naamakin menee ryppyyn tuosta. Vois lähtee muuten kohta käymään poikien kanssa kaljalla- "Mun täytyy mennä, Moi!!" -ei helvetti mistä se nyt taas noin hermostu justhan mä sanoin sille, että mä rakastan sitä, ei jumalauta ku turhauttavaa, missäköhän kaspakassa ne pojat on-
Ei niin tietoista valehtelua, jollaista on enemmän esimerkiksi tällainen:
-huh, taas tota ämmää, painuis jonnekin hornaan mielummin- "Moi kulta rakas" -ei vittu mä en kestä, pakko päästä pois nyt heti- "Joojoo, rakastan ja välitän susta, meen nyt" -ah, pääsinpäs pois, missäköhän ne pojat on kaljalla tänään soitanpa kun se lehmä ei ole enää kuuloetäisyydellä, kuolis-
Ihme juttu kun asiatkin on aina niin on-offia, mustaa ja valkoista... :D Mutta niinhän meitä on, juniin.. toinen vaan flirttailee ja toinen on lopunelämäkseen verisesti loukattu seksuaalisen häirinnän takia...
*aurinkolasit, KIRJA, rantaviltti ja hellehattu*
- viis a kaks
"Olen kuitenkin suurimmalta osin sen tiedostamattomuuden kannalla ; se on kuin hukkuvan tarttumista oljenkorsiin saadakseen ns pitää kasvonsa ja nämä reaktiot tuntuvat tulevan aika primitiivisesti vuorovaikutustilanteissa. "
Minun mielestä se on useimmiten kuitenkin tietoista valehtelua vaikka se tuleekin narsistilta kuin selkäytimestä, se on heille niin ominainen toimintatapa (valehtelu siis) ettei heidän tarvitse erikseen tietoisesti päättää että nytpä valehtelen. Ei se että se on heille kuin "hukkuvan tarttumista oljenkortiin saadakseen pitää kasvonsa" poissulje mitenkään sitä että he tietoisesti valehtelevat (vaikkeivat myönnä sitä ehkä itselleenkään), tuo oljenkorsi-juttuhan on SYY miksi he valehtelevat eli he kyllä tiedostavat sen milloin heidän "pitää" valehdella säilyttääkseen kasvonsa. - neljännesosahullu
"En ikinä luvannut mitään, oot pakkomielteinen musta, vainoharhainen ja ..."
Juuri tuo tekee hulluksi, narsku lupaa, suunnittelee ja pyytää. Asian tullessa eteen siitä ei ole puhuttukaan, hän ei ole koskaan pyytänyt mitään sellaista. Kaikki puheet ja lupaukset tulisi nauhoittaa, jotta olisi todistusaineistoa sitten kun on siihen tarvis, tai ainakin voisi itselle todistaa, ettei todellakaan ole kuvitellut asioita.
Ihan oikeasti narsku tekee hulluksi, vielä jälkeenpäinkin ne kaikki flasbackit, jotka tulevat ja menevät, asioita joita ei voi ymmärtää. Pahinta mielestäni on juuri se, ettei voi YMMÄRTÄÄ ja se tekee hulluksi. Jos voisin, ottaisin sen osan aivoistani pois, johon tämä narsku on piiloutunut, etten koskaan joutuisi vastaanottamaan noita flashbackeja. Ei kukaan inhimillinen olento voi toimia toista kohtaan noin raakamaisesti, salaa, kierosti manipuloimalla ja tehdä niin paljon pahaa toiselle, ei sellaista voi olla. Ja kuitenkaan häntä kohtaa tunnetaan rakkautta, hänelle ei olla paha. Tosin ainoa ymmärrettävä asia olisi se, ettei hän itse ymmärrä tekevänsä pahaa, tosin en usko tuohon, koska hän YMMÄRTÄÄ. Nimittäin silloin kun hän tajuaa, että hänet on paljastettu, silloin hän osaa käyttäytyä oikein tai paeta, se osoittaa, että hän ymmärtää. Mielestäni narsku on peruspaha, jonka ainoa tarkoitus on vain rikkoa ihmisiä. Saatte puolustella heitä kuka milläkin tavalla, mutta itse näen heidät vain pahoina.- d.i.c.e
"Tosin ainoa ymmärrettävä asia olisi se, ettei hän itse ymmärrä tekevänsä pahaa, tosin en usko tuohon, koska hän YMMÄRTÄÄ."
