Vuosi sitten tapasin miehen joka vei jalat altani. Olin pilvilinnoissa, sillä hän oli silmissäni itse täydellisyys kaikkine vikoineenkin. Enemmänkin mitä toivoa saattoi..
Ensimmäinen puoli vuotta hujahti silmissä. Oli yhteisiä juttuja aika paljonkin, samoja mielipiteitä ylipäänsäkin asioista, millaista toivoo parisuhteelta ja sen semmosta. Luulin että olin kohdannut elämäni miehen. Menimme kihloihin puolen vuoden jälkeen.
Ja nyt, siitä puoli vuotta eteenpäin, tuntuu kuin olisin ihan eri ihmisen kanssa kuin menin kihloihin. Hän on valehdellut minulle pienimmistäkin asioista, eikä hän ole tajunnut kuinka se satuttaa minua. Hän kun luuli ettei hän jäisi ikinä kiinni niistä, pitänyt minua hölmönä. Vaikka hän kuinka toitottaisi ettei hän valehtele minulle enää, hän vain jatkaa samaa valhetta mistä on aiemminkin valehdellut. Yhteistä laatuaikaa ei pahemmin enää ole, arkisin hän vain tuijottaa pelejä ja teeveetä, ja nukahtaa illan päätteeksi puhumattomuuden säestämänä. Ja viikonloppuisin hän vain menee ystävien kanssa vaikka koko päivät, minun kanssa olemisella ei ole niin väliä tai saatikka että kysyisi minua mukaansa enää mihinkään. Seksiä ihme kyllä on useasti melkein joka toinen päivä, juuri kun olemme menossa nukkumaan, mutta siltikin hän tapittaa pornoa jos satun menemään kaverin tykö käymään tunniksi tai pariksi. Ja koneelle on kuvia pakko latailla, ja jopa kännykkään kuvia ja videoita. Jos hän olisi sinkku ja seksiä olisi harvoin, niin ymmärtäisin tämän jotenkin tai sitten jos hän ei salailisi sitä minulta vaan katsottaisiin yhdessä, niin voisin silloinkin ymmärtäisin tämän, mutta en. Kieltää vaan kaiken ja sanoo, että minä riitän, että olen kaunein nainen mitä hän on nähnyt ja seksikkäin, mutta minun on vaikea uskoa. Enhän voi silloin olla sitä mitä hän hakee jos hän hakee netistä aivan toisenlaisten naisten näköisiä kuvia?
Olen aina tykännyt olla se joka tekee ruuat, tiskaa, pitää kämpän siistinä mutta nyt minusta on alkanut tuntua että olen vain kotipiika jolta saa seksiä halutessaan. Yhteisiä juttuhetkiä ja harrastuksia kun ei oikein enää ole.
Miehen ystävät ihmettelevät onko miehelläni kotiintuloajat, vaikka en ole koskaan määräillyt aikaa milloin hänen pitäisi tulla kotiin. Hän saa mennä millai tykkää.. Mies kertoi tämän minulle itse, oltuaan koko päivän eräänä sunnuntaina ystäviensä kanssa. Miksi he luulevat tuollaista? Olisiko minulla syytä epäillä että mies valehtelee minun olevan tiukkapipo kavereilleen?
Ja kaikkein eniten ihmettelen sitä, että miehen mielestä kaikki on hyvin. Hän haaveilee naimisiinmenosta edelleen kanssani ja toivoisi lapsia. Hän sanoo olevansa onnellinen kanssani. Hän sanoo että olen hänelle se oikea.
Kummatkin olemme nyt päälle parikymppisiä, mieheni lähemmäs kolmeakymmentä, joten olen miettinyt kannattaako minun enää yrittää tässä parisuhteessa, vai hukkaanko vain nuoruuteni kun haluaisin uskoa että hän muuttuu vielä? Rakastan häntä, mutta en tiedä riittääkö se hänelle. Jos vain joku osaisi antaa jonkun neuvon. Läheisilleni en osaa asiasta puhua, kun heidän silmissään mieheni on unelmavävy.
Ensimmäinen puoli vuotta hujahti silmissä. Oli yhteisiä juttuja aika paljonkin, samoja mielipiteitä ylipäänsäkin asioista, millaista toivoo parisuhteelta ja sen semmosta. Luulin että olin kohdannut elämäni miehen. Menimme kihloihin puolen vuoden jälkeen.
Ja nyt, siitä puoli vuotta eteenpäin, tuntuu kuin olisin ihan eri ihmisen kanssa kuin menin kihloihin. Hän on valehdellut minulle pienimmistäkin asioista, eikä hän ole tajunnut kuinka se satuttaa minua. Hän kun luuli ettei hän jäisi ikinä kiinni niistä, pitänyt minua hölmönä. Vaikka hän kuinka toitottaisi ettei hän valehtele minulle enää, hän vain jatkaa samaa valhetta mistä on aiemminkin valehdellut. Yhteistä laatuaikaa ei pahemmin enää ole, arkisin hän vain tuijottaa pelejä ja teeveetä, ja nukahtaa illan päätteeksi puhumattomuuden säestämänä. Ja viikonloppuisin hän vain menee ystävien kanssa vaikka koko päivät, minun kanssa olemisella ei ole niin väliä tai saatikka että kysyisi minua mukaansa enää mihinkään. Seksiä ihme kyllä on useasti melkein joka toinen päivä, juuri kun olemme menossa nukkumaan, mutta siltikin hän tapittaa pornoa jos satun menemään kaverin tykö käymään tunniksi tai pariksi. Ja koneelle on kuvia pakko latailla, ja jopa kännykkään kuvia ja videoita. Jos hän olisi sinkku ja seksiä olisi harvoin, niin ymmärtäisin tämän jotenkin tai sitten jos hän ei salailisi sitä minulta vaan katsottaisiin yhdessä, niin voisin silloinkin ymmärtäisin tämän, mutta en. Kieltää vaan kaiken ja sanoo, että minä riitän, että olen kaunein nainen mitä hän on nähnyt ja seksikkäin, mutta minun on vaikea uskoa. Enhän voi silloin olla sitä mitä hän hakee jos hän hakee netistä aivan toisenlaisten naisten näköisiä kuvia?
