Terve, olen 16 vuotias poika ja pelkään hammaslääkäriin menemistä yli kaiken.
Muistan kuinka kahdeksannella luokalla oli koulun puolesta varattu muutama hammaslääkäriaika (kulmahampaiden paikkaamiseen) ja muistan vieläkin sen kivun mitä tuli vastaan ekaa hammasta paikatessa. Muistan kun oli se päivä kun piti mennä sinne vastaanotolle. Istuin siinä odotushuoneessa, istuin ihan jäykkänä ja hieroin käsiäni yhteen samalla kun tuo hammaslääkärin perus "tuoksu" sai minut voimaan pahoin. Sitten minut kutsuttiin huoneeseen ja tuntui kuin olisin astunut kidutuskammioon.
No siihen istahdin operoimispaikalle ja heti ensimmäisenä kysyin "Ei kai tää vaa satu?" Lekuri vastasi että ei, mutta kysyin silti olisko mahdollista saada puudutusta, lekuri sanoi että ei ole tarpeen näin pieneen operaatioon. No siinä se sitten alko porailemaan ja tuntui siltä kuin olisin halunnut kuolla. Hikoilin, sätkin jaloillani ja välillä tuntui kuin olisin ollut pyörtymäisilläni. Minuutit tuntuivat tunneilta, ja kun vihdoin operaatio oli ohi, pyyhin hiet otsaltani ja sitten lääkäri iskiki mulle jo käteen seuraavat ajat. Kolme kappaletta. Kolme hemmetin kappaletta.
Lähdin sieltä vastaanotolta sitten ja hyvä kun en alkanut itkemään. Menin kotiin ja tuntui kuin olisin selvinnyt elävänä ulos sodasta. Mutta yhden asian vannoin, etten mene niille kolmelle käyntikerralle. Enkä mennyt. Nyt on sitten yksi paikattu kulmahammas. Tiedän, että olisi pitänyt mennä, seisoin jo vastaanoton ulkopuolella, mutta sitten pelkkä ajatuskin siitä kuinka hammaslääkärin pora pureutuisi kallooni sai minut perääntymään viime hetkillä.
Elikkä semmoinen dramaattinen tarina. Arvelisin että mulla on alkanu tää hammaslääkärifobia jo lapsena, koska muistan kuinka minulta joskus kaiverrettiin hammas ontoksi ilman puudutusta kun olin jotain about 6 v. Sattui enemmän kuin mikään koko maailmassa on sattunut.
Niin. Pitäis nyt päästä yli tästä kammosta koska on viime aikoina alkanut kulmahampaita víhlomaan semmoseen tahtiin että alkaa tuntumaan että ne paikat tarvittais. Olen pessyt hampaitani kahdesti päivässä (ettei tule reikiä ja sitämyöten lisää käyntejä)
Elikä, mitään vinkkejä kammon ylipääsemiselle? Onko kohtalotovereita? Jos on niin mitä te olette tehneet hammaslääkäri ajan sattuessa?
Muistan kuinka kahdeksannella luokalla oli koulun puolesta varattu muutama hammaslääkäriaika (kulmahampaiden paikkaamiseen) ja muistan vieläkin sen kivun mitä tuli vastaan ekaa hammasta paikatessa. Muistan kun oli se päivä kun piti mennä sinne vastaanotolle. Istuin siinä odotushuoneessa, istuin ihan jäykkänä ja hieroin käsiäni yhteen samalla kun tuo hammaslääkärin perus "tuoksu" sai minut voimaan pahoin. Sitten minut kutsuttiin huoneeseen ja tuntui kuin olisin astunut kidutuskammioon.
No siihen istahdin operoimispaikalle ja heti ensimmäisenä kysyin "Ei kai tää vaa satu?" Lekuri vastasi että ei, mutta kysyin silti olisko mahdollista saada puudutusta, lekuri sanoi että ei ole tarpeen näin pieneen operaatioon. No siinä se sitten alko porailemaan ja tuntui siltä kuin olisin halunnut kuolla. Hikoilin, sätkin jaloillani ja välillä tuntui kuin olisin ollut pyörtymäisilläni. Minuutit tuntuivat tunneilta, ja kun vihdoin operaatio oli ohi, pyyhin hiet otsaltani ja sitten lääkäri iskiki mulle jo käteen seuraavat ajat. Kolme kappaletta. Kolme hemmetin kappaletta.
Lähdin sieltä vastaanotolta sitten ja hyvä kun en alkanut itkemään. Menin kotiin ja tuntui kuin olisin selvinnyt elävänä ulos sodasta. Mutta yhden asian vannoin, etten mene niille kolmelle käyntikerralle. Enkä mennyt. Nyt on sitten yksi paikattu kulmahammas. Tiedän, että olisi pitänyt mennä, seisoin jo vastaanoton ulkopuolella, mutta sitten pelkkä ajatuskin siitä kuinka hammaslääkärin pora pureutuisi kallooni sai minut perääntymään viime hetkillä.
