Mitä mieltä olette?

Arpia voidaan poistaa tai vaalentaa lääketieteellisesti esim. laserilla. Etsi ensin tietoa tällaisesta mahdollisuudesta!

mulle on tehty monta korjausleikkausta käsiin ja tuloksena on valkoinen viivaverkosto... tän paremmaks näitä ei lääketieteen keinoin saada, mutta tatuoinnilla ne viivat olisi mahdollista saada peittoon. Se hyöty noista korjausleikkauksista on ollut että iho on tasainen, eli mitään kuoppia ja muhkuroita ei jäis näkyviin tatuoinnin alta...
En mä ole mitenkään tatuointeihin rakastunut, mutta jos kahdesta pahasta pitää valita niin mieluummin tatuointi kuin arvet... arvet kertoo vähän liian henkilökohtaista tarinaa mun menneisyydestä..

kaikki läheiset tietää nää jutut ja tietää miten mä kärsin tästä, ovat kovasti sillä kannalla että kannattais tatuoida jotta sain mielenrauhan ja pystyis antamaan itselleen anteeksi. Mutta mitä ihmettä mä sitten selitän ihmisille... hahaa mun mies otti avioeron tatuoinnin takia.. en tiä, kaikkea ei voi saada elämässä, erotkoon sitten jos kaikki on vain ulkonäöstä kiinni, enkö mä kuitenkin ole se justiin sama ihminen tatuoinnilla tai ilman, vain vähän onnellisempi ehkäpä..

Vaikea uskoa, että miehesi tosissaan eroaisi ja tietenkin ikävä, että hänellä näin ehdoton asenne. Entäpä jos laittaisit jotain sellaisia tatuointeja kesäksi, jotka eivät siis ole oikeita, pysyviä? Itseäni kyllä häiritsisi sekin, että menisin tekemään jotain sellaista, minkä aviopuolisoni kokee vastenmielisenä ja jos hän kuitenkin hyväksyy minut sellaisena kuin nyt olen, haavoineni kaikkineni.Ajatelkaapa, että menneisyyden haavat pilaisivat avioliittonne-tuskin sinä tai miehesi haluaisi niille suoda sellaista painoarvoa! Ne voimat tuhosivat sinun elämääsi silloin,.Haluatko, että ne samat voimat pääsevät nyt tuhoamaan kaiken sen hyvän, mitä olet elämässäsi saanut? Kysehän on enemmän sinun ongelmastasi menneisyyden kanssa. Sinähän olet elävä osoitus siitä, että Jumala voi nostaa pohjalta ja miten paljon hyvää olet Häneltä saanut. Mietin vain sitä, jospa yhdessä rukoillen nyt löytäisitte ratkaisun. Jumala on voimallinen auttamaan joka tilanteessa!

Ymmärrän pointtisi hyvin ja se on kantanutkin tähän saakka.. tuo on vaan sellainen asia joka pitää päivittäin kohdata ja käydä läpi, koska arpeni ovat jatkuvasti esillä. Haluaisin vain tehdä rumasta muistosta jotain kaunista ja siten saada sielunrauhan.
En jaksa peitellä itseäni jatkuvasti kesäkuumalla...
No pitää vaan yrittää vielä puhua miehen kanssa. Kiitos lohduttavista sanoistasi.

Ymmärrän kyllä, että tuommoiset arpien syntysyiden herättämät muistot saattavat alkaa hiertää mielessä vuosienkin takaa.

Toisaalta. Eivät ne muistot sieltä mielensopukoista minnekään katoa, vaikka antaisit tatuoida koko ihosi umpeen.

Entä sitten, kun yhdistäisit arpien sijaan ne tatuoinnit noihin nuoruutesi muistoihin, jotka sinulle aikoinaan sen pahanolon aiheuttivat?

Minusta tuo tatuointi-idea on todella huono. Se on huono, vaikka saisit miehesikin vielä siihen suostumaan.

Nyt on ihan pakko kysyä sinulta suoraan. Kun teillä siivotaan, niin lakaisetko yleensä roskat matonalle piiloon? Sillä minusta tuo arpien tatuointi olisi juuri sitä.

Oletan, että lähimät sukulaisesi ja ystäväsi tietävät tarinasi ja arpien synnyn. Jos taas joku vieraampi ihminen on niin tahditon ja moukkamainen, että tulee sinulta niiden syntyjä kyselemään, voit jättä kysymyksen huomioimatta, tai todeta lyhyesti, että ne liittyvät vanhaan teini-iässä sattuneeseen tapaturmaan.