Ei sillä ole mitään väliä, sillä narsku tuntee että hänellä on OIKEUS tehdä mitä huvittaa...Eli toisinsanoen hän ei koe tekevänsä mitään väärää, tai pahaa omasta mielestään. - d.i.c.e
d.i.c.e kirjoitti:
"Tosin ainoa ymmärrettävä asia olisi se, ettei hän itse ymmärrä tekevänsä pahaa, tosin en usko tuohon, koska hän YMMÄRTÄÄ."
Ei sillä ole mitään väliä, sillä narsku tuntee että hänellä on OIKEUS tehdä mitä huvittaa...Eli toisinsanoen hän ei koe tekevänsä mitään väärää, tai pahaa omasta mielestään."Mielestäni narsku on peruspaha, jonka ainoa tarkoitus on vain rikkoa ihmisiä. "
Ei vaan elää mukava elämä, kuten kaikkien muidenkin...
He eivät välitä muista ihmisistä sen vertaa, että alkaisivat näitä "tarkoituksella rikkomaan."
- rikki revitty
Kyllä kuuluu narsistiseen luonteenhäiriöön. Älä rupea tohon leikkiin, että sinuun otetaan yhteyttä kun narskusi on yksinäinen, jossain vaiheessa hän kuluttaa tolla leikillä sinut loppuun.Antaa sen verran toivoa kun on pakko jos ei ole muita, mutta juuri sen verran että alat uskoa "kyllä tää tästä" Kun uusi on koukussa niin jäät todella yksin. Näin kävi minullekin jaksoin loppuun saakka uskoa että hän muuttuisi, niin ei käynyt. Nyt olen vain kuori, näytän naiselta mutta sisältä totaalisen tyhjä. En tiedä kykenenkö enää ikinä rakastamaan ketää.
Ei tuossa tilanteessasi oikein ole montaa vaihtoehtoa kuten varmaan tiedätkin. Joko ero tai sitten täytyy hyväksyä koko ihminen kaikkine yksityiskohtineen.
Jos toisen käytös on täysin joustamatonta ja sinulle haitallista, on turha kuluttaa itseään odottamalla muutosta tai koettamalla selittää, pyytää, tarjota, antaa, ottaa tai vaikuttaa, saada myöntämään mitään tai odottaa minkään muuttuvan.
Jos narsistisen ihmisen kanssa aikoo olla tekemisissä, pitää oppia vain valuttamaan se vesi hanhen selästä. Valitettavasti. Tässä kohtaa monet rikkovat itsensä, siis yrittäessään saada asiat muuttumaan toisen puolesta.- A
> Jos narsistisen ihmisen kanssa aikoo olla tekemisissä, pitää oppia vain valuttamaan se vesi hanhen selästä. Valitettavasti. Tässä kohtaa monet rikkovat itsensä, siis yrittäessään saada asiat muuttumaan toisen puolesta.
Tuossa on vielä koko väliasteikko lisäksi. Vammoista ja häiriöistä kärsiville Ihmisille voi antaa pisteitä sen mukaan, miten he onnistuvat käyttäytymään hyvin. Onnistuneista suorituksista voi iloitakin yhdessä. Virheet ja munaukset kirjataan varastotappiokisi. Rankaisemiseen ei yleensä kannata pikkuasioista itse lähteä. Masokistinarskua (ei ihan harvainainen alalaji) ei tietenkään kannata rankaista koskaan. Ja oikeasti isot asiat oikeustoimihan hoitaa viran puolesta. Itsepuolustusta kannattaa toki harjoittaa ja irvistellä ja huutaa rumasti takaisin. Tässä nyt jotakin mieleen tullutta. Tilanteen mukaan.
Terveisiä tutuille. Ihminen on ihminen. Huonokin ihminen useimmiten."Ihminen on ihminen. Huonokin ihminen useimmiten."
Tämä tulee toisen vessan oveen =) !!!!
Mitä tulee muuhun kirjoitukseesi...hmm...kuulostaa todella sopivalta meikäläistenkin tilanteeseen. Noilla periaatteilla nykyään mennään ja tilanne on "hieman" muuttunut hyvin pieniltä osin mutta mutta....
...kirjoitit kerran siitä että uhriutujan ja uhriuttavan roolien pitää tällaisessa tilanteessa vaihdella. Sitä on käytetty nyt avustuksellani...heh....ja vaikutukset ovat hyvin pienet mutta positiiviset. Sama hulluus vallitsee mutta eri muodossa jotenkin. Tässä aletaan ikään kuin näiden roolienvaihtojen kautta tuntemaan toisiamme oikeasti (mikä on narsistisen ihmisen kanssa muuten mahdotonta) koska niissä tunteet jne tulee kyllä todella pintaan ja sitä kautta "naamari" putoaa. Aletaan hieman hyväksymään tiettyjä mokia puolin ja toisin eikä tartuta niihin. Onko se hyväksi vai ei, en tiedä mutta näillä mennään.
