Etsin kohtalotovereita ja/tai vinkkejä. Miten rakkauden saa loppumaan? Olen kohta kaksi vuotta ollut toivottomasti rakastunut saavuttamattomaan mieheen. Aina välillä on jotain lähempääkin kanssakäymistä rakkauteni kohteen kanssa ollut, pari taivaallista yötä yhdessä ja henkeviä sähköposteja. Aina kuitenkin tämä mies sanoo ettei halua seurustella eikä mitään muutakaan minun kanssani. On tullut pettymyksiä toisensa perään. Järki sanoo että tämä ei ole tervettä mutta tunteet elävät omaa elämäänsä.
Mies on kaikkea mitä olen aina halunnut ja tässä iässä tiedän aika tarkasti mitä haluan. Olen siis neljänkympin tienoilla ja pitkästä suhteesta eronnut, lapsetkin tehtynä. Kovin viehättävä en ulkonäollisesti ole mutta normaali ehkä kuitenkin.
Mies ei halua seurustella kenenkään kanssa, se helpottaisikin jos hän löytäisi kumppanin, voisin kenties sitten päästä hänestä irti? Olen aina ennen ollut ns. järki-ihminen enkä ole antanut tunteilleni valtaa. Siksi on niin kovin ihmeellistä että tämä mies on saanut minut muuttumaan täysin. Monessakin mielessä. Mutta niinhän rakkaus pakkaa tekemään. Olen 100% varma tunteistani häneen. Ei muiden silmissä ole todellakaan mikään Itse Täydellisyys, mutta rakastan hänen jokaista piirrettänsä ja kaikkia vikojansa.
Ainut ongelma on että hän ei rakasta minua. Monesti kuvittelen lapsellisesti että hän rakastaa minua muttei uskalla antautua suhteeseen, koskapa edellisessä pettyi pahasti. Näillä ajatuksilla ruokin tunteitani ja roikun kiinni unelmissani...olisi todella virkistävää ihastua johonkin mieheen, jolta saisin vastarakkautta, mutta kukaan ei kiinnosta pätkääkään. Kukaan ei pärjää vertailussa sille unelmalle, minkä olen päässäni kehitellyt tämän rakkauteni kanssa elämästä. Oikeasti elämä liukuu ohi tällä menolla...
Mies on kaikkea mitä olen aina halunnut ja tässä iässä tiedän aika tarkasti mitä haluan. Olen siis neljänkympin tienoilla ja pitkästä suhteesta eronnut, lapsetkin tehtynä. Kovin viehättävä en ulkonäollisesti ole mutta normaali ehkä kuitenkin.
Mies ei halua seurustella kenenkään kanssa, se helpottaisikin jos hän löytäisi kumppanin, voisin kenties sitten päästä hänestä irti? Olen aina ennen ollut ns. järki-ihminen enkä ole antanut tunteilleni valtaa. Siksi on niin kovin ihmeellistä että tämä mies on saanut minut muuttumaan täysin. Monessakin mielessä. Mutta niinhän rakkaus pakkaa tekemään. Olen 100% varma tunteistani häneen. Ei muiden silmissä ole todellakaan mikään Itse Täydellisyys, mutta rakastan hänen jokaista piirrettänsä ja kaikkia vikojansa.
Ainut ongelma on että hän ei rakasta minua. Monesti kuvittelen lapsellisesti että hän rakastaa minua muttei uskalla antautua suhteeseen, koskapa edellisessä pettyi pahasti. Näillä ajatuksilla ruokin tunteitani ja roikun kiinni unelmissani...olisi todella virkistävää ihastua johonkin mieheen, jolta saisin vastarakkautta, mutta kukaan ei kiinnosta pätkääkään. Kukaan ei pärjää vertailussa sille unelmalle, minkä olen päässäni kehitellyt tämän rakkauteni kanssa elämästä. Oikeasti elämä liukuu ohi tällä menolla...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ehkä tarvitsisit ns.ylimenosuhteen. Jonkun, jonka kanssa voisit tuntea viihtyväsi ja viettäisit aikaasi tämän toivottoman miekkosen sijaan. Jos tuohon nyt jäät odottelemaan, niin elämä todella suhahtaa ohi. Samalla katoaa itsetunto ja jäät vaan miettimään: "Miksen kelpaa sille?"
Ota askel kerrallaan. Kesäterassille siitä nauttimaan silmänruuasta ja vaikka uudesta miesseurastakin jos kaikki menee hyvin. :)
Tuo taitaa olla hyvä keino. "Ylimenosuhde" auttaa ymmärtämään ettei se mies ole ainut mahdollinen maailmassa. Ole avoimin mielin, juttele, tutustu. Älä sulje pois muita mahdollisuuksia. Sitten kun joku on sinusta kiinnostunut ja haluaa sinua, tajuat miten tyhmää roikkua sellaisessa kuka ei halua.
