Tyttöystävä lihoo

Vaikka likkasi innostuisi liikunnasta, monilla on paha tapa ahmia liikunnan jälkeen maha täyteen ja luulla, että nyt voi syödä miltei enemmän kuin ennen. Ilmeisesti hän syö isoja annoskokoja, juo paljon nesteitä ja napostelee? Paljon saa aikaan lopettamalla napostelun ja pienentämällä annoskokoja. Koita vaikka kokata teille niin saat säätää koko ruokailun. Älä ikinä mene itse mussuttamaan herkkuja toisen nenän eteen tarjoamatta toiselle. Syö salaa jos haluat ja sinulla on varaa...

Minä en tajunnutkaan koko painon kerääntymistä, tottakai tajusin että entiset housut käy pienemmäksi mutta elin aikalailla unessa.

Sitten kerran mentiin miehen kanssa vaateostoksille. Sovitin uusia housuja ja tajusin että kokoni on kasvanut. Mies sitten hieman pelokkaasti vahvisti että kyllähän se takalisto on kasvanut viime aikoina...

Siitä alkoi kuntoilu ja elämänmuutos. Mutta ilman tuota shokkia en olisi herännyt unesta.

"Hän kuitenkin jalkansa rikottuaan keräsi 10 kiloa ylimääräistä painoa. ...Millä saan selville että onko tällä naisella nyt kiinnostusta minkäänlaiseen liikkumiseen tai painontiputukseen?"

Kuinka oikeutettua kenenkään on vaatia jalkarampaisen ihmisen liikkua enemmän, jotta täyttäisi toisten kauneusihanteita?

Jos et viitsi kysyä häneltä, ettei hän loukkaantuisi niin ainoa keino mikä mieleen tulee niin kysy haluaisiko hän aloittaa jonkun liikunta harrastuksen kanssasi. Yhdessä liikkuminen on mukavaa ja se yhdistää teitä ja molemmat voi paremmin kun harrastaa liikuntaa säännöllisesti :)

"Haluaisin kyllä seurustella tämän naisen kanssa, jos hän kiinnittäisi enemmän ulkonäköön huomiota."

Haluatko seurustella naisen kanssa? haluatko seurustella ulkonäön kanssa? haluatko seurustella naisen ulkonäön kanssa?

Onko ulkonäkö lopulta se ratkaiseva seikka vai se että haluatko tosiaan seurustella naisen kanssa kokonaisuutena?

Onko se tykkääminen noin pienestä kiinni ja seurustelut kanssa? Se nimittäin saa ja ehkä pitääkin olla pienestä kiinni. Oletan, että ylipäätään ei ole kysymys painosta tai ulkonäöstä, kysymys on nimenomaan siitä haluatko seurustella vaiko eikö. Ja kanavoit sen tunteen vain johonkin täysin epäolennaisuuteen, jonka kautta mietit asiaa. Entäs jos hän sairastuisi, toinenkin jalka katkeaisi? Loppuisiko rakkaus kuin seinään? Mikä on se sinun välittämisesi, missä sinä menet tunteinesi, se on olennaisempaa, kuin se painoiko toinen viisi vai kymmenen kiloa vähemmän.

Ei ole olennaista sekään, onko nainen kiinnostunut painonsa tiputtamiseen. Olennaista on se, että oletko sinä kiinnostunut seurustelemaan, oli nainen sitten mitä mieltä niistä hyvänsä.
Sinä olet epävarma ja nainen täysin mukana. Et ehkä tunnista epävarmuuttasi suhteessa, tunnistat vain joitakin näennäisiä seikkoja, jotka häiritsevät niin paljon, että kohtaat sen ajatuksen, ettet ole varma haluatko seurustella.

Ja kyllä. Painon kommentointi on äärimmäisen vältettävä asia.