Hmm...masokistinarsku....hmmm... hän voi hoitaa tämän rangaistuksitulemisen tarpeensa muillakin keinoilla kuin ottamalla turpaansa tai riitelemällä avoimesti. Voit arvella mitä tarkoitan mutta en viittis tähän kirjoittaa...kokemusta tästä kuitenkin on.
Muunlainen/vääränlainen rankaiseminen (mikä hänelle itselleen ei sillä hetkellä tai yleensäkään käy...) voi johtaa vakaviin kostotoimenpiteisiin joita olen itsekin elämässäni tehnyt. Hävettää (kait=) myöntää mutta näin on.
Se kosto tai valta-asetelma yleensäkin voi kuitenkin joskus toteutuakseen tarpeeksi makeasti vaatia mm masokismia tietyllä tavoin ja silloin ollaan jo todella pulassa. Masokistisempi osapuoli saa enemmän aseita käyttöönsä ja siksi roolien on oltava tasapainossa...eli uhriuta ja uhriudu. Huh huh...kuulostaapa sairaalta tuosta lukiessa mutta näin se menee.
Miksi kirjoitan näistä ? Siksi koska koetan avata tällaisen sairaan suhteen dynamiikkaa. Mielenkiinnosta ja selvitäkseni hengissä.- d.i.c.e
Käsittääkseni jokainen narsku ja psyko on pohjimmiltaan masokisti...
d.i.c.e kirjoitti:
Käsittääkseni jokainen narsku ja psyko on pohjimmiltaan masokisti...
Oletko tosiaan D tätä mieltä; kysymys siis tuohon edelliseen kommenttiisi?
- d.i.c.e
elisakettu kirjoitti:
Oletko tosiaan D tätä mieltä; kysymys siis tuohon edelliseen kommenttiisi?
Miten enemmän olen lukenut, sen enemmän olen tähän tulokseen päätynyt...Monet teot tehdään vain "rangaistuksi tulemisen tarpeesta."
Se "rankaisija" voi olla vaikka se kumppani, joka jättää... d.i.c.e kirjoitti:
Miten enemmän olen lukenut, sen enemmän olen tähän tulokseen päätynyt...Monet teot tehdään vain "rangaistuksi tulemisen tarpeesta."
Se "rankaisija" voi olla vaikka se kumppani, joka jättää...Tuo on mielenkiintoinen ajatus D: "rangaistuksi tulemisen tarpeesta." Haluatko täsmentää sitä vielä?
Toisaalta komppaan sun ajatusta siinä, että psykopaattitason N on sadisti-masokisti. Hän odottaa ensiksikin saavansa huomiota teoillaan; hyvässä ja pahassa. Odottaa nälkäisenä reagointia, mitä seuraa. Minua puistattaa, mitä muistan N-henkilön tehneen i h a n v a i n s i k s i, miten toinen reagoi.
Vastaiskun hän halusi ottaa haasteena, mitellä voimia verbaalisesti; henkisenä, sosiaalisena tai fyysisenä. Parasta tietysti oli, kun sai aloittaa oikeustaistelun jonkun henkilön kanssa, jonka hän nyt ilman mutta tuli voittamaan. Ja voi vain kuvitella sitä vitutuksen määrää, jos vaikka mollamaija tai kuka tahansa reagointikohde tekeytyi tyhmäksi/saamamattomaksi/ymmärtämättömäksi (siis jos oli haastetuulella) eikä alkanut reagoimaan. Hyvässä ja pahassa.
Masokismissaan N odottaa saavansa keppiä toimillaan. Ehkäpä eräs syy kaiken järjen vastuuttomaan käytökseen? Neljännesosahullu sanoi tuolla edellisessä että N ymmärtää tekonsa. Olen samaa mieltä kun kyseessä NPH, muttei kaikissa N-piirteisissä välttämättä.
Psykopaatti N nauttii myös koston ajatuksesta. Hänellä on aikaa. Loputtomiin. Hän voi fantasioida kostonsa määrällä, tyylillä ja pituudella. Sitten pääsee tuo sadismipuoli valloillaan. Ja voi että se on sitten naminamiherkkua.- A
d.i.c.e kirjoitti:
Miten enemmän olen lukenut, sen enemmän olen tähän tulokseen päätynyt...Monet teot tehdään vain "rangaistuksi tulemisen tarpeesta."
