Olen keskellä myrskyisää avoliiton loppua, nyt olen itse lähellä loppua.
Muutimme avopuolisoni kanssa yhteen kaksi vuotta sitten. Minulla oli silloin ASO-asunto, oma auto ja tyylikkäät huonekalut, jotka olin ostanut myymälästä jossa silloin työskentelin. Matkan varrella avovaimoni sai parikymmentä tuhatta euroa käteistä voittaessaan erään oikeudenkäynnin. Kun rahaa oli, aloimme sisustaa asuntoa uudelleen. Huonekaluni kärrättiin kaatopaikalle ja kavereille yksi kerrallaan, nyt minulla ei ole omia tavaroita jäljellä kuin ehkä pari jakkaraa. Avovaimoni mielestä moka oli minun, olisi kuulemma pitänyt laittaa kaikki omat varastoon, mutta kuka sellaista tulee ajatelleeksi, kun suunta on yhteinen ja yhteistä kotia asutaan?
Tahtoisinkin tietää onko minulla minkäänlaisia oikeuksia saada irtaimistoa edes jonkinlaiseen jakoon, avovaimoni on ehdoton, eikä suostu edes keskustelemaan asiasta.
Muutimme avopuolisoni kanssa yhteen kaksi vuotta sitten. Minulla oli silloin ASO-asunto, oma auto ja tyylikkäät huonekalut, jotka olin ostanut myymälästä jossa silloin työskentelin. Matkan varrella avovaimoni sai parikymmentä tuhatta euroa käteistä voittaessaan erään oikeudenkäynnin. Kun rahaa oli, aloimme sisustaa asuntoa uudelleen. Huonekaluni kärrättiin kaatopaikalle ja kavereille yksi kerrallaan, nyt minulla ei ole omia tavaroita jäljellä kuin ehkä pari jakkaraa. Avovaimoni mielestä moka oli minun, olisi kuulemma pitänyt laittaa kaikki omat varastoon, mutta kuka sellaista tulee ajatelleeksi, kun suunta on yhteinen ja yhteistä kotia asutaan?
Tahtoisinkin tietää onko minulla minkäänlaisia oikeuksia saada irtaimistoa edes jonkinlaiseen jakoon, avovaimoni on ehdoton, eikä suostu edes keskustelemaan asiasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä murehdi irtaimistosta, tavaraahan se vaan on. Jos haluaa kamansa, ottakoon, voit aloittaa puhtaalta "pöydältä". Tunteet on eri asia, niistä voi olla vaikeampi erota
Työtön puhtaalta pöydältä? Järki käteen!!
Taitavat olla tavarat avovaimosi omaisuutta. Ei sinulla ole perintöoikeutta hänen hankimaan tavaraan,ellei sinulla ole kuittia niiden ostamisesta jossa voit todistaa sinun rahoittaneen ne.
Laki taisi juuri hiljattain muuttua, että kuoleman sattuessa (eron sattuessa) voi avopuoliso saada jotain sovittelua, mutta kylä sinä taidat olla heikoilla noissa jakohommissa.
Kun kerrot ettei hän ole halukas mitään kanssasi jakamaan, niin EIKÖ SE JO KERRO ETTÄ OLET VIERAS HÄNEN SILMISSÄNSÄ, ETKÄ SOVELIAS KUMPPANI HÄNELLE.
Ihmettelen. mitä sinä vielä keikut hänen helmoissansa - tekstistäsi päätellen on pelinne päättynyt. Lähde kävelemään koko suhteesta, katsele hieman tilannetta omin silmin ja kyllä se sinullekin oikea löytyy.
ÄLÄKÄ enää IKINÄ luota kumppaniisi sokeasti - jos niittäin aiot pysyä tasapainossa itsesi kanssa.
Nimimerkille "LähdeKävelemään": Miten tuon asian voisi paremmin sanoa?
Voisi siihen yhden asian lisätä: mieluimmin jopa yksin kuin huonon (ja kiittämättömän) kumppanin kanssa.