Olen reilusti sinua iäkkäämpi ja vanhemmiten olen huomannut, että lähes jokaisella meistä on jotain kehoomme liittyvää, jota määrätyssä iässä saatamme hävetä ja peitellä.
Kuitenkin iän karttuessa, myös itsetuntomme kasvaa ja alamme hyväksyä helpommin itsemme juuri sellaisina, kuin mitä olemme.

Ajattele asiaa niin, että sinusta ei olisi koskaan tullut sitä samaa, lapsiaan rakastavaa, ihanaa äitiä ja puolisoa miehellesi, ellet olisi kokenut elämäsi varrella myös tuota ikävämpää vaihetta, jonka yli kuitenkin selvisit ja josta syystä ole nyt myös vahvempi.
Älä suotta häpeä arpiasi. Nehän kertovat vain siitä, olet selvinnyt elämässä eteenpäin voittajana.

Hmm, no pitää vielä miettiä jos voisin tän homman jotenkin ohittaa..

En yritä tällä lakaista mitään maton alle, ainoastaan sen että menneisyyden ongelmien jolla ei ole mitään tekemistä tämän päivän kanssa ei tarvitsisi olla niin julkisesti esillä. Hankalaa työelämän kannalta, todella tarkkaan pitää peittää koska arvet tosiaan kertovat julmempaa tarinaa kun mitä tatuoinnit.

Itsetunto tietysti on tosiaan iso osa, haluaisin vielä joskus näyttää naiselliselta siinä kesämekossa.. arpien kaa ei oikein onnistu, mutta jos olisi kukkia ja sellasia tatuioituna niin paremmin. Kuten sanottua, haluasin luoda rumasta muistosta jotain kaunista. Tottakai tatuoinneista huolimatta muistaisin kaiken mutta se helpottaisi kun jäljet olisivat edes kauniimmat.On ihmisiä jotka pitävät tatuointeja rumana mutta itse en ole koskaan pitänyt joten siinä mielessä päätös olisi minulle helppo.

Onneksi minulla on nämä ihanat lapset ja voin aina muistaa ettei se elämä ole niin vakavaa kuitenkaan kun on näin suuren lahjan saanut. Itsellä ei sillä tavalla suurta merkitystä kun lapset ovat terveitä ja hyvinvoivia.

Miksi haluat peittää arpesi? Oletko koskaan ajatellut niin, että kun näet arvet muistat kuinka vahva ihminen olet kun olet päässyt yli niin vaikean ajan elämästäsi ja voit olla ylpeä siitä miten olet puskenut takaisin elämään ja olet nyt päässyt ikävästä kierteestäsi. Ja kun ihmiset kysyy mikset kertoisi asiaa niin että sinulla on ollut erittäin vaikeita aikoja nuoruudessa ja että olet päässyt pohjalta voittajana. Minä ainakin ihailisin ja kunnioittaisin suuresti henkilöä joka näin tekisi. Auttaisit myös muita näkemään villtelyn sellaisena kuin on eikä asiana jota täytyy loppuelämänsä hävetä.

Minä ymmärrän sinua, alkuperäinen, erittäin hyvin.

Itse olen tullut raiskatuksi lapsena ja nykyään en edes hyville ystäville halua kertoa, mitä minulle on tehty. Haluan olla olemassa muutoinkin, kuin kävelevänä traumana, jonka ympärillä voivat paremmat ihmiset kauhistella ja pyöritellä silmiään.

Kenenkään velvollisuus ei ole omalla ikävällä menneisyydellä toimia jonakin helvetin lipunkantajana sen tähden, että amerikkalaisissa elokuvissakin niin tehdään. Sosiaalipornoa saa lehtikioskeista. Traumankantajatkin ovat monitahoisia persoonia ja joskus tahtovat tehdä muutakin, kuin antaa kaunista esimerkkiä "eheytyneestä, voimaantuneesta selviytyjästä".

En ymmärrä miestä, joka kieltää naiseltaan kauniit tatuoinnit, etenkin, kun syy on näin hyvä. Onko miehellä jonkin tarve nähdä nainen arpisena? Onko naisen kokemus omasta uhriudesta miehelle jotenkin ylenmääräisen tärkeä? Vai onko tässä kysymys sellaisesta pompöösistä porvarisperkeleporukasta, että hiusten sävyttämisestäkin menee mummoilta kahvit väärään kurkkuun? Ei tunnut järin suurelta miehen rakkaus ja empatiakyky, jos yhteinen elämä on käsivarsien kuvioinnista kiinni.

Joskus on aika sanoa: "tämä mennyt asia ei määritä minua enää. Minä en jaksa vatvoa sitä enää, minua ei kiinnosta. Minulla on parempaa tekemistä."