Se "rankaisija" voi olla vaikka se kumppani, joka jättää...Aika yleistähän tuo tosiaan on. Nakkikioskillakin humalaiset kaljupäät haastavat tiedostamattaan riitaa tullakseen itse hakatuiksi.
A kirjoitti:
Aika yleistähän tuo tosiaan on. Nakkikioskillakin humalaiset kaljupäät haastavat tiedostamattaan riitaa tullakseen itse hakatuiksi.
Tuli vaan mieleen... minäkin taidan olla masokisti. Haastan välillä riitaa ihan vain siksi että haluan mitellä voimiani. Mutta turpiin veto kilpailuihin en halua. En vain ole sitä aikaisemmin tajunnut. Muistin myös mitä sanoit tästä eräässä ketjussani keväämmällä. Riitelystä ja masokistille seisomisesta.
- A
elisakettu kirjoitti:
Tuli vaan mieleen... minäkin taidan olla masokisti. Haastan välillä riitaa ihan vain siksi että haluan mitellä voimiani. Mutta turpiin veto kilpailuihin en halua. En vain ole sitä aikaisemmin tajunnut. Muistin myös mitä sanoit tästä eräässä ketjussani keväämmällä. Riitelystä ja masokistille seisomisesta.
Minä taas en halua mitellä voimiani. Niitä on ihan liikaa. Käytän niitä mieluummin muiden voimauttamiseen, jotta ympäristöstäni kehittyisi sellainen, etten koko ajan joudu varomaan etten riko paikkoja tai mahdu kääntymään.
En usko dialektiseen maailmankäsitykseenkään. En usko myöskään väittelyyn tieteellisenä metodina. Uskon (luulen että on niin) siihen että maailma ei parane kilpailemalla. Kommunikaatiota pidän hyödyllisenä, koska se on jakamista.
Ihmisen tulee tappaa tarvittaessa. Ja vain tarvittaessa. Eikä tarvetta määritä ihminen itse vaan hänen yhteisönsä. Olemme suhteellisen pieniä siis. Tai siis tulisi olla.
Jotenkin näin :) A kirjoitti:
Aika yleistähän tuo tosiaan on. Nakkikioskillakin humalaiset kaljupäät haastavat tiedostamattaan riitaa tullakseen itse hakatuiksi.
"Nakkikioskillakin humalaiset kaljupäät haastavat tiedostamattaan riitaa tullakseen itse hakatuiksi"
Joo...tuttua.
Meillä tapahtuu paljon sellaista, että mokatessaan kunnolla hän häipyy joksikin aikaa ja kun ilmestyy, on aina otta rutussa tai silmä mustana. Ja aina kun tuntee olonsa jostain ihan muustakin asiasta "huonoksi", alkaa kummallinen itsetuho.
Myös esim oma tuskainen oloni ajaa minuakin tähän tuhoisuuteen. Joku kerta siinä käy vielä huonosti. Oikeasti.
Sitä tavallaan hakemalla hakee sitä rankaisua mutta ihan väärästä paikasta ja väärin keinoin, väärin syin ja väärin tarpein. Se on jokin kummallinen "perusvietti" joka ajaa eteenpäin.lynett kirjoitti:
"Nakkikioskillakin humalaiset kaljupäät haastavat tiedostamattaan riitaa tullakseen itse hakatuiksi"
Joo...tuttua.
Meillä tapahtuu paljon sellaista, että mokatessaan kunnolla hän häipyy joksikin aikaa ja kun ilmestyy, on aina otta rutussa tai silmä mustana. Ja aina kun tuntee olonsa jostain ihan muustakin asiasta "huonoksi", alkaa kummallinen itsetuho.
Myös esim oma tuskainen oloni ajaa minuakin tähän tuhoisuuteen. Joku kerta siinä käy vielä huonosti. Oikeasti.
Sitä tavallaan hakemalla hakee sitä rankaisua mutta ihan väärästä paikasta ja väärin keinoin, väärin syin ja väärin tarpein. Se on jokin kummallinen "perusvietti" joka ajaa eteenpäin.Miksi haemme rankaisua Lynett?
- A
elisakettu kirjoitti:
Miksi haemme rankaisua Lynett?
A kirjoitti:
Kiitos vinkistä A. Kumma etten lukenut tuota klassikkoa koskaan, vaikka olin siitä tietoinen.
Tehdä rikos todistaakseen olevansa moraalisesti valioihminen. Syyllisyydentuntoisena hakea rankaisua.