En voi ymmärtää että miksi nuo asiat ovat vaihtoehtoisia. joko puhutaan asiasta, jotakin tapahtuu tai sitten ei tai sitten tulee kyllästyminen PAINOON ja ulkonäköön ja ero! Se on puolestaan minusta naurettava ajatus, koska ensinnäkään eihän suhde voi perustua ulkonäköön tai jos joku perustaa sen sille, niin tottakai se romahtaa ennemmin tai myöhemmin. Jos ulkonäkö on noin merkitsevä, ei siinä taida paljon suhteessa muut asiat painaa kuin tosiaan se massa, jolla on painoarvoa niinkin paljon, että suhde katkolle. Hehheh..

Ja ei silti.Painosta ei kannata puhua, ei vaikka olisi kuinka jalomielinen muuten. Sitä ei voi nainen käsittää hyvin. Sitä ei tahdo käsittää hyvin. Siinä asia, mitä ei kannata kokeilla. Jokainen nainen tietää tasan minkä kokoinen on, sitä ei kannata muistuttaa, eikä perustella. Niin tehdään jossain muualla kuin suhteessa, aivan muussa tarkoituksessa kuin siinä, että viestitetään, että jos et laihdu, niin lähde. Näinhän se on viesti naisen korvissa, vaikka sen miten kuorruttaisi kermavaahdolla.
Ei se mieskään muuten lopeta sitä ryyppäämistä sillä, että asiasta puhutaan. Eikä nainen laihdu sillä.

Lisäksi ei paino ole "virhe". Ei pituuskaan ole virhe, vaan ominaisuus.

Minä nimittäin uskon tosirakkauteen niin paljon, että olen sitä mieltä, että jos paino tai pituus tai joku ulkoinen häiritsee, sen pitääkin antaa häiritä ja miettiä mitä se häiritsemisen tunne merkitsee. Minusta se on vaan viesti siitä, että ei kiinnosta, koska ei paino voi olla SE juttu suhteessa, ei se voi olla niin merkittävä, että vaikuttaisi rakkauteen, ei sitä rakkautta silloin ehkä ole. Tai sitten en käsitä koskaan mistään yhtään mitään..

sano sille et nyt läski lähet lenkille ja sassiin. mä en kattele tota lihomista yhtään

Ainakin omassa kaveripiirissäni monellakin tulee jossain vaiheessa parisuhdetta sellainen lihomiskausi. Kun suhteen alusta siirrytään tilaan, missä oman kullan kanssa ollaan uudella mukavuusasteella. Ei haluta tehdä muuta kuin löhötä yhdessä sohvalla ja halia ja mussuttaa hyviä ruokia. Parisuhdemaha on tuttu ilmiö niin miehillä kuin naisillakin. Se menee yleensä pian ohi, ja jossain vaiheessa havahdutaan taas käymään siellä salillakin ja aletaan kiinnittää uudelleen huomiota omaan ulkonäköön.

Jos taas kyseessä on ihminen joka ei ylipäätään nauti liikunnasta ja tykkää herkutella päivittäin, voi hyvinkin olla että tilanne ei tuosta ainakaan parane. Et voi mitenkään tietää kumpaan kategoriaan tyttöystäväsi sijoittiuu, jos ette puhu asiasta. Kyllä toisen painosta voi puhua, kunhan tekee sen kivasti ja rakentavassa hengessä. Onhan kova painonnousu ja epäterveelliset elämantavat terveyskysymyskin. Saahan sitä olla huolissaan rakkaansa terveydestä.

Hei. Parisuhde on seksisuhde. Parisuhteesta voimme lässyttää mitä tahansa ja totta onkin, että se on rakkautta, kumppanuutta, ystävyyttä, kaikkea tätä. Tai siis pitäisi olla: suurimmalla osallahan se ei todellakaan ole, mutta ei mennä siihen...
Mutta parisuhde on kumppanuuden, rakkauden, ystävyyden ja kaiken syvällisen, arkisen ja muun lisäksi seksisuhde. Se ei siis ole kuin mikä tahansa muu suhde. Ei tulisi mieleenkään arvostella 20-30 kg ylipainoista ystävääni, enkä ole sanonut mitään hanurin leviämisestä parille kaverille, joitten mielestä e-pillerit aiheuttivat sen, vaikka todellinen syy kyllä oli keksi, pulla ja karkki sekä sohvalla löhöäminen, mitään tekemättömyys. Juu, ja ihan törkeästi ajattelin mielessäni naurahdellen ties mitä, kun ystäväni vuoden synnytyksestä noin 20 kg ylipainoisena vieläkin selittää että tää on tätä raskausmahaa ja miten raskauskiloja vaan tuli, vaikka hänelle tuli kyllä ihan pullaläsääkin.