Elikkä semmoinen dramaattinen tarina. Arvelisin että mulla on alkanu tää hammaslääkärifobia jo lapsena, koska muistan kuinka minulta joskus kaiverrettiin hammas ontoksi ilman puudutusta kun olin jotain about 6 v. Sattui enemmän kuin mikään koko maailmassa on sattunut.
Niin. Pitäis nyt päästä yli tästä kammosta koska on viime aikoina alkanut kulmahampaita víhlomaan semmoseen tahtiin että alkaa tuntumaan että ne paikat tarvittais. Olen pessyt hampaitani kahdesti päivässä (ettei tule reikiä ja sitämyöten lisää käyntejä)
Elikä, mitään vinkkejä kammon ylipääsemiselle? Onko kohtalotovereita? Jos on niin mitä te olette tehneet hammaslääkäri ajan sattuessa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinnäkin hammaslääkäri teki mielestäni väärin, kun ei puuduttanut vaikka pyysit. Oli hän itse mitä mieltä tahansa puudutuksen tarpeellisuudesta, niin silti olisi pitänyt puuduttaa.
Saisitko varattua ajan jollekin toiselle hammaslääkärille? Pitäisi olla julkisella puolellakin mahdollista. Jos saisit tällä kertaa sellaisen, joka kuuntelee potilastaan.
Minun on paha mennä sanomaan mitään, kun itse olin niin typerä, että menin hammaslääkärille vasta sitten, kun kipu oli sietämätöntä ja hammaslääkärin näkeminen tuntui pelastukselta. ;) Nykyään kyllä käyn kiltisti, mutta edelleen vain sillä yhdellä ainoalla hammaslääkärillä. Muut ei saa edelleenkään koskea. ;D
Ensimmäisellä käynnillä kannattaa kertoa peloista ja sopia pelisäännöt ennen, kuin edes suostuu tuoliin istumaan. Eli mun kohdalla sovittiin esim. että saan hammaslääkärin pitämään tauon antamalla minkä tahansa "äänimerkin" (ei tarvi olla mikään selkeä sana, vaan vaikka pelkkä ähkäisy tms. riittää) tai nostamalla käden ylös, puudutetaan aina jos ei yhdessä toisin sovita ja silloinkin voi myöhemmin puuduttaa jos tarvetta, puudutetta saa aina heti lisää jos tekee kipeää kuitenkin, jne... Vaikka "pysäytysmerkit" on sovittu, niin silti hml kysyy aina välillä miten menee tai sattuuko.
Muutama lääkäri on erikoistunut hoitamaan niitä, joilla on hammaslääkärifobia, ja heillä on keinonsa. Voit ehkä joutua vähän matkustamaan, mutta se ei liene ongelma nykyään, matkustellaan sitä muutenkin.
Puudutuskaan ei ole ihan kivuton, mutta onhan se nopeasti tehty, joten kai sen kestät.
Älä päästä hampaita pahaan kuntoon, sitä vaikeampaa on sitten korjata tilannetta.
" Muutama lääkäri on erikoistunut hoitamaan niitä, joilla on hammaslääkärifobia, ja heillä on keinonsa. "
Pieni varoituksen sana kuitenkin...osa näistä jotka mainostavat hoitavansa hammashoitopelkoisia eivät oikeasti osaa hoitaa heitä. Muutamat tarjoavat heti kättelyssä nukutusta hoitomuodoksi. Sitä en väitä etteikö se olisi jossain tapauksissa oikea tapa hoitaa asiat alkuun, mutta jos mitään muuta keinoa ei ole tarjolla ja hammaslääkäri on tyly, kiireinen eikä osaa kuunnella pelkäävää potilasta ja ottaa tätä huomioon yms, niin jotain on pielessä.
Itse olen onnistunut löytämään parhaat "tapaukset" niistä hammaslääkäreistä, jotka eivät liikoja manosta olevansa pelkopotilaisiin erikoistuneita. Itseasiassa yksi heistä on oikeasti tutustunut enemmänkin ko. aiheeseen, mutta ei silti liikoja huutele asiasta.
" Puudutuskaan ei ole ihan kivuton, mutta onhan se nopeasti tehty, joten kai sen kestät. "
Puudutuksen voi tehdä kivuttomasti jos vain haluaa. On olemassa puudutus geeliä, jota voi laittaa limakalvolle ennen varsinaista puudutusta. Lisäksi puudutus tekniikalla on merkitystä.