Joku voisi ehkä sanoa.....

etten ole vielä mies kun olen vielä niin nuori, ikää 21. Kuinka mies määritellään? Luultavasti jokaisella on omansalainen näkemys tästä asiasta. enkä nyt toisaalta itsekkään itseäni mitenkään miehesenä miehenä pidä.

Kuitenkin. Haluaisin vain tietää onko minulla minkäänlaisia mahdollisuuksia saada naista rinnalleni kulkemaan. En sano tyttöystävää, koska haluaisin jotain pysyvää, en vain jotain hetkellistä, vain siksi että se täytyisi kokea. enkä sano vaimoa koska minusta avioliitto, kaikki papin aamen, jumalan siunaus, sormus, on täysin turhaa. Pitäisikö sen muttaa jotain? Pitäisikö suhteen olla sen jälkeen jollaintavalla vakavampi? Minä ainakin olisin jo alusta asti täysillä, (niillä eväillä jotka minulla on antaa) mukana.

No niin, jos vihdoinkin, asiaa.
Pistetään ensin tämä ulkoinen olemus, että mitä henkilö minussa ensimmäisenä näkee, ennen kuin vaivautuu tutustumaan yhtään sen paremmin. Että kaikki pinnalliset unelmiensa lihaksikkaan miehen haluavat voivat jättää lukematta kaiken lopun.
Olen pitkä ja laiha 190 /63 (kyllä olen hiukan alipainoinen) yleiskunto pelaa mutta niitä lihaksia ei yrityksistä huolimatta hirveästi ole.Kasvoiltani ihan perus, en mikään miesmalli mutten myöskään rokonarpinen finninaama. Hiukan paransänkeä, lyhyet vaaleat hiukset, harmaat silmät.

Luonne. Yritän olla hyvä ja ystävällinen kaikkia kohtaan, minkään asteinen rasismi ei tule kysymykseenkään. En halua pahaa kenellekkä, en osaa tapella tai haastaa riitaa. En menetä hermojani, olen miltei yltiörauhallinen. Olen hiljainen, mutta osaan ja haluan keskustella oikeastaan miltei asiasta kuin asiasta. Viihdyn yksin ja ihmisten seurassa. Olen epäitsekäs, en halua ketään paapomaan, olen huono ottamaan vastaan apua vaikka sitä tarvitsisin. Hoidan kaikki kotityöni, (pyykin pesua lukuun ottamatta) itse, asun siis yksin.
En käytä alkoholia, enkä polta, en ole koskaan käynyt baarissa ,en koe sitä omakseni. En ole hyvä näyttämään tunteitani, enää. Viis minusta kunhan muilla on asiat hyvin.
Yleisesti haluan että minusta saa hyvänkuvan, että minua voi pitää henkilö johon voi luottaa.
Vuosien saatossa minusta on tullut melko kyyninen ja harmaa, en juuri hymyile, vaikka pidän komiikasta ja iloisista asioista. en ole vaipunut synkkyyteen. Vaikka ajattelenkin ihan liikaa maailman asioita, kaikkea.

Nykyään tykkään käydä ulkona kävelemässä rauhassa hiukan tuulettumassa.
Käräilen elokuvia, ja videopelejä joita ei kuitenkaan pahemmin tule pelattua.. ihan hiukan vaan... ei mitenkään nörttimäisesti.
Kirjoitan sellaista kirjan tapaista harrastuksena aina kun vähänkin vapaa aikaa liikenee.
En välitä rahasta, en omista autoa, en usko mihinkään, en ole käynyt armeijaa/siviilipalvelusta, en ole isänmaallinen.

Minun ihanne nainen olisi sellainen ihan perus nätti, luonne merkitsisi enemmän. Ja turha minun mitään kaunotarta on havitella.
Ja jos riittäisi vain se että siinä rinnalla olisi joku jonka kanssa jakaa elämänsä, joka kuuntelee ja tukee kun sitä kaivataan, joku johon voisi luottaa, joku jonka tietäisi olevan siinä vierellä kun kylmänä sateisena aamuna heräisi.

Olisko tälläinen mies kiinnostava? Kelpaisiko se kenellekkään? Voittaako luonne ulkonäyn. Ja sen ettei nyt (tällä hetkellä) ole suuria tuloja?
Jotain? En tiedä........