Hmm... niin, mutta mistä olla syyllinen? Mikä rikos? Mikä valioluokan kansalainen?
Kysymykset pistävät palikoita järjestykseen päässäni.- A
elisakettu kirjoitti:
Kiitos vinkistä A. Kumma etten lukenut tuota klassikkoa koskaan, vaikka olin siitä tietoinen.
Tehdä rikos todistaakseen olevansa moraalisesti valioihminen. Syyllisyydentuntoisena hakea rankaisua.
Hmm... niin, mutta mistä olla syyllinen? Mikä rikos? Mikä valioluokan kansalainen?
Kysymykset pistävät palikoita järjestykseen päässäni.Oman erityislaatunsa ja omien erityisoikeuksiensa harhasta vapautumisen ja yhteisön jäsenyyteen paluun toive suomuksien pudotessa silmiltä.
Jotenkin näin.
*Hali* A kirjoitti:
Oman erityislaatunsa ja omien erityisoikeuksiensa harhasta vapautumisen ja yhteisön jäsenyyteen paluun toive suomuksien pudotessa silmiltä.
Jotenkin näin.
*Hali*Hali ittelles!
Kyllä sä tiedät että olen seurakunnassa ja tiedän olevani samanarvoinen kuin muutkin jäsenet. Vaikka yritän välillä kovasti rimpuilla irti kuvitellusta kaulapantaotteesta :-)- A
elisakettu kirjoitti:
Hali ittelles!
Kyllä sä tiedät että olen seurakunnassa ja tiedän olevani samanarvoinen kuin muutkin jäsenet. Vaikka yritän välillä kovasti rimpuilla irti kuvitellusta kaulapantaotteesta :-)Näyttöjä kaivataan kaikilta. Vanhoilla näytöillä ei paikkaa heru.
Yhteisön jäsenyys on uudistamisen akti. Oman jäsenyytensä uudistamisen. Tämä tapahtuu kommunikaation avulla. Ilmoittautumalla läsnäolevaksi.
*Haliruttaus* A kirjoitti:
Näyttöjä kaivataan kaikilta. Vanhoilla näytöillä ei paikkaa heru.
Yhteisön jäsenyys on uudistamisen akti. Oman jäsenyytensä uudistamisen. Tämä tapahtuu kommunikaation avulla. Ilmoittautumalla läsnäolevaksi.
*Haliruttaus*Mulle tuli ihan kumma ajatus mieleen. Ei, et voi tarkoittaa sitä kuitenkaan...
Kerron kuitenkin näkemykseni koska mielestäni tässä on hyvä meidän kaikkien pysähtyä hetkeksi: (pohjana siis tuo rikos-rangaistus)
Palstailen rienmukkaasti. Sitten lähden nokka pystyssä palstalta jättäen tukijani, neuvojani ja kanssakulkijani pohtimaan ihan omassa rauhassaan juttuja. Minua jurppii tietysti se, ettei olettamaansa moraalisesti valioluokkansa priimusta oteta niin hyvin huomioon kuin tarve vaatisi. Eikä minua tai sanomaani ymmärretä siten kuin sen haluan esittää. Tai suojamuuristani en kestä toisten kirjoittajien negaatioita. Luimistelen ja häpeän omissa oloissani ja kuin varkain kurkin palstalle mitä puuhataan selkäni takana. Syyllisyydentuntoisena palaan palstalle kuitenkin pohtimaan asioita ja oletan ilman muuta istuvani entiselle pulpetilleni. Se osa syyllisyyttä jota en voi muuten kanavoida niin alan kaivaa verta nenästäni haastamalla riitää muiden kirjoittajien kanssa tai pyrkimällä lievään provosointiin. Josta seuraa narsistinen loukkaantumiseni, joko siitä kun ovat eri mieltä kanssani tai eivät autonomisesti ota mua mukaan piirileikkiin. Ja lopulta vanha kunnon opettaja saa ketun tajuamaan opetuksensa sisällön. Ehkä. Minkähän numeron saan kevättodistukseeni? Tai pääsinkö edes luokaltani?
Hmm... Voisi se niinkin olla. Ja aivan taatusti jossain elämäni vaiheessa on ollutkin.- A
elisakettu kirjoitti:
Mulle tuli ihan kumma ajatus mieleen. Ei, et voi tarkoittaa sitä kuitenkaan...