Olen ollut ihastunut miespuolisen kaverini luonteeseen, aivan ihastuttavan hauska tyyppi, eikä liikkunut elämässään yhtään. Pitänyt aivan ihanana, että toinen löytää puolison, vaikka on sairaanloisen lihava, sillä mitäs se osuus minulle kuuluu. On ollut hienoja keskusteluja ja kyllä on aivan ihania ihmisiä: fiksuja ja kivoja, hauskoja ja kaikkea.
Kavereina ja ystävinä.

Olen yrittänyt 3 kertaa seurustella lihavan/huonokuntoisen/reilusti vanhemman kanssa, koska luonne on niin kivalta vaikuttanut. Se on täyttä potaskaa: en pysty siihen. Seksi on kamalaa. En koe mitään haluttavaa papparaisessa, huonokuntoinen ei sytytä eikä läski tunnu käsiin hyvältä. Ei tee mieli koskettaa vaan oksentaa. Suuseksiä en pysty edes harkitsemaan, koska koko keho on seksuaalisessa mielessä vastenmielinen. Ja sitä se on, jos lihasta ei löydy, se keho on pelkkää höttöä. Jos tyyppi on liian vanha, se on liian vanha. Jos tyyppi ei jaksa mitään, ei sen kanssa voi olla aktiivisella, liikkuvalla ja tekevällä tyypillä mitään yhteistä. Näin se vaan on.
Ja voidaan jauhaa ties mistä elämän syvistä totuuksista ja pinnallisesta suhteesta, mutta tosiasia on parisuhteessa se, että siinä haluaa myös seksiä. Haluaa haluta seksiä. Ja siihen pitää valita MYÖS seksuaalisesti haluttava ja himottava ihminen, jonka kanssa oikeasti haluaa olla eikä että selittelee itselleen, miten "ei se näin pienestä ole kiinni", "ihminen merkitsee enemmän" jne. jne. Ja kyllä: joillekin ihmisille läski ei merkkaa mitään, se siis ei haittaa, jotkut oikein toivoo sitä. Jotkut voivat olla onnellisessa suhteessa 20-30 vuotta itseään vanhemman kanssa ja vaikka muut miten luulee kaikkitietävästi tietävänsä, he eivät tiedä siitä suhteesta mitään ja aikuisilla on oikeus itse valita haluamansa. Osalle sohvalla löhöävä sohvaperuna-lökäpöksy on ihana laiskimus, jolle voi vähän huudella välillä ja sitten kokee voiton riemua, kun sen saa innostettua seksiin.

Minulle ei. Ei toimi. Aivan sama. Käsittäkää tämä ihmiset. Ihmisestä voi olla kiinnostunut, mutta samalla tavalla, kun runsasmuotoisista ja pyöreistä ihmisistä kiihottuva tuskin kiihottuu laihasta, eikä sitä pelasta mikään, se homma on sama toisinpäin. Parisuhteessa ollaan seksisuhteessa vai käsi ylös! Kuka ei ole? Kenelle parisuhteessa ihan alusta saakka merkkaa vain kaikki muu, kumppanin haluttavuus ei ollenkaan? Kenellä, jos on ollut pitkä parisuhde, seksin näiveetyminen ei haittaa tai se, että kumppani lössähtää ikäistään vanhemmaksi ja huonokuntoisemmaksi, tai että kun kumppanilla onkin 20 kg enemmän ja vatsa peittää pelivaran, ei tule koskaan mieleen, että voih...?!