Olen aina tykännyt olla se joka tekee ruuat, tiskaa, pitää kämpän siistinä mutta nyt minusta on alkanut tuntua että olen vain kotipiika jolta saa seksiä halutessaan. Yhteisiä juttuhetkiä ja harrastuksia kun ei oikein enää ole.
Miehen ystävät ihmettelevät onko miehelläni kotiintuloajat, vaikka en ole koskaan määräillyt aikaa milloin hänen pitäisi tulla kotiin. Hän saa mennä millai tykkää.. Mies kertoi tämän minulle itse, oltuaan koko päivän eräänä sunnuntaina ystäviensä kanssa. Miksi he luulevat tuollaista? Olisiko minulla syytä epäillä että mies valehtelee minun olevan tiukkapipo kavereilleen?
Ja kaikkein eniten ihmettelen sitä, että miehen mielestä kaikki on hyvin. Hän haaveilee naimisiinmenosta edelleen kanssani ja toivoisi lapsia. Hän sanoo olevansa onnellinen kanssani. Hän sanoo että olen hänelle se oikea.
Kummatkin olemme nyt päälle parikymppisiä, mieheni lähemmäs kolmeakymmentä, joten olen miettinyt kannattaako minun enää yrittää tässä parisuhteessa, vai hukkaanko vain nuoruuteni kun haluaisin uskoa että hän muuttuu vielä? Rakastan häntä, mutta en tiedä riittääkö se hänelle. Jos vain joku osaisi antaa jonkun neuvon. Läheisilleni en osaa asiasta puhua, kun heidän silmissään mieheni on unelmavävy.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hehe "vahtijahaukka" muutoskotka, ei tule mitään tolla tyylillä, kumpikin huijaa sekä itseään että toistaan..... siitä se jatkuu tyyliin varuillaanolo, "pelko" uhriutuminen , syyttely, katastrof !
Mieti tarkkaan onko teoilla ja sanomisilla ristiriita. Näin ulkopuolisena tekstistä saa käsityksen että ristiriita on suuri. Mietipä tekisitkö itse samanlailla rakastamallesi henkilölle kuin miehesi tekee sinulle? Älä haaskaa arvokasta itseäsi kynnysmatoksi.
Mieti toisaalta myös sitä, ettet vaadi mieheltäsi liikaa huomiota. Sekin ahdistaa. Parisuhteessa täytyy kummankin kuitenkin olla itsenäinen. On turha luulla että pilvilinnat jatkuvat loputtomiin. Rakastumisen vaihe loppuu aika pian kun muutetaan saman katon alle ja arki alkaa. Sitten elellään normaalisti. Jos tämä ei ole sinulle tarpeeksi, niin sitten täytyy vain erota ja yrittää uudestaan. Ei se tuosta paljoa tule muuttumaan. Joko hyväksyt sen, ja nautit miehesi hyvistä puolista, tai sitten vaihdat. Mutta turha sen uudenkaan kanssa on luulla, että autuas rakastumisvaihe kestäisi sen pidempään. Kussakin meissä on hyvät ja huonot puolet, ei kannata toisaalta rynnätä ojasta allikkoon.
"Hän haaveilee naimisiinmenosta edelleen kanssani ja toivoisi lapsia."...haloo, nyt järki käteen-kuvitteletko tuosta miehestä olevan ISÄKSI pienelle ihmiselle, jonka hankkiminen on SAATANAN VASTUULLINEN asia?
"Läheisilleni en osaa asiasta puhua, kun heidän silmissään mieheni on unelmavävy."...toisin sanoen, miksi puhuisitkaan, kerran aiemminkaan et ole oikeastaan puhunut mitään-tai pikemminkin puhellut siloteltua totuutta? Et ole velkaa heille omista ratkaisuistasi. Ei ole sinun velvollisuutesi olla (näennäis)onnellinen/ihmissuhteessa heidän takiaan, vaan itsesi takia.
"vai hukkaanko vain nuoruuteni kun haluaisin uskoa että hän muuttuu vielä?"...taitaa olla tuhansia tarinoita, joitten perusteella mikään ei tule muuttumaan, ennen kuin miehesi ja sinä ootte siinä iässä, että oikeestaan ei oo väliäkään enää...ts.sinä liian vanha äidiksi, ja mieheltä luonnistuu vaan ryyppääminen.
"Hän sanoo olevansa onnellinen kanssani."...kokeile huviksesi jättää kotityöt, ja seksin harrastaminen vaikka kuukaudeksi, epäilen että ääni muuttuu kellossa.
Oma vastaukseni olisi, että lusikat jakoon. Maailma on täynnä parempia miehiä, ja kun sen eropäätöksen teet, älä katto taaksesi, äläkä selitä mitään kellekään. Elä omaa elämääsi.