Kerron kuitenkin näkemykseni koska mielestäni tässä on hyvä meidän kaikkien pysähtyä hetkeksi: (pohjana siis tuo rikos-rangaistus)
Palstailen rienmukkaasti. Sitten lähden nokka pystyssä palstalta jättäen tukijani, neuvojani ja kanssakulkijani pohtimaan ihan omassa rauhassaan juttuja. Minua jurppii tietysti se, ettei olettamaansa moraalisesti valioluokkansa priimusta oteta niin hyvin huomioon kuin tarve vaatisi. Eikä minua tai sanomaani ymmärretä siten kuin sen haluan esittää. Tai suojamuuristani en kestä toisten kirjoittajien negaatioita. Luimistelen ja häpeän omissa oloissani ja kuin varkain kurkin palstalle mitä puuhataan selkäni takana. Syyllisyydentuntoisena palaan palstalle kuitenkin pohtimaan asioita ja oletan ilman muuta istuvani entiselle pulpetilleni. Se osa syyllisyyttä jota en voi muuten kanavoida niin alan kaivaa verta nenästäni haastamalla riitää muiden kirjoittajien kanssa tai pyrkimällä lievään provosointiin. Josta seuraa narsistinen loukkaantumiseni, joko siitä kun ovat eri mieltä kanssani tai eivät autonomisesti ota mua mukaan piirileikkiin. Ja lopulta vanha kunnon opettaja saa ketun tajuamaan opetuksensa sisällön. Ehkä. Minkähän numeron saan kevättodistukseeni? Tai pääsinkö edes luokaltani?
Hmm... Voisi se niinkin olla. Ja aivan taatusti jossain elämäni vaiheessa on ollutkin.*Nostaa elisan nurkasta kainaloonsa, kantaa saunalle, riisuu kuravaatteet, pesee lämpimässä vedessä ja huuhtelee viileässä vedessä, pesee tukan vielä toiseen kertaan, huuhtelee melkein ihan kylmässä vedessä, kuivaa pellavalla, taluttaa takaisin kotiin*
*laittaa lounaaksi vaniljajätskiä ja raparperikiisseliä, näin kuumalla ei jaksa puuhellalla tehdä lämmintä ruokaa kuitenkaan* A kirjoitti:
*Nostaa elisan nurkasta kainaloonsa, kantaa saunalle, riisuu kuravaatteet, pesee lämpimässä vedessä ja huuhtelee viileässä vedessä, pesee tukan vielä toiseen kertaan, huuhtelee melkein ihan kylmässä vedessä, kuivaa pellavalla, taluttaa takaisin kotiin*
*laittaa lounaaksi vaniljajätskiä ja raparperikiisseliä, näin kuumalla ei jaksa puuhellalla tehdä lämmintä ruokaa kuitenkaan**käpertyy mielissään puhtaana ja kylläisenä A:n hellan kupeeseen päiväunille; nostelee ajoin toista luomeaan kurkaten valmentajan sanomalehteä lukevan rauhallista olemusta*
Kiitos A.
Häpeä ja syyllisyys. Ne istuvat meissä kuin syntymämerkki. Kuka tiedostaen asian, kuka tuntien epämääräisen pahan olon. Näiden tunteiden takana voi olla useita syitä. Ja alati kohteensa vaihtavia. Joskus emme itsekään ymmärrä, mikä häpeää ja syyllisyyttä tuottaa.
Niinhän se minullakin on. Tuntee, muttei kohdenna sitä oikein. Voi vaikka kanavoida ne tuohon edellä mainittuun kirjoitukseen suomien itseään kuvaannollisesti asialla, jolla ei ole todellisuuden kanssa tekemistä. Mutta todellisuuden löytyminen voi olla joskus hyvinkin pienestä seikasta kiinni. Se voi liittyä esimerkiksi toisen palstakirjoittajan sanomaan; yksinkertaisena ja selkeänä se piirtyy omaan mieleen toisen löydettyjen sanojen herättämänä.
Minä teen jatkuvaa työtä näiden tunteiden kanssa. Viime päivinä useat kirjoittajat ovat maininneen häpeän. Minä painiskelen edelleen samojen asioiden kanssa: tekemättömien asioiden, keskeneräisyyksien, laiskuuden, menettämisen pelon ja ulkokultaisuuden kanssa. Koen näistä asioista häpeää, koska ne ovat arvoja, joita en haluaisi kantaa. Ja koen syyllisyyttä, koska en ponnistele riittävästi hakemalleni, tavoittelemalleni tielle.