(sori, tuli nyt pitkä kirjoitus)


Me voimme lässyttää mitä tahansa teennäistä tosirakkauspöpinää täällä, mutta tosiasia on, että seksi on silti seksiä, eikä siihen, että haluaa toista: panna, ottaa suihin, koskea, nuolla, rakastella, suudella... Toimi täysin epähaluttava ihminen, päin vastainen ihanne. Se on sama kun pussailu (huono pussailu ilman suutelemista) ja huonot hampaat olisi joku kiihottava elementti: olen kerran yrittänyt tätäkin ja siinä tuntee olevansa lampaan kanssa ja perverssi: ei toimi, ei toimi, ei toimi! Se henkinen syvyys voi olla miten idealistista tahansa, ja sitäki pitää olla, mutta jos aikoo löytää ikinä oikeasti ketään oikeaa, pitää löytää myös haluttava ihminen. Sillä kaikki meistä tietää, että kun halut katoaa eikä seksiä parisuhteessa oikein ole enää... Seksi ei ole enää kiihottavaa, eikä toista katso koskaan haluten... Se parisuhde on ohi. Näin se vaan on. Itselleni HIV ei ole mikään este, mutta läski on. Pitäkää sitä ihan minä lystäätte, mutta ihmisiä on erilaisia ja se pitäisi oppia hyväksymään, että vaikka suomalaisista 60% on lihavia ja ylipainoisia, se ei vaan ole kaikille kiihottava asia. Kyse ei, kuten huomaatte, ole pinnallisuudesta, vaan tosiasioista. En etsi täydellisyyttä, vaan sopivaa.

Alle 30-vuotiaana jaksoin teeskennellä tätä samaa potaskaa, mitä osa selkeästi nuorista jaksaa vieläkin, mutta en enää. Se on teeskentelyä. Itse olen onneksi kahlannnut siihen riittävän monta vastenmielistä ihmistä läpi, eikä minun tarvitse enää olla syvällinen sillä hinnalla. Kyllä sen syvällisyyden hinta oli kuvotus koko seksiä kohtaan ja sydän surut, tunne hyväksikäytöstä. Ei muuta.

Kaikille on oma ihanteensa ja se ketä haluaa: yrittäkää löytää mahdollisimman lähelle se. Ja sen verran vielä: hassua että kuitenkin laiska, lihava ja vanha halusi minut... koska olen urheilullinen, hyvä kroppainen ja kaunis, älykäs ja aktiivinen. Niin... Että eipä se heillekään kaltainen kelvannut.

Miten näistä asioista puhua kumppanin kanssa..? Ei mitenkään muuten kun suoraan. Näin. Ja hyväksyä se mitä tulee: voi olla että toinen on täysin tyytyväinen ja ei siinä sitten auta kun hyväksyä asia tai erota.

Aloittajalla sotkee nyt asiat keskenään. Se, että onko hän siinä mielessä kiinnostunut naisesta naisena riippumatta kiloista, vai se, että jos ei olisi kiinnostunut, niin kokisi syyllisyyttä, koska paino nyt vain on niin näkyvä asia, millä kiinnostumattomuuden tai kiinnostuksen jonkinasteisen puutteen voisi selittää.

Varsinkin kun aloittaja ei ole mukana täysillä, nainen on. Ja aloittaja vetäisee vielä itselleen siitä syyllisyyskortin, että enhän minä saa olla kiinnostumaton tästä naisesta, koska hän on ylipainoinen ja että sehän olisi pinnallista, jos en olisi kiinnostunut.
Pitääkö silloin suhdetta kasassa enemmän aloittajan syyllisyydentunne (painoon suhtautumisessa) ja velvollisuudentunne (kun toinen on tosissaan) enemmän kuin aito halu ja kiinnostuminen?
Syyllisyydentunteen välttäminen velvollisuudentunne sopiva käytös toisen täysillä mukanaolo ystävyys voi hämätä miestä itseäänkin kuvittelemaan, että hän on enemmänkin kiinnostunut, vaikkei oikeasti olisikaan. Entä jos tulee joku muu, jonka kohdalla tulee se pään räjäyttävä tunne, että tuon mä haluan! Se voi tulla, jos sitä todellista rakkautta ei koe.

Koska jos sitä oikeaa rakkautta ei ole tuossa suhteessa, se tulee kyllä jostain raosta muualta, koska sille on olemassa tilaa.