Jos siinä auttaa tatuoinnit, niin halvaksi tulee. Toivon, alkuperäinen, että saat oikein nätit tatuoinnit. Onnea elämässäsi. Toivottavasti miehesi kasvaa mieheksi ja oppii, että aviomiehen velvollisuus on tukea naista, ei lytätä.

Kannattaa keskustella miehen kanssa perinjuurin. Miehet kun joskus tuppaa olemaan ns. yksinkertaisia, että niille joskus jotkus asiat pitää kertoa, niinkuin omassa päässä ajattelee, että se menee perille ja ne ymmärtää.

Minusta tuo tatuoinnin ottaminen on ihan jokaisen oma asia, sinä elät itse omassa ruumiissasi eikä se toinen ja jokainen kantaa vastuun itsestään ja siitä mitä tekee itselleen eikä se toinen.

Miehenikin on samaa mieltä, että en saisi ottaa mitään tatuointeja, kuten hänen puoleltaan tyyliin koko suku on samaa mieltä. Mitä sitten?
Ei se tatuointi niiden iholle ole tulossa, eikä niiden sitä tarvitse joka päivä nähdä. Minähän sitä tatuointia katselen joka päivä. Ja jos siitä mieleni paremmaksi saan, niin minä teen sen. Minä päätän itse omasta kehostani ja siitä mitä sille teen, ei aviomies.
Ja aion ottaa sen tatuoinnin, jahka saan kerättyä rohkeutta (kärsin järkyttävästä neulakammosta) ja saan päätettyä, minkälainen se tatuointi on.

Ja jos miehesi jättää sinut tatuoinnin takia, kannattaisi varmaankin ruveta miettimään nyt, onkohan se mies sittenkään se Oikea?!

tatuointi vai menettää kaikki (talo,auto yms..) itse jättäisin tatskat rauhaan..oma on ruumiisi,mutta joustaa täytyy toimivassa suhteessa (ja varsinkin noin "valmiissa" perheessä)

no joo.. tuotahan mulle on sanottu.. vaan ajattelen asian olevan niin että mieheni saa joustaa tässä asiassa koska kysymys on kuitenkin minulle traumaattisesta asiasta joka enimmäkseen koskettaa itseäni.

Ja asia on niin että minä olen tässä suhteessa aina joustanut ja myös niin että auto ja talo ovat minun hankkimiani. Mun mies on aina saanut hummailla ja olla huoleton ja sallin sen hänelle, mutta kyllä mielestäni hänen pitää myös sallia tämä minulle mikäli on inhimillinen ihminen.

Ymmärän sinua hyvin. Mnulla on tytär, joka on viillellyt itseään, mutta on nyt jo elämässä taas vahvasti kinni. En minäkään halua, että tytär joutuu kohtamaan tulevaisuudessa menneisyytensä joka käänteessä. Kysyin lääkärilä, etä voiko arville tehdä jotain, niin lääkäri tyrmäsi täysin ja sanoi, että ei voi. Olisinkin siis kysynyt neuvoa, että miten saan edes tuon laser- tai jonkin muun korjausleikkauksen vai onko se niin, että sitä ei mielellään tehdä ja siksi sain lääkäriltä tuon vastauksen?

hmm, riippuu tosi paljon siitä millaisia viiltohaavoja tyttärelläsi on. Jos haavat on aika pinnassa, kapeita esimerkiksi partakoneenterällä tehtyjä niille ei valitettavasti nykytietämyksen mukaan juuri mitään voi. Jos taas kysymys on leveistä haavoista, haavakuopista tai pullistumista pystytään niitä leikkaushoidolla siistimään, mutta silloinkin niistä jää arpiviiva jäljelle. Ihotautilääkärit ja plastiikkakirurgit hoitaa tälläisiä ongelmia, mutta pakko suositella ennemmin ihotautilääkärille menemistä, plastiikkakirurgien hinnat yksittäisenkin arven hoidossa todella korkeat.
Sitten kun ne arvet ovat suht kapeet ja siistit jäljelle jää tosiaan arpien pigmentointi ihon väriseksi (silti arvet näkyy, mutta vähemmän), meikkivoiteet (näkyy) ja tatuoiminen (näkyy, mutta ehkä vaikeimmin huomaa kun on muuta happeningia ihossa).
Toivottavasti lääketieteen keinoin voidaan joskus enemmänkin auttaa tässä asiassa... tsemppiä sinulle ja tyttärellesi ja pahoittelen kun en enempää osaa olla avuksi tässä asiassa, kun en oikein itseänikään osaa auttaa..

Kiitos viestistäsi ja linkeistäsi! Joo, pintahaavoja eli ei siis taida voida muuta kuin peittää jotenkin. Ihotautilääkäri oli se, joka sanoi meille ei.