Olisiko sitten syytä välillä antaa anteeksi itselleen ja lakata hetkeksi suomimasta itseään? Hyväksyä olevansa se, joka on, ja uskoa tulevansa ajansaatossa siksi ihmiseksi, mihin pyrkii?- M.B.
elisakettu kirjoitti:
*käpertyy mielissään puhtaana ja kylläisenä A:n hellan kupeeseen päiväunille; nostelee ajoin toista luomeaan kurkaten valmentajan sanomalehteä lukevan rauhallista olemusta*
Kiitos A.
Häpeä ja syyllisyys. Ne istuvat meissä kuin syntymämerkki. Kuka tiedostaen asian, kuka tuntien epämääräisen pahan olon. Näiden tunteiden takana voi olla useita syitä. Ja alati kohteensa vaihtavia. Joskus emme itsekään ymmärrä, mikä häpeää ja syyllisyyttä tuottaa.
Niinhän se minullakin on. Tuntee, muttei kohdenna sitä oikein. Voi vaikka kanavoida ne tuohon edellä mainittuun kirjoitukseen suomien itseään kuvaannollisesti asialla, jolla ei ole todellisuuden kanssa tekemistä. Mutta todellisuuden löytyminen voi olla joskus hyvinkin pienestä seikasta kiinni. Se voi liittyä esimerkiksi toisen palstakirjoittajan sanomaan; yksinkertaisena ja selkeänä se piirtyy omaan mieleen toisen löydettyjen sanojen herättämänä.
Minä teen jatkuvaa työtä näiden tunteiden kanssa. Viime päivinä useat kirjoittajat ovat maininneen häpeän. Minä painiskelen edelleen samojen asioiden kanssa: tekemättömien asioiden, keskeneräisyyksien, laiskuuden, menettämisen pelon ja ulkokultaisuuden kanssa. Koen näistä asioista häpeää, koska ne ovat arvoja, joita en haluaisi kantaa. Ja koen syyllisyyttä, koska en ponnistele riittävästi hakemalleni, tavoittelemalleni tielle.
Olisiko sitten syytä välillä antaa anteeksi itselleen ja lakata hetkeksi suomimasta itseään? Hyväksyä olevansa se, joka on, ja uskoa tulevansa ajansaatossa siksi ihmiseksi, mihin pyrkii?Pitää valita. Aina ei voi koko ajan kaikkea :)
Oman itsensä epätäydellisyyden hyväksyminen on suurinta mahdollista täydellisyyttä, josta voi rehellisesti jopa olla ylpiä.
Suihkuun potemaan syyllisyyttä :D
*joku voisi kokeilla ja kertoa, että helpottiko* - A
elisakettu kirjoitti:
*käpertyy mielissään puhtaana ja kylläisenä A:n hellan kupeeseen päiväunille; nostelee ajoin toista luomeaan kurkaten valmentajan sanomalehteä lukevan rauhallista olemusta*
Kiitos A.
Häpeä ja syyllisyys. Ne istuvat meissä kuin syntymämerkki. Kuka tiedostaen asian, kuka tuntien epämääräisen pahan olon. Näiden tunteiden takana voi olla useita syitä. Ja alati kohteensa vaihtavia. Joskus emme itsekään ymmärrä, mikä häpeää ja syyllisyyttä tuottaa.
Niinhän se minullakin on. Tuntee, muttei kohdenna sitä oikein. Voi vaikka kanavoida ne tuohon edellä mainittuun kirjoitukseen suomien itseään kuvaannollisesti asialla, jolla ei ole todellisuuden kanssa tekemistä. Mutta todellisuuden löytyminen voi olla joskus hyvinkin pienestä seikasta kiinni. Se voi liittyä esimerkiksi toisen palstakirjoittajan sanomaan; yksinkertaisena ja selkeänä se piirtyy omaan mieleen toisen löydettyjen sanojen herättämänä.
Minä teen jatkuvaa työtä näiden tunteiden kanssa. Viime päivinä useat kirjoittajat ovat maininneen häpeän. Minä painiskelen edelleen samojen asioiden kanssa: tekemättömien asioiden, keskeneräisyyksien, laiskuuden, menettämisen pelon ja ulkokultaisuuden kanssa. Koen näistä asioista häpeää, koska ne ovat arvoja, joita en haluaisi kantaa. Ja koen syyllisyyttä, koska en ponnistele riittävästi hakemalleni, tavoittelemalleni tielle.
Olisiko sitten syytä välillä antaa anteeksi itselleen ja lakata hetkeksi suomimasta itseään? Hyväksyä olevansa se, joka on, ja uskoa tulevansa ajansaatossa siksi ihmiseksi, mihin pyrkii?> Olisiko sitten syytä välillä antaa anteeksi itselleen ja lakata hetkeksi suomimasta itseään? Hyväksyä olevansa se, joka on, ja uskoa tulevansa ajansaatossa siksi ihmiseksi, mihin pyrkii?