Itsellä samantapainen tilanne. Erääseen naikkoseen siis ihastuin. Tai itse ajattalen, että ihan rakastuin ja aika heppoisin perustein.
Tapauksesta on jo hieman yli kaksi vuotta ja nainen on tasaisin väliajoin edelleen mielessä. Voisinpa sanoa, että päivittäin. Tuo tosiaan jo jossain vaiheessa haittasi elämääkin aika pahasti. Nytten välillä jo naurattaakin. Tunteet on kuitenkin edelleen tallella mutta pitää koittaa dumpata johonkin mielen sopukkaan. Mietin minä jo, että voisko olla jostain erotomanian tapaisesta persoonallisuushäiriöstäkin kyse mutta enpä sitten tiedä. Kummallinen on tämä tila, jota elämäksi kutsutaan.
Hankkikaa itsellene tekemistä, harrastuksia ym.
Mitään ylimenosuhteita ja laastareita ei kannata yrittää, ei taida onnistua, ite ainakin oon yrittäny..
Elän elämää ja suht onnellinen oon vaikka Hän ei vierellä olekaan.
Tiedän et ei helppoa ole Hänelläkään elämässä..
Ei huoli enää minusta, kun pitää minua hylkääjänä ja jättäjänä.
Yritin Hänta takaisin mutta vaan kauemmaksi ajoin kokoajan, yn ymmärrä yhtään..
Niin vielä sen verran et tulihan hältä viesti minulle kun oli taas jäänyt yksin ja tuntui onnettomalta, mutta siinäkään kohtaa ei voinut tehdä poikkeusta ja antaa mahdollisuutta vaan jatkoi ns. "eteenpäin", en voi ymmärtää??
Oon ollu hänestä välillä tosi huolestunut jota hän vähättelee ja pitää jonakin muuna en tiedä.. : /
Oon vain jättäjä jättäjien joukossa joita hän vihaa, paluuta ei ole ..kaikki syyt erostamme hän on ottanut vain itseensä, vaikka taustalla vaikutti paljon muutkin.
Joskus se kattotaan pahaksi kun haluaa jonkun takaisin niin eihän se käy vaan mieluumin mennään vaan kohti seuraavia pettymyksiä, vaikka olis kerrankin mahdollisuus selvittää asioita sellaisen ihmisen kanssa joka oikeesti välittää.
Ylimenosuhteita ei todellakaan mitä lapsellisia pässinpäitä. Ihmisiä ne on nekin hei. Haluisitteko ite olla laastarisuhde jollekkin ku toine oikeesti suree vaa toista. Haloo.
Ihan sama tilanne mullakin,kolme vuotta sitten kohtasin miehen,joka vei täysin jalat alta.SEurustelimme muutaman kuukauden ja sitten hän sanoi,ettei ole valmis suhteesen.
Minulla oli reilun vuoden seurustelu erään toisen kanssa,mutta tunne ei koskaan olut noin suuri.
Olen yrittänyt unohtaa ja jatkaa eteenpäin,mutta aina joku muistuttaa hänestä,joku kappale minkä yhdistän meihin tai hänen nimensä tupsahtaa yhtäkkiä eteeni.
Ihan kuin en saisikaan unohtaa häntä.
Hei "odotan vain häntä", sull on mun luonne! : )
Kiitos vastauksista! Joo, ylimenosuhdetta en halua mutta haluaisin vielä rakastua johonkin toiseen yhtä palavasti. Seksisuhteita mulla on ollutkin, yhdenillan juttuja siis, koskapa pitkästä suhteesta eronneena en tahdo pärjätä ilman seksiä :-S. Nämä ei merkitse mitään sen enempää. Eivätkä ole järkeviä mitenkään. Noh, anyway, en usko että pääsen näistä tunteista ikinä, joten ehkä on vain opittava elämään niiden kanssa. Nii, lisäksi näen häntä joka arkipäivä. Sekään ei ole omiaan auttamaan unohtamista. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville!
Mulla oli samanlainen tilanne pari vuotta sitten. Ei auttanu muu kuin olla kuin miestä ei olisi, ihan tyystin unohtaa. Tein päätöksen että en mene yhteen tilaisuuteen johon hän oli minut kutsunut. Se päätös teki kipeää, mutta sen ajan kirjoittelin nettideitissä erään miehen kanssa. Tapasinkin tuon miehen. En kiinnostunut hänestä, mutta silmäni avautuivat että voiko tuollaisiakin miehiä olla. Ja nyt haen tietyntyyppistä miestä sen jälkeen. Entiseen ihastukseen törmään kerran vuodessa ja silloin sydän heittää häränpyllyä viikon mut se on sillä sit ohi taas kun ei kiinnity enää niin ihastus fiiliksiin. Onneksi en antanu missää vaiheessa jutun mennä pidemmälle,