Rytmitys on tärkeintä. Jos ei koskaan ehdi palautua, niin hyperkompensaatiota ei tapahdu ja kasvu jää kesken. Anteeksianto on juuri oman elämänsä rytmittämistä.
Oi kuinka te olette somia. *pukee vahingossa Mään mekon Elisalle ja Ketun mekon Bäälle.*
Aloitukseen liittyen: samanlaisia kokemuksia. N otti ja lähti mielensä mukaan; selittelemättä tai selitykset tulivat puun takaa, yllättäen ja kyselemättä. Siinä ei suhteen vastavuoroisuudesta tai neuvotteluista ollut tietoakaan. Sama homma selittelyjen kohdalla. Niitä saattoi tulla, jos kysyi; mutta vastaukset vähintään omituisia. Tosiasiahan on, että koskaan ei voi tietää, mikä on totta ja mikä valhetta.
Kaksoisviestintä ja ristiriitaviestintä; minun pääni ja mieleni ei voinut ymmärtää ja kestää sitä. Sanoisin että ehkäpä pahinta mitä N-suhteessa on, on juuri tuo mielen peukalointi. Eikä olisi pälli kestänytkään, ellen olisi lähtenyt. Lopullisesti ja peruuttomasti. Vaikea sanoa mikä olisi tilani ollut esimerkiksi muutaman vuoden päästä, mikäli touhu olisi jatkunut ja siitä jotenkin hengissäkin selvinnyt.
Nyt yli päästyäni pystyn tarkastelemaan asioita eri kantilta. Kaikki vie aikansa. Aloittaminen on aina vaikeinta. Joskus matkan edetessä on raastava olotila. Mutta joskus matkan edetessä huomaa että helpottaa. Ja jonakin päivänä; uskokaa tai älkää, voi jopa kiittää kokemuksistaan.- neljännesosahullu
"Kaksoisviestintä ja ristiriitaviestintä; minun pääni ja mieleni ei voinut ymmärtää ja kestää sitä. Sanoisin että ehkäpä pahinta mitä N-suhteessa on, on juuri tuo mielen peukalointi. "
Kiitos elisakettu, sanoit tuon tosi napakasti. Tuota perusnormi-ihmisen koppa ei kestä ja sitä nyt yrittelen korjailla tässä. Ja samaa voin sanoa itsekin, tuskin ilman koppihoitoa olisin selvinnyt jos vielä jonkinkaan aikaa olisin yrittänyt suhteessa roikkua. Ja siihen olen toivoni ja uskoni laittanut, että tämä kokemus jos mikä antaa taas minulle uutta voimaa, rohkeutta ja elämän älykkyyttä selviämään vaikka ja mistä, jos nyt tästä selviän....toivottavasti. HIeman vielä pelottaa, jos en selviäkään.
Mutta olisipa kiva kuulla, onko kukaan selvinnyt narskusuhteesta täysin neutraalisti, peace of cake -juttuna. Ehkä uuden aloituksen aihe? Mutta mielelläni lukisin kokemuksia jos niitä on.....Hyvä näkökulma, peace of cake. Mutta...en oikein usko. N-suhde aina jättää jälkensä. Haavoista voi parantua, ja haavat itsessään ei ole aina sairaita haavoja. Ehkäpä joku pykää aloituksen. Voithan sen itsekin tehdä.
Neljännesosahullu: mietin vielä mitä sanoit toteutumattomista ikään kuin annetuista sanottomista lupauksista ja miten sitten mitään ei ikänään ollutkaan. Tämäkin oli hyvin tuttua minulle. Ja sitä pohti jälkeenpäin, tosiaan noiden flashbackien rymistellessä päälle kuin soturilauma; mikä totta, mikä valhetta ja milloin ymmärrän mistä kysymys?
Totuutta kokonaan ei koskaan saada selville. Me lopulta emme voi tietää, mitä kaikkea N:n mielessä ja ajatusmaailmassa voi liikkua. Saamme ymmärrystä paljon, kun jaamme kokemuksiamme. Ja aika auttaa myös selkeyttämään menneitä tilanteita. Lopulta tulee rauha. Se kertoo, ettei tarpeen olekaan tietää kaikkea. Tietää ja ymmärtää sen, mikä oman olevan ja tulevan hyvinvoinnin kannalta on tärkeintä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1057451
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1025264Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1163516Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p253461Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska352544Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191866Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?961511Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3491506Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311356Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?561324